Liikunta

tarkoituksellista fyysistä aktiivisuutta

Liikunta on joko tarkoituksellista fyysistä aktiivisuutta, jonka tarkoituksena on esimerkiksi kunnon kohottaminen, terveyden parantaminen tai liikunnan tuottama ilo ja mielihyvä taikka työnteon ohessa saatua hyötyliikuntaa.

Lapsia pelaamassa jalkapalloa.

KäsitteistöMuokkaa

Liikunta on kokoava käsite, joka sisältää urheilun lisäksi fyysiseltä rasitukseltaan ja motiiveiltaan moninaisen liikuntaharrastuksen ja arkiliikunnan. Suomen liikuntalaissa [1] liikunta on määritelty niin, että se ei sisällä huippu-urheilua. Terveysliikunnalla tarkoitetaan kaikkea fyysistä aktiivisuutta, jolla on terveyttä edistäviä tai ylläpitäviä vaikutuksia ilman intensiiviseen urheiluun liittyviä riskejä. Terveysliikunta jakautuu arkiliikuntaan ja kuntoliikuntaan. Terveysliikuntaa on sittemmin alettu kutsua terveyttä edistäväksi liikunnaksi[2], ja tällä hetkellä hallintokielessä on käytössä terveyttä ja hyvinvointia edistävä liikunta, jonka määritellään tarkoittavan elämänkulun eri vaiheissa tapahtuvaa kaikkea fyysistä aktiivisuutta, jonka tavoitteena on terveyden ja toimintakyvyn ylläpitäminen ja parantaminen[3]. Erityisliikunta on erityisryhmien liikuntaa. Arki- tai hyötyliikuntaa on harrastuksen ulkopuolinen fyysinen aktiivisuus (esimerkiksi työmatkapyöräily, portaiden kulkeminen, lumen luonti). Kuntoliikunta poikkeaa arkiliikunnasta tavoitteellisuutensa perusteella. Sitä harrastetaan fyysisen kunnon ylläpitämiseksi tai parantamiseksi. Kuntoliikunta (esimerkiksi sauvakävely, hölkkä, uinti, voimistelu) kehittää arkiliikuntaa tavoitehakuisemmin hengitys- ja verenkiertoelimistöä ja/tai tuki- ja liikuntaelimistöä. Kuntourheilua on esimerkiksi maratonin juokseminen.

Arki- ja kuntoliikunta yhdessä kunto-, kilpa- ja huippu-urheilun kanssa muodostavat liikuntakulttuurin, johon osallistutaan omakohtaisen liikkumisen, harrastuksen, vapaaehtoistoiminnan, ansiotyön tai urheilun seuraamisen ja kuluttamisen kautta.

Liikunnan merkitys yksilölle ja yhteiskunnalleMuokkaa

Liikunta tuottaa monelle iloa ja nautintoa. Liikunnan harrastamisella on lisäksi merkittäviä välillisiä hyötyjä. Liikunnalla on esimerkiksi positiivisia vaikutuksia väestön kuntoon, toimintakykyyn ja terveyteen[4]. Liikunta ylläpitää toimintakykyä ja edistää itsenäistä suoriutumista etenkin elämän loppupuolella.

Liikunta vähentää todennäköisyyttä saada osteoporoosista johtuva luunmurtuma. Liikunta lisää kuitenkin muiden tapaturmien riskiä siten, että tuhatta harrastetuntia kohti sattuu lajista riippuen keskimäärin noin 0,7- 3 vammaan johtavaa tapaturmaa. Liikuntavammat ovat siten Suomen suurin vammoja aiheuttava tapaturmaluokka.[5]

Liikunta vähentää riskiä sairastua muun muassa verenpainetautiin, sepelvaltimotautiin, aivohalvaukseen, paksusuolen syöpään, metaboliseen oireyhtymään, kakkostyypin diabetekseen ja masennukseen. Syöpäjärjestöjen mukaan liikunta ehkäisee myös rintasyöpää ja kohdunrungon syöpää. Vähintään seitsemän tuntia viikossa liikkuvilla rintasyöpäriski on 25 prosenttia pienempi verrattuna vähiten liikkuviin. Yhteys myös moniin muihin syöpiin on osoitettu eri tutkimuksissa.[6] Liikunta uusintaa myös hermosoluja vähentäen riskiä sairastua muistisairauteen[7].

Arkiliikunnan väheneminen on yhteydessä suomalaisten ylipainoisuuden yleistymiseen. Siten liikunta on painonhallinnan ja terveyden edistämisen näkökulmasta erityisen tärkeää.

