Taivas (uskonto)
Taivas on uskonnollinen käsite tuonpuoleisesta paikasta, joka esimerkiksi kristinuskossa on Jumalan ja enkelien olinpaikka ja autuaiden ihmisten kuolemanjälkeinen paikka.[1] Taivaan on usein ajateltu ympäröivän maapalloa eräänlaisena kupolina.[2][3] Vuoden 2015 kyselyssä vajaa viidennes suomalaisista uskoi, että kuoleman jälkeen ihminen menee joko taivaaseen tai helvettiin.[4]
Kristinuskon taivas
muokkaaRaamatussa taivaasta puhutaan eri merkityksissä. Näitä ovat ainakin seuraavat:
- Näkyvä taivas, jossa kuu ja tähdet ynnä muu avaruuteen liittyvä on.
- Paikka tai tila, jossa enkelit asustavat ja liikkuvat.
- Jumalan läsnäolon paikka. Jumalaa sanotaan taivaalliseksi Isäksi.
- Kristityn päämäärä, paratiisi, johon hän pääsee kuolemansa jälkeen.
- Näkymätön maailma. Raamattu kertoo että Jumala luo aikojen lopussa sekä uuden taivaan ja uuden maan, toisin sanoen sekä näkyvä että näkymätön maailma uudistuu.
Ilmestyskirjassa puhutaan viimeisestä ylösnousemuksesta, jossa kaikki kuolleet herätetään ja tuomitaan tekojensa mukaan, ja henkilöt, joiden nimi on elämän kirjassa, pääsevät taivaaseen, kun taas muut tuomitaan helvettiin eli tuliseen järveen Saatanan ja hänen enkeliensä lailla.[5] Eri tulkintojen mukaan vainaja joko siirtyy suoraan taivaaseen kuoleman jälkeen tai hänet herätetään kuolleista vasta maailmanlopussa.
Kristillisessä taivaassa ylistetään Jumalaa suuressa jumalanpalveluksessa.[4] Ilmestyskirjan mukaan taivaassa ei ole itkua eikä mitään pahaa, ja se muodostaa näin täydellisen vastakohdan helvetille. Taivaan hyvyydellä ei viitata niinkään yltäkylläisyyteen maallisessa mielessä vaan Jumalan kirkkauteen ja läheisyyteen, josta taivaaseen päässeet tulevat osalliseksi ja saavat nauttia.
Jeesus puhui vertauksissaan usein taivasten valtakunnasta.[6] Paavali kertoo, kuinka hänet temmattiin kolmanteen taivaaseen.[7][4]
Jeesus sanoo oppilaileen, että mistä tahansa he luopuvat hänen takiaan, he saavat taivaassa satakertaisesti takaisin.[8] Raamatussa puhutaan kruunusta, jonka saavat taivaassa ne, jotka ovat olleet uskollisia ja kestäneet koetuksen.[9] Tuomas Akvinolaisen mukaan marttyyrit, uskon opettajat ja neitsyet saavat taivaassa kruunut päähänsä saavutuksistaan.[10]
Monikkomuoto ”taivaat” esiintyy sekä heprean- että kreikankielisissä Raamatun alkuteksteissä. Se on kunnioittava kielellinen muoto, jollaista käytetään myös Jumalasta (Adonai, oik. ”Herrat”). Toisaalta Paavalin kertomus kolmannesta taivaasta viittaisi käsitykseen monista taivaista. Pisimmälle monien taivasten oppia on kehitetty mormonismissa. Kuitenkin esimerkiksi Isä meidän -rukouksessa yksikkö ja monikkomuoto esiintyvät rinnan.
