Avaa päävalikko
Tratado de Lisboa pt.svg

Lissabonin sopimus (tarkemmin Lissabonin sopimus Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen muuttamisesta, aikaisemmin myös Uudistussopimus) on Euroopan unionin uusi perussopimus, joka pyrkii parantamaan Euroopan unionin toiminnan tehokkuutta, demokraattisuutta ja sen ulkoisen toiminnan yhtenäisyyttä.

Sopimus allekirjoitettiin Lissabonissa 13. joulukuuta 2007.[1] Sopimuksen ratifiointia hidasti Irlannin kielteinen kansanäänestystulos 12. kesäkuuta 2008, mutta 2. lokakuuta 2009 järjestetyssä uudessa kansanäänestyksessä sopimus hyväksyttiin 67 %:n enemmistöllä.[2] Tšekki ratifioi sopimuksen viimeisenä EU-maana 3. marraskuuta 2009.[3] Lissabonin sopimus astui voimaan 1. joulukuuta 2009.[4]

Sisällysluettelo

VoimaantuloMuokkaa

 
Lissabonin sopimuksen allekirjoittamistilaisuus vuonna 2007.

Sopimus on ratifioitu kaikissa EU:n jäsenmaissa, ja se astui voimaan 1. joulukuuta 2009. Lähes kaikissa jäsenmaissa sopimuksen ratifioinnista päätti parlamentti. Suomen eduskunta hyväksyi sopimuksen 11. kesäkuuta 2008 äänin 151–27.[5]

Sopimus hyväksyttiin 26 jäsenmaan parlamentissa. Irlantilaiset hylkäsivät sopimuksen perustuslakinsa edellyttämässä kansanäänestyksessä kesäkuussa 2008.[6] Irlantia varten sopimukseen lisättiin liite, jossa varmistetaan jokaiselle jäsenmaalle oma komissaari. Irlannissa järjestettiin 2. lokakuuta 2009 sopimuksesta toinen kansanäänestys, missä sopimus hyväksyttiin 67,1 prosentin kannatuksella.[7] Uusintaäänestyksen järjestäminen on herättänyt kritiikkiä siitä, äänestyttääkö EU asioita aina uudestaan, kunnes äänestystulos on mieluinen; vastaavalla tavalla Nizzan sopimuksesta äänestettiin Irlannissa kahteen kertaan, kun kansanäänestystulos oli ensimmäisessä äänestyksessä kielteinen.[8]

Puolan ja Tšekin vastahakoiset presidentit odottivat, kuinka sopimuksen kävi Irlannin toisessa kansanäänestyksessä;[9] sopimuksen mentyä läpi ratifiointi saatiin Puolassa päätökseen. Lopulta myös Tšekin presidentti Václav Klaus allekirjoitti sopimuksen, kun maalle oli luvattu lokakuun 2009 Eurooppa-neuvostossa, ettei Lissabonin sopimuksen myötä sitovaksi muuttuva Euroopan unionin perusoikeuskirja velvoita Tšekkiä. Vastaava poikkeus oli jo aiemmin myönnetty Britannialle ja Puolalle.[10]