Liikunnalla on vuonna 2013 julkaistun Cochrane-tutkimuskatsauksen mukaan masennusta lievittävää vaikutusta, joka on teholtaan kuitenkin yhtä vaatimatonta kuin masennuslääkkeillä tai psykoterapialla. Laadukkaimmissa tutkimuksissa on lisäksi havaittu liikunnalla olevan vähemmän tehoa kuin vähemmän laadukkaissa.[8]

Liikunnan käypä hoito -suositus julkaistiin vuonna 2016[9]. Liikkumattomuuden suorat terveysmenot muodostavat teollisuusmaissa arviolta noin 1,5–4 % terveydenhuollon kokonaiskustannuksista.[10] Suomessa liikkumattomuuden arvioidaan maksavan 1–2 miljardia vuodessa.[11] Lisäämällä väestön liikunta-aktiivisuutta voidaan keventää hyvinvointipalvelujen tarvetta ja säästää siten julkisia varoja. Liikkumisen edistäminen on osa terveyden edistämisen kokonaisuutta.

Liikunta on yhteydessä oppimiseen. Osa yhteydestä on kyetty selittämään vaikutukseksi, eli sen taustalta löytyy mitattava kausaalinen mekanismi.[12] Oppiminen tehostuu tutkimusten mukaan eniten silloin, kun opettelu tapahtuu välittömästi muutaman minuutin kestävän liikuntatuokion jälkeen[13].

Liikunnan kansalaistoimintaa kutsutaan vapaaehtoistyöksi silloin, kun tarkoituksena on osoittaa sen kansantaloudellinen arvo. Kansallisen liikuntatutkimuksen (2006)[14] mukaan yli 500 000 suomalaista tekee vapaaehtoistyötä liikunnan parissa, keskimäärin 10 tuntia kuukaudessa.

LiikuntasuosituksetMuokkaa

WHO suosittelee 18-64-vuotiaille vähintään 150 minuuttia fyysistä aktiivisuutta tai 75 minuuttia rasittavaa liikuntaa viikossa. Liikunnan voi koota esim. kymmenen minuutin pätkistä. Lihasvoimaa kehittävää toimintaa tulisi olla ainakin kahdesti viikossa. 65-vuotiaille suositukset ovat terveyden salliessa muuten samat, mutta erityisesti huomautetaan tasapainon merkityksestä. Liikunta kannattaa aloittaa maltillisesti.[15]

WHO:n suosituksen mukaan kaikkien 5–17 -vuotiaiden tulisi saada ainakin tunti reipasta fyysistä aktiivisuutta joka päivä.[15] Suositusten perusteluina käytetään terveyden lisäksi liikunnan yhteyttä oppimiseen, kasvuun ja kehitykseen[16].

Suomen kansallisessa suosituksessa liikunnan määräksi ilmoitetaan vähintään 1–2 tuntia viikossa monipuolisesti ja ikään sopivalla tavalla.[17] Varhaisvuosien suositukseksi ilmoitetaan 3 tuntia, joka sisältää myös niin sanotun kevyen liikunnan.[18]

Aikuisten liikkumisen suositus uudistui Suomessa 2019[19]. Siinä suositellaan WHO:n suosituksen tavoin kohottavaa liikettä eli reipasta liikkumista 150 minuutin ajan viikossa. Jos liikkumisen tehon nostaa rasittavaksi, on suositeltu liikkumisen määrä on 1 tunti 15 minuuttia viikossa. Uudistetusta suosituksesta on poistettu vaade vähintään 10 minuutin kestoisista liikkumishetkistä: jo muutaman minuutin pätkät kerrallaan riittävät.[20] UKK-instituutti julkaisi aikaisemmin terveysliikuntasuositukset liikuntapiirakkana.[21]

TerveysvaikutuksetMuokkaa

WHO on arvioinut, että liikkumattomuus olisi globaalisti neljänneksi merkittävin ennenaikaista kuolemaa ennustava tekijä.[22] Vuonna 2016 julkaistun identtisiin kaksosiin perustuvan suomalaisen väitöskirjan mukaan aikuisiässä harjoitettu liikunta ei kuitenkaan pidennä elinikää. Liikunnalliset ihmiset elävät kyllä muita kauemmin, mutta syynä ei ole liikunta, vaan se, että heillä on muita paremmat geenit. Aktiivinen liikunta ei lisännyt myöskään koe-eläinten elinikää.[23] Turkimuksissa on havaittu, että perinnöllisesti matalan aerobisen suorituskyvyn omaavien ihmisten ruumiinlämpö on tavallista alhaisempi ja että heidän lihaksensa väsyvät tavallista nopeammin ja palautuvat hitaammin. Ero muihin säilyy mahdollisesta liikuntaharrastauksesta huolimatta altistaen metabolisille sairauksille, lihomiselle ja tavallista lyhemmälle eliniälle.[24]

