Rasismi

aate tai toiminta, jossa ihmisten rodun, etnisen taustan tai biologisten eroavaisuuksien tai näihin liittyvien fyysisten tai henkisten ominaisuuksien erilaisuudella perustellaan ihmisten eriarvoista kohtelua eli syrjintää

Rasismi tarkoittaa Unescon vuonna 1978 hyväksymän "Rotuja ja rotuennakkoluuloja koskevan julistuksen" mukaan käsitystä, että rodulliset tai etniset ryhmät jakautuvat arvoltaan parempiin ja huonompiin, mikä oikeuttaa alistamaan tai tuhoamaan muita huonommat ryhmät. Rasismi on rasistisia ideologioita, ennakkoluuloisia asenteita, syrjivää käyttäytymistä, rakenteellisia järjestelyjä ja vakiintuneita käytäntöjä, jotka johtavat rotujen väliseen epätasa-arvoisuuteen. Lisäksi se tarkoittaa virheellistä käsitystä, että rotusyrjintä olisi moraalisesti ja tieteellisesti oikeutettua.[1] Rasismia luonnehtivat siten yhtäältä tiedolliset näkemykset (syrjinnän oikeuttaminen), toisaalta affektiiviset tekijät (ennakkoluuloisuus, vihamielisyys) ja kolmanneksi toiminnalliset osat (syrjintä).

Unescon julistuksen mukaan rasismi voi ilmetä monilla eri tasoilla. Se voi esiintyä syrjivänä lainsäädäntönä tai muina määräyksinä sekä syrjivinä käytäntöinä.[1] Näitä on myöhemmin kutsuttu "rakenteelliseksi rasismiksi".[2] Toisaalta se voi esiintyä henkilöiden välisissä epävirallisissa suhteissa.[1] Tätä puolta on alettu kutsua "arkipäivän rasismiksi", joka tulee esiin muun muassa ilmapiirinä ja alentuvana kohteluna.[2][3][4]

Unescon julistuksen mukaan rasismi estää uhriensa vapaata kehitystä ja vahingoittaa harjoittajiaan, jakaa kansakuntia sisäisesti, estää kansainvälistä yhteistoimintaa ja luo poliittisia jännitteitä. Koska se on kansainvälisen lain vastaista, se häiritsee vakavasti kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta.[1]

Rasismin erilaiset määrittelyt vaihtelevat sen mukaan katsotaanko rasismin pohjautuvan rodullisiin eroihin, kulttuurisiin eroihin vai molempiin, sen mukaan, pidetäänkö rasismia ideologiana vai myös käytännön toimintana sekä sen mukaan, miten vakavasta syrjinnästä on kysymys. Tässä vaihteluväli ulottuu kansanmurhasta kysymykseen, mistä henkilö on kotoisin.[5] Jotkin tutkijat katsovat lisäksi, että valkoisiin ihmisiin ei voi kohdistua rasismia.[6]

Syrjintä on Suomessa kielletty muun muassa perustuslaissa ja yhdenvertaisuuslaissa. Kielto ei koske lakiin perustuvaa viranomaisten harjoittamaa ulkomaan kansalaisten erityiskohtelua, eikä yleensä yksityisten henkilöiden välisiä suhteita työelämää lukuun ottamatta. Rasistinen motiivi on Suomessa peruste rangaistuksen koventamiselle.[7] Rasismiin perustuva syrjintä on länsimaissa yleensä rikos.[8]

Rasismin määritelmiäMuokkaa

Rasismia on määritelty eri tavoin tieteessä, arkikielessä, politiikassa ja lainsäädännössä. Unescon 1978 hyväksymässä määrittelyssä rasismi ymmärrettiin heti asiana, joka saattoi liittyä rodun lisäksi myös etniseen taustaan.[1] Joissakin suomalaisissa määritelmissä ilmiö rajoitetaan biologisiin tekijöihin.[9] Toisissa määritelmissä biologiset tekijät ovat kokonaan poissa, ja jäljellä ovat vain kulttuuriset erot.[3] Jotkut tutkijat katsovat, että rasismi ei voi kohdistua valkoisiin.[6]

