Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö (Etyj, ETYJ[3]) (engl. OSCE – Organization for Security and Cooperation in Europe) on järjestö, jossa on jäseninä 57 valtiota Euroopassa, Pohjois-Amerikassa, Etelä-Kaukasiassa ja Keski-Aasiassa. Se perustuu vuonna 1975 Helsingissä järjestetylle Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssille (ETYK), josta muodostui vuonna 1994 pysyvä kansainvälinen järjestö vuoden 1992 seurantakonferenssin pohjalta. ETYJin päämaja sijaitsee Wienissä, Itävallassa. ETYJ käsittelee laajasti kolmeen eri pääryhmään liittyviä turvallisuuskysymyksiä:

  1. poliittis-sotilaalliset kysymykset
  2. talous- ja ympäristökysymykset
  3. niin kutsutun inhimillisen ulottuvuuden (ihmisoikeus-) kysymykset.
Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö
Organization for Security and Co-operation in Europe
Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön jäsenvaltiot.
Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön jäsenvaltiot.
Perustettu 3. heinäkuuta 1973 Helsinki, Suomi[1]
Päämaja Wien, Itävalta
Jäsenet 57 jäsenvaltiota
Viralliset kielet englanti, espanja, italia, ranska, saksa, venäjä[2]
Puheenjohtaja Ian Borg
Aiheesta muualla
Sivusto

Näitä ulottuvuuksia kutsuttiin Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksen aikana koreiksi, koska ajatuksia koottiin ikään kuin (paperi)koreihin. Kolmas kori, joka koski ihmisoikeuksia, oli tai sen katsottiin olleen Neuvostoliitolle epäedullinen, koska se tarjosi perusteen ihmisoikeusryhmien työskentelylle Neuvostoliitossa ja muissa Varsovan liiton maissa. Sen sijaan vuoden 1975 kokoukseen liittyvä toisen maailmansodan jälkeisten rajojen yleinen tunnustaminen katsottiin Neuvostoliitolle edulliseksi.

ETYJillä on toimintaa lähinnä Itä-Euroopassa, missä kansainvälisen läsnäolon katsotaan vahvistavan turvallisuutta. Esimerkkejä tästä ovat Kosovo, Bosnia ja Hertsegovina, Moldova ja Georgia. Näissä hankkeissa isäntävaltioita pyritään opastamaan lähinnä maan demokratisointiin ja ihmisoikeuksiin liittyvissä kysymyksissä.

ETYJ harjoittaa siviilikriisinhallintaa, muun muassa vaalitarkkailua vaikuttaen siirtymätapauksien demokratisoitumisprosesseihin.

ETYJin toiminnan suuntalinjat päätetään kahden vuoden välein järjestettävässä huippukokouksessa. Huippukokoukset julkaisevat loppuasiakirjan, jossa määritetään Euroopan turvallisuuden ja yhteistyön kehittämisen suuntaa.

ETYJin luottamusta ja turvallisuutta lisäävä toiminta

muokkaa

ETYJin tärkein asiakirja on säännöllisesti uusittu Wienin asiakirja. Se on sotilaallista turvallisuutta käsittelevä, osanottajavaltioiden luottamusta ja turvallisuutta kehittävä säännöstö. Asiakirjaa täydennetään aika ajoin järjestön elimien päätöksellä. Wienin asiakirjan tärkeimmät tekijät ovat:

  • vuotuinen tiedonvaihto koskien osanottajavaltioiden asevoimia, puolustussuunnittelua ja budjetointia
  • edellä mainitun tiedon verifiointi tarkastuksin tai arviointikäynnein
  • sotaharjoitusten ja joukkojen siirron ennaltailmoitusvelvoite
  • vierailujen ja uuden kaluston esittelyn järjestämisvelvoite
  • asevoimien demokraattinen käyttäytymissäännöstö ja sen koulutusvelvoite
  • vaarallisten, luonteeltaan sotilaallisten tapahtumien ennaltailmoitusvelvoite sekä mahdollisuus selvitysten pyyntöön em. tapauksissa

Avoin taivas -sopimus

muokkaa
Pääartikkeli: Avoin taivas -sopimus

ETYJin yhteydessä on vuonna 1992 solmittu Avoin taivas -sopimus, jonka on allekirjoittanut 28 maata. Sopimus tuli voimaan 1. tammikuuta 2002, kun 20 sopimusvaltiota oli ratifioinut sen. Sopimuksen allekirjoittaneet valtiot sallivat tarkkailu- ja ilmakuvauslentojen suorittamisen toistensa ilmatilassa vastavuoroisuusperiaatteella.