Vuonna 2004 julkaistuissa yhteispohjoismaisissa ravitsemussuosituksissa esitettiin, että liikunnasta saatavat terveyshyödyt lisääntyisivät aina, kun liikunnan avulla kulutettujen kaloreiden määrä nousee[25]. Määrältään tai kuormitukseltaan liiallinen fyysinen aktiivisuus heikentää kuitenkin tulehdustauteja ehkäisevää immuunipuolustusta. Liian raskaan fyysisen aktiivisuuden on havaittu esimerkiksi vähentävän imusolujen eli lymfosyyttien määrää sekä aiheuttavan niiden toimintahäiriön, pienentävän T-solujen suhdetta ja vähentävän syljessä esiintyvän immunoglobuliini A:n määrää.[26] Pitkäkestoista tai raskasta liikuntaa harrastavilla esiintyykin kaksinkertainen määrä ylempiä hengitystieinfektioita kuin liikuntaa harrastamattomilla.[27]

Useita kertoja viikossa kohtuullisella kuormituksella harjoitettava maltillinen fyysinen aktiivisuus sen sijaan lisää elimistön vasta-ainetuotantoa ja aktivoi vastustuskyvyn kannalta olennaisten T- ja B-solujen toimintaa.[28] Tämä puolustusjärjestelmän aktivoituminen kestää muutaman tunnin. Vuonna 2010 julkaistun tutkimuksen mukaan säännöllisesti liikuntaa harrastavilla ihmisillä esiintyy puolta vähemmän nuhakuumetta kuin muilla, mutta havaittu yhteys saattaa selittyä sillä, että tavallista terveemmät ihmiset harrastavat muita enemmän liikuntaa. Tätä selitysmallia tukee se, että puolta vähemmän nuhakuumeita sairastavat myös ne terveeksi itsensä kokevat, jotka eivät harrasta liikuntaa.[29]

Kohtalaisella liikunnalla on todettu olevan syöpää ehkäisevää vaikutusta, mutta intensiivistä liikuntaa harrastavat kuolevat syöpään useammin kuin liikuntaa harrastamattomat[30].

Pitkäaikainen kävely lisää polven nivelrikon riskiä. Säännöllisen juoksuharrastuksen 1-3 kertaa viikossa toteutettuna ei ole havaittu lisäävän polven nivelrikon rikskiä ainakaan istumatyöntekijöillä, mutta se lisää lonkan nivelrikon riskiä, kuten muukin raskas liikunta.[31]

Urheiluseuroihin kuuluvilla nuorilla todetaan kaksi kertaa muita useammin loukkaantumisia ja rasitusvammoja. Heissä oli lähes puolet enemmän niitä, jotka harrastivat liikuntaa vähintään liikuntasuositusten minimimäärän[32]. Liian niukka energiansaanti lisää naisurheilijoiden vammautumisriskiä ja kuukautishäiriöitä. Kolmanneksella suomalaisista naisurheilijoista on todettu olevan kuukautishäiriöitä.[33]

Dynaaminen lihastyö, jossa lihakset vuoroin supistuvat ja rentoutuvat, edistää lihaksen verenkiertoa ja aineenvaihduntaa. Paikallaan olevia asentoja ylläpitävä staattinen lihastyö kuormittaa kuitenkin huomattavasti niveliä. Esimerkiksi etukumara työskentelyasento aiheuttaa staattista jännitystä koko ylävartaloon. Työasentojen vaihteleminen, lepotauot ja taukojumppa vähentävät nivelten yksipuolista kuormittumista.[34]

Liikunta ja kipuMuokkaa

Aerobinen liikunta saattaa lievittää lyhytaikaisesti esimerkiksi kroonista selkäkipua, koska se kuljettaa paranemista edistäviä ja jäykkyyttä vähentäviä verta ja ravinteita selän pehmytkudoksiin ja tuottaa lisäksi kipua lievittäviä endorfiineja. Kahdenkymmenen minuutin pituinen kuntopyöräily tuottaa keskimäärin puolen tunnin pituisen akuutin kivunlievityksen. Kuuden viikon pituinen aerobinen harjoittelu vähentää lisäksi kroonisen kivun voimakkuutta keskimäärin 20 prosentilla.[35]

Liikunnan kipua puuduttava vaikutus perustuu kipuaistimusta vaimentavien mekanismien kuten selkäytimen takasarvessa sijaitsevien kipua estävien hermoyhteyksien aktivoitumiseen. Lisäksi liikunta lisää elimistön opioidien, serotoniinin ja endokannabinoidien tuotantoa.[36][37]

Liikunnalla on myös keskushermoston yleistä toimintaa vaimentavaa vaikutusta. Liikunta aiheuttaa kipukroonikoilla kuitenkin päin vastoin usein keskushermoston toiminnan vilkastumista. Tällöin liikunnan kipua lievittävä vaikutus saattaa jäädä heikoksi tai liikunta saattaa jopa lisätä kipua.[37] Lihaskuntoa parantava tai aerobinen liikunta saattavat myös lisätä kipualueen turvotusta, minkä vuoksi niitä ei suositella käytettäväksi esimerkiksi akuutin selkäkivun ensimmäisten kuuden viikon aikana[35].

