Hyve
Hyve (m.kreik. αρετή, aretē; lat. virtus) on eettisesti ja moraalisesti arvokas luonteenpiirre. Hyve oli keskeinen käsite erityisesti antiikin moraalifilosofiassa eli etiikassa. Hyveen vastakohta on pahe.
Klassiset hyveetMuokkaa
- Katso myös: Arete
Antiikin Kreikan neljä hyvettä olivat seuraavat:
- käytännöllinen viisaus (fronēsis, prudentia)
- rohkeus (thymoeides tai andreia, fortitudo)
- oikeamielisyys (dikaiosynē, iustitia)
- kohtuullisuus (sōfrosynē, temperantia)
Kristilliset hyveetMuokkaa
Kristilliset hyveet koostuvat kolmesta teologisesta hyveestä ja neljästä kardinaalihyveestä. Teologiset hyveet ovat usko, toivo ja rakkaus. Ne on kuvattu pyhän Sofian (viisauden) tyttäriksi. Kardinaali- eli päähyveet ovat urhoollisuus, oikeudenmukaisuus, viisaus ja itsehillintä (eli kohtuullisuus). Lisäksi on usein listattu muita hyveitä: kärsivällisyys, lempeys, nöyryys, kuuliaisuus, kestävyys (hellittämättömyys), siveellinen puhtaus ja yksimielisyys. Usein hyveet visualisoidaan nuoriksi pitkäkaapuisiksi naisiksi, jotka taistelevat pahaa vastaan.[1]
Katso myösMuokkaa
LähteetMuokkaa
- ↑ Hans Biedermann: Suuri symbolikirja, s. 80. Suom. Pertti Lempiäinen. WSOY, 1993. ISBN 951-0-18537-X.
KirjallisuuttaMuokkaa
- Aristoteles: Nikomakhoksen etiikka. (Ethika Nikomakheia, 300-luku eaa.) Kääntänyt ja selitykset laatinut Simo Knuuttila. Helsinki: Gaudeamus, 2005. ISBN 951-662-941-5.
- Comte-Sponville, André: Pieni kirja suurista hyveistä. (Petit traité des grandes vertus, 1995.) Suomentanut Virpi Hämeen-Anttila. Helsinki: Basam Books, 2001. ISBN 952-9842-40-6.
- Havard, Alexandre: Hyvejohtajuus. (Virtuous Leadership: An Agenda for Personal Excellence, New York, 2007.) Suomentanut Jason Lepojärvi. Helsinki: Providentia, 2009. ISBN 978-952-92-5826-0.
- Hämäläinen, Nora – Lemetti, Juhana – Niiniluoto, Ilkka (toim.): Hyve. Filosofisia tutkimuksia Helsingin yliopistosta, 45. Helsinki: Helsingin yliopisto, 2014. ISSN 1458-8331. ISBN 978-951-51-0182-2.
- Kavelin Popov, Linda: Reilu, reipas ja vastuuntuntoinen: 52 keinoa vahvistaa hyvää käytöstä. (The Virtues Project Educator's Guide: Simple Ways to Create a Culture of Character, 2000.) Suomentanut Riikka Parkkonen. Jyväskylä: PS-kustannus, 2010. ISBN 978-952-451-450-7.
- MacIntyre, Alasdair: Hyveiden jäljillä: Moraaliteoreettinen tutkimus. (After Virtue: A Study in Moral Theory, 1981/1984.) Suomentanut Niko Noponen. Helsinki: Gaudeamus, 2004. ISBN 951-662-896-6.
- Noponen, Niko: Hyveiden harjoittaminen: Edellytykset ja esteet. Väitöskirja. Helsinki: Helsingin yliopisto, filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos & politiikan ja talouden tutkimuksen laitos, 2011. ISBN 978-952-10-7007-5. Teoksen verkkoversio (PDF).
Aiheesta muuallaMuokkaa
- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hyve Wikimedia Commonsissa