Avaa päävalikko

Päihde

psyykkiseen toimintaan vaikuttava aine
Alkoholi on yleinen ja maailmanlaajuisesti käytetty päihde.

Päihteet ovat farmakologisen määritelmän mukaan ilman hoidollista tavoitetta käytetyt, psyykkisiin toimintoihin vaikuttavat aineet.[1] Yleisiä päihteitä ovat alkoholi, impattavat aineet ja huumeet, joista alkoholi sekä impattavat liimat ja liuottimet ovat laillisia päihteitä ja huumeet ovat kiellettyjä eli laittomia päihteitä tai sellaisiin rinnastettavissa olevia päihteitä.[2][3] Lääkkeet ovat päihteitä silloin kun niitä väärinkäytetään lääkinnällisen tarkoituksen sijaan päihtymistarkoituksessa.

Päihteet sisältävät psykoaktiivisia aineita eli keskushermostoon vaikuttavia yhdisteitä. Päihteet vaikuttavat keskushermostoon ja tajuntaan euforisoivasti, piristävästi, lamaavasti ja hallusinogeenisesti. Jos käyttäjälle muodostuu aineeseen riippuvuus ja toleranssi, ei käyttäjä välttämättä koe kovin voimakkaita vaikutuksia, vaan vaikutus on enemmänkin normalisoiva ja mahdolliset vieroitusoireet poistava.

Päihteitä käytetään joidenkin kulttuurien uskonnollisissa rituaaleissa ns. enteogeeneina.[4] Näitä ovat yleensä suoraan luonnosta saatavat päihteet.

Monia päihteinä käytettyjä aineita käytetään myös lääkkeinä, erityisesti neurologisten ja psyykkisten sairauksien sekä kivun hoidossa.[5] Esimerkiksi morfiini ja amfetamiini kehitettiin alun perin lääkkeiksi.[6]

Sisällysluettelo

NimitysMuokkaa

Suomen kirjakieleen sana päihtyä on tullut 1800-luvulla. Sana mainitaan ainakin kielitieteilijä Daniel Europaeuksen vuonna 1853 ilmestyneessä sanakirjassa.[7]

HistoriaMuokkaa

 
Kannabista polttava intialaismies.

Päihteitä on käytetty ihmiskunnan koko tunnetun historian ajan. Arkeologisia todisteita psykoaktiivisten päihteiden käytöstä on löydetty ainakin viimeiseltä 10 000 vuodelta, ja historiallisia todisteita eri kulttuurien käyttämistä päihteistä viimeiseltä 5 000 vuodelta.[8] Käymismenetelmällä tuotettavat olut ja viini ovat tuhansia vuosia vanhoja keksintöjä. Hamppu ja oopiumiunikko on tunnettu tuhansia vuosia, ja niistä on saatu kannabista ja oopiumia. Tislattuja alkoholijuomia ja lääketeollisuuden valmistamia lääkkeitä ei kuitenkaan ollut olemassa ennen niiden keksimistä. Tislaus on verrattain uusi keksintö. Oopiumista alettiin valmistaa morfiinia 1800-luvulla ja sitä seurasi tehokkaamman heroiinin sekä muiden opidoidien valmistus.

Nykyisin monet päihteet ovat levinneet laajalle kautta maailman. Entisaikoina jokaisella maailmankolkalla oli omat päihteensä, joihin käytettäviä kasveja tai sieniä alueella kasvoi. Euroopassa suosittiin 1000 vuotta sitten alkoholijuomia kuten hunajaviiniä, olutta ja viiniä. Lähi-idässä käytettiin kahvia ja khatia. Siperiassa päihteenä käytettiin punakärpässientä, Itä-Aasiassa nautittiin teetä, efedraa ja riisiviiniä, Keski-Aasiassa oopiumia, Etelä-Aasiassa kannabista ja betelpähkinää, Indonesiassa betelpippuria, Polynesiassa kavaa, Pohjois-Amerikassa tupakkaa ja meskaliinikaktusta sekä Latinalaisessa Amerikassa ayahuascaa, psilosybiinisieniä, kokalehtiä, kaakaota ja olutta.[9]

