Buddhalaisuus

maailmanuskonto

Buddhalaisuus on Intiassa noin 500 eaa. syntynyt uskonto ja filosofinen perinne. Sen perustaja on yleensä historiallisena henkilönä pidetty Siddhartha Gautama, joka tuli Buddhaksi eli valaistuneeksi (sananmukaisesti ’herännyt’). Hän itse opetti olevansa tavallinen ihminen, ei jumalallinen olento. Buddhalaisia on maailmassa noin 490 miljoonaa.

Buddhalaisuuden tärkein opetus on, että elämässä on kärsimystä (paalin kielen dukkha) tai se on epätyydyttävää[1], eivätkä ohimenevät asiat voi tuottaa todellista onnea. Tästä huolimatta buddhalaisuus ei ole pessimistinen uskonto[2], sillä kärsimyksestä voi myös vapautua. Buddhan neljän jalon totuuden mukaan kärsimystä on (ensimmäinen totuus), mutta sillä on syy eli janoaminen sekä tietämättömyys (toinen totuus), se voidaan lopettaa pääsemällä irti sen syistä ja valaistumalla (kolmas totuus), ja on olemassa tapa saada se loppumaan: jalo kahdeksanosainen polku (neljäs totuus). Buddhalaisuuden keskeinen päämäärä on valaistuminen eli nirvana, joka nähdään kaiken kärsimyksen loppuna. Valaistumisen voi saavuttaa kehittämällä jaloa kahdeksanosaista polkua, joka jakaantuu kolmeen pääosaan: hyveen, keskittymisen ja viisauden kehittämiseen. Valaistunut tajuaa olemassaolon perimmäisen luonteen eikä siksi enää takerru maailmaan. Näin hänen takertumisensa lakkaa, ja sen myötä myös kärsimys.

Usein kiistellään siitä, pitäisikö buddhalaisuus luokitella uskonnoksi vai filosofiseksi perinteeksi.[3] Tämä johtuu muun muassa siitä, että toisin kuin useimpien uskontojen perustajat, Buddha ei opettanut minkään jumalten palvontaa eikä ylistänyt sokeaa uskoa.[4] Sen sijaan Buddha kehotti oppilaitaan ajattelemaan itse ja tutkimaan opetuksia kriittisesti niiden ymmärtämiseksi[5]. Kuuluisassa Kalamasutrassa Buddha sanoo, ettei mitään tule uskoa ”vain siksi että niin on usein sanottu tai niin on tapana uskoa – – vain koska niin huhutaan tai niin sanotaan pyhissä teksteissä – – vain päättelyn tai olettamusten pohjalta – – tai sen ajatuksen perusteella, että ’tämä munkki on opettajamme.’”[6][7]

Historia

muokkaa
 
Buddhalaisuuden levinneisyys ensimmäisellä vuosisadalla.

Buddhalaisen perimätiedon mukaan Siddhartha Gautama syntyi Lumbinissa, nykyisessä Nepalissa, noin 560-luvulla eaa.[8] Hän kuului Shakya-heimon ylhäisösukuun. Perimätiedon mukaan hänen isänsä oli Shakyoiden kuningas, mutta tästä ei ole historiallisia todisteita.[9][10] Buddhalaisen legendan mukaan hänen isänsä oli yrittänyt varjella poikaansa näkemästä kaikkea maailman pahuutta, mutta täytettyään 29 vuotta ylellisyyksiin kyllästynyt Gautama näki palatsin ulkopuolella kävellessään sairaan, vanhuksen, kuolleen ja askeetikon.[11] Kokemuksen sävähdyttämänä tuleva Buddha luopui entisestä elämästään, puki yllensä okranvärisen kaavun ja pakeni palatsistaan.

Seuraavan kuuden vuoden ajan Siddhartha eli askeetikkona.[9] Hän opiskeli mietiskelyä eli meditaatiota kuulujen mestareiden alaisena, mutta kun ei saavuttanut tämän kautta valaistumista, päätti ryhtyä äärimmäisen ankaraan askeesiin ja lopetti syömisen käytännössä kokonaan. Lopulta hän huomasi, ettei tämäkään harjoitus johtanut valaistumiseen, ja luopui ankarasta askeesista.[12]

Lopulta Siddhartha päätti istua bodhipuun alle, vannoen, ettei nousisi, ennen kuin oli täysin valaistunut.[9] Vielä samana yönä hän buddhalaisen perimätiedon mukaan näki todellisuuden luonteen, valaistui ja tuli Buddhaksi. Tämän jälkeen hän ryhtyi opettamaan muita, vaikka tiesi, ettei valaistumista itseään voitu ilmaista sanoin.[9] Sen sijaan hän päätti opettaa tavan saavuttaa se itse. Ensimmäisen opetuspuheensa Gautama piti Sarnathin metsäkaurispuistossa viidelle entiselle askeetti-ystävälleen. Puheesta kirjoitettua sutraa kutsutaan nimellä ”Dharman pyörän paneminen liikkeelle.”[13][14]

Siddhartha Gautama kuoli – buddhalaisen näkemyksen mukaan saavuttaen paranirvanan, lopullisen vapautumisen kärsimyksistä – noin 483 eaa. Jälkeensä hän jätti oppinsa ja luostarilaitoksen, joka piti niitä suullisesti elossa vuosisatojen ajan. Kuningas Ašoka (273–232 eaa.) kääntyi buddhalaiseksi ja auttoi uskontoa leviämään laajemmalle.[15] Hänen pilareihin kaiverruttamansa mietelauseet ovat varhaisimmat tunnetut buddhalaiset kirjoitukset.[16] Myöhemmin buddhalaisuus jakautui opillisten erimielisyyksien seurauksena niin kutsuttuihin kahdeksaantoista koulukuntaan.[17]

Intiassa buddhalaisuus alkoi kadota 500-luvulta lähtien, mikä johtui mahdollisesti hindulaisuuden renessanssista. 1100-luvulta muslimivalloitukset hävittivät buddhalaisuuden Intiasta käytännössä kokonaan.[18] Tässä vaiheessa buddhalaisuus oli kuitenkin jo asettunut muualle Aasiaan.