Kun rasismi Unescon määritelmässä 1978 kohdistui vain rotuun tai etniseen taustaan[1], monissa myöhemmissä määritelmissä käsite on laajentunut tarkoittamaan muitakin eroja ihmisten välillä. Toisaalta joissakin määritelmissä käsitteen alaa on supistettu poistamalla mahdollisuus, että rasismi voisi kohdistua valkoiseen rotuun.[6]

  • "Näkemys, jonka mukaan on biologisesti määräytyneitä eroja eri rotujen välillä ja tästä syystä jotkut rodut ovat arvokkaampia tai kykenevämpiä kuin toiset" (Tieteen termipankki) [9]
  • "Rotusyrjintä, -sorto, etninen syrjintä" (Kielitoimiston sanakirja) [10]
  • "Rasismiksi voidaan luonnehtia valta- ja alistussuhteita tuottavia ajattelu-, puhe-, ja toimintatapoja, joissa jonkun yksilön tai ryhmän (oletettu tai väitetty) ominaisuus, olipa se biologinen tai kulttuurinen, esitetään olemukselliseksi ja muuttumattomaksi." (tutkija Anna Rastas) [11]
  • "Se on ennakkoluuloista, vihamielistä, holhoavaa tai alentuvaa asennoitumista tai käytöstä toisia ihmisiä kohtaan sillä perusteella, että noiden ihmisten katsotaan kuuluvan johonkin tiettyyn etniseen ryhmään." (tutkija Sanna Ryynänen) [3]
  • Rasismiksi voidaan katsoa hyvää tarkoittavat toimintatavat, jotka seuraukseltaan ovat toiseuttavia.[12]
  • "Rasismi eli ei-valkoisina pidettyjen ihmisten eriarvoistava kohtelu - - " (tutkijat Seikkula ja Hortelano)[6]

RotusyrjintäMuokkaa

Pääartikkeli: Rotusyrjintä

Rasismista alettiin puhua ja kirjoittaa laajemmin 1960-luvulla.[13] Vuonna 1965 Yhdistyneet Kansakunnat hyväksyi "Kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen".[14][15] Suomen eduskunta ratifioi vuonna 1970 sopimuksen. [16] Sopimus ei vielä anna määritelmää rasismille, mutta määrittelee rotusyrjinnän (racial discrimination) seuraavasti:

»Tässä yleissopimuksessa tarkoittaa käsite "rotusyrjintä kaikkea rotuun, ihonväriin, syntyperään tahi kansalliseen tai etniseen alkuperään perustuvaa erottelua, poissulkemista tai etuoikeutta, jonka tarkoituksena tai seurauksena on ihmisoikeuksien ja perusvapauksien tasapuolisen tunnustamisen, nauttimisen tai harjoittamisen mitätöiminen tai rajoittaminen poliittisella, taloudellisella, sosiaalisella, sivistyksellisellä tai jollakin muulla julkisen elämän alalla.»

YK:n määritelmässä rotusyrjintä tarkoittaa tekoja. Unescon julistuksessa rasismista vuonna 1978 korostetaan rasismin luonnetta myös ideologiana ja ennakkoluuloina, jotka johtavat syrjintään. Kielitoimiston sanakirjassa käsitteitä pidetään samaa tarkoittavina.[10]

Rasismin muotojaMuokkaa

Professori Vesa Puuronen on vuonna 2011 jakanut rasismin vanhaan eli biologispohjaiseen ja uuteen eli kulttuuriseen rasismiin.[2] Vanha rasismi perustuu ihmisten jakamiseen biologisiin rotuihin, joita ei pidetä tasa-arvoisina. Äärimmillään käsitys epätasa-arvosta on oikeuttanut alempirotuisten orjuuttamisen ja kansanmurhat. Vanhaa rasismia on havaittavissa uusnatsismissa.[2] Uusrasismi jakaa ihmiset kulttuurisiin ryhmiin, missä kaikkia kulttuureita ei pidetä tasa-arvoisina. Seurauksiltaan se voi Puurosen mukaan olla yhtä vakavaa kuin vanha rasismi. Uusrasismia esiintyy skinheadien ideologiassa, äärinationalismissa sekä islaminvastaisuudessa.[2]