Käytön syitäMuokkaa

Päihteitä käytetään etupäässä kahdesta syystä: mielihyvän kokemiseksi tai kärsimyksen lievittämiseksi. Jälkimmäinen käyttösyy voidaan joskus nähdä päällekkäisenä aineiden lääkekäytön kanssa.[10]

Jotkut käyttävät päihteitä tietoisesti niiden hyötyvaikutusten vuoksi. Tietyt päihteet voivat auttaa pysyttelemään valveilla, keskittymään, tai ajattelemaan luovasti. Yleisin henkisen suorituskyvyn parantamiseksi käytettävä piriste on kahvi, joka sisältää kofeiinia. Kestävyysurheilijat ovat käyttäneet piristeitä kuten kokaiinia ja amfetamiinia jo 1800-luvulta alkaen. Sotilaat, juhlijat ja muut yöllä valvovat henkilöt saattavat käyttää piristeitä pysyäkseen valveilla. Vaativilla elämänaloilla kuten sodassa, katurikollisudessa tai talouselämän huipulla toimivat ihmiset voivat käyttää piristeitä selvitäkseen psykologisesta stressistä. Opiskelijat, sotilaat ja rekkakuskit ovat käyttäneet stimulantteja kuten Ritalinia ja modafiniilia. Ampujat ovat hakeneet lisää suorituskykyä rauhoittavista ja kättä vakauttavista aineista kuten alkoholista ja beetasalpaajista. Jotkut muusikot, taiteilijat ja tieteilijät ovat käyttäneet kannabista ja psykedeelejä parantaakseen luovuuttaan.[11][12] Jotkut käyttävät psykedeelejä oman psykologiansa tutkimiseen.[13] Psykedeelejä käytetään myös enteogeeneina uskonnollisissa ja rituaalisissa yhteyksissä. Tällöin päihteestä etsitään merkityksellisiä tai mystisiä kokemuksia.[14]

Päihteitä käytetään usein sosiaalisissa tilanteissa toisten ihmisten läsnäollessa, sillä monet päihteet aiheuttavat estojen höltymistä ja puheliaisuutta. Tietyt päihteet voivat toimia käyttäjilleen identiteetin tunnuksena. Alkoholin tai jonkin nuorten ryhmässä käytetyn huumeen käytöstä kieltäytyminen voi johtaa ulkopuolisuuden tunteeseen.[14]

Jotkut nauttivat päihteiden käyttöön liittyvästä riskistä. Joillekin on kehittynyt riippuuus johonkin päihteeseen, jolloin sen käytön jatkamisen syynä on välttää vieroitusoireita.[15]

Päihteiden käytössä olennaista on tietoinen tarkoitus, sillä vahingossa päihtyminen koetaan yleensä epämiellyttävänä ja huolestuttavana merkkinä myrkytyksestä tai psykoosista.[14]

Päihteet lääketieteellisesti määriteltyinäMuokkaa

Suomalaisen lääkäriseura Duodecimin mukaan päihde on "päihtymistarkoitukseen käytetty, psyykkisiin toimintoihin vaikuttava aine".[2] Päihteen ja elintarvikkeen raja on jossain tapauksissa vaikea määritellä, koska monet yleisesti käytetyt nautintoaineet, kuten kahvi, sisältävät pieniä määriä päihdyttäviä ja riippuvuutta aiheuttavia aineita.[16] Farmakologisen määritelmän mukaan kofeiini ja nikotiinikin ovat päihteitä silloin, kun niitä sisältäviä kahvia ja tupakkaa käytetään niiden piristävien ominaisuuksien vuoksi.[17]

Päihteillä voi olla seuraavanlaisia vaikutuksia, jotka aiheuttavat päihtymyksen:

  1. välittäjäaineiden vapautuminen lisääntyy tai vähenee
  2. MAO-entsyymien toiminta häiriintyy
  3. takaisinottoproteiinien toiminta häiriintyy
  4. päihde jäljittelee välittäjäaineiden toimintaa
  5. uusien välittäjäainemolekyylien tuotanto estyy.

