Kaakkois-Aasia

Aasian osa

Kaakkois-Aasia on osa Aasiaa. Siihen luetaan valtiot, jotka ovat Kiinan eteläpuolella, Intian itäpuolella sekä Australian pohjoispuolella.[1] Alue on litosfäärilaattojen rajakohdassa, jossa on paljon maanjäristyksiä ja tulivuoritoimintaa.

Kaakkois-Aasian sijainti.

Kaakkois-Aasiassa on kaksi maantieteellistä aluetta: Indokiinan ja Malakan niemimaan käsittävä mannerosa ja Malaijien saaristo. Mantereella olevat valtiot ovat Kambodža, Laos, Malesia, Myanmar, Thaimaa ja Vietnam. Malaijien saaristossa ovat valtiot Brunei, Filippiinit, Itä-Timor, Indonesia ja Singapore. Saaristoalueeseen luetaan myös Malesian Borneolla oleva Itä-Malesia.

Kaakkois-Aasian maiden yhteistyöjärjestö on ASEAN (Association of Southeast Asian Nations).

Väestö on pääosin austronesialaisia kansoja. Pääuskonnot ovat buddhalaisuus (mantereella) ja islam (saaristossa). Kolmas suuri uskonto on kristinusko (Filippiineillä).

Kaakkois-Aasian vanha suomenkielinen nimitys on Taka-Intia, joka epämääräisesti käsitti kaikki alueet, jotka olivat Euroopasta katsottuna Intian takana.[2]

Maantieteellinen ja poliittinen jako muokkaa

Poliittinen jako muokkaa

Kaakkois-Aasian määritelmät vaihtelevat, mutta useimpien määritelmien mukaan siihen kuuluvat alla luetellut valtiot ja alueet. Itä-Timoria lukuun ottamatta ne ovat myös kaikki ASEAN:n jäsenvaltioita. Joulusaari ja Kookossaaret luetaan myös kuuluvaksi Kaakkois-Aasiaan, vaikka ne kuuluvatkin Australialle. Joidenkin Etelä-Kiinan meren saarten omistus on kiistanalainen. Papua-Uusi-Guinea on ASEAN:n tarkkailijajäsen.

Valtiot muokkaa

Valtio Pinta-ala (km²) [3] Väkiluku (2009) [4] Väestötiheys (/km²) Pääkaupunki Valtiomuoto Viralliset kielet Valuutta BKT USD (2009)[5] BKT per asukas (2009)
  Brunei 5 765 400 000 70 Bandar Seri Begawan absoluuttinen islamilainen sulttaanikunta malaiji Brunein dollari 14 700 000 000 $36 700
  Filippiinit 299 764 91 983 000 307 Manila tasavalta filipino, englanti Filippiinien peso 158 700 000 000 $1 750
  Indonesia 1 904 569 240 271 522 126 Jakarta tasavalta indonesia Indonesian rupia 514 900 000 000 $2 200
  Itä-Timor 14 874 1 134 000 76 Dili tasavalta tetum, portugali Yhdysvaltain dollari 599 000 000 $500
  Kambodža 181 035 14 805 000 82 Phnom Penh perustuslaillinen monarkia khmer Kambodžan riel 10 900 000 000 $800
  Laos 236 800 6 320 000 27 Vientiane kansantasavalta lao Laosin kip 5 721 000 000 $900
  Malesia 329 847 28 318 000 83 Kuala Lumpur perustuslaillinen monarkia malaiji Malesian ringgit 191 400 000 000 $14 900
  Myanmar 676 578 50 020 000 74 Naypyidaw liittotasavalta (sotilasjuntta) burma kyat 26 820 000 000 $500
  Singapore 710,2 4 987 600 7 023 Singapore tasavalta englanti, mandariinikiina, malaiji, tamili Singaporen dollari 17 100 000 000 $35 500
  Thaimaa 513 120 67 764 000 132 Bangkok perustuslaillinen monarkia thai Thaimaan baht 263 500 000 000 $3 900
  Vietnam 331 210 88 069 000 265 Hanoi kansantasavalta vietnam Vietnamin đồng 97 120 000 000 $1 100

Alueet muokkaa

Kaakkois-Aasiaan luetaan usein kuuluvaksi myös kaksi territoriota Intian valtameressä.

Territorio Pääkaupunki Pinta-ala(km²) Väkiluku Väestötiheys(/km²) Emämaa
  Joulusaari Flying Fish Cove 135 [6] 1 402 [6] 10,4   Australia
  Kookossaaret West Island 14 [7] 596 [7] 42,6   Australia

Maantieteellinen jako muokkaa

Kaakkois-Aasia voidaan jakaa maantieteellisesti kahteen osaan: mantereenpuoleiseen Kaakkois-Aasiaan (Indokiina ja Malakan niemimaa) ja Malaijien saaristoon.

Mantereenpuoleiseen Kaakkois-Aasiaan kuuluvat:

Malaijien saaristoon kuuluvat:

Intialle kuuluvat Andamaanit ja Nikobaarit luetaan myös maantieteellisesti Kaakkois-Aasiaan. Bangladesh ja Intian seitsemän itäisintä osavaltiota ovat kulttuurillisesti osa Kaakkois-Aasiaa ja joskus niiden lasketaan kuuluvan sekä Etelä-Aasiaan että Kaakkois-Aasiaan. Maantieteellisesti Intian seitsemän itäisintä osavaltiota kuuluvat Kaakkois-Aasiaan. Etelä-Kiinan alueista Hainan, Yunnan, Guizhou ja Guangxi lasketaan usein kuuluvaksi sekä Itä-Aasiaan että Kaakkois-Aasiaan. Papua-Uusi-Guinea on myös usein mukana, kuten myös Palau, Guam ja Pohjois-Mariaanit, jotka kaikki ovat entisiä Espanjan siirtomaita.

Indonesian itäosien ja Itä-Timorin, jotka ovat Wallacen linjan itäpuolella, katsotaan taas maantieteellisesti kuuluvan Oseaniaan.

Historia muokkaa

Pääartikkeli: Kaakkois-Aasian historia

Kaakkois-Aasian valtiollinen kehitys alkoi ajanlaskun alkuvuosikymmeninä, jolloin koko alueella syntyi hindulais-buddhalaisia kuningaskuntia. Hindulaisuuden ja buddhalaisuuden myötä Kaakkois-Aasia sai vahvoja vaikutteita Intian kulttuurista. Tämä lienee myös vaikuttanut vanhentuneen Taka-Intia-nimityksen syntyyn. Kaakkois-Aasian mantereenpuoleisessa osassa hindulais-buddhalaiset kuningaskunnat jatkoivat kukoistustaan nykyaikaan asti, kun taas Malaijien saaristo ja Malakan niemimaa alkoivat islamilaistua 1200-luvulta alkaen. Islamin leviämisen myötä vanhojen kuningaskuntien tilalle alkoi syntyä islamilaisia sulttaanikuntia. Mantereella Vietnamin kehitys oli poikkeavaa, sillä siihen vaikutti intialaisen kulttuurin lisäksi vahvasti Kiina kulttuuri.[8]

Kaakkois-Aasian siirtomaakauden voidaan katsoa alkavan vuonna 1511, jolloin portugalilaiset ottivat haltuunsa Malakan sulttaanikunnan. Sitä seuranneiden vuosisatojen aikana koko Kaakkois-Aasia – Thaimaata lukuun ottamatta – joutui siirtomaavallan alle. Thaimaa säilyi itsenäisenä, mutta maksoi siitä alueluovutuksilla sekä länsimaalaisille myönnetyillä kauppa- ja tullivapauksilla.[8]

Nationalismi saapui Kaakkois-Aasiaan 1800-luvun lopulla ja jatkoi kukoistustaan 1930-luvulle asti. Nationalismi ei kuitenkaan johtanut valtioiden itsenäistymiseen, paitsi Filippiineillä. Filippiinit julistautui ensimmäisenä Kaakkois-Aasian siirtomaista itsenäiseksi vuonna 1898, mutta ajautui heti sotaan Yhdysvaltojen kanssa ja ensimmäinen itsenäisyysvaihe päättyi jo vuonna 1901.[8]

Nationalismin kehittymisen keskeytti toinen maailmansota, jonka myötä koko Kaakkois-Aasia joutui Japanin vaikutusvallan alle. Japanin hävittyä sodan vuonna 1945 vanhat siirtomaavallat palasivat takaisin Kaakkois-Aasiaan. Entiset siirtomaat eivät tästä erikoisemmin pitäneet, sillä siirtomaiden tähtäimessä oli nyt itsenäisyys. Siirtomaavallat olivat kuitenkin harvoin valmiita luopumaan alueistaan, mikä johti lukuisin yhteenottoihin ja sotiin (muun muassa Indokiinan sota). Monet siirtomaavaltojen luomat valtiolliset kokonaisuudet eivät myöskään vastanneet kansojen asumisaluetta, mikä puolestaan johti monissa valtioissa sisällissotiin.[8]

Kaakkois-Aasian valtiot ovat toisen maailmansodan jälkeen käyneet samankaltaiset kehitysvaiheet. Siirtomaavaltojen paluuta seurasi itsenäistyminen ja valtion nousu. Valtion nousua seurasi jonkinasteinen hajoamisvaihe noin 1960-luvulla. Hajoamisvaiheeseen liittyi tavallisesti rotumellakoita, sotilasvallankaappauksia ja Vietnamissa sota. Hajoamisvaihetta seurasi uuden yhteiskuntajärjestyksen luominen 1970- ja 1980-luvuilla. Uusi yhteiskuntajärjestys vaihteli demokratiasta (esimerkiksi Thaimaa 1973–1976) täydelliseen tyranniaan (Kambodžan punaiset khmerit 1975–1979). Monissa Kaakkois-Aasian maissa yhteiskuntajärjestys alkoikin rapautua 1900-luvun viimeisinä vuosikymmeninä.[8] Alueen valtioiden demokraattinen kehitys on ollut horjuvaa jopa vakaaksi katsotuissa maissa (esimerkiksi Thaimaan mielenosoitukset 2010). Sotilasdiktatuureja eivät ole edes pahimmatkaan luonnonvoimat pystyneet horjuttamaan (esimerkiksi trooppinen sykloni Nargis Myanmarissa 2008).

Väestö muokkaa

 
Väestön jakautuminen Kaakkois-Aasiassa ja Malaijien saaristossa.

Kaakkois-Aasian pinta-ala on noin 4 000 000 neliökilometriä ja siellä asui vuonna 2013 yli 690 miljoonaa ihmistä. Yli 20 prosenttia heistä asuu Jaavan saarella. Indonesia onkin alueen väestörikkain valtio ja maailman neljänneksi väestörikkain valtio. Kaakkois-Aasiassa asuu myös noin 30 miljoonaa kiinalaista.

Uskonto muokkaa

Kaakkois-Aasian pääuskontoja ovat mantereenpuoleisessa osassa buddhalaisuus (sekä mahajana että theravada) ja saaristossa islam. Kolmantena tulee kristinusko pääasiassa Filippiineillä, jonka väestöstä 95 prosenttia on kristittyjä. Kaakkois-Aasian alkuperäisenä uskontona voidaan pitää henkiolentojen palvontaa, jota esiintyi koko alueella. Sitä esiintyy yhä edelleen kaikkialla muiden uskontojen rinnalla.[9]

Ensimmäinen Kaakkois-Aasiaan saapunut vieras uskonto oli hindulaisuus ajanlaskun ensimmäisillä vuosisadoilla. Se levisi Intiasta koko alueelle, mutta nykyään se on virallisena uskontona vain Balilla. Hindulaisuus sekoittui osittain paikallisiin uskomuksiin ja siitä tuli myös vallankäytön väline tuon aikaisissa kuningaskunnissa, joissa kuningas edusti jotain hindujumalaa – ja tavallisesti jotain toista kuin edeltäjänsä, mikä merkitsi uusien temppelien rakentamisesta jokaisen uuden kuninkaan tullessa valtaan. Toisaalta uskonto vaikutti myös vallanvaihdoksiin, sillä epäonninen kuningas ei ollut jumalten suosiossa ja siksi hänet piti vaihtaa.[9]

Buddhalaisuus saapui Kaakkois-Aasiaan sekä Intiasta (theravada-buddhalaisuus) että Kiinasta (mahajana-buddhalaisuus). Mahajana on edelleen vallitsevana uskontona Vietnamissa, kun taas muissa Kaakkois-Aasian mantereen maissa theravada on vallitseva buddhalaisuuden muoto. Hindulaisuuden tavoin buddhalaisuus sekoittui myös valtapolitiikkaan, sillä varsinkin mahajana antoi mahdollisuuden pitää kuningasta tulevana bodhisattvana. Buddhalaisuuden kumpikin suuntaus myös sekoittuivat keskenään, esimerkiksi Thaimaan theravadalaista kuningasta pidetään tulevana bodhisattvana. Theravada-buddhalaisen luostarilaitoksen ansioksi luetaan myös korkea lukutaitoisuusprosentti theravada-maissa.[9]