Rasismin voi Puurosen mukaan jakaa myös rakenteelliseen rasismiin, joka perustuu virallisiin tai epävirallisiin normeihin sekä arkipäivän rasismiin, joka esiintyy henkilökohtaisella tasolla. Rakenteellinen rasismi ilmenee normeissa ja institutionaalisissa käytännöissä, jotka asettavat jotkin rodulliset tai etniset ryhmät toisia heikompaan asemaan. Sen konkreettisia muotoja on syrjivä lainsäädäntö, syrjivät ohjeet tai epäviralliset käytännöt oikeuslaitoksessa, oppilaitoksissa, työmarkkinoilla, sosiaali- ja terveydenhuollossa, tiedotusvälineissä ja liike-elämässä.[2] Syrjivää lainsäädäntöä esiintyi esimerkiksi Natsi-Saksassa ja apartheid-rotuerottelua noudattaneessa Etelä-Afrikassa, mutta myös Suomen suuriruhtinaskunnassa, missä juutalaisten kansalaisoikeuksia rajoitettiin.[17]

Arkipäivän rasismia Puuronen kuvaa yksilötason ilmiöiksi, joissa toiseen henkilöön suhtaudutaan epätasa-arvoisesti tai epäkunnioittavasti biologisin tai kulttuurisin perustein. Tällaista rasismia voi olla toisen henkilön välttely, sopimattomat ilmeet tai eleet, pahan puhuminen, nimittely, loukkaavat vitsit, syrjintä töissä ja oppilaitoksissa, eristäminen sekä väkivalta.[2] Puurosen mukaan rasismi ei aina ole tiedostettua.

Rasismiin yhdistetään joskus ajatus jonkin rodun tai etnisen ryhmän vallasta tai ylivallasta. On valkoista ylivaltaa (englanniksi white power tai white supremacy) ja mustaa ylivaltaa (black supremacy) ajavia tahoja. Rodullista tai etnistä ylivaltaa ajavat liikkeet haluavat yleensä muodostaa yhteiskunnan, jossa vallitsee rotujen välinen arvojärjestys ja epätasa-arvoiset olosuhteet. Toinen rasismin muoto liittyy rotupuhtauteen, jonka kannattajat pyrkivät estämään kielloin rotujen tai kulttuurien sekoittumisen.[4] Rotusyrjintä on määritelty tiettyyn rotuun tai etniseen ryhmään kuuluvien suosimiseksi tai johonkin tiettyyn rotuun tai etniseen ryhmään kuuluvien syrjinnäksi esimerkiksi työelämässä, oikeudenkäytössä, julkisissa palveluissa tai asunnon vuokrauksessa.[18]

Rasismin historia länsimaissaMuokkaa

 
Postikortissa valkoihoinen mies kutsuu kiinalaista tuomaan juotavaa käyttämällä siirtomaa-aikaista halventavaa nimitystä ”Boy”[a] (poika).
 
Mustavalkoinen valokuva värillisestä miehestä juomassa mustille tarkoitetusta vesisäiliöstä Yhdysvalloissa vuonna 1939.

Ksenofobia eli muukalaiskammo, etnosentrismi (oman etnisen ryhmän pitäminen muita parempana) ja endogamia (avioituminen vain omaan etniseen ryhmään kuuluvien kanssa) ovat vanhoja ilmiöitä, joita on esiintynyt ja edelleen esiintyy kaikissa kulttuureissa.[20] Antropologi Pascal Boyerin mukaan ihmiset luovat stereotypioita esimerkiksi roduista, koska heillä on intuitiviinen käsitys, että toisen ryhmän jäsenet edustavat heille uhkaa. Omaa ryhmää halutaan suosia ja vähemmistöt pitää alempiarvoisessa asemassa.[21]

Keskiajan Euroopassa uskonto oli eräs keskeisimmistä ryhmiä toisistaan erottavista seikoista. Juutalaisten syrjinnässä ja vainossa yhdistyivät kulttuurisina, uskonnollisina ja rodullisina nähdyt tekijät. Kristityt ja islamilaiset pitivät toisiaan vääräuskoisina.[22]

Uuden ajan länsimaisen rasismin yhtenä merkittävimpänä juurena pidetään transatlanttisen orjakaupan vaikutusta eurooppalaisten asenteisiin muita kansoja kohtaan.[20] American Anthropological Associationin mukaan tämä aate kehittyi 1500-luvulta alkaen kolonialismin ja orjakaupan yhteydessä ja niiden oikeuttamisena.[23]

 
Yhdysvaltalainen postikortti 1900-luvun alusta. Yhdysvaltain musta väestö oli rasistisen pilkan kohteena etenkin vesimelonimainoksissa, joissa kuvattiin mustien olevan kiintyneitä vesimeloneihin.