Kun välittäjäaineiden vapautuminen lisääntyy tai vähenee, välittäjäaineita pääsee synapsirakoon enemmän tai vähemmän kuin tavallisesti. Amfetamiini vaikuttaa välittäjäaineiden vapautumista lisäävästi: amfetamiini saa viejähaarakkeen synapsirakkulat vapauttamaan kaiken adrenaliinin ja dopamiinin. Kun MAO-entsyymien toiminta häiriintyy, välittäjäaineet eivät hajoa kuten tavallisesti, vaan jäävät synapsirakoon. Amfetamiini vaikuttaa MAO-entsyymien toimintaa häiritsevästi: normaalisti dopamiini ja adrenaliini häviäisivät MAO-entsyymin hajottamana, mutta amfetamiini estää tämän hajotusprosessin. Kun takaisinottoproteiinien toiminta häiriintyy, välittäjäaineet eivät imeydy takaisin hermosoluun vaan jäävät synapsirakoon. Kokaiini vaikuttaa takaisinottoproteiinien toimintaa häiritsevästi. Kun päihde jäljittelee välittäjäaineen toimintaa, päihde kiinnittyy samaan reseptoriin kuin välittäjäaine. Kannabis vaikuttaa kiinnittymällä samaan reseptoriin kuin välittäjäaine. Kun uusien välittäjäainemolekyylien tuotanto estyy, välittäjäaineita ei synny niin paljon kuin tavallisesti.

LuokitteluMuokkaa

Professori David Nutt luokittelee päihteet neljään pääluokkaan.[18]

  1. Opioidit aiheuttavat uneliaan hyvänolon tunteen sekä turruttavat fyysistä kipua ja psykologista pahoinvointia. Ne vaikuttavat aivojen endorfiinireseptoreihin. Opioidit perustuvat oopiumiunikon siemenkodasta saatavaan oopiumiin, joka sisältää morfiinia ja kodeiinia. Näiden kolmen aineen lisäksi opioideihin kuuluvat niistä jalostetut aineet kuten heroiini, metadoni ja buprenorfiini.[19]
  2. Piristeet eli stimulantit lisäävät valppautta ja energisyyttä sekä vähentävät ruoan ja unen tarvetta. Piristeet vapauttavat etenkin välittäjäaineita noradrenaliinia ja dopamiinia. Ryhmään kuuluvat esimerkiksi kokaiini, amfetamiini, metamfetamiini, kofeiini, steroidit, khat, mefedroni ja tupakka. Näistä miedoimmat kofeiini ja tupakka ovat yleisesti käytettyjä piristeitä.[12]
  3. Depressantit vähentävät ahdistusta, unettomuutta, kipua ja konvulsioita sekä rauhoittavat lihaksia. Ne lisäävät käyttäjänsä sosiaalisuutta ja parantavat mielialaa. Depressantit aktivoivat GABA-reseptoreita ja siten simuloivat aivojen valmistautumista uneen. Depressantteja ovat esimerkiksi alkoholi, bentsodiatsepiinit ja GHB. Alkoholi vapauttaa myös noradrenaliinia, minkä vuoksi sillä on joitain stimulanttien vaikutuksia.[20]
  4. Psykedeelit aiheuttavat voimakkaita aistikokemuksia ja -harhoja sekä transsendentaaleja kokemuksia. Ne vaikuttavat ilmeisesti serotoniinireseptoreihin. Psykedeelejä ovat esimerkiksi LSD, psykedeeliset sienet, ayahuasca/DMT, peyote/meskaliini ja ibogaiini.[13]

Päihteitä, jotka eivät selkeästi kuulu johonkin neljästä pääluokasta vaan sisältävät useamman kuin yhden piirteitä, ovat ekstaasi, ketamiini, mefedroni ja kannabis.[21]

Lääkkeiden päihdekäyttöMuokkaa

 
Bentsodiatsepiinit ovat suosittuja väärinkäyttäjien keskuudessa.