Buddhalaisuuden koulukunnat

muokkaa
 
Buddhaa esittäviä patsaita.

Buddhalaisuuden lukuisat suuntaukset jaotellaan usein niin harjoittajien kuin tutkijoiden osalta karkeasti kahteen, theravadaan ja mahajanaan.

Eroavaisuuksista huolimatta molemmille koulukunnille yhteistä on hyväksyä keskeiset buddhalaiset opetukset:

  • Molemmat hyväksyvät Buddhan opettajanaan.
  • Molemmat hyväksyvät keskitien, ehdollistetun seurauksen, neljä jaloa totuutta, jalon kahdeksanosaisen polun ja kolme olemassaolon merkkiä.
  • Molemmat hyväksyvät että valaistumisen tavoittelu on mahdollista niin luostarissa kuin sen ulkopuolella.
  • Molemmat mieltävät buddhuuden korkeimmaksi saavutukseksi.

Theravada

muokkaa
Pääartikkeli: Theravada
 
Laosilaisia munkkeja temppelissä Buddhan patsaan edessä.

Theravada-buddhalaisuus[19] on vanhin nykypäiviin asti selvinnyt varhaisbuddhalainen koulukunta. Nimitys theravada tarkoittaakin ’vanhimpain tietä’. Se on niin sanottu hinajana-suuntaus (sanskritin ’pieni vaunu’), eli siinä korostetaan harjoittajan omaa valaistumista ja vapautumista kärsimyksestä. Theravada-buddhalaisen opetuksen mukaan jokainen on itse vastuussa päätöksistään ja valaistumisestaan. Mahajanan seuraajien piirissä theravadaa kutsutaan joskus yksinkertaisesti hinajanaksi, mutta nimitystä pidetään alentavana.

Theravadan tunnustama pyhien kirjoitusten kokoelma on paalinkielinen Tipitaka (paalin Tipitaka, sanskritin Tripitaka, ’kolme koria’), johon on koottu Buddhan opetuspuheita, allegorisia kertomuksia sekä buddhalaista runoutta. Perinteisesti Theravadassa tunnustetaan myös vuosisatojen varrella Tipitakaa varten kirjoitetut selitysteokset.

Theravadaa harjoitetaan varsinkin Kaakkois-Aasian maissa, kuten Thaimaassa, Myanmarissa ja Sri Lankassa.

Mahajana

muokkaa
Pääartikkeli: Mahajana
 
Ninna-ji, buddhalainen pyhäkkö Kiotossa.

Mahajana-buddhalaisuus sisältää useita suuntauksia, kuten puhtaan maan buddhalaisuus, zen ja tiibetinbuddhalaisuus. Mahajanalle ominaista on myötätunnon syvempi painottaminen kuin muissa koulukunnissa. Siinä missä theravadassa ihanteena on tulla arhatiksi (paalia, ’jalo’), jälleensyntymien ketjusta (samsara) vapautuneeksi valaistuneeksi olennoksi, mahajanassa ihanteeksi muodostui bodhisattva (sanskritia, ’valaistumisolento’). Bodhisattva vannoo jatkavansa jälleensyntymien kierrossa elämistä, muiden auttamista ja polun opettamista kunnes jokainen olento on valaistunut.[19]

Theravada kritisoi mahajanaa siitä, että se hyväksyy osaksi opetustaan kirjoitukset, joiden alkuperänä eivät olisi Buddhan opetukset. Mahajana ei hyväksy kritiikkiä.

Nykyisin Mahajana-buddhalaisuutta tavataan erityisesti Kiinassa, Tiibetissä, ja Japanissa.

Vajrajana

muokkaa
Pääartikkeli: Vajrayana

Vajrajana (’timanttipolku’) eli tantrinen buddhalaisuus on mahajanan alainen suuntaus, joka yhdistyy nykyisin erityisesti tiibetinbuddhalaisuuteen. Se on esoteerinen perinne, jossa erilaisten rituaalien ja mielikuvaharjoitusten kautta pyritään vapauttamaan alitajuisia voimia, jotka tukevat pyrkimystä valaistumiseen. Koska vajrajana-harjoitusten katsotaan olevan vaarallisia, ellei harjoittajan mieli ole hyvin kehittynyt, perinteen mukaan niitä tulee harjoittaa ainoastaan gurun eli laman ohjastamana, ja ne pidetään visusti salassa.[19]

muokkaa
Pääartikkeli: Navayana

Navayana (’uusi polku’) sai alkunsa 1950-luvulla Intiassa kastittomien hindujen ihmisoikeustaistelun tuloksena. Navayanan perustaja B. R. Ambedkar katsoi, että buddhalaiseksi kääntyminen oli tapa paeta kastijärjestelmän aiheuttamaa syrjintää.[20] Suuntauksen ominaispiirteitä ovat vahva tasa-arvoisuuden korostaminen sekä käytännönläheisyys: navayana muun muassa opettaa, että uudelleensyntyminen perustuu siihen, että kuolleen ihmisen kehon atomit palaavat luonnon kiertokulkuun.[21]

Navayanaa harjoitetaan lähes yksinomaan Intiassa, Maharashtran osavaltiossa. Intian buddhalaisista 87 prosenttia harjoittaa navayanaa.[22]

Buddhalaiset kirjoitukset

muokkaa

Buddhan arvioidaan käyttäneen opettaessaan Magadhan valtakunnan puhekieltä magadhi-prakritia.[23] Perimätiedon mukaan pian Buddhan edesmenon jälkeen 500 arhatia, täysin valaistunutta seuraajaa, kokoontui neuvonpitoon, jossa munkkikuri (vinaya) ja opetukset (dharma) kerrattiin ja jaettiin osiin munkkiryhmien mieleenpainettaviksi.[24] Varhaiset buddhalaiset jakautuivat munkkikuri- ja oppitulkintojen takia useisiin koulukuntiin noin keisari Ašokan valtakaudesta alkaen, ja jokainen koulukunta lisäsi teksteihin omia kommentaarejaan.