Osanottajavaltiot

muokkaa
 
  ETYJin osanottajavaltiot
  ETYJin yhteistyökumppanit

ETYJillä on 57 osanottajavaltiota Euroopassa, Keski-Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa.

Huippukokoukset

muokkaa
Isäntämaa[4] Kaupunki[4] Päivämäärä [4]
  Kazakstan Astana 1-2. joukukuuta 2010
  Turkki Istanbul 18-19, marraskuuta 1999
  Portugali Lissabon 2-3. joukukuuta 1996
  Unkari Budapest 5-6.joukukuuta 1994
  Suomi Helsinki 9-10. heinäkuuta 1992
  Ranska Pariisi 19-21. marraskuuta 1990
  Suomi Helsinki 30. heinäkuuta- 1.elokuuta 1975

Seuranta kokoukset

muokkaa
Isäntämaa[5] Kaupunki [5] Päivämäärä [5]
  Jugoslavia Belgrad 4. lokakuuta 1977 - 9. maaliskuuta 1978
  Espanja Madrid 11. marraskuuta 1980 - 9. syyskuuta 1983
  Itävalta Wien 4. marraskuuta 1986 - 19. tammikuuta 1989
  Suomi Helsinki 24. maaliskuuta - 8. heinäkuuta 1992
  Unkari Budapest 10. lokakuuta - 2. joulukuuta 1994
  Itävalta Wien 4. - 22. marraskuuta 1996
  Portugali Lissabon
  Itävalta Wien 1. lokakuuta - 20. syyskuuta 1999
  Turkki Istanbul 10 .marraskuuta 1999
  Puola Varsova 30.syyskuuta-8.lokakuuta 2010
  Itävalta Wien 18.–26. lokakuuta 2010
  Kazakstan Astana 26.–28. marraskuuta 2010

Ministerineuvoston kokoukset

muokkaa
Sija[6] Päiväys[6] Kaupunki [6] Isäntämaa[6]
30.[7] 30. marraskuuta - 1. joulukuuta 2023 Skopje   Pohjois-Makedonia
29. 1-2 .joulukuuta 2022 Łódź   Puola
28. 2-3 .joulukuuta 2021 Tukholma   Ruotsi
27. 3-4 .joulukuuta 2020 Tirana   Albania
26. 5-6 .joulukuuta 2019 Bratislava   Slovakia
25. 6-7 .joulukuuta 2018 Milano   Italia
24. 7-8 .joulukuuta 2017 Wien   Itävalta
23. 8-9 .joulukuuta 2016 Hampuri   Saksa
22. 3-4 .joulukuuta 2015 Belgrad   Jugoslavia
21. 4-5 .joulukuuta 2014 Basel   Sveitsi
20. 5-6 .joulukuuta 2013 Kiova   Ukraina
19. 6-7 .joulukuuta 2012 Dublin   Irlanti
18. 6-7 .joulukuuta 2011 Vilna   Liettua
17. 1-2 .joulukuuta 2009 Ateena   Kreikka
16. 4-5 .joulukuuta 2008 Helsinki   Suomi
15. 29-30 .marraskuuta 2007 Madrid   Espanja
14. 4-5 .joulukuuta 2006 Bryssel   Belgia
13. 5-6 .joulukuuta 2005 Ljubljana   Slovenia
12. 6-7 .joulukuuta 2004 Sofia   Bulgaria
11. 1-2 .joulukuuta 2003 Maastricht   Alankomaat
10. 6-7 .joulukuuta 2002 Porto   Portugali
9. 3-4 .joulukuuta 2001 Bukarest   Romania
8. 27-28 .marraskuuta 2000 Wien   Itävalta
7. 2-3 .joulukuuta 1998 Oslo   Norja
6. 18-19 .joulukuuta 1997 Kööpenhamina   Tanska
5. 7-8 .joulukuuta 1995 Budapest   Unkari
4. 30 .marraskuuta - 1 .joulukuuta 1993 Rooma   Italia
3. 14-15 .joulukuuta 1992 Tukholma   Ruotsi
Ylimääräinen ministerikokous 24, maaliskuuta 1992 Helsinki   Suomi
2. 30-31. tammikuuta 1992 Praha   Tšekki
Ylimääräinen ministerikokous 10. syyskuuta 1991 Moskova   Venäjä
1. 19-20. kesäkuuta 1991 Berliini   Saksa
Ulkoministerien kokous 1-2. lokakuuta 1990 New York   Yhdysvallat
Konsultaatio kokous 3-7. heinäkuuta 1973 Helsinki   Suomi