1800-luvulla keskeiseen asemaan nousi biologinen rasismi, joka perustui ihmisten rotuluokitteluun ja frenologiaan (oppiin kallonmuotojen ja luonteenpiirteiden vastaavuudesta).[24] Francis Galtonin teosten, erityisesti kirjan The Comparative Worth of Different Races (1869), pohjalta syntyi 1800-luvun loppupuolella tieteelliseksi rasismiksi nykyään kutsuttu tutkimusala.[25] Galtonin käsityksistä tuli hyvin suosittuja Euroopassa ja Yhdysvalloissa ja ne vaikuttivat voimakkaasti Etelä-Afrikan apartheid-järjestelmän luomiseen 1900-luvun aikana.[25]

Yhdysvaltain etelävaltioissa perustettiin vuonna 1865 äärijärjestö Ku Klux Klan sisällissodan ja orjuuden lakkauttamisen jälkimainingeissa. Liikkeen toiminta tukahdutettiin 1870-luvun alkupuolella. KKK perustettiin uudestaan vuonna 1915. Liikkeen huippukausi oli 1920-luvulla, jolloin sillä oli neljä miljoonaa jäsentä.[26] Kansalaisoikeusliikkeen painostuksesta 1950–60-luvuilla saatiin aikaan mustien oikeudet paremmin turvaavia lakeja ja säädöksiä.[22]

Äärimmäiseen muotoonsa rasismi kehittyi natsi-Saksassa, jossa rasistisin perustein toteutettiin juutalaisten ja romanien joukkotuho sekä pyrittiin kaikkien rodullisesti alempiarvoisiksi määriteltyjen kansojen järjestelmälliseen alistamiseen.[23] Adolf Hitler väitti saksalaisten edustavan muinaista arjalaista rotua, jota vieraat ainekset uhkasivat. Toisen maailmansodan aikana tuhottiin miljoonia juutalaisia. Myös muita ”epäkelvoiksi aineksiksi” katsottuja ryhmiä, kuten mielisairaita, homoseksuaaleja ja vammaisia, vainottiin ja tuhottiin.[22]

Toisen maailmansodan jälkeen rasismia alettiin yleisesti tuomita ja tieteellisessä tutkimuksessa ryhdyttiin yhä voimakkaammin arvostelemaan tieteellisen rasismin oppeja.[27][4] Yhdistyneet kansakunnat on useissa julkilausumissaan tuominnut rotuun tai etniseen alkuperään perustuvan epätasa-arvoisen kohtelun.[22] Rotusyrjinnän poistamista koskeva yleissopimus vuodelta 1965 tuli voimaan 1969.[28]

Pekka Isakssonin ja Jouko Jokisalon mukaan nykyaikana rasistisen aatteen yleisimmäksi muodoksi on noussut kulttuurinen rasismi, joka perustelee etnisten ryhmien eriarvoisuutta näiden kulttuurisilla eroilla. Tähän keskeisesti liittyvät myös yleiset etniset stereotyypit ja ennakkoluulot.[27][4]

Tutkija ja kolumnisti Iivi Anna Masso on arvostellut sitä, että rasismiksi luokitellaan usein rotuun perustuvan halveksunnan ja syrjinnän lisäksi myös länsimaista poikkeavien kulttuuristen käytäntöjen ja uskonnollis-poliittisten oppien arvostelu. Hänen mukaansa uskonnon ja kulttuurin nimellä kulkevien oppien arvostelu on länsimaalaisille vaikeampaa kuin puhtaasti poliittisten aatteiden.[29]

RotuerotteluMuokkaa

Pääartikkeli: Rotuerottelu
 
Etelä-Afrikan paikallishallinnon kyltti maan Apartheid-ajalta.