Srilankalaisen historiateoksen Mahavamsan mukaan keisari Ašoka lähetti noin vuonna 250 eaa. poikansa, buddhalaisen munkin Mahindan Sri Lankaan. Poika sai paikallisen kuninkaan, Devanampiya Tissan, kääntymään buddhalaiseksi. Noin sata vuotta myöhemmin, 100-luvulla eaa., theravada-koulukunnan versio Tripitakasta, paalinkielinen kaanon, kirjoitettiin muistiin juuri Sri Lankassa. Tämä oli ilmeisesti ensimmäinen kerta, kun buddhalaiset tekstit saivat kirjallisen muodon.[25]

Tripitaka on buddhalaisen kaanonin eri versioiden yhteinen nimitys, joka jakaantuu perinteisesti kolmeen osaan, Vinayaan eli luostarisäännöstöön, Dharmaan eli opetuksiin, ja Abhidharmaan eli ’korkeampiin opetuksiin,’ jotka nykykäsityksen mukaan ovat myöhempiä filosofisia tekstejä. Näistä ainoastaan Vinaya on käytännössä identtinen kaikissa Tripitakoissa, Dharma-osio sisältää tiettyjä yhteisiä sutria ja Abhidharma on kaikissa erilainen.

Tripitakan eri versiot ovat erittäin laajoja. Esimerkiksi korealainen Tripitaka, joka kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon, on kaiverrettu yli 80 000 puulaatalle.[26]

Navayanabuddhalaisten tärkein yksittäinen pyhä kirja on Ambedkarin kirjoittama, postuumisti julkaistu, The Buddha and His Dhamma.

Buddhalaisia oppeja

muokkaa

Buddha itse oli opettajana käytännönläheinen ja painotti harjoituksen merkitystä ymmärryksen saavuttamisessa, mutta myöhemmin hänen opetuksiaan selittämään on kehittynyt filosofisia rakennelmia. Buddhalainen filosofia käsittelee laajasti etiikan, ontologian ja tietoteorian ongelmia. Buddhalaisuus hylkää monet jo Buddhan elinaikana kehittyneet intialaisen filosofian ajatukset, erityisesti atman-opin. Hindulaisen filosofian näkökulmasta buddhalainen filosofia luetaan opista poikkeaviin eli heterodoksisiin nastika-koulukuntiin, koska buddhalaisuus ei tunnusta Veda-kirjoja uskonnollisena auktoriteettina.

Neljä jaloa totuutta

muokkaa
Pääartikkeli: Neljä jaloa totuutta

Buddhan ensimmäinen opetuspuhe, jonka hän piti viidelle askeetti-ystävälleen valaistumisensa jälkeen, käsitteli neljää jaloa totuutta, joiden voidaan katsoa muodostavan buddhalaisen opetuksen ytimen. Neljä jaloa totuutta ovat[27]:

  1. Kärsimyksen totuus (dukkha) Elämässä on kärsimystä. Buddhan käyttämä sana dukkha suomennetaan usein kärsimykseksi. Dukkhan merkitys on kuitenkin suomen kielen sanaa kärsimys paljon laajempi: se viittaa kaikkiin elämän kielteisiin tunteisiin aina yleisestä tyhjyyden tai epätyydyttävyyden tunteesta fyysiseen sekä henkiseen tuskaan. Buddha ei siis väittänyt koko elämän olevan pelkkää tuskaa, vaan muistutti, että suurimmatkin mielihyvän (sukha) tuntemukset ovat lopulta tilapäisiä ja epätyydyttäviä.
  2. Kärsimyksen syyn totuus (samudaya). Kärsimyksen syy on halu tai takertuminen (paalin tanha, janoaminen). Ihminen kärsii, koska janoaa jatkuvasti lisää, eikä kykene löytämään maailmasta tyydytystä. Jano jaotellaan kolmeen: aistinautintojen janoon, olemisen janoon ja olemattomuuden janoon. Kärsimyksen perimmäinen syy on tietämättömyys, joka mahdollistaa janon ja siitä seuraavan vihan.
  3. Kärsimyksen lakkaamisen totuus (nirodha). Kärsimys lakkaa, kun sen syy – janoaminen sekä tietämättömyys – lakkaa. Tätä kärsimyksen lakkaamista kutsutaan valaistumiseksi, koska siinä ei ole tiedottomuutta, ja vapautumiseksi (skr. nirvana, paal. nibbana, ’sidoksista vapautuminen’), koska se on vapaa haluista.
  4. Kärsimyksen loppuun johtavan tien totuus (ariya-magga). Kärsimyksen loppumiseen johtaa jalo kahdeksanosainen polku.

Jalo kahdeksanosainen polku

muokkaa
 
Kiinalainen buddhalaismunkki.

Jalo kahdeksanosainen polku on buddhalaisuuden neljäs jalo totuus, polku vapautumiseen kärsimyksestä. Polun tekijät eivät ole portaita siinä mielessä, että niitä seurattaisiin askel askeleelta, vaan kaikki osatekijät ovat läsnä yhtä aikaa ja toisiaan tukien.[28] Polku jaetaan kolmeen osaan, viisauteen, itsekuriin ja mietiskelyyn tai keskittymiseen[29]

Viisaus

muokkaa
  • Oikea näkemys. Neljän jalon totuuden, olemassaolon merkkien ja muiden totuuksien ymmärtäminen.
  • Oikea aikomus. Luopuminen takertumista, hyväntahtoisuus kaikkia tietoisia olentoja kohtaan, väkivallattomuus ja rauha.