YmpäristövaikutuksetMuokkaa

Euroopan neuvoston urheilun peruskirjaan[38] on kirjattu tarve kestävän kehityksen esille nostamiseen liikunnassa. Artikla edellyttää, että liikuntakulttuurin tulee olla sopusoinnussa kestävän kehityksen periaatteiden kanssa. Tämä tarkoittaa luonnon ja ympäristöarvojen ottamista huomioon liikuntapaikkoja suunnittelussa, liikuntajärjestöjen kestävän kehityksen mukaisen toiminnan tukemista ja ihmisten tietoisuuden lisäämistä liikunnan ja kestävän kehityksen välisestä suhteesta.[39] Kestävän kehityksen mukaista on erityisesti hyötyliikunta sekä luonnossa liikkuminen. Liikuntapaikalle kulkeminen kävellen, polkupyörällä tai linja-autolla on luontoystävällisempää kuin autoilu. Suurimmat ympäristövaikutukset aiheuttaa lajien harrastamiseen liittyvä liikenne. Suuressa mittakaavassa tarkasteltuna suomalaisen liikunnan ja urheilun ympäristövaikutukset ovat vähäisiä. Ympäristövaikutuksia on eri lajien edellyttämillä maisemanmuokkauksilla, veden kulutuksella, jäähdyttämisellä ja lämmittämisellä.[40]

Liikunta SuomessaMuokkaa

Kävelylenkkeily on Suomen suosituin liikuntamuoto. Seuraavalla sijalla tulevat kotivoimistelu, pyöräily ja uinti. Suomalaisista 74 % käy kävelyllä vähintään kerran kuussa, 36 % voimistelee kotonaan, 32 % pyöräilee ja 24 % käy uimassa. Juokseminen on yleisintä lasten ja nuorten keskuudessa.[41]

Liikunnan edistäminen SuomessaMuokkaa

Liikuntaedellytysten tarjoaminen on suurelta osin kuntien vastuulla oleva palvelu, jonka toteuttamisesta vastaavat useat eri hallinnonalat (liikuntatoimi, opetus- ja kulttuuritoimi, sosiaali- ja terveystoimi, yhdyskunta- ja ympäristötoimi jne.) Varsinaisista liikuntapaikoista kuntien omistuksessa on noin 70 prosenttia. Kunnat myös tuottavat liikuntapalveluja ja järjestävät toimintaa liikunta- ja urheiluseurojen ohella. Kunnat tukevat seuroja ja muita liikuntatoimintaa järjestäviä yhdistyksiä suorilla yleis- tai erityisavustuksilla sekä subventoimalla liikuntapaikkojen käyttömaksuja tai tilavuokria. Kunnat ohjaavat alueensa päivähoidon, koulujen ja oppilaitosten liikunnanopetusta sekä lasten aamu- ja iltapäivätoimintaa. Liikunta on Suomen koulujen pakollisia oppiaineita.

Kunnat rahoittavat liikuntapalvelunsa pääosin omilla verotuloillaan. Asiakasmaksujen merkitys liikuntapalveluissa on pieni. Kunnat saavat opetus- ja kulttuuriministeriöltä valtionosuutta liikuntatoiminnan käyttökustannuksiin asukasluvun mukaan sekä harkinnan mukaan tukea liikuntapaikkojen rakentamiseen ja peruskorjaukseen. Opetus- ja kulttuuriministeriö tukee liikuntaa veikkausvoittovaroista avustamalla valtakunnallisia ja alueellisia liikuntajärjestöjä, liikunnan tutkimus- ja kehittämishankkeita sekä arvokisojen järjestämistä.

Liikunnan edistäminen yhteiskunnan eri tasoilla on osa hallinnonaloja yhdistävää hyvinvointipolitiikkaa. Valtio tuki opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan kautta liikuntaa 162 miljoonalla eurolla vuonna 2017. Tästä 154 miljoonaa euroa oli rahapelitoiminnan tuottoa. Tuesta liikuntapaikkarakentamiseen ja muuhun saavutettavuuteen kohdistui noin 35 miljoonaa euroa, liikunnan kansalaistoimintaan ja urheiluun 63 miljoonaa, väestön liikunnan edistämiseen, joka sisälsi myös kuntien valtionosuuden, 28 miljoonaa sekä osaamiseen ja tietopohjaan mukaan lukien liikunnan koulutuskeskukset 28 miljoonaa.[42]

Liikunnan talous SuomessaMuokkaa

Kotitalouksien liikuntapalveluihin, -välineisiin ja -tarvikkeisiin käyttämien kulutusmenojen suuruus ilman harrastuspaikoille menemiseen liittyviä matkustuskustannuksia tai yhdistysten jäsen- ja muita maksuja oli noin 780 miljoonaa euroa nykyrahassa vuonna 2012. Kasvu kotitaloutta kohti oli kuudessa vuodessa 10 %.[43] Todellisia kokonaiskuluja tilastointitapa ei mahdollista. Erään arvion mukaan suuruusluokka olisi 2 miljardia euroa vuodessa.[44] Kotitalouden käytettävissä olevat menot on liikuntakulutusta eniten selittävä taustatekijä, mutta myös koulutuksella on riippumaton kulutusvalintoja selittävä vaikutus.[45] Urheilijoiden liikuntakulutusmenoja kasvattavat harrastamisen useus ja tavoitteellisuus sekä valmennuksen ammattimaisuus.[46]