Vuoden 2015 kyselyssä vajaa viidennes suomalaisista uskoi, että kuoleman jälkeen ihminen menee joko taivaaseen tai helvettiin. Vuonna 2011 suomalaisista 12 prosenttia yhtyi käsitykseen, että ihmiset herätetään kuolleista ja osalle seuraa ikuinen elämä ja toisille kadotus. Katolisen kirkon oppiin kuuluu ajatus kiirastulesta. Arvostelijoiden mukaan kiirastulioppi perustuu väärään tulkintaan Paavalin sanoista.[4]
Islaminuskon Paratiisi
muokkaa- Pääartikkeli: Janna
Islaminuskossa Helvetin tuskat ja Paratiisin (Janna) nautinnot kuvataan ruumiillisina. Islamin mukaan Helvetti ja Paratiisi liittyvät vasta viimeisen tuomion jälkeisiin aikoihin. Islamissa ihmisen teot määräävät sen, joutuuko hän kuoltuaan Paratiisiin vai Helvettiin. Heti kuoleman jälkeen ihminen joutuu kahden enkelin kuulustelemaksi ja myös kidutetuksi, jos vastaukset ovat vääriä. Varsinainen viimeinen tuomio tapahtuu, kun maailmanhistoria on lakannut ja kuolleet nousevat haudoistaan. Ylösnousemus koskee sekä sielua että ruumista.[11]
Viimeisellä tuomiolla hyvät ja pahat teot punnitaan, ja jos hyvät ovat painavampia, ihminen voi päästä Paratiisiin. Mikään ei kuitenkaan ole varmaa, sillä Jumala ei ole luvannut mitään ehdotonta. Ainoa varma tapa päästä Paratiisiin on marttyyrikuolema. Hyviin tekoihin kuuluu islamilainen hurskaus, joka liittyy erityisesti niiden uskonnollisten rituaalien seuraamiseen, jotka luetellaan islamin viidessä pilarissa.[12]
Pahat teot liittyvät erityisesti seksuaaliseen käyttäytymiseen, joka on islamissa tarkkaan säädeltyä maan päällä. Säännöt muuttuvat Paratiisissa, missä oman seksuaalisuuden toteuttaminen on tärkeä osa taivaan iloja.[12] Koraanin mukaan Paratiisi on runsaudensarvi, jossa on tarjolla ihmeellisiä hedelmiä, viinivirtoja, jotka eivät kuitenkaan humalluta, hunajaa ja maitoa, kauniita tyttöjä ja poikia sekä seksuaalisia nautintoja (Koraani 76:5-9; 78: 31-33; 83: 22-28).[13] Aistillisuutta korostava paratiisikuva näkyy etenkin puhuttaessa huureista eli Paratiisin neidoista. Sen sijaan kristinuskon käsitys ruumiillisuudesta pohjautuu pitkälti gnostilaiseen, dualistiseen ajatteluun, jossa liha eli ruumis kuvataan synnillisenä ja sielu vastaavasti puhtaana.[14]
Islamilaisista teologeista eräät tulkitsevat kertomukset kuvaannollisesti – ylin Paratiisin nautinto on Jumalan näkeminen ja pahin Helvetin tuska on jääminen ikuisesti paitsi Jumalan läheisyydestä.[11]
Islamilainen käsitys Paratiisista on ollut tärkeä kannustin muslimisotilaille. Heidän taistelutahtoaan on lisännyt näköala suorasta pääsystä Paratiisiin, jos sotilas kuolee marttyyrina uskonsodassa.[15][16]
Taivaan jumalia
muokkaaUseissa uskonnoissa ylijumala on se, joka hallitsee taivasta ja erityisesti ukkosta.
- Tian kiinalaisissa uskonnoissa
- Uranos ja Zeus kreikkalaisessa mytologiassa
- Juppiter roomalaisessa mytologiassa
- Ukko suomalaisessa mytologiassa
- Thor skandinaavisessa mytologiassa
- Horus ja Nut egyptiläisessä mytologiassa
Kulttuurissa
muokkaaTaivas on ollut aiheena useassa kaunokirjallisessa teoksessa, esimerkiksi Dante Alighierin allegorisessa teoksessa Jumalainen näytelmä (1300-luku), John Miltonin runoelmassa Kadotettu paratiisi (1667) tai Mark Twainin satiirissa Kapteeni taivaassa (1909). Taivas on länsimaisessa taiteessa läsnä myös kristillisen taiteen kuvastossa tai William Blaken kaltaisten näkijöiden taiteessa.[2]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin käsikirja. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-18669-8
- Sookhdeo, Patrick: Understanding Islamic Theology. McLean, Virginia: Isaac Publishing, 2013. ISBN 978-0-9892905-1-7 (englanniksi)
Viitteet
muokkaa- ↑ taivas. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
- ↑ a b Zaleski, Carol: Heaven Encyclopaedia Britannica. Viitattu 17.12.2024. (englanniksi)
- ↑ Whitaker, Robyn: What and where is heaven? The Conversation. 18.4.2019. Viitattu 17.12.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d Pörhönen, Janica: Taivas sijaitsee maaseudulla ja siellä syödään myös lihaa The Independent. 24.12.2022. Viitattu 17.12.2024. (englanniksi)
- ↑ Ilm.20:12
- ↑ Matt. 7:21
- ↑ 2 Kor. 12:1–4
- ↑ Luuk. 18:29–30, Mark. 10:29–30, Matt.19:29
- ↑ Jaak. 1:12, Ilm. 2:10, Ilm. 3:11
- ↑ Thomas Aquinas: Kvestio 96. Supp. IIIa Summa theologiae. Viitattu 17.12.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Hämeen-Anttila 2004, s. 150–157.
- ↑ a b Sookhdeo 2013, s. 370.
- ↑ Sookhdeo 2013, s. 340.
- ↑ Hämeen-Anttila 2004, s. 20.
- ↑ Sookhdeo 2013, s. 341.
- ↑ Hari, Johann: Heaven: A fool’s paradise The Independent. 21.4.2010. Viitattu 17.12.2024. (englanniksi)
Kirjallisuutta
muokkaa- Närhi, Jani: Paratiisien synty. Ihmismieli, evoluutio ja taivaalliset puutarhat. Helsinki: Art House, 2009. ISBN 978-951-884-462-7
Aiheesta muualla
muokkaa
- Ehrman, Bart D.: What Jesus Really Said About Heaven and Hell. Time 8.5.2020. (englanniksi)
- Kvanvig, Jonathan: Heaven and Hell The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)