Etiikka

muokkaa
  • Oikea puhe. Rehellinen, hyväntahtoinen ja rauhaa edistävä puhe. Pidättäytyminen valehtelusta, eripuraisesta ja vihaisesta puheesta sekä joutavien puhumisesta.
  • Oikea toiminta. Väkivallattomuus, pidättyminen ottamasta, mitä ei ole annettu, kohtuullisuus aistinautinnoissa (erityisesti seksuaalisen väärinkäytöksen ja päihteidenkäytön välttäminen).
  • Oikea elinkeino. Elinkeino, joka ei tuota vahinkoa tietoisille olennoille eikä vaadi edellä mainittujen periaatteiden rikkomista.

Meditaatio

muokkaa
  • Oikea ponnistus. Taitavien mielentilojen edistäminen ja taitamattomien välttäminen.
  • Oikea tarkkaavaisuus (samma sati). Läsnäolo nykyhetkessä. Kehon, tuntemusten, mielen ja totuuksien pitäminen jatkuvasti mielessä, niiden jatkuva huomioiminen. Bikkhu Bodhi kuvaa oikeaa tarkkaavaisuutta seuraavasti: ”Saattaa luulla, että on muutenkin aina nykyhetkessä, mutta se on harhakuva. Olemme harvoin tietoisia nykyhetkestä – – tietämätön mieli heijastaa omat sisäiset rakennelmansa kohteeseen ja kuvittelee sille ominaisuuksia, mitä alkuperäisessä havainnossa ei lainkaan ollut. – – Oikea tarkkaavaisuus raivaa tämän tilan ja valaisee kokemuksen sellaisenaan ennen tulkintoja.” Bikkhu Bodhi (Arkistoitu – Internet Archive)
  • Oikea keskittyminen. Meditaation syvempien tilojen, jhaanojen, harjoittaminen.

Pratītyasamutpāda

muokkaa
Pääartikkeli: Pratītyasamutpāda

Pratītyasamutpāda (paalinkieltä, sanskriksi pratitya-samutpada, ’ehdonvarainen seuraamus’) on yksi buddhalaisuuden keskeisistä opetuksista. Ehdonvarainen seuraamus tarkoittaa sitä, että kaikki olemassa olevat asiat ja ilmiöt ovat toisistaan riippuvaisia ja edellyttävät toistensa olemassaoloa.[30] Kaikki asiat ja ilmiöt vaativat tiettyjä ilmiöitä ja olosuhteita syntyäkseen ja myös muuttuvat tai katoavat olosuhteiden muuttuessa. Esimerkiksi ihminen tarvitsee pysyäkseen hengissä tai terveenä muita ihmisiä, ruokaa, vaatteita, ilmaa hengitettäväksi, vettä juotavaksi ja niin edelleen.

Kahdentoista nidanan ketju on tämän periaatteen sovellutus, joka osoittaa jälleensyntymän perimmäisen syyn eli tietämättömyyden. Ketjun jokainen linkki edellyttää aina edellisen olemassaoloa ja johtaa seuraavaan. Ketjun viimeinen linkki johtaa taas ensimmäiseen ja kierre on valmis. 12 nidanaa ovat: 1) tietämättömyys, joka johtaa 2) tahdollisiin muodostelmiin eli karmaan. Se taas johtaa 3) tietoisuuden heräämiseen, joka mahdollistaa 4) nimen ja muodon (paaliksi nama-rupa) eli fyysisten ja psyykkisten ilmiöiden olemassaolon. Nimen ja muodon myötä syntyvät 5) kuusi perustaa tai aistia – siis tavalliset viisi aistia sekä mieli. 6) Kun on aistit, syntyy kosketus, joka buddhalaisessa terminologiassa tarkoittaa aistin, sen kohteen ja aistitietoisuuden yhtäaikaista läsnäoloa. Kosketus johtaa 7) tuntemukseen (miellyttävään, epämiellyttävään tai neutraaliin), joka mahdollistaa 8) halun (tanhan) ja 9) takertumisen synnyn. 10) Näistä seuraa tuleminen ja 11) jälleensyntymä, mikä loppujen lopuksi aiheuttaa 12) sairauden, vanhuuden ja kuoleman.[31][32]

Kolme olemassaolon merkkiä

muokkaa

Buddhan opetuksen mukaan kaikki ilmiöt ja havainnot ovat pysymättömiä (anicca), epätyydyttäviä (dukkha) ja vailla minuutta (anatta). Nämä kolme tuntomerkkiä kuvailevat sekä aineellista todellisuutta että psykologisia ilmiöitä, kuten tunteita ja mielentiloja.

  • Anicca eli pysymättömyys. Kaikki ilmiöt, havainnot ja olemassaolo on pysymätöntä, tilapäistä ja jatkuvassa muutoksessa. Tämä koskee myös mielentiloja ja tunteita; nekin kaikki syntyvät erilaisten olosuhteiden vallitessa ja katoavat jossain vaiheessa.[33]
  • Dukkha eli tyydyttämättömyys. Elämä itsessään on epävakainen kokemus, koska kohtaamme sairauksia, vanhan iän ja kuoleman. Koska mikään maailmassa ei ole pysyvää, takertuminen ilmiöihin siinä toivossa, että ne olisivat ikuisia, synnyttää kärsimyksen. Esimerkiksi ihmisen keho kuolee ja katoaa, joten on turhaa yrittää takertua siihen ikuisena, pysyvänä objektina.
  • Anatta eli minuudettomuus. Monista muista uskonnoista poiketen buddhalaisuus opettaa, ettei ole olemassa ikuista sielua tai muuta pysyvää minuutta. Käsitys minuudesta rakentuu viiden skandhan eli kokemuksen osatekijöiden yhdistelmästä, mutta yksistään minkään niistä ei voida sanoa olevan ”minä” tai ”minun”. Käsitys kehosta muuttuu koko ajan ja syntyy uudelleen jatkuvasti.[2]

Kolme jalokiveä

muokkaa
 
Borobudur, Indonesia. Buddha-patsas ja stupia.