On esitetty, että liikuntaharrastamisen kustannukset ovat yksi lasten harrastamiseen vaikuttava tekijä ja että hinta on ongelma, koska asia liittyy terveyseroihin. Toisaalta on muistutettu, että harrastamisen hintakeskustelu koskee lähinnä tavoitteellista kilpaurheilua, ei kaikkea liikuntaa.[47] Liikuntaa harrastaa 88 % 6–29-vuotiaista, mutta urheiluseurassa liikkuu vain puolet hyvätuloisten ja kolmannes huonotuloisten perheiden lapsista.[48]

Kunnat käyttävät Kuntaliiton arvion mukaan vuodessa yli 800 miljoonaa euroa liikuntatoimeen. Menot sisältävät mm. liikuntapaikkojen rakentamisen ja ylläpidon sekä liikunnanohjaamisen ja hallinnon kulut. Liikuntatoimet työllistävät 5000 henkilöä.[49]

Valtion osuus liikunnan menoista on vuositasolla noin 150–160 miljoonaa euroa. Rahat eivät ole verovaroja vaan lähes kokonaisuudessaan veikkausvoittovarojen jakoa edunsaajille eli mm. kunnille ja liikuntajärjestöille. Summasta huippu-urheilun osuus on 11,8–40 miljoonaa euroa. Summa riippuu siitä, mikä kaikki tulkitaan huippu-urheiluksi ja missä määrin yleisiä kustannuksia on mielekästä laskennallisesti jyvittää huippu-urheiluun. Alin luku on huippu-urheilun talousarviorivin loppusumma valtion liikuntabudjetissa.[50] Valtionavustusten lisäksi liikuntaa rahoitetaan valtionosuuksina: vuonna 2020 kunnat saavat valtiolta noin 20 miljoonaa euroa ja liikunnan koulutuskeskukset noin 17 miljoonaa euroa.[51]

Suomen liikuntapolitiikkaMuokkaa

Suomessa opetus- ja kulttuuriministeriö vastaa valtionhallinnossa liikunnan ja urheilun edellytysten luomisesta sekä liikuntapolitiikan yhteensovittamisesta. Liikuntapolitiikan strategiset linjaukset sovitaan hallitusohjelmassa sekä erillisissä ohjelmissa. Muita lähtökohtia ovat kansallinen lainsäädäntö, kuten liikuntalaki, sekä kansainväliset Suomea sitovat sopimukset.[28]

Opetus- ja kulttuuriministeriö painottaa liikunnan merkitystä väestön hyvinvoinnille ja terveydelle sekä sen roolia kansalaisyhteiskunnan ja osallisuuden vahvistamisessa. Ministeriö tukee eettisesti kestävää ja kansainväliseen menestykseen tähtäävää huippu-urheilua. Poikkihallinnollisuuden edistämiseksi opetus- ja kulttuuriministeriö ja sosiaali- ja terveysministeriö ovat asettaneet terveyttä ja hyvinvointia edistävän liikunnan ohjausryhmän. Sen linjausten mukaisesti tavoitteena on, että suomalaiset liikkuvat enemmän ja istuvat vähemmän.[28]

Liikuntalain määrittelemien liikunnan ja urheilun eettisten periaatteiden toteutumista ohjataan mm. liikuntaa edistävien järjestöjen valtionapukelpoisuutta ja valtionavustuksen määrää harkittaessa.[28]

Valtioneuvosto nimeää eduskunnan toimikaudeksi liikuntaneuvoston. Se on asiantuntijaelin, joka käsittelee laajakantoisia ja periaatteellisesti tärkeitä asioita ja arvioi valtionhallinnon toimenpiteiden vaikutuksia liikunnan alueella sekä tekee esityksiä ja antaa lausuntoja.[52]

Liikuntapolitiikka otettiin käsitteenä käyttöön Suomessa 1960-luvulla. Sillä oli tarkoitus korvata ryvettynyt urheilupolitiikka ja toisaalta nostaa ala omaksi yhteiskuntapoliittiseksi lohkokseen.[53]