Lääkkeistä päihteenä käytetään erityisesti ahdistuksen, unettomuuden tai kivun hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä.[22] Lääkkeen päihdekäyttöpotentiaaliin vaikuttavat lääkkeen imeytymisnopeus ja sen aikaansaaman mielihyväkokemuksen intensiteetti.[23] Yleisiä väärinkäytettyjä lääkkeitä ovat PKV-lääkkeet, kuten bentsodiatsepiinit, opioidit, amfetamiinijohdokset ja -seokset. Vuonna 2008 rikosilmoituksissa eniten tavatuimmat olivat Diapam (diatsepaami), Rivatril (klonatsepaami), Tenox (tematsepaami) ja Xanor (alpratsolaami).[22] Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan valvonnan kannalta keskeisiä lääkkeitä ovat kodeiini (Panacod, Ardinex), kovaan kipuun tarkoitetut opioidit, ”matala-mg”-bentsodiatsepiinit (alpratsolaami, klonatsepaami, loratsepaami, midatsolaami), bentsodiatsepiinien kaltaiset nukahtamislääkkeet (kuten tsopikloni), pregabaliini ja stimulantit (ADHD-lääkkeet).[24] ADHD-lääkkeiden päihdekäytön riski on suurin lyhytvaikutteisella metyylifenidaatilla ja amfetamiinivalmisteilla.[23]

Huumeeksi määrittely ja laillisuusMuokkaa

Päihteiden laillisuus vaihtelee maittain. Miedot päihteet kuten tupakka ja kofeiini ovat laillisia Suomessa ja muualla maailmassa. Alkoholi on rajoitetusti laillista useimmissa maissa, myös Suomessa, mutta kiellettyä muutamassa maassa. Kannabis on joissain maissa rajoitetusti laillista. Kovien huumeiden valmistus ja myynti ovat useimmissa maissa kiellettyä, usein myös käyttö.

Päihteen määritteleminen laittomaksi huumausaineeksi tapahtuu lainsäädännöllisin perustein. Päihteiden ja huumeiden ero on myös kulttuurisidonnaista. Länsimaisessa kulttuurissa sallittuina päihteinä on perinteisesti pidetty alkoholia, kun taas esimerkiksi Etelä-Amerikassa yleisin päihde on ollut kokapensaan lehdet ja Kaakkois-Aasiassa kannabis. Tämä kulttuurisidonnaisuus on synnyttänyt jännitteitä, kun eri kulttuurien huumausainekäsitykset ovat kohdanneet esimerkiksi maahanmuuton seurauksena. Länsi-Euroopassa tällaiseksi kysymykseksi on noussut muun muassa mieto piriste khat, joka on Somaliassa, Etiopiassa ja Jemenissä yleisesti käytettyä ja sosiaalisesti hyväksyttyä, mutta joka länsimaissa yleensä luokitellaan huumeeksi.[25]

Suomen huumausainelain mukaan huumausaineita ovat ne aineet ja valmisteet, jotka on lueteltu huumausaineita koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksissa vuodelta 1961 (Sopimussarja 43/65) sekä psykotrooppisia aineita koskevassa yleissopimuksessa vuodelta 1971 (Sopimussarja 60/76) tarkoitettuja aineita ja valmisteita. Sosiaali- ja terveysministeriön päätöksillä määrätään tarkemmin mitkä nämä aineet ja valmisteet ovat. Sosiaali- ja terveysministeriö päättää siten yksittäistapauksittain siitä, mitkä aineet tai valmisteet ovat huumausaineita. Ensimmäinen kansainvälinen huumeita rajoittava sopimus on kansainvälinen oopiumisopimus, joka tuli suomessa voimaan vuonna 1922.[26]

Päihteiden käyttötapojaMuokkaa

 
Heroiinia käytetään usein suonensisäisesti.