Buddhalaisuuden kolme elementtiä ovat valaistuminen, joka henkilöityy Buddhan hahmossa, buddhalaiset opetukset eli dharma ja buddhalainen yhteisö, sangha. Nämä muodostavat kolme jalokiveä, joihin buddhalaiset turvautuvat ja joista haetaan apua kärsimyksen keskellä.[34]

  • Buddha eli valaistunut yksilö ja päämäärä. Buddha on opettaja, joka on saavuttanut valaistumisen ja opettaa nyt muita. Mutta Buddha tarkoittaa myös sitä, että valaistuminen ja Buddhaksi tuleminen on saavutettavissa oleva päämäärää, joten se toimii myös päämääränä ja motivaationa jatkaa buddhalaista harjoitusta.
  • Dharma eli totuus ja opetus. Dharma käsittää valaistumiseen johtavat opetukset jotka voivat tulla Buddhasta tai kaikista havaittavissa olevista ilmiöstä. Se tarkoittaa myös kaikkeuden absoluuttista totuutta, sekä lainalaisuutta jonka varaan koko todellisuus rakentuu ja jota kaikki olennot noudattavat.
  • Sangha eli kanssaharjoittajat ja yhteisö. Sangha on muista yksilöistä koostuva ryhmä, jonka parissa buddhalaisuutta harjoitetaan ja jolle harjoituksesta saavutetut hyödyt jaetaan. Sanghan ei tarvitse toimia vain luostarissa ja koostua munkeista ja nunnista, vaan se voi olla mikä tahansa järjestäytyneesti buddhalaisuutta harjoittava ryhmä.
Pääartikkeli: Karma

Karma eli syyn ja seurauksen laki tarkoittaa tahdonvaraista tekoa ja sen seurauksia. Karma viittaa toimintaan ja sen takana olevaan tarkoitukseen; kehon, ajatusten ja puheen kautta tehdyt teot johtavat tulevaisuuden seuraamuksiin. Taidokkaat teot ja aikeet johtavat toivottaviin seurauksiin, kun taas taidottomat ja pahantahtoiset kärsimykseen. Karma voi ilmetä henkisinä tiloina tai fyysisinä tapahtumina.[35][36]

Koko uudelleensyntymisen ketju määräytyy karman mukaan. Buddhan opetuksen mukaan karma voidaan puhdistaa ja poistaa, jolloin on mahdollista päästä irti pakollisesta syntymisestä uuteen kehoon.

Buddhalainen etiikka

muokkaa
Pääartikkeli: Buddhalainen etiikka
 
Tiibetiläinen vanhus ja rukousmylly.

Etiikka muodostaa suuren osan jalosta kahdeksanosaisesta polusta, ja on siksi tärkeässä asemassa buddhalaisuudessa. Vääryyksien välttäminen auttaa puhdistamaan mieltä pahansuovista ajatuksista ja haitallisista tavoista. Taitavien ajattelumallien – kuten hyväntahtoisuuden ja myötätunnon – kehittäminen taas tasapainottaa tunne-elämää, poistaa liiallisen syyllisyydentunnon ja valmistelee mieltä meditaatiota varten. Eettinen elämä edistää onnellisuutta ja on tärkeä askel kärsimyksestä vapautumista kohti.

Buddhalaisen etiikan pääkohdat tiivistyvät viiteen silaan (paal. panca-sila, ’viisi hyvettä’)[37]:

  1. Tulee pidättyä tuottamasta vahinkoa eläville olennoille
  2. Tulee pidättyä ottamasta sitä, mitä ei ole annettu
  3. Tulee pidättyä sukupuolisesta väärinkäytöksestä
  4. Tulee pidättyä valheellisesta puheesta
  5. Tulee pidättyä mieltä sumentavista aineista

Edellä mainitut ohjeet eivät ole ”käskyjä,” koska buddhalainen etiikka ei perustu auktoriteettien määräyksiin. Sen sijaan ne kaikki tukevat elävien olentojen rauhaisaa yhteiseloa ja pyrkimystä valaistumiseen. Kuhunkin ohjeeseen sisältyy myös myönteinen periaate: esimerkiksi ensimmäiseen ohjeeseen sisältyy ”kiellon” lisäksi rakastavan ystävällisyyden kehittäminen kaikkia eläviä kohtaan.

Jälleensyntymä

muokkaa
Pääartikkeli: Samsara

Karma ei buddhalaisessa katsannossa välttämättä toteudu yhden elämän aikana, vaan se vaikuttaa myös eri elämien eli jälleensyntymien välillä. Jälleensyntymän avulla voidaan selittää, miksi toiset esimerkiksi syntyvät hyviin oloihin ja toiset köyhyyteen, ja miksi toisten kohtalona näyttää olevan kärsimys ja toisten (rajallinen) onni. Tällaiset asiat määrittää menneiden elämien karma. Toisin kuin hindulaisuudessa, buddhalaisuudessa karmaa ei käsitetä vääjäämättömänä kohtalona, vaan siihen voi itse vaikuttaa jokaisella päätöksellään. Vaikka syntyisikin huonoihin oloihin, hyvää karmaa tekemällä on mahdollista saavuttaa onnea tässä ja seuraavissa elämissä.

Buddhalaisuudessa jälleensyntyminen ei tarkoita samaa kuin hindulaisten sielunvaellus, jossa yksilön sielu siirtyy seuraavaan olomuotoon, sillä buddhalaisen Anatta-periaatteen mukaan ei mitään sielua tai itseä lopullisessa katsannossa ole. Sen sijaan jälleensyntyminen merkitsee tiedostamistapahtuman jatkumista kuoleman jälkeen karman lain mukaisesti.

Suotuisa jälleensyntymä tukee myös valaistumispyrkimystä: esimerkiksi ihmiseksi syntyminen on erittäin harvinaista ja suuri onni, koska päinvastoin kuin eläimillä, ihmisillä on mahdollisuus ymmärtää valaistumisen tavoittelun tärkeys ja viedä itseään omalla toiminnallaan kohti nirvanaa. Tämän vuoksi usein painotetaankin, että ihmisen tulisi käyttää hyväkseen tämän elämän tarjoama mahdollisuus pyrkimällä valaistumiseen.