Siirtomaahallinnot pyrkivät usein pitämään eurooppalaiset ja siirtomaiden alkuperäisasukkaat sekä orjat ja näiden jälkeläiset erillään toisistaan.[30] Tämä politiikka jatkui Etelä-Afrikassa lähes 1900-luvun loppuun saakka. Mustille ja valkoisille oli muun muassa erilliset koulut, sairaalat, paikat linja-autoissa, ravintolat ja käymälät. Myös seka-avioliitot oli kielletty. Suurapartheidin nimellä tunnettu yhteiskuntapoliittinen ohjelma meni vielä pidemmälle. Ohjelman tarkoituksena oli pitää maan ei-valkoinen väestö poissa valkoisten asuttamilta alueilta ja siten ”pelastaa valkoinen yhteisö häviämiseltä”. Sen keskeisenä ajatuksena oli, että rotujen täydellinen erottaminen toisistaan johtaisi vakauteen ja järjestykseen. Uskottiin, että eteläafrikkalaiset ei-valkoiset väestöryhmät hyväksyisivät omien yhteisöjensä tilanteen, kunhan heidän yhteytensä valkoiseen Etelä-Afrikkaan pidettäisiin mahdollisimman vähäisenä. Suurapartheidin tarkoituksena oli myös turvata halvan työvoiman saatavuus ja kuitenkin pitää afrikkalaiset poissa kaupungeista rakentamalla tehtaita mustien heimoreservaattien rajoille. Hallituksen lopullisena tavoitteena oli siirtää kaikki afrikkalaiset bantustanien kansalaisiksi.[30]

Valkoisiin kohdistuva rasismiMuokkaa

Joidenkin alan tutkijoiden mukaan rasismi ei voi kohdistua valkoihoisiin, vaan sana tarkoittaa ainoastaan ei-valkoisiin kohdistuvaa eriarvoistavaa kohtelua.[6] Toisaalta on väitetty, että kaikki ovat jossain määrin rasisteja[31], ja on myös esimerkkejä valkoisiin kohdistuneesta rotusyrjinnästä.[32]

Etelä-Afrikassa on väitetty, että tiedotusvälineet ovat kiinnittäneet enemmän huomiota mustiin kohdistuvaan rasismiin ja Etelä-Afrikan ihmisoikeuskomissio paljon harvemmin ryhtyy oma-aloitteisesti tutkimaan valkoisiin kohdistuvia rasismitapauksia.[33] Valkoisiin kohdistuvat murhat, kidutus ja hyökkäilyt eivät juurikaan ole saaneet huomiota osakseen.[34] FW de Klerk -säätiön mukaan (2016) kuitenkin "mustat eteläafrikkalaiset ovat paljon väkivaltaisempia ja rasistisempia valkoisia kohtaan kuin päinvastoin". Säätiö vetosi Etelä-Afrikan ihmisoikeuskomissioon, että se puuttuisi valkoisiin kohdistuvaan rasismiin ja vihapuheeseen. Säätiön mukaan vaarallisin rasismi ja väkivaltaisin kielenkäyttö tulee mustilta, joiden lähettämät viestit voivat olla täynnä uhkauksia tappaa kaikki valkoiset, lapsetkin, raiskata valkoiset naiset ja karkottaa kaikki valkoiset Etelä-Afrikasta.[35] BizNewsin mukaan maan presidentti Jacob Zuma (presidenttinä 2009–2018) uhkaili toistuvasti valkoisia ja käytti tätä saadakseen mustien suosiota. Hän väitti, että talous on lähinnä valkoisten käsissä ja lupaili muille pääsyä näiden varoihin.[36]

Yhdysvalloissa suurin osa valkoisesta väestöstä uskoi valkoisiin kohdistuvan syrjinnän olevan yhtä suuri ongelma kuin vähemmistöihin kohdistuvan. Monet valkoiset kokevat olevansa piiritettyjä ja uhreja.[37]

Rasismi SuomessaMuokkaa

Pääartikkeli: Rasismi Suomessa

Rasismista ei Suomessa juuri keskusteltu eikä sitä tutkittu ennen 1990-lukua. Aikaisemmin uskottiin, että Suomessa on vain vähän rasismia, koska niin pieni osa väestöstä kuului kansallisiin vähemmistöihin. Ilmiöistä, jotka monissa muissa maissa on tulkittu rasismiksi puhuttiin usein syrjintänä, muukalaispelkona tai suvaitsemattomuutena.[8][38]