Päihteitä voidaan esimerkiksi poltella savukkeissa tai piipussa, nuuskata nenään, syödä tai juoda, tai käyttää suonensisäisesti. Joitain päihteitä voi käyttää monella eri tavalla.

Alkoholia ja huumesieniä nautitaan normaalisti suun kautta.[27] Myös kannabista, heroiinia ja amfetamiinia voidaan käyttää suun kautta. Kannabiksen vaikuttavan aineen voi sekoittaa ruokaan ja juomaan.[28]

Kannabista, tupakkaa ja joitain muita päihteitä voidaan nauttia niiden savua hengittämällä. Polttamiseen voidaan käyttää esimerkiksi savuketta tai vesipiippua.[29] Kokaiinia poltettaessa vaikutukset kestävät vähemmän aikaa verrattuna muihin käyttötapoihin.[30] Myös huumesieniä voi käyttää polttamalla.[31]

Päihteen nuuskaus tarkoittaa sen vetämistä nenään hengitysilman mukana, jolloin aine imeytyy nenän limakalvojen kautta. Näin käytetään esimerkiksi kokaiinia.

Heroiinia käytetään nuuskauksen ja suonensisäisen käytön lisäksi polttamalla.[32] Kokaiinin vaikutus kestää suun kautta otettuna pitempään kuin nuuskattuna tai poltettuna.[33]

Imppaus on haihtuvien aineiden, kuten nestekaasujen ja teknisten liuottimien, hengittämistä päihtymistarkoituksessa.

Päihteiden vahingollisuusMuokkaa

 
Brittiläisen asiantuntijaraadin vuonna 2010 julkaisema arvio päihteiden haitoista käyttäjälle ja muille. Tummansinisellä palkilla haitat ulkopuolisille, kirkkaansinisellä palkilla haitat käyttäjille itselleen.[34][35]

Alkoholi aiheuttaa Suomessa eniten myrkytyskuolemia. Seuraavaksi yleisintä on kuolla lääkkeiden päihdekäyttöön. Yleisimmin kuollaan tällöin kodeiinin yliannostukseen tai tramadolin, buprenorfiinin tai metadonin käyttöön alkoholin kanssa.[36]

Jotkin opioidit aiheuttavat voimakasta riippuvuutta. Opioidien sivuvaikutuksia ovat pahoinvointi ja ummetus. Opioidin yliannostus voi pysäyttää hengityksen ja aiheuttaa kuoleman.[19] Vahvimmat piristeet kokaiini, crack-kokaiini ja metamfetamiini ylistimuloivat keskushermostoa ja haittaavat keskittymistä.[12] Alkoholi vahingoittaa maksaa ja aivoja.[20] Psykedeelien vaikutuksen alaisena voi olla vaikea toimia normaalisti.[13]

Päihteet voivat heikentää ajokykyä ja kasvattaa onnettomuusriskiä liikenteessä eri tavoin, esimerkiksi hidastaen informaation käsittelyä aivoissa, heikentäen koordinaatiokykyä, reaktiokykyä, keskittymiskykyä, huomiokykyä ja muistia, heikentäen ajantajua sekä paikan, nopeuden ja etäisyyksien arviointia, lisäten välinpitämättömyyttä tai riskinottoa, lisäten rattiin nukahtamisen riskiä tai aiheuttaen harhoja.[37]

Ison-Britannian parlamentin alainen tieteellinen elin Science and Technology Select Committee laati vuonna 2005 seuraavan luokittelun, jossa päihteet asetetaan järjestykseen niiden haitallisuuden mukaan siten, että ensimmäisenä on ihmisille vahingollisin: heroiini, kokaiini, barbituraatit, metadoni, alkoholi, ketamiini, bentsodiatsepiini, amfetamiini, tupakka, buprenorfiini, kannabis, päihteinä käytettävät liuottimet, DOM, LSD, metyylifenidaatti, anaboliset steroidit, GHB, ekstaasi, alkyylinitriitit ja khat.[38]

