Tuomiopäivä islaminuskossa

Tuomiopäivä tai viimeinen tuomio on islaminuskossa Viimeisen tuomion päivä. Islamiin kuuluu usko siihen, että elämä jatkuu tuonpuoleisessa. Siellä ihminen joutuu joko Helvettiin tai Paratiisiin sen mukaan, miten kukin tuomitaan Viimeisellä tuomiolla.

Kuolemanenkeli Israfil puhaltaa pasuunaan Viimeisen tuomion merkiksi.

Koraanissa toistuvana aiheena on lupaus hurskaita odottavasta Paratiisista (Janna), joka on nautintojen ylenpalttinen tyyssija. Vielä yleisempi on varoitus uskottomia odottavasta Helvetistä (Jahannam), jonka kauhuista kirja antaa konkreettisia esimerkkejä. Islamilainen eskatologia on värikästä ja perustuu sekä Koraaniin että islamilaiseen perimätietoon, joka löytyy 800-luvulla kirjatuista haditheista. Muslimit uskovat yleisesti Helvettiin ja Paratiisiin. Vuonna 2012 tehdyn tutkimuksen mukaan islamilaisessa maailmassa Balkania lukuun ottamatta niihin uskoi 85–98 % muslimeista.

Sielujen välitila

Haudatun vieraaksi saapuvat kiduttajaenkelit Munkar ja Nakir. Miniatyyrimaalaus 1200-luvulta.

Islamilaiseen eskatologiaan kuuluu oppi sielujen välitilasta haudassa. Kuoltuaan ihminen saa sinne kaksi vierasta. He ovat enkelit nimeltä Munkar ja Nakir (منكر ونكير). Nämä kuulustelevat kuollutta hänen uskostaan Muhammediin ja kiduttavat häntä, jos vastaukset eivät kelpaa. Uskottomien kidutus alkaa heti kuoleman jälkeen. Uskovat sen sijaan saavat nähdä jo välähdyksen Paratiisista.

Sielulla on neljä peräkkäistä asuinsijaa, jokainen suurempi kuin edellinen: kohtu, tämä maailma, kuolemanjälkeinen välitila barzakh sekä ikuisuus joko Helvetissä tai Paratiisissa. Välitilan kuollut voi viettää monessa paikassa: profeetat suoraan Paratiisissa, marttyyrit lähellä Paratiisin porttia sieltä saatavaa ruokaa nauttien tai vihreinä lintuina Paratiisissa. Uskottomat viettävät väliajan uuneissa tai verivirroissa kidutusta kärsien. Ennen puberteettia kuolleet lapset pääsevät kaikki Paratiisiin, koska šaria ei pidä lapsia täysivaltaisina päätöksentekijöinä ja siten vastuullisina teoistaan.

Lopun ajan enteet

Tuomiopäivästä tiedetään vain, että se on perjantai. Sahih al-Bukhari sisältää haditheja, jotka sisältävät luettelon lopun ajan ennusmerkeistä. Niitä täydentää kokoelma Sunan inb Majah. Enteisiin kuuluu seuraavia asioita:

• orjatyttö synnyttää lapsen isännälleen,
• mustien kamelien paimenet alkavat kerskua ja kilpailevat muiden kanssa korkeampien rakennusten rakentamisessa,
• Konstantinopoli valloitetaan,
• kaksi suurta, samaa uskontoa tunnustavaa ryhmää taistelee keskenään suurin tappioin,
• noin kolmekymmentä valehtelijaa ilmestyy ja jokainen väittää olevansa Jumalan lähettiläs,
• uskonoppineet kuolevat, ja tieto uskonnosta katoaa,
• maanjäristykset lisääntyvät,
• ajan kuluminen nopeutuu,
• ilmestyy koettelemuksia,
• murhat lisääntyvät,
• varallisuus kasvaa niin, että rikkaiden raha ei enää kelpaa kenellekään,
• ihmiset kilpailevat keskenään rakentamalla korkeita rakennuksia,
• mies, joka ohittaa jonkun haudan, sanoo: "Olisinpa minä hänen tilallaan”,
• Profeetta Muhammedin kerrotaan sanoneen: "Viimeinen tuomio ei tule ennen kuin taistelette juutalaisia vastaan, ja kivi, jonka taakse juutalainen piiloutuu, huutaa: Oi muslimi! Juutalainen piilottelee minun takanani. Tapa hänet!"
• aurinko nousee lännestä

Viimeksi mainittu on lopullinen ennusmerkki, minkä nähdessään kaikki ihmiset kääntyvät islamiin. Ibn Majah lisää enteisiin vielä yhden: "kun paljasjalkaiset ja alastomat tulevat kansojen johtajiksi".