Nirvana

muokkaa
Pääartikkeli: Nirvana

Vaikka suotuisa karma ja jalot toimet takaavat maallisenkin menestyksen, buddhalaisuudessa niiden päätarkoituksena on tukea pyrkimystä valaistumiseen eli nirvanaan, joka kuvataan kaiken kärsimyksen ja jälleensyntymisen lopuksi, elämänkierrosta eli samsarasta vapautumiseksi. Toisaalta sanotaan, ettei nirvanaa oikeastaan voi kuvailla, koska se on kaiken käsitteellisen tiedon tuolla puolen, eräänlainen suora kokemus todellisuudesta ilman järjen erotteluja.[9]

Nirvanan saavuttaneen henkilön kuolemaa kutsutaan parinirvanaksi, jossa jälleensyntyminen lakkaa. Koska parinirvanan saavuttanut ei enää voi suoranaisesti auttaa muita olentoja, mahajana-buddhalaisuuden piirissä ihanteeksi on nostettu bodhisattva eli valaistumisolento, joka jatkaa valaistuttuaankin jälleensyntymistä kaikkien tietoisten olentojen auttamiseksi.

Buddhalaisten juhlapäivät

muokkaa
 
Vesak-juhlan lyhtykoristelua Sri Lankassa.

Tärkein buddhalainen juhla on vesak, jota vietetään toukokuun täysikuupäivänä.[13] Theravada-perinteessä se juhlistaa Buddhan syntymää, valaistumista ja parinirvanaa. Mahajanassa vesak-päivänä juhlitaan ainoastaan Buddhan syntymää, tiibetinbuddhalaisuudessa taas pelkästään valaistumista.

Toinen kuuluisa juhla on Dharmachakra-päivä. Silloin juhlistetaan Buddhan ensimmäistä opetuspuhetta, joka käsitteli neljää jaloa totuutta.[13]

Vain Buddhan valaistumista muistava juhla on nimeltään bodhi-päivä. Japanissa juhlan nimi on 臘八 (Rōhatsu), joka tarkoittaa sananmukaisesti ”12. kuukauden kahdeksas päivä”. Japanissa on myös tapana, että juhlaa edeltää viikon mittainen retriitti tai muuten intensiivinen mietiskely.[38].

Navayanabuddhalaiset juhlivat myös B. R. Ambedkarin syntymäpäivää sekä Dhammachakra Pravartan Din.

Buddhalaisuus Suomessa

muokkaa
Pääartikkeli: Buddhalaisuus Suomessa

Buddhalainen toiminta itsenäisessä Suomessa alkoi vuoden 1947 tienoilla, kun Buddhismin ystävät ry. perustettiin (vuonna 1997 nimi vaihtui Bodhidharma ry:ksi). Vuonna 1973 FWBO, länsimaisen buddhalaisen veljeskunnan ystävät, aloitti toimintansa Suomessa.[39] 1990-luvun loppuun mennessä buddhalaisuus ei vielä ollut Suomessa erityisen järjestäytynyttä tai näkyvää.[40] 2010-luvulla Suomessa toimi miltei neljäkymmentä pienehköä järjestöä.[41] Suomen Buddhalainen Unioni (SBU) pyrkii toimimaan eri ryhmittymien yhteistyöjärjestönä.[42]

Suomalaisia buddhalaisen perinteen munkkeja ja nunnia on ollut vain hyvin vähän, näiden joukossa Tae Hye sunim,[43] Ani Sherab sekä entinen munkki Thanavuddho (Santeri Ahola).[44]

Suomen ensimmäinen buddhalainen temppeli Suomen vietnamilaisten buddhalaisten yhdyskunnan Liên Tâm -luostari on rakennettu Turun Moisioon. Heinäkuussa 2019 avattiin Kuopion Syvänniemen kylällä burmalais-suomalaisen yhteisön buddhalainen Ratanasukhan luostari.[45][46] Suomessa on yksi stupa, perinteen mukainen kellonmuotoinen rakennelma. Se sijaitsee taide- ja retriittikeskus Samjessa Siikaisissa ja on maailman pohjoisin stupa.[47]

Kiinnostus buddhalaisuutta kohtaan on kasvanut Suomessa. Vuonna 2023 Suomessa oli ainakin 20 000 buddhalaisuuden harjoittajaa. Suositut henkilökohtaisen hyvinvoinnin opit ovat vaikuttaneet buddhalaisten mietiskelytekniikoiden leviämiseen. Eniten buddhalaisuudesta ovat kiinnostuneet nuoret sukupolvet. Monia heistä kiinnostaa buddhalainen henkisyys enemmän mielenharjoituksena ja ajattelutapana kuin uskontona.[48][49]

Buddhalaisten sijoittuminen valtioittain

muokkaa
 
Buddhalaisten osuus maailmassa.

Maat, joissa on eniten buddhalaisia (2012)[50]

muokkaa
  1.   Kiina: 244 130 000
  2.   Thaimaa: 64 420 000
  3.   Japani: 45 820 000
  4.   Myanmar: 38 410 000
  5.   Sri Lanka: 14 450 000
  6.   Vietnam: 14 380 000
  7.   Kambodža: 13 690 000
  8.   Etelä-Korea: 11 050 000
  9.   Intia: 9 250 000
  10.   Malesia: 5 010 000

Buddhalaisuudella on Kambodžassa, Sri Lankassa ja Thaimaassa valtion lainsäädännössä määritelty erityisasema.[51]

Buddhalainen taide

muokkaa
 
Tiibetiläinen thangka-maalaus 1400-luvulta kuvaa neljää mandalaa.

