Wikipedia

Itsenäisten valtioiden yhteisö

usean entisen neuvostotasavallan yhteistyöelin

Itsenäisten valtioiden yhteisö (lyh. IVY;[1] ven. Содружество Независимых Государств, Sodružestvo Nezavisimyh Gosudarstv, lyh. СНГ, SNG) on löyhästi organisoitunut useimpien entisen Neuvostoliiton neuvostotasavaltojen muodostama yhteisö. Sen jäsenvaltiot ovat Armenia, Azerbaidžan, Kazakstan, Kirgisia, Tadžikistan, Uzbekistan, Valko-Venäjä ja Venäjä. Moldova ilmoitti eroavansa yhteisöstä 15. toukokuuta 2023, mutta eroon liittyvä lainsäädännön valmistelu arvioitiin kestävän viikkoja.[2] Yhteisön päämaja sijaitsee Valko-Venäjän pääkaupungissa Minskissä. Sen puolivuosittain pidettävät parlamenttienvälisen komission istunnot pidetään Taurian palatsissa Pietarissa, Venäjällä.

Itsenäisten valtioiden yhteisö
Содружество Независимых Государств
Sodruzhestvo Nezavisimykh Gosudarstv
  Jäsenvaltiot   Kiistanalainen alue   Liitännäisvaltiot
  Jäsenvaltiot
  Kiistanalainen alue
  Liitännäisvaltiot
Perustettu 1991
Tyyppi kansainvälinen järjestö
Päämaja Minsk, Valko-Venäjä
Jäsenet 8 jäsenvaltiota
Viralliset kielet venäjä
Toimeenpaneva sihteeri Venäjä Sergei Lebedev
Aiheesta muualla
Sivusto

Perustaminen

muokkaa
 
Belavežan sopimuksen allekirjoittaminen 8. joulukuuta 1991.

Neuvostoliiton viimeisen johtajan Mihail Gorbatšovin tavoitteena oli Neuvostoliiton korvaava uusi liittosopimus. Sen toteutuminen kaatui lopulta elokuun vallankaappausyritykseen 1991. Vallankaappausyrityksen jälkeen heikentynyt Gorbatšov oli maan johtaja enää nimellisesti, kun todellista valtaa käytti Venäjän SFNT:n ensimmäinen presidentti Boris Jeltsin. Valko-Venäjän SNT julistautui itsenäiseksi Valko-Venäjän tasavallaksi 19. syyskuuta 1991. Ukrainan kansanäänestyksessä 1. joulukuuta 1991 yli 92 prosenttia ukrainalaisista antoi tukensa maansa itsenäistymiselle. Näin uusi liittosopimus oli lopullisesti haudattu.

8. joulukuuta 1991 Venäjän, Ukrainan ja Valko-Venäjän johtajat kokoontuivat Belovežan metsässä neuvotteluihin ja sopivat Neuvostoliiton lakkauttamisesta sekä Itsenäisten valtioiden yhteisön (IVY) perustamisesta sen seuraajaksi.[3] Perussopimuksessa, Belavežan sopimuksessa nimettiin jäsenvaltiot itsenäisiksi, jolloin ne de facto tunnustivat toisensa, ja mikä merkitsi Neuvostoliiton lakkauttamista.

Alma-Atan pöytäkirjassa kahdeksan entistä neuvostotasavaltaa eli Armenia, Azerbaidžan, Kazakstan, Kirgisistan, Moldova, Tadžikistan, Turkmenistan ja Uzbekistan liittyivät IVY:n jäseneksi. Georgia liittyi yhteisöön joulukuussa 1993. Näin 15 neuvostasavallasta 12 oli IVY:n jäseniä. IVY ei koskettanut Baltian maita, jotka olivat joutuneet neuvostomiehitysten 1940 ja 1944 kautta Neuvostoliiton jäseniksi, sekä palauttaneet vuonna 1918 saavutetut itsenäisyytensä elokuun vallankaappausyrityksen myötä. Liettua oli virallisesti palauttanut itsenäisyytensä jo maaliskuussa 1990.

Georgia erosi IVY:stä vuonna 2009 edeltävänä vuonna Venäjää vastaan käydyn 8 päivän sodan myötä. Myös Venäjän aggression kohteeksi joutunut Ukraina lopetti osallistumisensa IVY:ssä vuonna 2018. Ukrainan asema IVY:ssä oli monimutkainen. Ukraina oli Belovežan sopimusosapuolena IVY:n perustajajäsen, mutta se ei koskaan allekirjoittanut perussopimusta, koska se ei tunnustanut Venäjän federaation asemaa Neuvostoliiton ainoana seuraajavaltiona.[4] Näin ollen Ukraina ei koskaan ollut IVY:n täysjäsen, mutta se jatkoi osallistumista IVY:n toimintaan. Vuonna 1993 Ukrainasta tuli IVY:n talousliiton liitännäisjäsen. Turkmenistan muutti statuksensa liitännäisjäseneksi. Vuoden 2014 Krimin miehityksen ja Itä-Ukrainan sodan myötä Ukraina ilmoitti osallistuvansa jatkossa IVY:n toimintaan ”valikoivasti”, kunnes lopulta 2018 se ilmoitti jäädyttävänsä jäsenyytensä kokonaan. Turkmenistan muutti asemansa IVY:ssa liitännäisjäseneksi vuonna 2005, koska se ei ole allekirjoittanut IVY:n perussopimusta ja katsoi täysjäsenyyden olevan ristiriidassa sen Yhdistyneissä kansakunnissa (YK) tunnustetun puolueettomuuden kanssa. Moldovan ulkoministeri Nicu Popescu ilmoitti 30. marraskuuta 2022, että Moldova ei aio enää osallistua IVY:n toimintaan.[5] Moldova ilmoitti virallisesti eroavansa yhteisöstä 15. toukokuuta 2023.[6][7]

