Endorfiinit

keskushermostossa esiintyvä hormoni
(Ohjattu sivulta Endorfiini)

Endorfiinit tai endomorfiinit (engl. endogenous morphines, ’sisäsyntyiset morfiinit’) ovat keskushermostossa esiintyviä hormoneja eli elimistön itse tuottamia välittäjäaineita, jotka säätelevät hengityksen, sydämen ja suolen toimintaa. Endorfiinit aiheuttavat mielihyvän tunnetta ja vähentävät kivun ja nälän tunteita sitoutuessaan opioidireseptoreihin.[1][2]

Beeta-endorfiini, eräs endorfiineista.

Endorfiinit ovat rakenteeltaan polypeptidejä eli 16–30 aminohapon pituisia ketjuja[1]. Kaikki tunnetut endorfiinit ovat kolmen esimuodon eli pro-opiomelanokortiinin, proenkefaliinin ja prodynorfiinin pilkkoutumistuotteita. Aivolisäke valmistaa noin tusinan verran endorfiineja. Endorfiineja ovat esimerkiksi alfa-endorfiini, beeta-endorfiini ja gamma-endorfiini.

Elimistö tuottaa endorfiineja etenkin unen aikana ja suurin osa elimistön endorfiinituotannosta tapahtuukin kello kahden ja neljän välisenä aikana.[3] Endorfiineja vapautuu myös esimerkiksi pitkäkestoisen liikunnan, mielimusiikin kuuntelun, nauramisen[4], itkemisen ja seksin yhteydessä. Myös auringonpaiste ja voimakkaat mausteet sekä kaakao lisäävät endorfiinien eritystä.[5] Myös syöminen, kipu ja päihteet vapauttavat endorfiinia elimistöön[6].

”Endorfiinihumalan” käsite (engl. ”runner’s high”) liitetään etenkin pitkäkestoiseen liikuntaan. Se tarkoittaa liikunnan yhteydessä kohoavien endorfiinitasojen aiheuttamaa hyvänolontunnetta. Endorfiinihumala liitetään etenkin juoksuun. Termi kehitettiin 1970-luvulla, kun havaittiin, että liikunta lisää veren endorfiinitasoja.[7][8] Vuonna 2008 kyettiin osoittamaan mittausten avulla, että liikunta nostaa myös aivojen endorfiinipitoisuutta.[9][10] Kovatehoinen HIIT-intervallitreeni vapauttaa aivoissa eniten endorfiineja. Endorfiinitason nousu liikunnan seurauksena on kuitenkin hyvin yksilöllistä.[2]

Beta-endorfiini on 18–33 kertaa voimakkaampaa kuin morfiini.[11]

LähteetMuokkaa

  • Koulu, M. & Tuomisto, J.: Farmakologia ja Toksikologia. Kustannus Oy Medicina, 2007. ISBN 978-951-97316-2-9.

ViitteetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

 

Tämä biologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.