Buddhalainen taide ilmaisee Buddhan opetuksia. Mandalat ovat tärkeä buddhan opetusten ilmentäjä. Se on hiekasta tai kivistä tehty taideteos, joka lopulta pyyhitään pois, kuvaamaan opetukseen pysymättömyydestä. Lopulta hiekka voidaan sirotella jokeen lahjana maailmalle. Buddhalainen musiikki oli ennen pitkälti mantrojen resitointia. Erityisesti tiibetinbuddhalaiset harjoittavat kurkkulaulua. Nykyään musiikilla säestetään tanssia. Buddhasta ja hänen elämästään kertovat buddhapatsaat. Kymmenillä erilaisilla symboleilla on eri merkitykset. Pitkät korvalehdet kertovat Siddhartha Gautaman kuninkaallisesta suvusta ja viisaudesta. Makaava buddha kuvastaa lopullisesti vapautuvaa buddhaa ja silmät auki oleva taas nirvanaan vaipumista. Jos silmät ovat kiinni buddha on saavuttanut lopullisen nirvanan eli parinirvanan. Buddhan kädet voivat olla myös eri asennoissa. Kämmenet päällekkäin buddha mietiskelee, kämmen kohti katsojaa tarkoittaa siunaavaa buddhaa ja maata kohti oleva käsi kertoo hyvän voittavan pahan.[52]

Thangka-maalaukset kuuluvat erityisesti tiibetinbuddhalaiseen taiteeseen. Ne tehdään kankaalle ja maaleihin saatetaan sekoittaa kristalleja, koralleja tai koristekiviä.[53] Niiden avulla pyritään myös harjoittamaan meditaatiota ja opettamaan meditaatiotekniikkaa.

Lähteet

muokkaa
  • Hanki, Katri & Konni, Outi & Nyyssönen, Seppo: Verso 3. Maailman uskontoja. Helsinki: Sanoma Pro, 2017.
  • Kulananda: Buddhalaisuuden periaatteet. Englannista suomentanut Lauri Porceddu. Helsinki: Like, 2005.
  • Morris, Tony: Mihin uskovat buddhalaiset. (What do Buddhists Believe?, 2006.) Suomentanut Leenastiina Kakko. Helsingissä: Otava, 2008. ISBN 978-951-1-21647-6.
  • Muola, Timo: Buddhalaisuus lukio.palkane.fi. Arkistoitu 2.6.2008. Viitattu 22.5.2008.
  • Parpola, Asko (toim.): Intian kulttuuri. Helsinki: Otava, 2005. ISBN 951-1-18365-6.
  • Pauling, Chris: Mitä buddhalaisuus on. (Introducing Buddhism, 2003.) 2. uudistettu painos. Helsinki: Länsimaisen buddhalaisen veljeskunnan ystävät, 2003. ISBN 951-96285-8-4. Teoksen verkkoversio (viitattu 12.3.2008).
  • Sangharakshita: Opas Buddhan polulle. Englannista suomentanut Lauri Porceddu. Helsinki: Like, 2000.
  • Skilton, Andrew (Dharmacari Sthiramati): Buddhalaisuuden historia. (A Concise History of Buddhism, 1994.) Suomennos ja toimitus: A. Laaksonen. Helsinki: Länsimaisen buddhalaisen veljeskunnan ystävät, 2003. ISBN 952-5527-00-X.
  • Snelling, John: Buddhalaisuus. (The Elements of Buddhism, 1992.) Suomentanut Tuula Saarikoski. Helsinki: Tammi, 1996. ISBN 951-31-0669-1.