AfrikkalaistaustaisetMuokkaa

Euroopan unionin perusoikeusviraston tutkimuksessa 2018 kysyttiin Afrikasta peräisin olevilta maahanmuuttajilta ja heidän tummaihoisilta jälkeläisiltään heihin kohdistuvaa häirintää. Selvitykseen osallistuneet valtiot olivat Irlanti, Italia, Itävalta, Luxemburg, Malta, Portugali, Ranska, Ruotsi, Saksa, Suomi, Tanska ja Yhdistynyt kuningaskunta. Tutkimuksessa kysyttiin, kuinka monta kertaa osallistuja oli korkeintaan kuluneiden viiden vuoden aikana kokenut häirintää etnisen tai maahanmuuttajataustansa takia. Viisi kysyttyä häirinnän tyyppiä olivat 1) loukkaava tai uhkaava puhe, 2) väkivallan uhka, 3) loukkaavat eleet tai sopimaton tuijottaminen, 4) loukkaavat some-viestit ja 5) loukkaavat kommentit verkossa ("online"). Vastaukset perustuivat vastaajien henkilökohtaiseen kokemukseen. [39][40]

Suomessa kysymykseen vastasi myöntävästi 63 prosenttia, mikä oli korkein maakohtainen luku osallistujamaiden keskiarvon ollessa 30 prosenttia. Suomessa rasistisen väkivallan kohteeksi ilmoitti viiden vuoden aikana joutuneensa 14 prosenttia vastaajista, kun koko tutkimuksessa keskiarvo oli viisi prosenttia.[41][42] Lukua voi verrata Kansallisen rikosuhritutkimuksen tulokseen, jonka mukaan kaikista Suomen asukkaista 7 prosenttia joutui väkivallan kohteeksi yhden vuoden aikana (2019).[43] Kyselyn tulosta on tulkittu siten, että Suomi olisi yksi Euroopan unionin rasistisimmista valtioista.[44] [45][46]

RomanitMuokkaa

Romaneja on syrjitty Suomessa edelleen, vaikka etniseen taustaan perustuva syrjintä on ollut pitkään lailla kiellettyä. Syrjintää on ilmennyt esimerkiksi siinä, että romaninimen omaavia ei kutsuta työhaastatteluun, tai romaneja ei päästetä kauppoihin tai ravintoloihin.[47] Romaniasiain neuvottelukunnan pääsihteeri Janette Grönfors totesi kuitenkin vuonna 2020, että "Suomi on ehdottomasti Euroopan paras maa romaneille".[48]

KantasuomalaisetMuokkaa

1800-luvulla ruotsalaiset, suomenruotsalaiset ja saksalaiset antropologit leimasivat suomenkieliset suomalaiset alemmaksi mongoliseksi tai ”itäeurooppalaiseksi roduksi”.[49] Ensimmäinen Suomessa tehty rasistinen murha tuomittiin vuonna 2015. Tekijänä oli romani, joka tappoi kantasuomalaisen vihasta suomalaisia kohtaan.[32]

Rasismi-käsitteen kritiikkiäMuokkaa

Venäjän tutkimuksen emeritusprofessori Timo Vihavainen on kommentoinut Suomen Kuvalehden rasismi-tutkimusta 2015. Sen mukaan suomalaiset hyväksyivät maahanmuuttajiksi useammin ruotsalaiset ja saksalaiset kuin somalit tai irakilaiset. Suomalaiset asettivat siten etusijalle ne, joiden kulttuuri ja ulkonäkö olivat lähempänä suomalaisuutta, mikä Vihavaisen mielestä ei ollut rasismia; preferenssien puute olisi päinvastoin outoa.[50]

Katso myösMuokkaa

Rasismin lähikäsitteitäMuokkaa

HuomioitaMuokkaa

  1. Englannin kielessä sanalla "boy" on historiallista painolastia. Sillä tarkoitettiin siirtomaissa palvelijaa, joka oli alkuperäisväestöä.[19]