Jäsenvaltiot

muokkaa

Nykyiset

muokkaa

Entiset

muokkaa

Liitännäisvaltiot

muokkaa

Yhteisö

muokkaa

IVY:stä ei ole tullut kiinteää yhteisöä sen jäsenvaltioiden Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen tapahtuneen eriytyvän kehityksen ja poliittisten epäluulojen vuoksi. Yhteisö on jäänyt paljolti symboliseksi koordinoimaan Neuvostoliiton entisten tasavaltojen välistä kauppaa, rahoitusta, lainsäädäntöä ja turvallisuutta siinä määrässä ja laajuudessa kuin se on ollut poliittisesti mahdollista.

IVY:n johdossa on valtionpäämiesten ja pääministerien muodostama neuvosto, jota avustavat keskeisten ministerien komiteat. Jäsenmaat lupasivat pitää neuvostoaikaiset ydinaseet ja sotavoimat omilla alueillaan yhteisen sotilasjohdon alaisina.[3]

Vuoden 1992 talviolympialaisissa Albertvillessä ja Barcelonan kesäolympialaisissa IVY-valtioiden sekä Georgian urheilijoiden muodostamaa Yhdistettyä joukkuetta (engl. Unified Team) kutsuttiin usein IVY:n joukkueeksi, vaikkei Georgia ollutkaan vielä yhteisön jäsen. Joukkue käytti lippunaan olympialippua ja sen kultamitalisteille soitettiin talvikisoissa kansallislaulun sijasta olympiahymni. Kesäkisoissa puolestaan IVY:n yksilöurheilijoiden kohdalla salkoon nostettiin urheilijan kotimaan lippu ja soitettiin sen maan kansallislaulu, mutta olympialippua ja -hymniä käytettiin joukkuelajien mitaliseremonioissa, vaikka joukkueen kaikki urheilijat olisivatkin olleet samasta maasta. Talvikisoissa joukkueen urheilijat tulivat Venäjältä, Valko-Venäjältä, Ukrainasta, Kazakstanista, Uzbekistanista ja Armeniasta. Kesäkisoissa urheilijat tulivat kaikista 12 maasta.[10][11]

Toiminta

muokkaa
 
IVY-valtioiden johtajien tapaaminen Biškekissä Kirgisiassa 10. lokakuuta 2008.

Tärkein IVY:n tavoite on sen valtioiden välinen vapaakauppa-alue ja talousliitto, jonka oli tarkoitus astua voimaan 2005.

Kazakstanin, Venäjän ja Valko-Venäjän kesken on sovittu talousyhteistyöstä jo 2003, ja maat solmivat tulliliiton 2009, ja sen jälkeen laajemman talousliiton, joka tuli voimaan vuonna 2012.[12]

IVY:n sihteeristö on osallistunut vaalitarkkailuun joissain entisissä neuvostotasavalloissa[13] ja sen vaalitarkkailutulokset ovat jossain määrin eronneet Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (ETYJ) demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston (ODIHR) sekä ETYJ:n parlamenttivaltuuskunnan tuloksista.

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ Kotus: Lyhenneluettelo 7.1.2013. Kotimaisten kielten keskus. Arkistoitu 12.10.2013. Viitattu 29.3.2013.
  2. ↑ a b Moldova lähtee Itsenäisten valtioiden yhteisöstä – Venäjä tulistui 15.5.2023. Ilta-Sanomat. Viitattu 15.5.2023.
  3. ↑ a b Commonwealth of Independent States (CIS) Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica, Inc.. Viitattu 7.9.2013. (englanniksi)
  4. ↑ Sussex, Matthew: Conflict in the Former USSR, s. 44. Cambridge University Press, 2012. Google-kirjat Viitattu 3.5.2023. (englanniksi)
  5. ↑ Ministrul de Externe: Republica Moldova și-a SUSPENDAT participarea la reuniunile periodice ale CSI N4. 30.11.2022. Viitattu 14.12.2022. (romaniaksi)
  6. ↑ ULTIMA ORĂ/ R. Moldova a inițiat procedura de retragere din Adunarea Interparlamentară a CSI, anunță președintele Parlamentului Ziarul de Gardă. 15.5.2023. Viitattu 15.5.2023. (romaniaksi)
  7. ↑ Igor Grosu: Republica Moldova se retrage din CSI Radio Moldova. 15.5.2023. Viitattu 15.5.2023. (englanniksi)
  8. ↑ Georgia starts process to exit ex-Soviet CIS pact Reuters. 19.8.2008. Viitattu 2.12.2023. (englanniksi)
  9. ↑ Ukraine finally quits CIS coordination bodies Ukrinform. 6.2.2019. Viitattu 14.12.2022. (englanniksi)
  10. ↑ Unified Team Sport Reference. Arkistoitu 14.1.2020. Viitattu 7.9.2013.
  11. ↑ Englund, Will: In Barcelona, it's final kids of the bloc System's last gasp produces CIS team The Baltimore Sun. 21.7.1992. Arkistoitu 9.9.2016. Viitattu 7.9.2013. (englanniksi)
  12. ↑ Customs Union between Russia, Belarus, and Kazakhstan ja Common Economic Space (CES) President of Russia. Viitattu 7.9.2013. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  13. ↑ Commonwealth of the Independent States - Election Monitoring Organization CIS - EMO. Arkistoitu 30.5.2013. Viitattu 7.9.2013. (englanniksi)[vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Itsenäisten_valtioiden_yhteisö&oldid=22024346”