Puheenjohtajat

muokkaa

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön puheenjohtaja johtaa järjestön toimintaa. Puheenjohtajamaa valitaan järjestön jäsenmaista vuodeksi kerrallaan. Puheenjohtajamaan ulkoministeri toimii järjestön puheenjohtajana. Suomi on ollut puheenjohtajamaana viimeksi vuonna 2008.

Luopunut puheenjohtajamaa, puheenjohtajamaa ja vastaanottava puheenjohtajamaa toimivat myös troikaksi kutsuttuna ETYJin kolmikkona jatkuvuuden turvaamiseksi.

Vuosi Puheenjohtaja[8][9] Valtio
1991 Hans-Dietrich Genscher   Saksa
1992 Jiří Dienstbier ja Jozef Moravčík   Tšekkoslovakia
1993 Margare.a af Ugglas   Ruotsi
1994 Beniamino Andreatta ja Antonio Martino   Italia
1995 László Kovács   Unkari
1996 Flavio Cotti   Sveitsi
1997 Niels Helveg Petersen   Tanska
1998 Bronisław Geremek   Puola
1999 Knut Vollebaek   Norja
2000 Wolfgang Schuessel ja Benita Ferrero-Waldner   Itävalta
2001 Mircea Geoană   Romania
2002 Jaime Gama ja Antonio Martins da Cruz   Portugali
2003 Jaap de Hoop Scheffer ja Bernard Bot   Alankomaat
2004 Solomon Passy   Bulgaria
2005 Dimitrij Rupel   Slovenia
2006 Karel De Gucht   Belgia
2007 Miguel Ángel Moratinos   Espanja
2008 Ilkka Kanerva ja Alexander Stubb   Suomi
2009 Ntóra Bakogiánni ja Geórgios Papandréou   Kreikka
2010 Kanat Saudabajev   Kazakstan
2011 Audronius Ažubalis   Liettua
2012 Eamon Gilmore   Irlanti
2013 Leonid Kožara   Ukraina
2014 Didier Burkhalter   Sveitsi
2015 Ivica Dačić   Serbia
2016 Frank-Walter Steinmeier   Saksa
2017 Sebastian Kurz ja Karin Kneissl   Itävalta
2018 Angelino Alfano jaEnzo Moavero Milanesi   Italia
2019 Miroslav Lajčák   Slovakia
2020 Edi Rama   Albania
2021 Ann Linde   Ruotsi
2022 Zbigniew Rau   Puola
2023 Bujar Osmani   Pohjois-Makedonia
2024 Ian Borg   Malta

Lähteet

muokkaa
  1. Astikainen, Arto: Viisi askelta Finlandia-taloon Helsingin Sanomat. 31.7.2005. Viitattu 29.6.2023.
  2. OSCE website now available in six official languages 30.6.2017. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö. Viitattu 2.8.2022. (englanniksi)
  3. Lyhenneluettelo: E Kielitoimiston ohjepankki. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 10.4.2022.
  4. a b c Summits www.osce.org. Viitattu 5.12.2023. (englanniksi)
  5. a b c Review Conferences www.osce.org. Viitattu 10.12.2023. (englanniksi)
  6. a b c d Ministerial Councils www.osce.org. Viitattu 5.12.2023. (englanniksi)
  7. 30th OSCE Ministerial Council www.osce.org. Viitattu 6.12.2023. (englanniksi)
  8. Former OSCE Chairpersons-in-Office www.osce.org. Viitattu 18.4.2021. (englanniksi)
  9. Ann Linde www.osce.org. Viitattu 18.4.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa