Kaakkois-Aasian historia

Kaakkois-Aasian historiassa valtiollinen kehitys alkoi ajanlaskun alkuvuosikymmeninä, jolloin koko alueella syntyi hindulais-buddhalaisia kuningaskuntia. Hindulaisuuden ja buddhalaisuuden myötä Kaakkois-Aasia sai vahvoja vaikutteita Intian kulttuurista. Tämä lienee myös vaikuttanut vanhentuneen Taka-Intia -nimityksen syntyyn. Kaakkois-Aasian mantereenpuoleisessa osassa hindulais-buddhalaiset kuningaskunnat jatkoivat kukoistustaan nykyaikaan asti, kun taas Malaijien saaristo ja Malakan niemimaa alkoivat islamilaistua 1200-luvulta alkaen. Islamin leviämisen myötä vanhojen kuningaskuntien tilalle alkoi syntyä islamilaisia sulttaanikuntia. Mantereella Vietnamin kehitys oli poikkeavaa, sillä siihen vaikutti intialaisen kulttuurin lisäksi vahvasti kiinalainen kulttuuri.

Esihistoria

Pääartikkeli: Kaakkois-Aasian kivikausi

Hindulais-buddhalaiset kuningaskunnat

Kaakkois-Aasian ensimmäiset merkittävät korkeakulttuurit syntyivät ajanlaskun alussa. Vanhin tunnettu kuningaskunta on Funanin kuningaskunta, joka perustettiin ensimmäisellä vuosisadalla jaa. ja jonka valtakausi kesti 600-luvulle asti. Laajimmillaan se hallitsi nykyistä Etelä-Vietnamia ja osia Laosista, Myanmarista, Kambodžasta, Thaimaasta ja Malesiasta Malakan niemimaalla. Funan alkoi intialaistua 300-luvulla ja sen kukoistuskautena pidetään 400-lukua. 500-luvulta alkaen valtakunta alkoi hajota sisäisiin ristiriitoihin ja sisällissotiin. 600-luvulla Funan ajautui Chenlan vasallivaltioksi.

Chenlan kuningaskunta oli alun perin ollut Funanin vasallivaltio mutta itsenäistyi 500-luvulla. Chenla valloitti Funanin 600-luvulla ja sitä myöten Funanin intialainen kulttuuri vaikutti myös Chenlaan. Chenlan valtakautta ei kestänyt kauan, sillä jo 600-luvun lopulla valtakunta jakaantui ensin kahtia ja 700-luvulla lukuisiin pieniin kuningaskuntiin. Laajimmillaan Chenlan alue käsitti nykyisen Kambodžan ja Thaimaan kaakkoisosat.

Jayavarman II perusti 802 khmerien valtakunnan Chenlan kuningaskunnan raunioille. Khmerien valtakunnasta tuli aikansa suurin ja yhtenäisin valtakunta Kaakkois-Aasiassa. 800-luvun lopulla se oli jo suurempi kuin nykyinen Kambodža. Yasovarman I (hallitsi 889 – noin 910) perusti uuden pääkaupungin Yasodharapuran, joka oli ensimmäinen Angkorissa sijainnut kaupunki. Hän rakennutti sinne myös ensimmäiset temppelit. 1000-luvun alussa Suryavarman I laajensi khmerien hallitsemaa aluetta Keski-Thaimaan puolelle.

1100-luvulla hallinnut Suryavarman II (hallitsi 1113–1145) oli yksi khmerien valtakunnan merkittävimmistä hallitsijoista. Hänen aikanaan valtakunta laajeni länteen Thaimaassa lähelle nykyisen Myanmarin rajaa ja etelässä syvälle Malakan niemimaalle. Vietnamin suunnalla hänen onnistui vallata alueita Champan kuningaskunnasta. Suryavarman II rakennutti Angkoriin Angkor Watin temppelin omaksi hautamonumentikseen. Hänen kuolemaansa seurasi levottomuuksien aika, jolloin Champan onnistui valloittaa Angkor joksikin aikaa.

Jayavarman VII (hallitsi 1181–1219) oli viimeinen merkittävä khmerien kuningas. Hänen aikanaan khmerien onnistui voittaa Champa ja valloittamaan osia Champan alueista. 1200-luvulta valtakunta alkoi kuitenkin heiketä. 1200-luvulla vihollisina olivat Sukhothain kuningaskunta ja mongolit. 1300-luvulla pääviholliseksi nousi Ayutthayan kuningaskunta, joka viimein 1431 tuhosi Angkorin.