Urheiluseurat SuomessaMuokkaa

Urheiluseurat ovat pääsääntöisesti yhdistyksiä, jotka syntyvät jäsentensä sopimuksesta urheilun harrastamista tai edistämistä varten. Oikeuskelpoisia ovat rekisteröidyt yhdistykset.[54] Urheiluseurat voivat olla monilajisia mutta yhä useammin erikoisseuroja eli niissä harrastetaan yhtä lajia. Monilajisissa seuroissa eri lajit voivat olla järjestäytyneitä jaoksiksi, joilla on oma hallinto ja talous. Patentti- ja rekisterihallitus on luokitellut kaksi kolmasosaa yhdistysrekisterissä olevista yhdistyksistä. Näistä 13 578 luettiin urheilu- tai liikuntayhdistyksiksi vuonna 2018.[55] Kunnallisten järjestelmien kautta operoi noin 6000–7000 urheiluseuraa.[56]

Urheiluseuroiksi kutsutaan toisinaan myös osakeyhtiömuotoisia yrityksiä, joiden tarkoitus lähtökohtaisesti on tuottaa voittoa omistajilleen. Näitä ovat nykyään etenkin useiden palloilulajien pääsarjojen seurat. Muutos kansalaistoiminnasta yritystoiminnaksi tapahtui Suomessa etenkin 1990-luvun aikana.[57]

2000- luvulla tehtyjen tutkimusten perusteella aikuisista 10–20 % osallistui urheiluseurojen toimintaan, eri ikäisistä lapsista enimmillään jopa puolet ikäluokasta.

Vapaaehtoistyötä urheilun parissa on tehnyt 7–17  % suomalaisista.[58]

Liikunta Suomen lainsäädännössäMuokkaa

Liikuntalain (390/2015) tavoitteena on edistää eri väestöryhmien mahdollisuuksia liikkua ja harrastaa liikuntaa, väestön hyvinvointia ja terveyttä, fyysisen toimintakyvyn ylläpitämistä ja parantamista, lasten ja nuorten kasvua ja kehitystä, liikunnan kansalaistoimintaa mukaan lukien seuratoiminta, huippu-urheilua, liikunnan ja huippu-urheilun rehellisyyttä ja eettisiä periaatteita sekä eriarvoisuuden vähentämistä liikunnassa. Tavoitteen toteuttamisessa lähtökohtina ovat tasa-arvo, yhdenvertaisuus, yhteisöllisyys, monikulttuurisuus, terveet elämäntavat sekä ympäristön kunnioittaminen ja kestävä kehitys.

Liikuntalaissa liikunta on määritelty tarkoittamaan kaikkea omatoimista ja järjestettyä liikunta- ja urheilutoimintaa paitsi huippu-urheilua.

Liikuntalaki on puitelaki. Sillä täsmennetään eri viranomaisten toimivaltaa ja tehtäviä liikunnan suhteen. Laki sisältää lisäksi viittauksia muuhun lainsäädäntöön ja määrittelee mm. että kunnan hoitaessa liikuntalain mukaisia tehtäviä se ei toimi kilpailutilanteessa markkinoilla.

Liikunta sai virallisen aseman myös Euroopan unionissa vuonna 2009, kun Lissabonin sopimus astui voimaan.[59] Urheilulla on unionissa niin sanottu pehmeä toimivalta. Urheilusta päätetään jäsenvaltioissa, mutta urheilun asema on virallinen unionin päätöksenteossa. Unionin tasolla voidaan toteuttaa liikunnan ja urheilun tukitoimia sekä toimintaohjelmia. Urheilu on osa Lissabonin sopimuksen artiklaa 165. Artiklassa mainitaan tapauskohtaisesti tulkittavat urheilun erityispiirteet, vapaaehtoisuuteen perustuvat rakenteet sekä yhteiskunnallinen ja kasvatuksellinen tehtävä. Artiklassa 6 korostetaan EU-jäsenvaltioiden roolia ja unionin tuki- ja täydennystoimia urheilun alalla. EU:ssa urheilun erityispiirteisiin kuuluvat urheilujärjestöjen itsenäisyys, urheilun omien sääntöjen huomiointi ja urheilun pyramidirakenne ruohonjuuritasolta huippu-urheiluun sekä näiden välillä toimiva solidaarisuus.

LähteetMuokkaa

  • Liikkuva ja hyvinvoiva Suomi 2010-luvulla. Ehdotus kansalliseksi liikuntaohjelmaksi julkisen ohjauksen näkökulmasta. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2008:14 [1]
  • Mikael Fogelholm, Olavi Paronen, Mari Miettinen. Liikunta – hyvinvointipoliittinen mahdollisuus. Suomalaisen terveysliikunnan tila ja kehittyminen 2006. Helsinki 2007. 127 s. (Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä)
  • Laki urheilijan tapaturma- ja eläketurvasta (24.4.2009/276)
  • Liikuntalaki (390/2015)
  • Valtioneuvoston periaatepäätös liikunnan edistämisen linjoista [2]

