Suvaitsevaisuus

kielteinen mutta salliva asenne

Suvaitsevaisuus tai suvaitsevuus[1] tarkoittaa jonkin asian suvaitsemista eli sen sietämistä, sallimista ja hyväksymistä,[2] vaikka itse paheksuukin ja vierastaakin sitä ja pitää sitä vähemmän hyvänä, jopa vääränä.[3]

Osa artikkelisarjaa
Syrjintä
Muodot
Uskontoryhmiä kohtaan
Ilmeneminen
Aiheeseen liittyvää
n · k · m
Espanjalainen poliittinen piirros vuodelta 1875 vertaa moraalisen absolutismin ja suvaitsevaisuuden ja uskonnonvapauden vaikutuksia maailmassa.

Unescon määritelmän mukaan suvaitsevaisuus on kulttuurien, ilmaisutapojen ja inhimillisten elämänmuotojen rikkaan moninaisuuden kunnioittamista, hyväksymistä ja arvostamista. Suvaitsevaisuuteen kuuluu se, että kaikki ihmiset saavat pitää vapaasti kiinni omasta vakaumuksestaan, ja se, että luonnostaan, käyttäytymisensä tai arvojensa puolesta erilaisilla ihmisillä on oikeus elää rauhassa ja olla sellaisia kuin ovat. Se merkitsee myös sitä, ettei kukaan saa väkisin tyrkyttää näkemyksiään toisille.[4]

Suvaitsevaisuuden vastakohta on suvaitsemattomuus. Käytännössä suvaitsemattomuudeksi kutsutaan vain suvaitsemisen puutetta sellaisia asioita kohtaan, joita pidetään hyväksyttävinä, kuten ihmisten oikeutta pukeutua kuten haluavat. Sen sijaan kieltäytyminen suvaita sellaisia asioita, joita ei kuulukaan suvaita, kuten katujen roskaamista, ei pidetä suvaitsemattomuutena.[5] Koska suvaitsevaisuudessa on kyse arvoista, jonkun kutsuminen suvaitsemattomaksi on hänen syyttämistään väärien arvojen mukaan elämisestä. Tämän vuoksi suvaitsemattomuuden kriteerit ovat arvokysymysten tapaan usein avoimet, ja sen arvioinnin tulokset kiistanalaisia.[6]

Filosofi Timo Airaksisen mukaan suvaitsevaisuus ei ole luonteenpiirre, eikä myöskään hyve. Siinä kun luonteeltaan rohkea on koko ajan rohkea, suvaitsevaisuudessa ei ole kyse siitä, että ihminen suvaitsisi kaikkea ja koko ajan. Suvaitsevaisuus ei myöskään ole aina arvokasta, kuten hyveet, eikä ketään saa vaatia suvaitsemaan kaikkea tai mitä tahansa. Suvaitsevainen ihminen päättää jokaisen asian kohdalla rationaalisesti järjen ja tiedon perusteella sen, suvaitseeko hän sitä vai ei. Jos hän päättääkin olla suvaitsematta, hän tekee sen hyvin perustein ja syyllistymättä suvaitsemattomuutteen.[7]

YK:n julistukset suvaitsemattomuutta vastaanMuokkaa

Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuskomitean julkilausuman Tolerance and pluralism as indivisible elements in the promotion and protection of human rights mukaan moniarvoisuus ja suvaitsevuus ovat ihmisoikeuksien erottamaton osa.[8](1996/19)

Yhdistyneet kansakunnat on hyväksynyt kaksi julistusta uskonnollista suvaitsemattomuutta vastaan. Julistuksissa täsmennetään ihmisoikeuksien julistuksessa ilmaistua ajatuksen- ja uskonnonvapautta ja oikeutta niiden vapaaseen ilmaisemiseen yhteiskunnassa ilman syrjintää.[9]

Suvaitsevuudesta sanottuaMuokkaa

Filosofi Markus Neuvosen mielestä suvaitsemattomuuden suvaitsemisessa kysymykseksi nousee se, kuinka paljon suvaitsemattomuutta pitää sietää. Neuvonen hylkäisi koko suvaitsevaisuuden käsitteen, koska siihen sisältyy "aina tietynlainen alaspäin katsominen" – suvaitseminen sisältää jo sinällään asian, mahdollisesti inhottavan, jota siedetään, sekä siihen liittyvän suvaitsijan.[10]

