Avaa päävalikko

Islamin viisi peruspilaria kertovat muslimin tärkeimmät velvollisuudet. Ne ovat uskontunnustus, rukous, paasto, almuvero ja pyhiinvaellus. Ilmaisu tiivistää ne viisi asiaa, joita tekemällä uskova voi parhaiten hankkia ansioita päästäkseen Paratiisiin. Almuveroa lukuunottamatta velvollisuudet ovat luonteeltaan rituaalisia ja koskevat itse uskonnon harjoittamista.

Islam on tekoja korostava eli "ortopraktinen" uskonto, kun taas kristinusko painottaa oikeaa uskoa eli "ortodoksiaa". Alistuminen Jumalan tahtoon ilmenee ja palkitaan muslimeilla tekoina, ei uskomisena.

Sisällysluettelo

Alkuperä ja luonneMuokkaa

Islaminuskon mukaan koko islamin sisältö on saatu profeetta Muhammedilta (n. 570-632), joka jakoi tarkasti puheensa kahteen ryhmään, ilmestyksiin ja muihin puheisiin. Ilmestykset koottiin parikymmentä vuotta profeetan kuoleman jälkeen Koraaniksi, jonka uskotaan sisältävän kaikki ilmoitukset sanatarkasti ja erehtymättä. Muut puheet ja ohjeet pidettiin vain mielessä ja kirjoitettiin muistiin vasta kaksisataa vuotta myöhemmin. Näin syntyneissä hadith -kokoelmissa alettiin puhua "viidestä peruspilarista" [1]

Koraani kertoo vain vähän tai ei mitään islamin tärkeimmistä rituaaleista. Kirjasta puuttuu kokonaan koko islamia määrittävä perusasia eli uskontunnustus (šahada). Tarkat tiedot löytyvät 800-luvulla viimein kootusta muistitiedosta. Viiden peruspilarin käsite tulee ennen muuta kokoelmasta Sahih Muslim.[1]

»Islam on rakennettu viidelle peruspilarille: todistus, ettei ole muuta jumalaa kuin Jumala ja Muhammad on Jumalan Lähettiläs, rukousten suoritus, almuveron maksu, pyhiinvaellus Huoneeseen ja paasto ramadan-kuussa.»
(Sahih Muslim book 1: hadith 20)

Pilarit ilmaisevat islamilaisen lain, šarian, tärkeimmän sisällön. Pilareista neljä liittyy suoraan uskonnon harjoittamisen muotoihin, ja vain almuverolla on myös sosiaalinen ja yhteiskunnallinen ulottuvuus. Islam on kokonaisvaltainen oppi, joka murtaa rajat politiikan ja uskonnon sekä henkilökohtaisen ja julkisen välillä. Pilarit osoittavat toisaalta islamin suuntautumista pois tästä maailmasta kohti tuonpuoleista todellisuutta.

Islam on lakiuskonto, jossa muodollinen lakien noudattaminen riittää siihen, että ihminen voi päästä Paratiisiin. Islamin mystinen suuntaus suufilaisuus on syventänyt tätä käsitystä ja esittää ulkoisten rituaalien symboloivan sisäistä matkaa kohti Jumalaa, äärimmäistä ja ainoaa todellisuutta.[2]

Uskonnolliset velvollisuudet koskevat täysipainoisesti aikuisia ja toimintakykyisiä muslimeita. Alaikäisille, sairaille, köyhille, matkustavaisille, menstruoiville ja muille vastaaville ryhmille suodaan heidän tilanteensa mukaisia helpotuksia.[3].[4]

Šiialaisuuden pilaritMuokkaa

Sunnalaisuudessa auktoriteetti on periaatteessa pyhilää kirjoituksilla, kun vastaavasti šiialaisuudessa auktoriteettina on imaami. Hänellä on suora yhteys Jumalaan, ja hän toimii Koraanin todellisen merkityksen tulkitsijana. Toisaalta tätä asiaa lievittää suurimman haaran, kaksitoistašiialaisuuden, käsitys siitä, että viimeinen imaami on kätkeytynyt.[5]

Šiialaisilla uskon pilareina on kymmenen "uskon haaraa". Viisi ensimmäistä ovat samoja kuin sunneilla. Kuudes on jihad eli pyhä sota. Seitsemäs ja kahdeksas sisältävät Koraanissakin esiintyvän periaatteen hyvään kehottamisesta ja pahan kieltämisestä. Sillä tarkoitetaan jokaisen muslimin oikeutta puuttua toistensa tekemisiin. Kaksi viimeistä koskevat Profeetan "talonväkeä".

  1. Salat rukous. Viisi rukoiluhetkeä päivittäin.
  2. Saum, paasto. Ramadanin aikana tulee paastota auringon noususta auringon laskuun.
  3. Hadž, pyhiinvaellus. Muslimin tulee ainakin kerran elämässään matkustaa pyhiinvaellukselle Mekkaan, jos hän vain kykenee siihen.
  4. Zakat, almut. Yleensä osa omaisuudesta vuosittain, jaetaan köyhille.
  5. Khums, Tulovero, viidenneksen vero
  6. Jihad Taistelu päästäkseen lähemmäs Jumalaa. Jihad al-akbar on suuri taistelu itseänsä vastaan ja se on elämän läpi kulkeva pysyvä kamppailu. Pieni jihad on sota jossa taistellaan hyökkäyksen kohteena puolustaen islamia.
  7. Amr bil-ma’ruf, kehottaa hyvään.
  8. Nahi an al-munkar, kieltää pahasta.
  9. Tawalla, talonväen (Ahl al-bait) rakastaminen.
  10. Tabarra, olla olematta tekemisissä talonväen (Ahl al-bait) vihollisten kanssa.

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. a b Muslim: Sahih Muslim Book 1 hadith 20 The Hadith of the Prophet Muhammad (صلى الله عليه و سلم) at your fingertips. sunnah.com.
  2. Siddiqui 2007, s. 84–85.
  3. Hämeen-Anttila 2004, s. 108–110
  4. Islamopas.com: Paasto Islamopas. 2000-2019. Islamopas.com.
  5. Hämeen-Anttila 2004, s. 106–108.