ViitteetMuokkaa

  1. http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2015/20150390
  2. Valtion liikuntahallinto terveyttä edistävän liikunnan kokonaisuudessa Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2012:1. Viitattu 2.4.2017.
  3. Muutosta liikkeellä! Valtakunnallinen yhteiset linjaukset terveyttä ja hyvinvointia edistävään liikuntaan 2020. STM:n julkaisuja 2013:10. 2013. Sosiaali- ja terveysministeriö. Viitattu 2.4.2017.
  4. Väitös: 22.4.2016 Aikuisiän liikunta-aktiivisuus ei lisännyt elinikää (Karvinen) — Jyväskylän yliopisto www.jyu.fi. Viitattu 26.7.2021.
  5. Liikuntavammat - suurin tapaturmaluokka Suomessa (41/04) www.kaypahoito.fi. Viitattu 26.7.2021.
  6. Jopa 40 prosenttia syövistä voitaisiin ennaltaehkäistä – Näin sinä voit alentaa omaa syöpäriskiäsi yle.fi. Viitattu 1.8.2018.
  7. Minä väitän | Sira Karvinen päätti tutkia, pidentääkö liikunta elämää –”Lopputulos oli niin yllättävä, että istuimme professoreiden kanssa pitkään hämmentyneinä” Helsingin Sanomat. 21.3.2021. Viitattu 22.3.2021.
  8. Exercise for depression www.cochrane.org. Viitattu 26.7.2021. (englanniksi)
  9. Liikunnan käypä hoito -suositus kaypahoito.fi.
  10. Kolu P, Vasankari T, Luoto R: Liikkumattomuus ja terveydenhuollon kustannukset Suomen Lääkärilehti 2014;69(12):885-889.
  11. UKK-instituutin johtaja: Liikkumattomuuden hinta 1-2 miljardia euroa Helsingin Sanomat. 28.9.2014. Viitattu 30.3.2017.
  12. Syväoja H, Kantomaa M, Laine K, Jaakkola T, Pyhältö K, Tammelin T: Liikunta ja oppiminen Opetushallitus. Muistiot 2012:5.
  13. Fysiologia | Eri tavat liikkua vaikuttavat eri tavoin ajatuksiin, tunteisiin ja itsetuntoon – lihaksikas kokee muita enemmän mahdollisuuksia, kävely tukee ideointia Helsingin Sanomat. 26.7.2021. Viitattu 26.7.2021.
  14. Kansallinen liikuntatutkimus 2005-2006 (pfd) slu-fi-bin.directo.fi. 3/2006. Viitattu 22.6.2010.
  15. a b Global recommendations on physical activity for health 2010. World Health Organization. Viitattu 18.4.2017.
  16. Tieteelliset perusteet varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suosituksille Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2016:22. Viitattu 18.4.2017.
  17. Lasten ja nuorten liikunnan asiantuntijaryhmä: Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille 7–18-vuotiaille. 2008. Opetusministeriö, Nuori Suomi ry. Viitattu 18.4.2107.
  18. Iloa, leikkiä ja yhdessä tekemistä. Varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositukset Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2016:21. Viitattu 18.4.2017.
  19. Aikuisten liikkumisen suositus www.ukkinstituutti.fi. Viitattu 16.9.2020.
  20. Liikkumisen suositus uudistuu – kaikki liike kannattaa www.ukkinstituutti.fi. Viitattu 16.9.2020.
  21. Liikuntapiirakka www.ukkinstituutti.fi. Viitattu 18.4.2017.
  22. Liikkumattomuus on vaarallista – sohvaperuna kuolee ennen aikojaan Duodecim - Terveyskirjasto. Viitattu 18.4.2017.
  23. Väitös: 22.4.2016 Aikuisiän liikunta-aktiivisuus ei lisännyt elinikää (Karvinen) — Jyväskylän yliopisto www.jyu.fi. Viitattu 26.7.2021.
  24. Väitös: 22.4.2016 Aikuisiän liikunta-aktiivisuus ei lisännyt elinikää (Karvinen) — Jyväskylän yliopisto www.jyu.fi. Viitattu 26.7.2021.
  25. Wayback Machine web.archive.org. 19.3.2013. Viitattu 30.10.2021.
  26. Liika liikunta syö vastustuskykyä Hyvä Terveys. 1.12.2011. Viitattu 13.11.2020.
  27. Stephen A. Martin, Brandt D. Pence, Jeffrey A. Woods: Exercise and Respiratory Tract Viral Infections. Exercise and sport sciences reviews, 2009-10, nro 37, s. 157–164. PubMed:19955864. doi:10.1097/JES.0b013e3181b7b57b. ISSN 0091-6331. Artikkelin verkkoversio.
  28. a b c d Linjaukset ja kehittäminen Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 20.4.2017.
  29. Exercise 'can prevent a cold', a study shows BBC News. 2.11.2010. Viitattu 14.10.2021. (englanniksi)
  30. Ruchi Sharma: Six surprising reasons why lazy people live longer than active people Bumppy. 5.4.2016. Viitattu 14.10.2021. (englanniksi)