RatifiointitaulukkoMuokkaa

Jäsenmaa Äänestyspäivä Päättävä elin Tulos
  EU   (ratifioitu) 17. joulukuuta 2007 Euroopan parlamentti     525
  125
Tyhjä 29
  Alankomaat   (ratifioitu) 5. kesäkuuta 2008[11] Toinen kamari     111
  39
Tyhjä 0
8. heinäkuuta 2008 Ensimmäinen kamari     60
  15
Tyhjä 0
  Belgia   (ratifioitu) 6. maaliskuuta 2008[12] Senaatti     48
  8
Tyhjä 1
10. huhtikuuta 2008 Edustajainhuone     116
  18
Tyhjä 7
14. toukokuuta 2008 Vallonian parlamentti  
[xx]=säädös yhteisön siirretyistä asioista
  56 [53]
  2 [3]
Tyhjä 4 [2]
19. toukokuuta 2008 Saksankielisen yhteisön parlamentti     22
  2
Tyhjä 1
20. toukokuuta 2008 Ranskankielisen yhteisön parlamentti     67
  0
Tyhjä 3
27. kesäkuuta 2008 Brysselin parlamentti     65
  10
Tyhjä 1
27. kesäkuuta 2008 Kieliyhteisöjen yhteisistunto     66 (56F|10N)
  10 (5F|5N)
Tyhjä 0
10. heinäkuuta 2008 Brysselin ranskankielisten parlamentti     70
  1
Tyhjä 1[13]
10. heinäkuuta 2008 Flanderin parlamentti     76
  21
Tyhjä 2
11. heinäkuuta 2008 Ranskankielisten yhteisöjen komissio     70
  1
Tyhjä 1
  Bulgaria   (ratifioitu) 21. maaliskuuta 2008[14] Kansalliskokous     199
  15
Tyhjä 1
  Espanja   (ratifioitu) 26. kesäkuuta 2008 Edustajain kongressi     322
  6
Tyhjä 2
15. heinäkuuta 2008[15] Senaatti     232
  6
Tyhjä 2
  Irlanti   (ratifioitu) 12. kesäkuuta 2008[16] Kansanäänestys     53,4 %
  46,6 %
8. heinäkuuta 2009[17] Dáil Éireann  
9. heinäkuuta 2009[17] Senaatti  
2. lokakuuta 2009[18] Kansanäänestys     67,1 %
  32,9 %
  Italia   (ratifioitu) 31. heinäkuuta Edustajain huone     551
  0
Tyhjä 0
23. heinäkuuta Senaatti     286
  0
Tyhjä 0
  Itävalta   (ratifioitu) 9. huhtikuuta 2008 Kansallisneuvosto     151
  27
Tyhjä 0
24. huhtikuuta 2008 Liittoneuvosto     58
  4
Tyhjä 0
  Kreikka   (ratifioitu) 11. kesäkuuta 2008[15] Parlamentti   250
  42
Tyhjä 8
  Kypros   (ratifioitu) 3. heinäkuuta 2008 Edustajain huone     31
  17
Tyhjä 1
  Latvia   (ratifioitu) 8. toukokuuta 2008[19] Saeima     70
  3
Tyhjä 1
  Liettua   (ratifioitu) 8. toukokuuta 2008[19] Seimas     83
  5
Tyhjä 23
  Luxemburg   (ratifioitu) 29. toukokuuta 2008[20] Edustajain huone     47
  1
Tyhjä 3
  Malta   (ratifioitu) 29. tammikuuta 2008 Edustajain huone     65
  0
Tyhjä 0
  Puola[21]   (ratifioitu) 1. huhtikuuta 2008[22] Sejm     380
  54
Tyhjä 12
2. huhtikuuta 2008 Senaatti     74
  17
Tyhjä 6
  Portugali   (ratifioitu) 23. huhtikuuta 2008 Tasavallan kokous     208
  22
Tyhjä 0
  Ranska[23]   (ratifioitu) 4. helmikuuta 2008 Parlamentin kamarien yhteisistunto     560
  181
Tyhjä 167
7. helmikuuta 2008 Kansalliskokous     336
  52
Tyhjä 22
7. helmikuuta 2008 Senaatti     265
  42
Tyhjä 13
  Romania[24]   (ratifioitu) 4. helmikuuta 2008 Parlamentti     387
  1
Tyhjä 1
  Ruotsi   (ratifioitu) 20. marraskuuta 2008 Valtiopäivät     243
  39
Tyhjä 13
  Saksa   (ratifioitu)[25] 24. huhtikuuta 2008[26] Bundestag     515
  58
Tyhjä 1
23. toukokuuta 2008 Bundesrat     65
  0
Tyhjä 4
  Slovakia[27]   (ratifioitu) 10. huhtikuuta 2008 Kansallinen neuvosto     103
  5
Tyhjä 1
  Slovenia[28]   (ratifioitu) 29. tammikuuta 2008 Kansalliskokous     74
  6
Tyhjä 0
  Suomi   (ratifioitu)
sisältää Ahvenanmaan[29]
11. kesäkuuta 2008[15] Eduskunta     151
  27
Tyhjä 21
25. marraskuuta 2009[30] Ahvenanmaan maakuntapäivät     24
  6
  Tanska   (ratifioitu) 24. huhtikuuta 2008 Folketinget     90
  25
Tyhjä 0
  Tšekki   (ratifioitu) 18. helmikuuta 2009 Edustajainhuone     125
  61
Tyhjä 11
6. toukokuuta 2009 Senaatti    54
  20
Tyhjä 5
  Unkari   (ratifioitu) 17. joulukuuta 2007 Kansalliskokous     325
  5
Tyhjä 14
  Viro   (ratifioitu) 11. kesäkuuta 2008[15] Riigikogu     91
  1
Tyhjä 0
  Yhdistynyt kuningaskunta   (ratifioitu)
sisältää Gibraltarin (kesken)[31]
11. maaliskuuta 2008 House of Commons     346
  206
Tyhjä 81
18. kesäkuuta 2008[32] House of Lords     ei tarkkaa tietoa
Gibraltarin parlamentti
 