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e f Unesco 1978, § 2.2; Unesco 1982
  2. a b c d e f g Puuronen, Vesa: Rasistinen Suomi. Gaudeamus, 2011. ISBN 978-952-495-196-8.
  3. a b c Sanna Ryynänen: Puhummeko nyt rasismista?. Media & viestintä, 17.12.2020, 43. vsk, nro 4. doi:10.23983/mv.100619. ISSN 2342-477X. Artikkelin verkkoversio. fi
  4. a b c d Lepola & Villa (2007). Syrjintä Suomessa 2006 , s. 111–112.
  5. Seikkula , Minna & Hortelano , Pauline: Arjen rasismi ja rasisminvastaisuus arjessa . Teoksessa: Rasismi, valta ja vastarinta : Rodullistaminen, valkoisuus ja koloniaalisuus Suomessa. Toim. S Keskinen , M Seikkula & F Mkwesha, s. 160. Gaudeamus, 2021. ISBN 978-952-345-107-0. Teoksen verkkoversio.
  6. a b c d e Seikkula , Minna & Hortelano , Pauline: Arjen rasismi ja rasisminvastaisuus arjessa . Teoksessa: Rasismi, valta ja vastarinta : Rodullistaminen, valkoisuus ja koloniaalisuus Suomessa. Toim. S Keskinen , M Seikkula & F Mkwesha, s. 150. Gaudeamus, 2021. ISBN 978-952-345-107-0. Teoksen verkkoversio.
  7. Lepola & Villa 2007, s. 10.
  8. a b Rastas, Anna: Rasismi: Oppeja, asenteita, toimintaa ja seurauksia (PDF) urn.fi. Teoksessa: Rastas, Anna; Huttunen, Laura & Löytty, Olli (2005): Suomalainen vieraskirja. Kuinka käsitellä monikulttuurisuutta. Vastapaino.
  9. a b Nimitys: rasismi Tieteen termipankki. 24.9.2020.
  10. a b Rasismi Kielitoimiston sanakirja. 24.2.2020. Kotimaisten kielten keskus.
  11. Rastas, Anna: Rasismi: Oppeja, asenteita, toimintaa ja seurauksia (PDF) urn.fi. Teoksessa: Rastas, Anna; Huttunen, Laura & Löytty, Olli: Suomalainen vieraskirja. Kuinka käsitellä monikulttuurisuutta.. Vastapaino, 2005. Teoksen verkkoversio.
  12. Antirasistista otetta tarvitaan myös ohjaustyössä 15.12.2021. Opetushallitus. Viitattu 2.4.2022.
  13. Racism Google Books Ngram Viewer. Viitattu 26.2.2022.
  14. International Convention on the Elimination of All Forms of Racial Discrimination United Nations Human Rights Office of the High Commissioner.
  15. Kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskeva KANSAINVÄLINEN YLEISSOPIMUS Finlex. Viitattu 27.2.2022.
  16. 37/1970 Asetus kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen voimaansaattamisesta. Finlex. Viitattu 5.2.2019.
  17. Juutalaiset Suomessa Helsingin juutalainen seurakunta. Viitattu 25.2.2022.
  18. Lepola & Villa 2007, s. 9–12.
  19. Englanti-suomi-suursanakirja. WSOY 2003 ISBN 951-0-27675-8
  20. a b Isaksson & Jokisalo 2005, s. 68.
  21. Boyer, Pascal: Ja ihminen loi jumalat. Kuinka uskonto selitetään, s. 329. (Et l’homme créa les dieux, 2001.). Suomentanut Tiina Arppe. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-31815-7.
  22. a b c d Artikkeli rotuongelma teoksessa Spectrum tietokeskus. 16-osainen tietosanakirja. 10. osa, Rad–Sio, s. 261–264. Helsinki: WSOY, 1979. ISBN 951-0-07249-4.
  23. a b American Anthropological Association Statement on ”Race” 17.5.1998. American Anthropological Association. Viitattu 9.4.2007. (englanniksi)
  24. Lieberman, Leonard: ”Race” 1997 and 2001: A Race Odyssey 1997. American. Viitattu 24.5.2009. (englanniksi)
  25. a b Neill, James: Nature vs Nurture in Intelligence wilderdom.com. 10.4.2005. Viitattu 7.3.2007. (englanniksi) ”Galton was convinced that 'intelligence must be bred, not trained'. Such arguments have had massive social consequences and have been used to support apartheid policies, sterilization programs, and other acts of withholding basic human rights from minority groups.”