  31. Yleisimmät tuki- ja liikuntaelinvaivat Työterveyslaitos. 17.11.2016. Viitattu 27.11.2021.
  32. Ursula Grönvall: Neljäsosalla suomalaisista nuorista on liian matalat rautavarastot – Vain harva saanut hoitoa Mediuutiset. Viitattu 7.10.2021.
  33. Ursula Grönvall: Tutkimus: Ruokavalion kontrollointi yhteydessä naisurheilijoiden vammariskiin – Neljäsosa tutkituista rajoitti syömistään Mediuutiset. Viitattu 7.10.2021.
  34. Nivelten säästöohjeita | Reumaliitto www.reumaliitto.fi. Viitattu 6.12.2021.
  35. a b Rebecca Gordon, Saul Bloxham: A Systematic Review of the Effects of Exercise and Physical Activity on Non-Specific Chronic Low Back Pain. Healthcare, 25.4.2016, nro 2. PubMed:27417610. doi:10.3390/healthcare4020022. ISSN 2227-9032. Artikkelin verkkoversio.
  36. Selkäkivun monimuotoisuus tekee hoitamisesta haastavaa SelkäCenter. Viitattu 3.3.2020.
  37. a b Lucas V. Lima, Thiago S. S. Abner, Kathleen A. Sluka: Does exercise increase or decrease pain? Central mechanisms underlying these two phenomena. The Journal of Physiology, 1.7.2017, nro 13, s. 4141–4150. PubMed:28369946. doi:10.1113/JP273355. ISSN 0022-3751. Artikkelin verkkoversio.
  38. Recommendation No. R.(92) 13.
  39. Liikunnan yhteiskunnallinen perustelu: Tieteellinen katsaus, s. 301. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 90. Jyväskylä Helsinki: Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö: Opetusministeriön liikunta- ja nuoriso-osasto, 1994. ISBN 951-790-114-3.
  40. Luoto, Karoliina: Liikuntaharrastusten luonnonvarojen kulutuksen arviointi MIPS-menetelmällä pro gradu. Viitattu 18.4.2017.
  41. Riitta Hanifi: Tilastokeskus - 6. Liikuntaharrastukset www.stat.fi. Viitattu 14.10.2021.
  42. Valtion talousarvioesitykset budjetti.vm.fi. Viitattu 18.4.2017.
  43. PX-Web - Valitse taulukko pxnet2.stat.fi. Viitattu 30.3.2017.
  44. Lapsen jääkiekkoharrastus voi maksaa kymmenessä vuodessa jopa 90 000 euroa Helsingin Sanomat. 9.4.2014. Viitattu 30.3.2017.
  45. Kajava O., Saarinen A. & Räsänen P.: Liikuntakulutus eri koulutusryhmissä vuosina 1985–2012. Liikunta & Tiede 54 (1), 68–74., 2017.
  46. Puronaho, Kari: Drop out vai throw out? Tutkimus lasten ja nuorten liikuntaharrastusten kustannuksista. Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2014.
  47. Yhdenvertaiset mahdollisuudet harrastaa -painopisteenä harrastamisen hinta 2016. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2016:19.
  48. Tutkimus: Nuoret ovat Suomessa keskimääräisesti onnellisempia kuin koskaan aiemmin Helsingin Sanomat. 28.2.2019.
  49. Tuloskortti 2016 . Lasten ja nuorten liikunta Suomessa. 2016. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 318.
  50. Lipponen, Kimmo: Menestyksen polulla –huippu-urheilun ulkoinen arviointi. 2017. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2017:1.
  51. Valtion talousarvioesitykset budjetti.vm.fi. Viitattu 26.6.2020.
  52. Neuvoston tehtävät | Valtion liikuntaneuvosto Valtion liikuntaneuvosto. Viitattu 20.4.2017.
  53. Pesola, Ulla: Kuntotoimisto: 1970-luvun hallinnollisen suunnittelun ilmentymä, s. 19. Suomen historian pro gradu. Jyväskylän yliopisto, 2004.
  54. Anttila R, Heikkinen P.: Päätä oikein.Seurajohtajan käsikirja. Valo, 2014 (päivitetty).
  55. Turpeinen S, Hakamäki M, Hentunen J, Laine K, Lehtonen K: Seuratuki kansalaistoiminnan tukimuotona – Havaintoja seuratuen seurannasta vuosilta 2013–2017, s. 13. Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES, 2018.
  56. Valtion liikuntaneuvoston lausumat ja kannanotot liikuntaneuvosto.fi. 22.10.2013.
  57. Forsström, Piritta: Yhdistyksestä osakeyhtiöksi : urheiluseurojen yhtiöityminen - tapaustutkimuksen kohteena Jyp Jyväskylä oy jyx.jyu.fi. 2001.
  58. Lehtonen K, Hakonen H: Liikunnan kansalaistoiminnan tietopohja. Liikunnan harrastaminen ja vapaaehtoistyö urheiluseuroissa Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 274. 2013.
  59. Urheilu sai virallisen aseman Euroopan unionissa slu.fi.

Aiheesta muuallaMuokkaa