Antikristus

Lopun aikojen tuloa ennakoi Antikristuksen (ad-Dajjal) saapuminen. Muhammedin mukaan Antikristuksella on vain yksi silmä, ja hänen otsaansa on kirjoitettu sana kafir (uskoton). Antikristus saapuu Konstantinopolin valloituksen jälkeen ja saa kannattajia Iranin juutalaisista. Sahih Muslimiin sisältyvän hadithin mukaan al-Dajjal saa seurakseen 70 000 Ishfahanin juutalaista, jotka ovat pukeutuneet persialaisiin huiveihin.

Antikristuksen ja siihen liittyneen Pedon saapumiseen liittyy yleinen moraalinen rappio. Kaikilla on rahaa yllin kyllin ja rakennetaan korkeita taloja, mutta vallalla on tapojen turmelus ja moraalittomuus, missä sotiminen ja murhatyöt lisääntyvät ja tieto uskonnosta katoaa. Taivas muuttuu verenkarvaiseksi, myrskytuulet ja sateet yltyvät, kuu katoaa, vuoret häviävät ja maa muuttuu tasaiseksi. Ajankulku nopeutuu, luonnonkatastrofit ja savu peittävät maan. Lopulta aurinko nousee lännestä, kuten Bukharin hadith kertoo.

Jeesus ja Mahdi

Sodan Antikristusta vastaan aloittaa Mahdi, joka tuo mukanaan oikeudenmukaisuuden ja ajaa vääryyden pois. Šiialaiset katsovat, että hän on kätkeytynyt 12. imaami, mutta sunnit eivät ole yhtä varmoja tästä. Jeesus palaa nyt maan päälle yhdessä Mahdin kanssa sotimaan muslimina roomalaisia ja Antikristusta vastaan. Hän laskeutuu valkoiseen minareettiin Damaskoksen itäosassa, surmaa ad-Dajjajn, särkee ristit, tappaa siat ja lopettaa jizya-veron tarpeettomana, koska kristittyjä tai juutalaisia ei enää ole. Hän voittaa myös Gogin ja Magogin. Jeesus kuolee ennen viimeistä tuomiota, ja hänet haudataan Medinaan Muhammedin viereen.

Jaakko Hämeen-Anttilan mukaan Jeesuksen asema islamin eskatologiassa osoittaa kristinuskon vaikutusta, joka tuli islamiin käännynnäisten mukana ennen 800-lukua. Toisen teorian mukaan kyse oli arabikristillisyyden hitaasta muuntumisesta uudeksi uskonnoksi, jolloin Jeesus oli mukana alusta alkaen. Jeesuksen asema lopun aikoina vahvistui Hämeen-Antilan mukaan islamin sisäisten kiistojen vuoksi. Šiialaiset odottivat Mahdin, profeetta Muhammadin jälkeläisen, paluuta. Tässä tilanteessa sunnit olisivat rajoittaneet Mahdin merkitystä tuomalla hänen rinnalleen Jeesuksen toisena lopun ajan messiaanisena hahmona.

Viimeinen tuomio

Varsinaisesti Viimeinen tuomio tapahtuu, kun maailmanhistoria loppuu ja kuolleet nousevat haudoistaan Jumalan eteen tuomittaviksi. Ihmiset nousevat sellaisina kuin heidät on luotu: alastomina ja vailla ympärileikkausta. Ensimmäinen, joka puetaan vaatteisiin, on Abraham.

Jokaisen hyvät ja pahat teot on kirjattu kirjaan, jota tuomitut itse pitelevät. Tekoja vertaillaan laskemalla yhteen niiden painot enkeleiden Gabriel ja Mikael valvoessa. Tuomio tapahtuu niin, että kukin pannaan kävelemään Helvetin tulen yläpuolella olevaa siltaa (sirat) pitkin. Sillan kansi on terävämpi kuin miekka ja ohuempi kuin hius. Ne, joiden synnit ovat painavampia kuin hyvät teot, menettävät tasapainonsa ja syöksyvät Helvettiin. Hurskaat selviytyvät ja pääsevät Paratiisiin. Tarina sillasta on tullut islamiin Iranin zarathustralaisuudesta.

Katso myös

• Janna
• Jahannam
• Munkar ja Nakir

Lähteet

• Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin käsikirja. Helsingissä: Otava, 2004. ISBN 951-1-18669-8.
• Hämeen-Anttila, Jaakko: Johdatus Koraaniin. 2. korjattu p.. Helsinki: Gaudeamus, 2006. ISBN 951-662-924-5.
• Sookhdeo, Patrick: Understanding Islamic Theology. McLean VA: Isaac Publishing, 2013. ISBN 978-0-9892905-1-7. (englanniksi)