Islam alkoi saapua Kaakkois-Aasiaan jo 1200-luvulla todennäköisesti intialaisten kauppamiesten mukana. Islamin varsinainen leviäminen Malaijien saaristossa ja Malakan niemimaalla alkoi kuitenkin vasta 1400-luvulla. Islamilaisuuteen sekoittui alueella animistisia uskomuksia, hindulaisuutta ja buddhalaisuutta. Indonesia on nykyään maailman väkirikkain islamilainen valtio (noin 200 miljoonaa islamilaista).[9]

Kristinusko saapui Kaakkois-Aasiaan 1500-luvulla, kun espanjalaiset valloittivat Filippiinit. Filippiinit onkin jäänyt kristinuskon vahvimmaksi alueeksi Kaakkois-Aasiassa: 95 prosenttia väestöstä eli noin 88 miljoonaa on kristittyjä. Myös Itä-Timorin väestö on pääosin kristittyjä. Muissa maissa kristinuskon vaikutus on lähetystyöstä huolimatta jäänyt marginaaliseksi.[9]

  Brunei islam (67 %), buddhalaisuus (13 %), kristinusko (10 %), muut (etniset uskonnot jne,) (10 %)
  Filippiinit roomalaiskatolisuus (80 %), islam (5 %), evankelikalismi (2,8 %), Iglesia ni Cristo (2,2 %), Philippine Independent Church (2 %), muut kristityt (3 %), muut (Filippiinien mytologia, buddhalaisuus, juutalaisuus, tunnustuksettomat jne.) (5 %)
  Indonesia islam (86,1 %), protestanttisuus (5,7 %), roomalaiskatolisuus (3 %), hindulaisuus (1,8 %), muut, mm. buddhalaisuus tai tuntematon (3,4 %)
  Itä-Timor roomalaiskatolisuus (90 %), islam (5 %), protestanttisuus (3 %), muut (buddhalaisuus, hindulaisuus jne.) (2 %)
  Joulusaari buddhalaisuus (36 %), islam (25 %), kristinusko (18 %), taoismi (15 %), muut (6 %)
  Kambodža theravada-buddhalaisuus (95 %), islam, kristinusko, animismi ja muut (5 %)
  Kookossaaret sunnalaisuus (80 %), muut (20 %)
  Laos theravada-buddhalaisuus (65 %), animismi (32,9 %), kristinusko (1,3 %), muut (0,8 %)
  Malesia islam (60,4 %), mahajana-buddhalaisuus (19,2 %), kristinusko (9,1 %), hindulaisuus (6,1 %), animismi (5,2 %)
  Myanmar theravada-buddhalaisuus (89 %), islam (4 %), kristinusko (4 %), animismi (1 %), muut (2 %)
  Singapore buddhalaisuus (42,5 %), islam (15 %), taoismi (8 %), roomalaiskatolisuus (4,5 %), hindulaisuus (4 %), tunnustuksettomat (15 %), kristinusko (10 %), muut (1 %)
  Thaimaa theravada-buddhalaisuus (94,6 %), islam (4,6 %), muut (1 %)
  Vietnam mahajana-buddhalaisuus (81 %), roomalaiskatolisuus (5 %), theravada-buddhalaisuus (2 %), Cao Dai (1 %), protestanttisuus (1 %), muut (animismi, Hoa Hao, islam, tunnustuksettomat jne. 10 %)

Lähteet muokkaa

  • Heikkilä-Horn, Marja-Leena: Kaakkois-Aasia eilen ja tänään. Helsinki: Yliopistopaino, 1991. ISBN 951-570-084-1.

Viitteet muokkaa

  1. Heikkilä-Horn 1991, s. 13.
  2. Heikkilä-Horn 1991, s. 14.
  3. Country Comparison: Area The World Factbook. CIA. Arkistoitu 9.2.2014. Viitattu 28.9.2010. (englanniksi)
  4. Table A.1. Total Population by Sex in 2009 and Sex Ratio by Country In 2009 (Medium Variant) Population Division of the Department of Economic and Social Affairs of the United Nations Secretariat. Arkistoitu 18.3.2009. Viitattu 28.9.2010. (englanniksi)
  5. Country Comparison: GDP The World Factbook. CIA. Arkistoitu 13.6.2007. Viitattu 28.9.2010. (englanniksi)
  6. a b Christmas Islands The World Factbook. CIA. Arkistoitu 25.12.2018. Viitattu 28.9.2010. (englanniksi)
  7. a b Cocos (Keeling) Islands World Factbook. CIA. Arkistoitu 10.1.2019. Viitattu 28.9.2010. (englanniksi)
  8. a b c d e Heikkilä-Horn 1991
  9. a b c d e Heikkilä-Horn 1991, s. 20–25.