Vuonna 2009 Ison-Britannian valtion johtava huumausaineasiantuntija professori David Nutt kommentoi tapaa, jolla Britanniassa sijoitetaan huumausaineita eri vaarallisuusluokkiin. Maan asiantuntijat ovat olleet erimielisiä mm. ekstaasin vaarallisuuden tasosta. Journal of Psychopharmacology julkaisi Nuttin artikkelin, jossa hän vertasi ekstaasin ja hevosratsastuksen tilastollista vaarallisuutta. Artikkelissaan Nutt toi esiin, että hevosratsastus tuottaa Britanniassa vuosittain kymmenen henkilön kuoleman ja vielä useammin pysyvän hermostollisen vaurion. Hevosratsastus yhdistettiin myös vuodessa yli sataan liikenneonnettomuuteen, joihin liittyi usein myös kuolonuhreja. Ekstaasin osalta vakavia haittoja ilmeni yksi kymmentätuhatta altistuskertaa kohden, kun hevosratsastuksessa haittoja ilmeni yksi kolmeasataaviittäkymmentä altistuskertaa kohden. Nutt kritisoi artikkelissa sitä, miksi yhteiskunta sallii ja jopa kannustaa muihin vähintään yhtä riskialttiisiin, mielihyvää tuottaviin vapaa-ajan toimintoihin, mutta suhtautuu täysin toisella tapaa huumausaineiden käyttöön. Nuttin mukaan huumausainepolitiikan kehittyminen uskottavaan suuntaan vaatii suhteellisten haittojen ja riskien rationaalista arvioimista todistusaineiston perusteella.[39]

Vuonna 2010 Nutt kollegoineen kehitti 16-kriteerisen arviointimenetelmän päihteiden haittojen arvioimiseksi. Menetelmällä arvioitiin kahdenkymmen päihteen haittoja Iso-Britanniassa sekä käyttäjälle että muille. Kokonaishaittojen mukaan järjestys haitallisimmasta haitattomimpaan oli: alkoholi, heroiini, crack-kokaiini, metamfetamiini, kokaiini, tupakka, amfetamiini, kannabis, GHB, bentsodiatsepiinit, ketamiini, metadoni, mefedroni, butaani, khat, anaboiliset steroidit, ekstaasi, LSD, buprenorfiini, psilosybiinisienet.[35]

Samalla menetelmällä arvioitiin kahdenkymmen päihteen haittoja euroopanlaajuisesti vuonna 2015. Arviointia oli tekemässä asiantuntijoita 40:sta Euroopan valtiosta. Kokonaishaittojen mukaan järjestys haitallisimmasta haitattomimpaan oli: alkoholi, heroiini, crack-kokaiini, kokaiini, metamfetamiini, tupakka, amfetamiini, kannabis, GHB, metadoni, ketamiini, bentsodiatsepiinit, mefedroni, butaani, ekstaasi, khat, anaboliset steroidit, LSD, buprenorfiini, psilosybiinisienet.[40]

Nuorilla miehillä päihteet ja seksuaalinen riskikäyttäytyminen liittyvät vahvasti toisiinsa.[41]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Nutt, David: Drugs – without the hot air. UIT Cambridge, 2012. ISBN 9781906860165.
  • Sarvanti, Tapani: Huumepolitiikka ja oikeudenmukaisuus. Väitöskirja: Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta, sosiaalipolitiikan laitos. Helsinki: Stakes, 1997. ISBN 951-33-0486-8.

ViitteetMuokkaa

  1. Farmakologia ja toksikologia, 6. painos (2001) kappale 26. Riippuvuus ja väärinkäyttö
  2. a b Terveyskirjasto: Päihde
  3. Terveyskirjasto: Huume
  4. Hallucinogens and Religion: Historical to Scientific Perspectives
  5. Päihdelinkki: Lääkkeet
  6. Panu Hietaneva: Kannabiskauppias Helsingin Sanomat 29.10.2009.
  7. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. 6. painos. Helsinki: Sanoma Pro Oy, 2013. ISBN 987-952-63-1686-4.
  8. M.D. Merlin. "Archaeological Evidence for the Tradition of Psychoactive Plant Use in the Old World". Economic Botany 57 (3): 295–323.
  9. Nutt 2012, s. 63.
  10. Nutt 2012, s. 65.
  11. Nutt 2012, s. 232–243.
  12. a b c Nutt 2012, s. 56–57.
  13. a b c Nutt 2012, s. 57–58.
  14. a b c Nutt 2012, s. 66.
  15. Nutt 2012, s. 67–68.
  16. Kysymyksiä ja vastauksia kahvista kahvi.net: Paahtimoyhdistys. Viitattu 19.10.2009.
  17. Jussi Simpura: Päihteitä ja riippeitä A-klinikkasäätiö. Viitattu 19.3.2019.
  18. Nutt 2012, s. 55.
  19. a b Nutt 2012, s. 55–56.
  20. a b Nutt 2012, s. 57.
  21. Nutt 2012, s. 58–60.
  22. a b Lääkkeiden väärinkäyttö tuttua jopa ala-asteikäisillä Terve.fi 2008.
  23. a b ADHD-lääkkeiden väärinkäytön riski Käypä hoito 24.11.2011.
  24. Lääkkeiden päihdekäyttö ja valvonta Elina Kotovirta 25.9.2013
  25. National Drug Intelligence Center:Intelligence Bulletin: Khat (Catha edulis) D.A.R.E UK: KhatThe Social History of Alcohol and Drugs: An Interdisciplinary Journal
  26. Onnela, T: Yhdysvallat ja kansainvälisen huumepolitiikan synty
  27. http://www.paihdelinkki.fi/pikatieto/?c=Sienet
  28. http://www.paihdelinkki.fi/pikatieto/?c=Amfetamiini , http://www.paihdelinkki.fi/pikatieto/?c=Kannabis , http://www.paihdelinkki.fi/pikatieto/?c=Heroiini
  29. Kannabis, www.päihdelinkki.fi
  30. Kokaiini, www.päihdelinkki.fi, ks. laaja näkymä
  31. Sienet, www.päihdelinkki.fi
  32. Heroiini, www.päihdelinkki.fi
  33. http://www.paihdelinkki.fi/pikatieto/?c=Kokaiini
  34. "Scoring drugs", The Economist 2.11.2010, data from "Drug harms in the UK: a multi-criteria decision analysis", by David Nutt, Leslie King and Lawrence Phillips, on behalf of the Independent Scientific Committee on Drugs. The Lancet.
  35. a b Drug harms in the UK: a multicriteria decision analysis Lancet 2010; 376: 1558–65
  36. Hiltunen, Pekka: Paha lääke. Image 06-07/2009.
  37. Laura Tolonen: Näin eri huumeet vaikuttavat ajokykyyn: amfetamiini lisää riskinottoa ja bentsot väsyttävät Yle uutiset. 26.3.2019. Viitattu 26.3.2019.
  38. Drug classification: making a hash of it? Fifth Report of Session 2005–06, s. 176. (englanniksi)
  39. Equasy — An overlooked addiction with implications for the current debate on drug harms Journal of Psychopharmacology 2009 vol. 23 no. 1 3-5.
  40. European rating of drug harms Journal of Psychopharmacology June 2015 vol. 29 no. 6 655-660.
  41. Päihteet ja seksi ovat riskialtis yhdistelmä Helsingin yliopisto 5.1.2010

Aiheesta muuallaMuokkaa