Funanin ja Chenlan naapurikuningaskuntana nykyisen Etelä-Vietnamin alueella oli Champan kuningaskunta. Ensimmäiset maininnat siitä löytyvät vuodelta 192 jaa. Se eli voimakkainta kukoistuskauttaan 500-luvulta 700-luvulta. Se oli kuitenkin koko olemassaolonsa aikana puolustuskannalla: ensin tulivat kiinalaiset, sitten khmerit, mongolit ja lopulta vietnamilaiset. Champa joutui siirtämään pääkaupunkiaan kolme kertaa ennen kuin vietnamilaiset lopulta valloittivat viimeisen pääkaupungin 1472. Champan eteläiset alueet säilyivät kuitenkin champojen hallussa aina vuoteen 1832 asti, jolloin Vietnam valloitti viimeisetkin rippeet Champan alueista.

Siirtomaa-aika ja itsenäistyminen

Kaakkois-Aasian siirtomaakauden voidaan katsoa alkavan 1511, jolloin portugalilaiset ottivat haltuunsa Malakan sulttaanikunnan. Sitä seuranneiden vuosisatojen aikana koko Kaakkois-Aasia – Thaimaata lukuun ottamatta – joutui siirtomaavallan alle. Thaimaa säilyi itsenäisenä mutta maksoi siitä alueluovutuksilla sekä länsimaalaisille myönnetyillä kauppa- ja tullivapauksilla.

Nationalismi syntyi Kaakkois-Aasiassa 1800-luvun lopulla ja jatkoi kukoistustaan 1930-luvulle asti. Nationalismi ei kuitenkaan johtanut valtioiden itsenäistymiseen paitsi Filippiineillä. Filippiinit julistautui ensimmäisenä Kaakkois-Aasian siirtomaista itsenäiseksi 1898, mutta ajautui heti sotaan Yhdysvaltojen kanssa ja ensimmäinen itsenäisyysvaihe päättyi jo 1901.

Nationalismin kehittymisen keskeytti toinen maailmansota, jonka myötä koko Kaakkois-Aasia joutui Japanin vaikutusvallan alle. Japanin hävittyä sodan 1945 vanhat siirtomaavallat palasivat takaisin Kaakkois-Aasiaan. Entiset siirtomaat eivät tästä erikoisemmin pitäneet, sillä siirtomaiden tähtäimessä oli nyt itsenäisyys. Siirtomaavallat olivat kuitenkin harvoin valmiita luopumaan alueistaan, mikä johti lukuisin yhteenottoihin ja sotiin (muun muassa Indokiinan sota). Monet siirtomaavaltojen luomat valtiolliset kokonaisuudet eivät myöskään vastanneet kansojen asumisaluetta, mikä puolestaan johti monissa valtioissa sisällissotiin.

Kaakkois-Aasian valtiot ovat toisen maailmansodan jälkeen käyneet samankaltaiset kehitysvaiheet. Siirtomaavaltojen paluuta seurasi itsenäistyminen ja valtion nousu. Valtion nousua seurasi jonkinasteinen hajoamisvaihe noin 1960-luvulla. Hajoamisvaiheeseen liittyi tavallisesti rotumellakoita, sotilasvallankaappauksia ja Vietnamissa sota. Hajoamisvaihetta seurasi uuden yhteiskuntajärjestyksen luominen 1970- ja 1980-luvuilla. Uusi yhteiskuntajärjestys vaihteli demokratiasta (esimerkiksi Thaimaa 1973-1976) täydelliseen tyranniaan (Kambodžan punaiset khmerit 1975-1979). Monissa Kaakkois-Aasian maissa yhteiskuntajärjestys alkoikin rapautua 1900-luvun viimeisinä vuosikymmeninä. Alueen valtioiden demokraattinen kehitys on ollut horjuvaa jopa vakaaksi katsotuissa maissa (esimerkiksi Thaimaan mielenosoitukset 2010). Sotilasdiktatuureja eivät ole edes pahimmatkaan luonnonvoimat pystyneet horjuttamaan (esimerkiksi trooppinen sykloni Nargis Myanmarissa 2008).

Lähteet

• Heikkilä-Horn, Marja-Leena: Kaakkois-Aasia eilen ja tänään. Helsinki: Yliopistopaino, 1991. ISBN 951-570-084-1