Unkarilaissyntyisen sosiologian professorin Frank Furedin mukaan suvaitsevaisuus ymmärretään nykyisin usein väärin. Furedi korostaa sitä, että suvaitsevaisuus on alkuperäiseltä merkitykseltään sellaisten näkemysten ja mielipiteiden sietämistä, joiden kanssa kuulija on vahvasti eri mieltä, ja että suvaitsevaisuus edellyttää uskoa siihen, että totuus löydetään parhaiten tiukassa väittelyssä. Käsitettä on Furedin mukaan kuitenkin alettu käyttämään väärässä merkityksessä identiteettien politisoimiseen, ryhmäkonfliktien ratkaisemiseen ja ryhmien vahvistamiseen, vaikka alun perin siinä on ollut kyse yksilöiden vapauden sallimisesta. Käsitteen merkitys on Furedin mukaan liukunut vähitellen kohti tuomitsemattomuutta, huomiointia, hyväksyntää, vahvistamista ja kunnioittamista, sekä usein välinpitämättömyyttä muiden ihmisten tapoja kohtaan. Furedin mukaan tuomitsemisen karttelu on epäsosiaalista ja vastuun välttelyä. Hän huomauttaa myös, että samalla kun suvaitsevaisuudesta puhutaan suureen ääneen, suvaitsemattomuus on lisääntynyt, kun lakeja säädetään vihapuheen valvomiseksi, ilmastodenialistien kimppuun käydään herjauskampanjoin, ja uusateistit solvaavat uskovaisia.[11]

Suvaitsevaisuuden ajureitaMuokkaa

UCLA-yliopiston metatutkimuksen mukaan suvaitseva ja tasa-arvoinen työyhteisö parantaa yrityksen tuloksia lisäämällä työntekijöiden ja asiakkaiden tyytyväisyyttä ja houkuttelemalla parasta työvoimaa. Suuryrityksistä onkin tullut merkittäviä suvaitsevaisuuden puolustajia, ja suuryritykset ovat olleet keskeisessä roolissa painostuksessa homoseksuaalien ja transsukupuolisten puolesta Yhdysvalloissa.[12]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Airaksinen, Timo & Gylling, Heta: Suvaitsevaisuus: erään taistelun kuvaus. Arktinen Banaani, 2021. ISBN 978-952-270-443-6.

ViitteetMuokkaa

  1. suvaitsevuus. Kielitoimiston sanakirjan verkkoversio. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus ja Kielikone Oy, 2020.
  2. suvaita. Kielitoimiston sanakirjan verkkoversio. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus ja Kielikone Oy, 2020.
  3. Airaksinen & Gylling 2021, s. 8.
  4. UNESCOn yleiskokous: Declaration of the Principles of Tolerance (Unescon yleiskokouksen 16.11.1995 hyväksymä Suvaitsevaisuuden periaatteiden julistus) 16.11.1995. Unesco. Viitattu 3.4.2011.
  5. Airaksinen & Gylling 2021, s. 9.
  6. Airaksinen & Gylling 2021, s. 10–11.
  7. Airaksinen & Gylling 2021, s. 10, 16–17.
  8. Tolerance and pluralism as indivisible elements in the promotion and protection of human rights (Commission on Human Rights resolution 1996/19) unhchr.ch. Viitattu 9.11.2007. (englanniksi)
  9. Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen resoluutio 36/55: Declaration on the Elimination of All Forms of Intolerance and of Discrimination Based on Religion or Belief 25. marraskuuta 1981. Office of the high commissioner for human rights. Viitattu 9.11.2007.
    Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen julkilausuma 48/128: Elimination of all forms of religious intolerance 20.12.1993. University of Minnesota, Human rights library. Viitattu 9.11.2007. Yhdistyneiden kansakuntien Ihmisoikeuksien komissio antanut oman julkilausuman uskonnollisesta suvaitsemattomuudesta (2003/54)-
    Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuksien komissio: Elimination of all forms of religious intolerance 24.4.2003. Office of the high commissioner for human rights. Viitattu 9.11.2007.
  10. Jussi Pullinen: Pitääkö suvaitsemattomuutta suvaita? Filosofi vastaa 2.12.2014. nyt.fi. Viitattu 18.12.2014.
  11. Madeleine Bunting: The problem with tolerance The Guardian. 5.9.2011. Viitattu 7.7.2021.
  12. Saska Saarikoski HS: Suuryritykset ovat nousseet vastustamaan Trumpin syrjiviä ehdotuksia – suvaitsemattomuus on pahaksi bisnekselle Helsingin Sanomat. 16.12.2016.

KirjallisuuttaMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Suvaitsevaisuus.
Tämä yhteiskuntaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.