Suomen allekirjoittajina toimivat pääministeri Matti Vanhanen ja ulkoministeri Ilkka Kanerva.

Lissabonin sopimus perustuslain sijaanMuokkaa

23. kesäkuuta 2007 Eurooppa-neuvosto käynnisti hallitustenvälisen konferenssin valmistelemaan uutta sopimusta, joka tulisi korvaamaan sopimuksen Euroopan perustuslaista tämän ratifiointiprosessin keskeydyttyä. Lissabonin sopimuksen sisällöstä päästiin sopuun 19. lokakuuta 2007, mikä edellytti muutamien Italian ja Puolan vaatimuksien hyväksymistä.[33]

Vaikutuksiltaan uusi perussopimus ei juuri poikkea aiemmin neuvotellusta EU:n perustuslaista. Toisin kuin ehdotus sopimukseksi Euroopan perustuslaista Lissabonin sopimus ei ole uusi itsenäinen sopimus. Sen sijaan Lissabonin sopimuksella muutetaan kahta aiempaa EU:n perussopimusta, Maastrichtin sopimusta ja Rooman sopimusta. Lisäksi Lissabonin sopimukseen liitetään useita pöytäkirjoja ja julistuksia, kuten Euroopan unionin perusoikeuskirja.

Vaikutukset EU:n toimintaanMuokkaa

Sopimuksen voimaantulon myötä EU:ssa tehdään entistä enemmän määräenemmistöpäätöksiä. Tosin Irlanti ja Britannia neuvottelivat itselleen oikeuden jättäytyä enemmistöpäätösten ulkopuolelle oikeus- ja sisäasioissa. Lissabonin sopimus vahvistaa Euroopan parlamentin valtaa sekä mahdollistaa kansallisten parlamenttien osallistumisen EU:n päätöksentekoon.

Alkuperäisen sopimuksen mukaan komissaarien salkuista tulisi kiertäviä jäsenmaiden kesken; Irlantia varten lisättiin kuitenkin liite, jossa luvataan yksi komissaari kutakin jäsenmaata kohden.[8] Komissaarit jakautuvat äänioikeudellisiin ja äänioikeudettomiin. Komissaarien riippumattomuutta kotimaistaan vahvistetaan muun muassa siten, että jäsenmaat eivät saa enää nimittää itse omaa komissaariaan, vaan komission puheenjohtajaksi valittu henkilö nimittää muut komission jäsenet jäsenmaan ehdottamista kolmesta ehdokkaasta. Ehdokkaiden pätevyysvaatimuksina on muun muassa sitoutuneisuus ”Euroopan asiaan”.

Eurooppa-neuvosto saa Lissabonin sopimuksen mukaan pysyvän puheenjohtajan eli ns. EU-presidentin, jonka toimikausi on kerrallaan 2,5 vuotta ja voidaan uusia korkeintaan yhden kerran. Ensimmäinen EU-presidentti on ollut 1. joulukuuta 2009 alkaen belgialainen Herman Van Rompuy.[34] Lissabonin sopimus tuo EU:lle myös ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan (niin sanottu EU:n ulkoministeri), joka vastaa EU:n ulkosuhteista ja edustaa EU:ta.[35][36]

PerusoikeudetMuokkaa

Lissabonin sopimuksen myötä perus- ja ihmisoikeuksien suojelusta tuli yhä selkeämmin Euroopan Unionin päämäärä ja toimeksianto. Perussopimuksessa on nyt mainittu nimenomaisesti unionin perustana olevista arvoista: ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio, ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen sekä vähemmistöihin kuuluvien oikeudet. Nämä ovat EU:n jäsenvaltioille yhteisiä arvoja yhteiskunnassa, jolle on ominaista moniarvoisuus, syrjimättömyys, suvaitsevaisuus, oikeudenmukaisuus, yhteisvastuu sekä naisten ja miesten tasa-arvo. Unionin päämääränä on myös edistää rauhaa, omia arvoja ja kansojensa hyvinvointia (SEU 3 artikla 1 kohta).[37]

Lissabonin sopimuksella muutettiin kahta keskeisintä EU:n perussopimusta. Euroopan unionista tehtyä sopimusta (SEU) ja Euroopan yhteisön perustamissopimusta. Jälkimmäinen nimettiin uudelleen sopimukseksi Euroopan unionin toiminnasta (SEUT).[37]

Perus- ja ihmisoikeuksien kannalta Lissabonin sopimus on merkittävä erityisesti kahdesta syystä.[37]

Ensinnäkin EU:n perusoikeuskirja muuttui oikeudellisesti sitovaksi. Ennen tätä EU:n perusoikeuskirja oli vain vuonna 2000 hyväksytty poliittinen julistus. Lissabonin sopimuksen myötä perusoikeuskirjalla on sama oikeudellinen painoarvo ja asema kuin perussopimuksilla (SEU 6 artikla 1 kohta). Perusoikeudet tulivat näin yhtä tärkeiksi kuin esimerkiksi perussopimuksessa turvatut sisämarkkinavapaudet, kuten tavaroiden ja palveluiden vapaa liikkuvuus. Käytännössä yksittäistapauksissa jotka koskevat molempia periaatteita joudutaan niitä punnitsemaan keskenään samanaikaisesti. Näin pohditaan sekä perusoikeuksiin ja sisämarkkinavapauksiin palautuvia näkökohtia.[37]

Toiseksi Lissabonin sopimus mahdollisti unionille mahdollisuuden liittyä Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Aiemmin siihen pystyivät liittymään vain yksittäiset valtiot.[37]

Lisäksi Lissabonin sopimus poisti unionin jaon kolmeen erilliseen pilariin. Pilarijaon poistamisen myötä komission, parlamentin ja EU-tuomioistuimen toimivalta ulottuu myös rikosasioihin ja poliisiyhteistyöhön. Myös unionin lainsäädäntö ja muu toiminta näissä asioissa siirtyi niiden toimivaltaan.[37]

KritiikkiMuokkaa

Suomessa toimiva EU-kriittinen Itsenäisyyspuolue on kritisoinut Lissabonin sopimusta voimakkaasti. Puolue tarjoaisi sopimuksen myötä tulleen EU:n yhteisen sosiaali, talous- ja työllisyyspolitiikan tilalle Suomelle itsenäisen lainsäädännön ja kansanvallan lisäämisen.[38] Kritiikkiä on esittäneet myös muut vallitsevalle politiikalle vaihtoehtoista linjaa ajavat puolueet, esimerkiksi Suomen kommunistinen puolue.lähde?

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. EU-maat allekirjoittivat uuden sopimuksen. Helsingin Sanomat, 13.12.2007. Artikkelin verkkoversio.
  2. Irlantilaiset: Yes EU:lle YLE Uutiset. Viitattu 4.10.2009.
  3. YLE: Tshekki allekirjoitti Lissabonin sopimuksen
  4. YLE: Lissabonin sopimus astui voimaan
  5. Eduskunta hyväksyi Lissabonin sopimuksen
  6. Irish 'No' on EU leaders' agenda 19.6.2008. BBC. Viitattu 19.6.2008. (englanniksi)
  7. YLE: Irlantilaiset: Yes EU:lle
  8. a b Ilta-Sanomat 15.12.2008, s. 2
  9. Der Tagesspiegel, 6. toukokuuta 2009 (saksaksi): Tschechien stimmt für Lissabon-Vertrag.
  10. http://europa.eu/lisbon_treaty/news/index_fi.htm
  11. Les députés néerlandais approuvent le traité de Lisbonne
  12. (englanniksi) Belgian senate approves EU's Lisbon treaty — EUbusiness.com - business, legal and financial news and information from the European Union
  13. Lisbonne: la Belgique a ratifié le traité
  14. (englanniksi) EU newcomer Bulgaria to ratify EU reform treaty Friday — EUbusiness.com - business, legal and financial news and information from the European Union
  15. a b c d Vingt-quatre pays sur 27 (89%) ont ratifié le Traité de Lisbonne. Un l'a repoussé
  16. Roche expects 2 to 1 'yes' vote on treatyRTÉ News, 8. helmikuuta 2008.
  17. a b Miller, Vaughne: The Lisbon Treaty: ratification issues in Ireland, Germany, Poland and Czech Republic (PDF) 14.8.2009. House of Commons Library. Viitattu 23.10.2009.
  18. Irlanti hyväksyi Lissabonin sopimuksen – Helsingin Sanomat
  19. a b Lettonie et Lituanie ratifient le traité de Lisbonne
  20. Ratifying the Treaty of Lisbon - EurActiv.com | EU - European Information on EU Treaty & Institutions
  21. Puolan presidentti allekirjoitti Lissabonin sopimuksen
  22. (englanniksi) Polish PM says Warsaw not ruling out EU treaty referendum — EUbusiness.com - business, legal and financial news and information from the European Union
  23. Ranskan perustuslakituomioistuimen päätöksen mukaan Ranskan perustuslaki on osittain yhteensopimaton sopimuksen kanssa.(décision n° 2007-560 DC du 20 décembre 2007) donc, avant de procéder à la ratification formelle du texte, il a fallu modifier la Constitution française. Perustuslain muutos hyväksyttiin kansalliskokouksessa 16. tammikuuta ja senaatissa 29. tammikuuta 2008 ja molempien kamarien yhteisistunnossa 4. helmikuuta 2008. Perustuslain muutoksesta ilmoitettiin Virallisessa lehdessä 5. helmikuuta 2008, samana päivänä aloitettiin sopimuksen ratifiointi.
  24. Romanian perustuslaki vaatii, että kansainväliset sopimukset, jotka koskevat EU:n perussopimusten muuttamista, täytyy ratifioida parlamentin molempien kamarien yhteisistunnossa vähintään 324 äänen määräenemmistöllä, joka on kaksi kolmasosaa 486 yhteisistunnon jäsenestä
  25. Germany ratifies the Lisbon treaty
  26. EUobserver.com
  27. http://www.french.xinhuanet.com/french/2008-04/11/content_612899.htm
  28. Slovenian perustuslaki vaatii, että kansainväliset sopimukset hyväksytään 60 äänen määräenemmistöllä 100 äänestä
  29. Ahvenanmaa on Suomen autonominen osa. Se on EU:n jäsen, vaikkakin sillä on tiettyjä poikkeuksia. Ahvenanmaan maakuntapäivien ratifionti ei ole välttämätöntä sopimuksen voimaantulolle, mutta hyväksyntä vaaditaan, jotta sopimus olisi yhteensopiva Ahvenanmaan lainsäädännön kanssa
  30. Aamulehti 26.11.2009, sivu A06
  31. Gibraltar on EU:n merentakainen alue, joka kuuluu EU:hun ja jolla on tiettyjä poikkeuksia. Gibraltarin parlamentin hyväksyntä ei ole välttämätöntä sopimuksen voimaantulolle, mutta se vaaditaan, jotta Gibraltarin lainsäädäntö olisi yhteensopiva sopimuksen kanssa
  32. Bills and Legislation - European Union (Amendment) Bill
  33. EU:n uudistussopimus valmis. Iltalehti, 19.10.2007.
  34. Savon Sanomat: Uusi EU-presidentti Van Rompuy Suomeen ylihuomenna savonsanomat.fi. 30.11.2009. Savon Sanomat. Viitattu 1.12.2009.
  35. Jäätteenmäki, Anneli: Uusi perussopimus ei ratkaise EU:n ongelmia KSML.fi. 26.10.2007. Keskisuomalainen. Viitattu 8.5.2009.
  36. Tasa-arvoasioissa on vielä työsarkaa EU:ssa 18.3.2009. Eurooppatiedotus. Viitattu 8.5.2009.
  37. a b c d e f Tuomas Ojanen: Perusoikeusjuridiikka, s. 98-101. Helsingin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta, 2015. ISBN 9789521055614.
  38. EU-liittovaltio todellisuutta! Itsenäisyyspuolue. Viitattu 9.8.2010.

Aiheesta muuallaMuokkaa