Viitteet

muokkaa
  1. Sante-roshi: Buddhan tie – kärsimyksestä vapautuminen zazen.fi. Helsinki Zen Center. Arkistoitu 19.8.2014. Viitattu 18.8.2014.
  2. a b Mitä Buddhalaisuus on – Viisaus triratna.fi. Triratna.
  3. Mitä Buddhalaisuus on – Johdanto triratna.fi. Triratna.
  4. Buddhalaisuus samye.fi. Kagyu Samye Dzong Finland.
  5. Gothóni, René & Niinimäki, Mikael: ”4. Kālāmalaisten sutta”, Buddhalaista viisautta, s. 92–97. Helsinki: Gaudeamus, 1987. ISBN 951-662-419-7.
  6. Sokea usko ja tieto munsurinaa.blogspot.fi. Arkistoitu 19.8.2014. Viitattu 18.8.2014.
  7. Kalama Sutta accesstoinsight.org. Access to Insight. (englanniksi)
  8. www.tiekutsuu.fi/nepal-matkat/lumbini-buddhan-syntymapaikka.htm tiekutsuu.fi.
  9. a b c d e Pauling, Chris: Mitä Buddhalaisuus on – Buddha Triratna: FWBO ry.
  10. Buddhan jalanjäljillä 2005. Yle.
  11. Shakyamunin elämä sgi.fi. Soka Gakkai International Suomi.
  12. Olcott, Henry S.: Buddhalainen katekismus (Suomentanut Pekka Ervast) teosofia.net. 1949. Teosofia.net. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 30.8.2014.
  13. a b c Buddhalaisuus Suomen Buddhalainen Unioni.
  14. Dharman pyörän liikkelle panemisen sutta (Suomentanut Tae Hye sunim) Gothoni – Mahapañña: Buddhalaista viisautta. 1987. bodhidharma.fi: Gaudeamus.
  15. Gautama Buddhasta (Suomentanut V. Jussila) teosofia.net. teosofia.net.
  16. Intian historia norssi.oulu.fi. Arkistoitu 13.5.2013. Viitattu 30.8.2014.
  17. Khenpo Tsultrim Gyamtso Rinpoche: Buddhalainen filosofia – Kaksi totuutta (englanniksi kääntänyt Ari Goldfield, suomentaja Ani Sherab) nic.fi. lokakuussa 2001. Arkistoitu 16.12.2010. Viitattu 30.8.2014.
  18. Karttunen, Klaus: Buddhalaisuus intialaisessa kulttuurissa (PDF) Tieteessä tapahtuu. 4/2000. Viitattu 30.8.2014.
  19. a b c Pauling, Chris: Mitä Buddhalaisuus on – Historia Triratna: FWBO ry.
  20. Bhimrao Ramji Ambedkar Encyclopedia Britannica. Viitattu 17.3.2021. (englanniksi)
  21. A New Buddhism Doug’s Dharm. 10.6.2019. Youtube. Viitattu 17.3.2021. (englanniksi)
  22. Moudgil, Manu: Dalits Are Still Converting to Buddhism, but at a Dwindling Rate TheQuint. 17.6.2017. Viitattu 17.3.2021. (englanniksi)
  23. Peter Friedlander: Buddhism: Language and Literature budsas.org. (englanniksi)
  24. Khenchen Thrangu Rinpoche: Intian buddhalaisuuden historia (Suomentanut Ani Sherab) nic.fi. Arkistoitu 3.9.2014. Viitattu 30.8.2014.
  25. The Impact of Buddhism (Sri Lanka: A Country Study) louisville.libguides.com. Arkistoitu 3.9.2014. Viitattu 30.8.2014. (englanniksi)
  26. Korean buddhalaisuus bodhidharma.fi. bodhidharma.fi.
  27. Neljä jaloa totuutta valaistuminen.com. valaistuminen.com. Arkistoitu 3.9.2014. Viitattu 30.8.2014.
  28. Bikkhu Bodhi: Jalo kahdeksanosainen polku – keino saada kärsimys loppumaan nic.fi. 1984. Arkistoitu 22.7.2013. Viitattu 30.8.2014.
  29. Kulananda 2005, s. 46.
  30. Gonsar Tulku Rinpoche: Johdanto buddhalaisuuteen rabten.eu. rabten.eu. Arkistoitu 3.9.2014. Viitattu 30.8.2014.
  31. Sangharakshita 2000, s. 86.
  32. Snelling 1996, s. 67.
  33. Morris 2008, s. 43.
  34. Pauling, Chris: Mitä Buddhalaisuus on - palvontaharjoitukset Triratna: FWBO ry.
  35. Khenpo Karthar Rinpoche: Kuinka karma toimii (Suomentanut Ani Sherab) 2011. Rokpa Finland ry. Arkistoitu 3.9.2014.
  36. Holmes, Ken: Karma, elämänpyörä ja kuusi maailmaa Rokpa Finland ry. Arkistoitu 3.9.2014. Viitattu 30.8.2014.
  37. Pauling, Chris: Mitä Buddhalaisuus on – Etiikka Triratna.fi: FWBO ry.
  38. An Overview of Bodhi Day Learn Religions. Viitattu 17.3.2021. (englanniksi)
  39. Buddhalaisuus Suomessa saunalahti.fi. Arkistoitu 18.2.2011. Viitattu 30.8.2014.
  40. Heino, Harri: Mihin Suomi tänään uskoo, s. 271. Helsinki: WSOY, 1997. ISBN 951-0-27265-5.
  41. http://www.uskonnot.fi/yhteisot/byreligion.php uskonnot.fi. Arkistoitu 6.9.2014. Viitattu 30.8.2014.
  42. www.sbu.fi sbu.fi.
  43. Tae Hye sunim bodhidharma.fi. bodhidharma.fi.
  44. Thanavuddhon blogi avoinsangha.fi.
  45. Kuopiolaiselle maaseutukylälle perustetaan vuosien uurastuksen jälkeen buddhalainen luostari Savon Sanomat. 10.7.2019. Viitattu 1.11.2019.
  46. Niiranen, Pekka: Burmalaiset keräsivät vuosikausia rahaa buddhalaisluostarin perustamiseksi Savoon Yle uutiset. 20.7.2019. Viitattu 1.11.2019.
  47. Taidekeskus 2019. Samje. Viitattu 24.2.2020.
  48. Terävä, Hanna: Buddhalaisten määrä on yli tuplaantunut Suomessa Yle uutiset. 1.7.2023. Viitattu 2.7.2023.
  49. Härkönen, Mitra: Egotrippi ilman egoa? Nuoret aikuiset ja buddhalaisuus suomessa Katsomukset.fi. 20.9.2023. Viitattu 21.2.2024.
  50. Pew Research Center, Global Religious Landscape: Buddhists. (englanniksi)
  51. Rytkönen, Jussi: Uusi tutkimus: Buddhalaisuus ja islam ovat osa Etelä- ja Kaakkois-Aasian kansojen identiteettiä Kotimaa. 13.9.2023. Viitattu 19.6.2024.
  52. Hanki ym. 2017, s. 90–93.
  53. What is Tibetan Thangka Painting | Premium Tibetan Art Gallery in London Gammas. Viitattu 17.3.2021. (englanniksi)

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Dhammapada. Totuuden tie. Suomennettu Sangharakshitan englanninkielisestä käännöksestä Dhammapada: The Way of Truth. Suomennos: Lauri Porceddu (Dharmachari Sarvamitra). Helsinki: Like, 2002. ISBN 952-471-043-9.
  • Farrer-Halls, Gill: Pieni Buddha-kirja. (The Buddha Book, 2005.) Suomentanut A. Laaksonen. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-30928-1.
  • Gothóni, René & Mahapanna: Buddhalainen sanasto ja symboliikka. Helsinki: Gaudeamus, 1990. ISBN 951-662-499-5.
  • Kornfield, Jack & Fronsdal, Gil (toim.): Buddhan opetuksia. Suomennos: Tuula Saarikoski. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-26812-7.
  • Nagapriya: Karma ja jälleensyntyminen. (Exploring Karma and Rebirth, 2004.) Suomennos: Dharmachari Sarvamitra (Lauri Porceddu). Helsinki: Like, 2005. ISBN 952-471-614-3.
  • Strong, John S.: Buddha. Elämä ja teot. (The Buddha. A Short Biography, 2001.) Suomentanut Virpi Hämeen-Anttila. Helsinki: Art House, 2002. ISBN 951-884-354-6.
  • Wallace, B. Alan: Buddhalainen mielenharjoitus. (Buddhism With an Attitude. The Tibetan Seven-point Mind Training, 2001.) Suomentanut Kaya Brandt. Helsinki: Basam Books, 2004. ISBN 952-9842-97-X.

Aiheesta muualla

muokkaa