  26. Vihan asialla Ku Klux Klan. Tieteen kuvalehti Historia, 5/2007, s. 34–43.
  27. a b Isaksson & Jokisalo 1998, s. 220–254.
  28. Hakusana rasismi teoksessa Suomalainen tietosanakirja 6, n–reum. Espoo: Weilin + Göös, 1992. ISBN 951-35-4471-0.
  29. Masso, Iivi Anna: Unohdetut toiset. Vapaa-ajattelija, 2009, 65. vsk, nro 2, s. 6. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto ry.
  30. a b Clark, Nancy L. & Worger, William H.: Seminar Studies in history: South Africa - The rise and fall of apartheid. Pearson Education, 2004. ISBN 0-582-41437-7. (englanniksi)
  31. Mona Chalabi: We’re all racist. But racism by white people matters more The Guardian. 5.10.2015. (englanniksi)
  32. a b STT: 17-vuotias tuomittiin rasistisesta murhasta vankeuteen – puukotti vastaantulijaa kaulaan Vaasassa Ilta-Sanomat. 20.11.2015. Viitattu 2.3.2022.
  33. Brink, Eugene ja Mulder, Connie: How the response to black and white racism differs – Solidarity Politicsweb. 5.4.2017. Viitattu 12.4.2017.
  34. Chung, Frank: 'Bury them alive!': White South Africans fear for their future as horrific farm attacks escalate news.com.au. 25.3.2017. Viitattu 12.4.2017. (englanniksi)
  35. 'Blacks more racist than whites' IOL News. Viitattu 19.4.2018. (englanniksi)
  36. Jackie Cameron ja James de Villiers: Zuma allies deliver another menacing threat to SA whites: Things might get 'very, very rough' BizNews. 11.4.2017. Viitattu 12.4.2017. (englanniksi)
  37. Why White Liberals Are So Unwilling to Recognize Their Own Racism Slate. 2.8.2018.
  38. Rastas 2007, s. 122–126.
  39. FRA: Second European Union Minorities and Discrimination Survey. Being Black in the EU 28.11.2018. FRA - European Union Agency for Fundamental Rights. Viitattu 24.2.2022.
  40. Question: “How many times has somebody done this in the past 5 years in [COUNTRY] (or since you have been in [COUNTRY]) [that is, each of the five types of harassment asked about in the survey] because of your ethnic or immigrant background?” (FRA 2020, s. 15)
  41. FRA 2018, s. 13
  42. What do the results show? Second European Union Minorities and Discrimination Survey, Being Black in the EU. 2018. European Union Agency for Fundamental Rights. Viitattu 22.2.2019. (englanniksi)
  43. Danielsson, Petri & Näsi, Matti: Suomalaiset väkivallan ja omaisuusrikosten kohteina 2019 – kansallisen rikosuhritutkimuksen tuloksia Katsauksia 43/2020. 2020. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti. Valtiotieteellinen tiedekunta. Helsingin yliopisto. Viitattu 24.2.2022.
  44. Suomi koetaan tutkituista EU-maista rasistisimmaksi – tummaihoiset kokevat useasti häirintää hs.fi.
  45. Lehtonen, Joonas: Sokeeraava tutkimustulos: Suomi EU-maista rasistisin Iltalehti. 28.11.2018. Viitattu 4.12.2018.
  46. Rankin, Jennifer: People of African descent face 'dire picture' of racism in EU The Guardian. 28.11.2018. Viitattu 4.12.2018. (englanniksi)
  47. Ei asiaa kauppaan, ei tarjoilla ravintolassa – romanien syrjintä edelleen rankkaa. Turkulainen 10.1.2018.
  48. Perussuomalaisten linja Yle Areena. A-studio. 15.6.2020. Yle.
  49. Heikkinen, Mikko-Pekka: Suomalaiset ovat alempaa rotua, julistivat ruotsalaiset ja saksalaiset tiedemiehet 1900-luvun alussa – suomalaistutkija torjui väitettä kaivamalla esiin 49 pääkalloa Helsingin Sanomat. 6.8.2017. Viitattu 24.2.2022.
  50. Timo Vihavainen: Rasismi ei vaivaa. Rasistit ja populationistit Vihavainen. 28.8.2015.

KirjallisuuttaMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa