Rasismi

syrjintä rodun tai etnisen ryhmän perusteella

Rasismi eli rotusyrjintä tai etninen syrjintä[1] on syrjintää ihmisen etnisen ryhmän tai muun syntyperään liittyvän seikan perusteella.[2][3][4] Rasismissa ihmisryhmä arvotetaan esimerkiksi ihonvärin tai kansalaisuuden perusteella alempiarvoiseksi kuin muut ryhmät.[5] Syrjintä on kielletty Suomen lainsäädännössä ja kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa.[6]

Mustan miehen lynkkaus Yhdysvalloissa vuonna 1919.

Ksenofobia eli muukalaiskammo on eri kulttuureissa yleinen ilmiö. Euroopan historiassa esimerkki tästä on antisemitismi eli juutalaisviha. Länsimaiden historiassa rasistinen ajattelu kehittyi kolonialismin ja orjakaupan oikeuttamisen yhteydessä.[7] 1800-luvulla yleistyivät näennäistieteelliset rotuluokittelut, joille perusteltiin valkoisten ylivaltaa.[8] Rotuerottelu jatkui Etelä-Afrikassa apartheidina 1900-luvun lopulle saakka.[9] Yhdysvalloissa mustien asema pysyi heikkona vielä orjuuden lakkauttamisen jälkeen ja vasta 1950-luvulla noussut kansalaisoikeusliike toi yhtäläiset oikeudet.[10]

Äärimmäiseen muotoonsa rasismi kehittyi natsi-Saksassa, jossa rotuoppeihin nojautuen toteutettiin holokausti, juutalaisten ja muiden alempiarvoisina pidettyjen kansanryhmien järjestelmällinen joukkomurha.[10][11][12] Toisen maailmansodan jälkeen perustettiin Yhdistyneet kansakunnat, joka on julkilausumissaan tuominnut etniseen alkuperään perustuvan epätasa-arvoisen kohtelun.[10] Rasismia pidetään moraalisesti tuomittavana, koska se saattaa ihmisiä jyrkästi eriarvoiseen asemaan pätemättömillä perusteilla.[4] Unescon vuonna 1978 hyväksymä Rotuja ja rotuennakkoluuloja koskeva julistus tuomitsee etniseen epätasa-arvoisuuteen johtavat aatteet ja käytännöt, sillä niillä perustellaan ihmisten alistamista ja tuhoamista.[2][3]

Historia muokkaa

Ksenofobia eli muukalaiskammo ja etnosentrismi eli oman etnisen ryhmän pitäminen muita parempana ovat vanhoja ilmiöitä, joita on esiintynyt ja edelleen esiintyy kaikissa kulttuureissa.[7] Antropologi Pascal Boyerin mukaan ihmiset luovat stereotypioita esimerkiksi roduista, koska heillä on intuitiviinen käsitys, että toisen ryhmän jäsenet edustavat heille uhkaa. Omaa ryhmää halutaan suosia ja vähemmistöt pitää alempiarvoisessa asemassa.[13] Rasismia voidaan myös tarkastella historiallisesti kehittyneenä tapana ajatella ja toimia, jonka ihmiset oppivat sosiaalistuessaan tietyn yhteiskunnan ja kulttuurin jäseneksi.[14] Rasismin tutkimuksessa eri tieteenalat kiinnittävät huomiota eri asioihin: historioitsijat ideologioihin, psykologit asenteisiin ja sosiologit rakenteisiin.[15][14]

Keskiajan Euroopassa uskonto oli eräs keskeisimmistä ryhmiä toisistaan erottavista seikoista. Antisemitismissä eli juutalaisten syrjinnässä ja vainossa yhdistyivät kulttuurisina, uskonnollisina ja etnisinä nähdyt tekijät. Kristityt ja islamilaiset pitivät toisiaan vääräuskoisina.[10][16] Uuden ajan länsimaisen rasismin yhtenä merkittävimpänä juurena pidetään transatlanttisen orjakaupan vaikutusta eurooppalaisten asenteisiin muita kansoja kohtaan.[7] Rasistinen ajattelu kehittyi 1500-luvulta alkaen kolonialismin ja orjakaupan yhteydessä ja niiden oikeuttamisena.[11]

1800-luvulla keskeiseen asemaan nousi biologinen rasismi, joka perustui ihmisten rotuluokitteluun ja näennäistieteelliseen frenologiaan eli oppiin kallonmuotojen ja luonteenpiirteiden vastaavuudesta.[17] Vuonna 1853 ranskalainen Arthur de Gobineau julkaisi teoriansa valkoisen rodun ylivertaisuudesta, joka innoitti uusia rotuteoreetikkoja.[12] Francis Galtonin teosten, erityisesti kirjan The Comparative Worth of Different Races (1869), pohjalta syntyi 1800-luvun loppupuolella tieteelliseksi rasismiksi nykyään kutsuttu tutkimusala. Galtonin käsityksistä tuli hyvin suosittuja Euroopassa ja Yhdysvalloissa.[8]

Rasismi-sanan taustalla on ranskan racisme ja englannin sana race, rotu.[18] Hannah Arendtin mukaan ”rasismi kiisti ihmisen yhteisen syntyperän, kieltäytyi tunnustamasta tavoitetta rakentaa yhteistä ihmiskuntaa ja alkoi esittää yhden kansan olevan jumalallista alkujuurta, toisin kuin kaikki muut.”[12] Uskontoon perustuvasta juutalaisvihasta tuli 1800-luvun lopulla muodoltaan poliittisempaa ja sitä alettiin kutsua antisemitismiksi.[19]

 
Yhdysvaltalainen postikortti 1900-luvun alusta. Yhdysvaltain musta väestö oli rasistisen pilkan kohteena etenkin vesimelonimainoksissa, joissa kuvattiin mustien olevan kiintyneitä vesimeloneihin.
 
Tummaihoinen mies juomassa ei-valkoisille tarkoitetusta vesisäiliöstä Yhdysvalloissa vuonna 1939.
 
Euroopan murhattujen juutalaisten muistomerkki, Berliini 2016.

Yhdysvaltain etelävaltioissa perustettiin vuonna 1865 äärijärjestö Ku Klux Klan sisällissodan ja orjuuden lakkauttamisen jälkimainingeissa.[20] Rotuteorioita teki tunnetuksi muun muassa yhdysvaltalaisen Madison Grantin kirja The Passing of the Great Race: Or, The Racial Basis of European History (1916), joka puolusti ”pohjoisen rodun” ylemmyyttä. Grant kampanjoi eugeniikan eli rotupuhtauden puolesta ja hänen teoksensa vaikutti merkittävästi natsijohtaja Adolf Hitlerin ajatteluun.[21]

Eurooppalaiset siirtomaahallinnot pyrkivät usein pitämään valkoiset ja siirtomaiden alkuperäisasukkaat sekä orjat ja näiden jälkeläiset erillään toisistaan. Tämä politiikka jatkui Etelä-Afrikassa lähes 1900-luvun loppuun saakka apartheid-politiikan nimellä. Mustille ja valkoisille oli muun muassa erilliset koulut, sairaalat, ravintolat ja käymälät. Myös seka-avioliitot oli kielletty.[9] Apartheid-järjestelmän luomisen taustalla vaikuttivat 1800-luvun rotuteoriat.[8]

Siirtomaavallan aikana eurooppalainen viihdeteollisuus ryhtyi tuottamaan esityksiä, joissa kaukaisista maista tuotuja ihmisiä asetettiin näytteille sirkuksissa, huvipuistoissa ja ihmistarhoissa. Etnisten näytösten ei-valkoiset esitettiin villi-ihmisinä, mikä edisti rotuennakkoluulojen syntymistä. Viihdeteollisuus myi esimerkiksi kuvituksia, joissa mustaihoiset esitettiin kannibaaleina. Näin luodut stereotypiat säilyivät pitkään.[22]

Äärimmäiseen muotoonsa rasismi kehittyi natsi-Saksassa, jossa rasistisin perustein toteutettiin juutalaisten ja romanien joukkotuho sekä pyrittiin kaikkien rodullisesti alempiarvoisiksi määriteltyjen kansojen järjestelmälliseen alistamiseen.[11] Saksan diktaattori Adolf Hitler väitti saksalaisten edustavan muinaista arjalaista rotua, jota vieraat ainekset uhkasivat. Toisen maailmansodan aikana miljoonia juutalaisia tuhottiin holokaustissa. Myös muita ”epäkelvoiksi aineksiksi” katsottuja ryhmiä, kuten mielisairaita, homoseksuaaleja ja vammaisia henkilöitä, vainottiin ja tuhottiin.[10]

Toisen maailmansodan jälkeen rasismia alettiin yleisesti tuomita ja tieteellisessä tutkimuksessa ryhdyttiin yhä voimakkaammin arvostelemaan tieteellisen rasismin oppeja.[23][24] Sodan jälkeen perustettu Yhdistyneet kansakunnat tuomitsi useissa julkilausumissaan rotuun tai etniseen alkuperään perustuvan epätasa-arvoisen kohtelun.[10] YK hyväksyi Kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen vuonna 1965 ja se tuli voimaan 1969.[25] Suomessa rasismi-sana tuli rotusyrjintä-sanan rinnalle 1960-luvun loppupuolella.[18]

Yhdysvaltain etelävaltiot pysyivät valkoisen ylivallan alueena vielä sata vuotta orjuuden lakkauttamisen jälkeen. Afroamerikkalaisten mahdollisuuksia äänestää tukahdutettiin ja lynkkausten kaltaisissa väkivaltaisuuksissa tapettiin tuhansia mustia.[19] Kansalaisoikeusliikkeen painostuksesta 1950–60-luvuilla saatiin aikaan mustien oikeudet paremmin turvaavia lakeja ja säädöksiä.[10] Vielä 2000-luvulla Yhdysvaltain mustat ovat yleisesti heikommassa asemassa kuin valkoiset.[19]

Afrikassa rasismi on ilmennyt esimerkiksi Idi Aminin Ugandassa, josta intialaisvähemmistö karkotettiin. Robert Mugaben johtamassa Zimbabwessa valkoisia tilanomistajia murhattiin. Ruandassa belgialaisten perintöä oli ihmisten rodullistamisen kulttuuri, joka vaikutti keskeisesti Ruandan kansanmurhaan 1990-luvulla.[26] Esimerkki rasistisesta syrjinnästä nykymaailmassa on Kiinan uiguurivähemmistön sorto.[27]

Määritelmä ja muodot muokkaa

Rasismin määritelmä muokkaa

Unescon vuonna 1978 hyväksymä Rotuja ja rotuennakkoluuloja koskeva julistus käsittelee ideologioita, ennakkoluuloisia asenteita, syrjivää käyttäytymistä, rakenteellisia järjestelyjä ja vakiintuneita käytäntöjä, jotka johtavat rotujen väliseen epätasa-arvoisuuteen. Julistuksen mukaan käsitystä, että rodulliset tai etniset ryhmät jakautuvat arvoltaan parempiin ja huonompiin, käytetään oikeuttamaan ihmisryhmien alistamista ja tuhoamista. Unescon lausunnon mukaan rotusyrjintään perustuvalle arvoasetelmalle ei ole tieteellistä pohjaa ja se on ristiriidassa Yhdistyneiden kansakuntien edustamien moraalisten periaatteiden kanssa. Unescon mukaan rasismi vahingoittaa uhrejaan ja harjoittajiaan, jakaa kansakuntia sisäisesti ja estää kansainvälistä yhteistoimintaa.[2][3]

 
Oikeuden allegoria pysäyttää valkoista ylivaltaa ajavan terroristiryhmän. Thomas Nast, Harper’s Weekly 1874.

Suomen hallituksen vuonna 2023 julkaisemassa tiedonannossa sanotaan, että ”rasismi perustuu yksilöiden tai ihmisryhmien määrittelyyn alempiarvoisiksi esimerkiksi etnisen alkuperän, ihonvärin, kansalaisuuden, kulttuurin, äidinkielen tai uskonnon perusteella.”[28][29] Yhdenvertaisuusvaltuutettu Kristina Stenmanin mukaan rasismin määritelmästä ”ei ole epäselvyyttä”. ”Rasismi on sitä, että leimataan ihmisiä heidän etnisen taustansa, ihonvärinsä tai kansalaisuutensa perusteella tai sitä, että heitä kohdellaan huonommin sen takia”, Stenman on sanonut.[30]

Julkisessa keskustelussa rasismina puhutaan monenlaisista syrjinnän, halveksunnan ja yleistämisen muodoista. Vanhastaan rasismi on viitannut ihmisten jakamiseen hierarkkisiin ryhmiin heidän biologisten ominaisuuksiensa, etenkin ihonvärin, perusteella. Eriarvoisuus määräytyy olemuksellisesti eli essentialistisesti syntyperän perusteella. Esimerkiksi antisemitismi on rasismin ilmentymä, kun sen kohteena ovat juutalaiset etnisenä ryhmänä.[31]

Rasismia pidetään moraalisesti tuomittavana, koska se saattaa ihmisiä eriarvoiseen asemaan pätemättömillä perusteilla. Ihminen ei esimerkiksi voi vaikuttaa syntyperäänsä.[4] Politiikan tutkija Tuija Parvikon mukaan ”rasismin kauhistuttavuus ja vaarallisuus perustuu siihen, että se on ideologia – ideaan perustuva ajatusrakennelma, jolla ei tarvitse olla minkäänlaista todellisuus- tai totuuspohjaa. Se perustuu ihmisten väliseen hierarkkiseen arvo- ja valtajärjestykseen”. Parvikon mukaan rasistisen ajattelun nojalla voidaan ajatella, että maailmasta täytyy poistaa joitakin rasistisin perustein luokiteltavissa olevia ”huonompia” ihmisryhmiä. Äärimuodossaan rasismi johtaa siis Auschwitziin. Hannah Arendt kirjoitti teoksessaan Totalitarismin synty (1951): ”Jos rasismi pääsee valloilleen, se on ihmiskunnan loppu”.[12]

Arjen rasismi muokkaa

Arkipäivän rasismiksi kutsutaan epätasa-arvoistavaa ja loukkaavaa kohtelua, jota valtaväestö kohdistaa vähemmistöryhmiin arjen vuorovaikutuksessa. Arkinen rasismi voi olla esimerkiksi nimittelyä, eristämistä, häirintää ja pahimmillaan väkivaltaa.[12] Sosiologi Lena Näreen mukaan rasismissa ihmistä ei nähdä ihmisenä, vaan ryhmänsä edustajana.[32]

Rasismiin liittyy usein ulossulkeva ja halveksiva kielenkäyttö. Tässä suhteessa sanat ovat monien tutkijoiden mukaan usein myös tekoja. Tutkija Pasi Saukkkosen mukaan ihmisten nöyryyttäminen on pahimmassa tapauksessa heidän asettamistaan ihmiskunnan ulkopuolelle, mikä on lähellä väkivaltaan yllyttämistä.[31] Toisen ihmisen vahingoittamisen kynnys laskee, jos toista ei nähdä aivan ihmisenä.[33]

Filosofi Heikki A. Kovalaisen mukaan rasismi ei ole vain yksi mielipide muiden joukossa. Kovalaisen mukaan rasismi ei ole koskaan pelkkää ajattelua, vaan sillä on aina yhteiskunnallinen vaikutus. Rasismiin liittyy aina ajatus siitä, että joitakin ihmisryhmiä pitää kohdella huonommin kuin toisia.[15] Kovalaisen mukaan lievät rotusyrjinnän muodot avaavat teitä jyrkemmälle kielenkäytölle ja radikaaleimmalle teoille. Siksi rasismin kielto on ehdoton.[34][35]

Syrjivät rakenteet yhteiskunnassa muokkaa

Rakenteellisella rasismilla viitataan yhteiskunnissa tapahtuvaan usein epäsuoraan ja usein tiedostamattomaan syrjintään. Tutkijoiden mukaan epäoikeudenmukaisuus ei ole aina vain yksilöiden välistä tietoista toimintaa, vaan myös yhteiskunnalliset laitokset voivat toimia syrjivällä tavalla. Erilaiset normit eli vakiintuneet toimintatavat ja käyttäytymismallit estävät vähemmistöryhmiin kuuluvia ihmisiä saavuttamasta yhtäläisiä oikeuksia ja mahdollisuuksia.[31] Rakenteellisesta rasismista puhutaan esimerkiksi työmarkkinoilla tapahtuvan syrjinnän yhteydessä.[36]

Tutkimusten mukaan työpaikan saaminen on esimerkiksi Suomessa vaikeampaa ulkomaisella kuin suomalaisella sukunimellä. Tätä on pyritty torjumaan anonyymillä työnhaulla, jonka tavoitteena on myös ehkäistä ikään perustuvaa syrjintää.[37][38] Rakenteellista rasismia on pyritty ehkäisemään myös yhdenvertaisuussuunnittelulla eli tietoisella syrjimättömyyden edistämisellä.[37]

Tutkija Pasi Saukkonen on sanonut, että kaikki yhdenvertaisuuden loukkaukset eivät ole rasistista syrjintää. Saukkosen mukaan rakenteellisen rasismin käsitettä tulisi käyttää täsmentäen tai korvata se muilla käsitteillä.[31] Filosofi Jani Sinokin mukaan etnistä syrjintää tuottavia yhteiskunnallisia rakenteita voidaan sanoa rasismista riippuvaisiksi. Koska teon rasistisuuden arviointi kohdistuu sen perusteisiin, Jani Sinokin mukaan ihminen voi olla rasisti myös sitä itse tiedostamatta.[4][39] Etiikan kannalta rasistista toimintaa tulee arvioida suhteessa niihin ihmisiin, joita se koskee.[15]

Filosofian professori Antti Kauppisen mukaan voidaan sanoa, että etnisiin vähemmistöihin kuuluvat ihmiset tunnistavat paremmin rasismin hienovaraisempia muotoja kuin valtaväestöön kuuluvat. Kauppisen mukaan on keskimäärin todennäköisempää, että valtaväestön edustajat vähättelevät rasismia kuin että vähemmistöjen edustajat liioittelevat sitä. Sosiaalisina olentoina ihmiset ovat herkkiä sille, jos heitä kohdellaan toisia vähempiarvoisina. Kun kokemukset siitä, että tulee valtaväestöä huonommin kohdelluksi ovat yleisiä jonkin etnisen ryhmän jäsenten keskuudessa, on syytä ainakin epäillä rasismia.[40]

Kulttuuriset ennakkoluulot muokkaa

Rasismin tutkijat ovat puhuneet rasismin muodosta, joka korostaa kulttuurien eroja ja muuttumattomuutta. Tutkijoiden mukaan niin sanotussa kulttuurisessa rasismissa kulttuurin, esimerkiksi uskonnon, perusteella ihmiset arvotetaan tavalla, joka voi tuottaa ihmisoikeuksien loukkauksia.[31] Kulttuurisen rasismin käsitteellä on kuvattu muun muassa Venäjällä yleistä etnosentristä ajattelua.[41][42] Venäjän presidentti Vladimir Putin on ilmaissut, että ukrainalainen kulttuuri on vähäisempi kuin venäläinen ja tämän vuoksi Ukraina ei voi olla itsenäinen. Länsimaiset oikeistopopulistit ovat ilmaisseet vastaavia etnonationalistisia ajatuksia.[43]

Kulttuurirasismissa kulttuurin oletetaan olevan rodun tai etnisen ryhmän tavoin yhtenäinen ja tarkkarajainen. Ihmisen katsotaan olevan yhtä kuin ryhmänsä edustaja. Kulttuuritausta on ominaisuus, johon ihminen ei ole itse vaikuttanut toiminnallaan.[44] Tietyn kulttuuripiirin tai uskonnon edustajien ajatellaan olevan tietynlaisia myös luonteenlaadultaan.[45] Lena Näreen mukaan kulttuurirasismissa kulttuurieroja käytetään stereotyyppisesti, minkä myötä kulttuuriset erot alkavat muistuttaa muita rodullistettuja jakoja. Kulttuurieroista tehdään ikään kuin biologisia tosiasioita.[32] Tämän näkemyksen mukaan rodun käsite on ”uusrasismissa” korvattu kulttuurin käsitteellä, koska biologista rasismia pidetään nykyaikana tuomittavana.[46] Kyse olisi siis vanhasta rasismista uusissa vaatteissa.[47]

Kulttuurirasismin lisäksi ilmiöstä on käytetty myös nimityksiä kulttuurifundamentalismi, kulttuurideterminismi ja kulttuurinen essentialismi.[48][49][50] Jotkut katsovat näiden käsitteiden tai etnosentrismin ja ksenofobian olevan kuvaavampia ja täsmällisempiä kuin kulttuurisen rasismin.[48][51] Kriittinen keskustelu kulttuurisista käytännöistä ja ajattelutavoista ei myöskään ole rasismia.[31] Kritiikin mukaan rasismi on vain yksi esimerkki ryhmäennakkoluuloista, joita on esimerkiksi uskonnollinen suvaitsemattomuus.[47] Vaikka jotakin ilmiötä ei voitaisi luonnehtia rasismiksi, se ei vielä tarkoita, että ilmiö ei olisi moraalisesti tuomittava. Vaikka ilmiön rasistisuuden arviointi olisi vaikeaa, moraalisesta näkökulmasta voidaan vaatia tilanteeseen puuttumista, jos se on syrjivää tai muuten epätasa-arvoista.[52]

Joidenkin tutkijoiden mukaan kulttuuriset ennakkoluulot ovat rasismissa keskeisiä. Heidän mukaansa rasistisessa ajattelussa biologiset ja kulttuuriset erot liittyvät läheisesti yhteen. Rasistisessa puheessa usein korostetaan sekä biologisia että kulttuurisia eroja yhtä aikaa. Näiden tutkijoiden mukaan kyse on rasististen ryhmien taktiikan muutoksesta, ei muutoksesta rasistisessa ajattelussa.[48] Esimerkiksi äärioikeistolainen terroristi Anders Behring Breivik katsoi muslimien olevan kulttuurisesti yhteensopimattomia muiden länsimaiden asukkaiden kanssa.[53] Rasismin tutkijoiden mukaan jo 1800-luvun rasistisissa käsityksissä oli keskeistä puhe ”vähemmän kehittyneistä kulttuureista” biologisen rasismin lisäksi.[54]

Psykologi Christopher Bratt tutki vuonna 2022 faktorianalyysilla kyselytutkimuksia eurooppalaisten asenteista. Tulosten mukaan rasismilla ja käsityksellä kulttuurisesta ylemmyydestä oli vahva korrelaatio. Brattin mukaan kulttuurirasismin teorialla on näin empiiristä tukea. Hänen mukaansa perinteistä rasismia ja kulttuurista rasismia on vaikea erottaa toisistaan. Käsitykset eivät kuitenkaan ole täysin yhteneviä, sillä kulttuurien paremmuudella voidaan tarkoittaa eri yhteyksissä eri asioita.[47]

Syrjinnän kielto muokkaa

Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 2. artikla vuodelta 1948 sanoo, että julistuksen oikeudet koskevat kaikkia ihmisiä.[15] Vuonna 1965 Yhdistyneet kansakunnat hyväksyi Kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, joka tuli voimaan vuonna 1969.[55] Sopimus määrittelee rotusyrjinnän seuraavasti:

Tässä yleissopimuksessa tarkoittaa käsite rotusyrjintä kaikkea rotuun, ihonväriin, syntyperään tahi kansalliseen tai etniseen alkuperään perustuvaa erottelua, poissulkemista tai etuoikeutta, jonka tarkoituksena tai seurauksena on ihmisoikeuksien ja perusvapauksien tasapuolisen tunnustamisen, nauttimisen tai harjoittamisen mitätöiminen tai rajoittaminen poliittisella, taloudellisella, sosiaalisella, sivistyksellisellä tai jollakin muulla julkisen elämän alalla.[56]

YK:n yleissopimuksen mukaan valtioiden tulee kaikin keinoin pyrkiä ehkäisemään rasismia sekä kriminalisoida rotusyrjintä ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan.[57] Kiihottamisella tarkoitetaan esimerkiksi julkista uhkaamista tai solvaamista etnisen alkuperän tai vastaavan syyn perusteella.[37] Suomen eduskunta ratifioi sopimuksen vuonna 1970.[58] Sopimuksen toteutumista valvoo rotusyrjinnän vastainen komitea (CERD), joka voi antaa suosituksia valtioille.[57]

Eurooppaoikeus kieltää etniseen alkuperään perustuvan syrjinnän. Euroopan neuvosto on valtuuttanut Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastaisen komission (ECRI) torjumaan rasismia Euroopan ihmisoikeussopimuksen velvoitteiden ja oikeuskäytännön mukaisesti.[59]

Suomen perustuslain mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. ”Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.”[60][30]Rikoslaissa on määritelty rangaistavaksi syrjinnäksi toisen asettaminen eriarvoiseen asemaan esimerkiksi työ- tai virkatehtävissä muun muassa etnisen alkuperän, ihonvärin tai kielen perusteella. Samoin kiihottaminen kansanryhmää vastaan on rangaistavaa.[37]

Suomessa yhdenvertaisuuslain mukaan ketään ei saa syrjiä alkuperän perusteella. Yhdenvertaisuuslaissa kiellettyjä syrjintäperusteita ovat ikä, alkuperä, kansalaisuus, kieli, uskonto, vakaumus, mielipide, poliittinen toiminta, ammattiyhdistystoiminta, perhesuhteet, terveydentila, vammaisuus, seksuaalinen suuntautuminen ja muu henkilöön liittyvä syy. Sukupuoleen liittyvää syrjintää käsittelee tasa-arvovaltuutettu.[61]

Yhdenvertaisuuslain toteutumista valvovat oikeusministeriön yhteydessä toimiva yhdenvertaisuusvaltuutettu, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta sekä työsuojeluviranomaiset.[59] Yhdenvertaisuuslaki velvoittaa viranomaisia, koulutuksen järjestäjiä ja työnantajia edistämään yhdenvertaisuutta ja laatimaan yhdenvertaisuussuunnitelman. Yhdenvertaisuusvaltuutetun mukaan suunnitelmaa laatiessa on otettava huomioon myös rasismi ja yhdenvertaisuuden edistämistoimien tulee sisältää antirasistisia toimenpiteitä.[62]

Rasistit muokkaa

Psykologisissa tutkimuksissa rasismi on yhdistetty ennakkoluuloisiin asenteisiin sekä henkilön narsistisiin ja psykopaattisiin luonteenpiirteisiin. Rasisteja on ainakin tiedoiltaan vähäisiä eli erehtyneitä tai narsisteja. Narsistinen rasisti on narsistista persoonallisuushäiriötä sairastava luonnehäiriöinen tai narsistisesta taantumasta kärsivä yksilö.[63] Narsistisilla ihmisillä on tutkimusten mukaan sosiaalisen dominoinnin suuntautuminen.[64] Tämä dominointi voi kääntyä narsistin mielessä ajatukseksi etnisestä ylivertaisuudesta.[65] Myös psykopaattiset piirteet on yhdistetty rasismiin. Siinä mekanismina on myös psykopaateilla esiintyvä sosiaalisen dominoinnin suuntautuminen, mutta myös empatian vähäisyys on mainittu.[66]

Antirasismi muokkaa

Pääartikkeli: Antirasismi

Antirasismi tarkoittaa aktiivista ja tietoista toimintaa rasismia vastaan. Antirasismin tarkoituksena on vähentää etniseen alkuperään perustuvaa syrjintää ja kielteisiä ennakkoluuloja.[62] Esimerkiksi Euroopan komission vuonna 2025 päättyvä antirasistinen toimintaohjelma kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan rasismin vastaisia toimiaan.[59]

Kansainvälistä päivää rotusyrjinnän poistamiseksi eli rasisminvastaista päivää on vietetty 21. maaliskuuta vuodesta 1966 lähtien. Päivän ympärillä vietetään rasismin- ja syrjinnänvastaista viikkoa.[67]

Sosiologi Vesa Puurosen mukaan poisoppiminen rasismista edellyttää sitä, että ihmiset tunnistavat rasismin omassa toiminnassaan ja ajattelussaan. Tässä suhteessa erityisen tärkeä tehtävä on kasvatuksella, tiedotusvälineillä ja poliitikoilla.[14]

Tutkija Pasi Saukkosen mukaan on vaarallista, jos suuren osan väestöstä ei nähdä olevan osa kansaa, esimerkiksi osa suomalaisuutta. Kokemus yhteenkuuluvuudesta taas lisää luottamusta yhteiskunnassa, jota tarvitaan esimerkiksi hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitoon sekä maan puolustamiseen hyökkääjää vastaan.[33]

Rasismi Suomessa muokkaa

Pääartikkeli: Rasismi Suomessa

Suomalaisia pidettiin 1700-luvulta 1900-luvulle saakka muun länsimaailman silmissä epäeurooppalaisina ja siten alhaalla arvojärjestyksessä. Suomalaiset halusivat todistella valkoisuuttaan, mikä ilmeni kolonialistiseksi kuvatussa suhtautumisessa saamelaisiin.[59][68] Romaneihin on suhtauduttu Suomessa rasistisesti vuosisatoja.[40][69]

 
Rasismin vastainen Me emme vaikene -mielenosoitus Helsingissä vuonna 2023.

Euroopan unionin perusoikeusviraston vuoden 2018 Tummaihoisena EU:ssa -kyselyn vastaajista 14 prosenttia kertoi kokeneensa Suomessa rasistista väkivaltaa. Myös kokemukset syrjinnästä, häirinnästä ja etnisestä profiloinnista olivat yleisiä.[59][70] 63 prosenttia vastaajista ilmoitti tulleensa rasistisesti häirityksi, kun mukana olleiden kahdentoista maan keskiarvo oli 30 prosenttia.[71] THL:n tutkimuksessa vuonna 2022 44 prosenttia maahanmuuttajista on kokenut syrjintää.[30]

Helsingin Sanomien teettämässä mielipidemittauksessa vuonna 2022 57 prosenttia vastaajista katsoi, että Suomessa ilmenee paljon tai melko paljon rasismia.[72] Ylen kyselyssä vuonna 2023 48 prosenttia vastanneista arvioi, että Suomessa ei suhtauduta rasismiin tarpeeksi vakavasti. Kaksi kolmasosaa vastaajista arvioi erittäin tärkeäksi, että rasismia ei hyväksytä missään muodossa.[73][70] Taloustutkimuksen vuoden 2019 kyselyn perusteella noin kaksi kolmasosaa suomalaisista ei hyväksy rasistista toimintaa ja puhetta. Tutkija Juho Rahkosen tuolloisen arvion mukaan suomalaisista noin 10 prosenttia on avoimesti rasistisia ja lisäksi noin 20 prosenttia hyväksyy hiljaa rasismin.[71]

Kansainväliset ihmisoikeustoimijat ovat suositelleet Suomea muun muassa kouluttamaan viranomaisia, tehostamaan rasistisen vihapuheen tutkintaa ja ehkäisemään romaneihin kohdistuvaa syrjintää. Lisäksi Suomea on kehotettu vahvistamaan saamelaisten itsemääräämisoikeutta ja ratifioimaan Kansainvälisen työjärjestön (ILO) alkuperäiskansoja koskeva yleissopimus.[59][74] Saamelaisiin kohdistuvaa syrjintää selvittää saamelaisten totuus- ja sovintokomissio.[75]

Valtioneuvosto laati ensimmäisen rasismin vastaisen toimintaohjelman vuosille 2021–2023.[62][76] Elinkeinoelämän keskusliitto lausui vuonna 2023, että nollatoleranssin rasismiin tulee olla Suomessa itsestäänselvyys. Rasismia koskevaa lainsäädäntöä on tiukennettava ja koulutuksen asennekasvatusta on kehitettävä.[77][78] Pääministeripuolue kokoomus nimesi vuonna 2023 tärkeiksi toimiksi rasismin kitkemisessä muun muassa vihapuheen vastaisten toimien tehostamisen, maalittamisen ehkäisyn ja uhrien riittävän tuen varmistamisen, anonyymin rekrytoinnin hyödyntämisen sekä kouluissa tehtävän yhdenvertaisuustyön.[79]

Lähteet muokkaa

  • Isaksson, Pekka & Jokisalo, Jouko: Historian lisälehtiä. Suvaitsevaisuuden ongelma ja vähemmistöt kansallisessa historiassa. Helsinki: Like: Suomen rauhanpuolustajat, 2005. ISBN 952-471-543-0.
  • Isaksson, Pekka & Jokisalo, Jouko: Kallonmittaajia ja skinejä. Rasismin aatehistoriaa. 4. uudistettu painos (1. painos 1998). Helsinki: Like: Suomen rauhanpuolustajat, 2018. ISBN 978-952-7313-06-0.
  • Lepola, Outi & Villa, Susan (toim.): Syrjintä Suomessa 2006. Helsinki: Ihmisoikeusliitto, 2007. ISBN 978-952-99667-2-1. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 31.7.2023).
  • Rattansi, Ali: Racism. A Very Short Introduction. 2. painos (1. painos 2007). Oxford: Oxford University Press, 2020. ISBN 978-0-19-883479-3. (englanniksi)

Viitteet muokkaa

  1. rasismi. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2022.
  2. a b c Declaration on Race and Racial Prejudice www.unesco.org. 1978. Unesco. Arkistoitu 22.11.2022. Viitattu 5.1.2023. (englanniksi)
  3. a b c Unesco: Rotuja ja rotuennakkoluuloja koskeva julistus. Hyväksytty Unescon yleiskokouksen 20. istunnossa 27.11.1978 Pariisissa. Suomen Unesco -toimikunta, 1982. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 31.7.2023).
  4. a b c d Sinokki, Jani: Mitä rasismi oikeastaan on ja miksi se on väärin? Turun yliopiston blogi. 7.10.2016. Arkistoitu 1.8.2023. Viitattu 31.7.2023.
  5. Antirasistinen sanasto: rasismi Yhdenvertaisuus.fi. Oikeusministeriö. Arkistoitu 1.8.2023. Viitattu 31.7.2023.
  6. Lepola & Villa 2007, s. 11.
  7. a b c Isaksson & Jokisalo 2005, s. 68.
  8. a b c Neill, James: Nature vs Nurture in Intelligence (Internet Archive) wilderdom.com. 10.4.2005. Arkistoitu . Viitattu 7.3.2007. (englanniksi)
  9. a b Clark, Nancy L. & Worger, William H.: South Africa. The Rise and Fall of Apartheid. London: Pearson Education, 2004. ISBN 0-582-41437-7. (englanniksi)
  10. a b c d e f g Artikkeli rotuongelma teoksessa Spectrum tietokeskus. 16-osainen tietosanakirja. 10. osa, Rad–Sio, s. 261–264. Helsinki: WSOY, 1979. ISBN 951-0-07249-4.
  11. a b c Statement on Race 17.5.1998. American Anthropological Association. Arkistoitu 1.8.2023. Viitattu 31.7.2023. (englanniksi)
  12. a b c d e Juonala, Jouko: Suomessa tapahtui iso muutos, arvioi tutkija Ilta-sanomat. 30.7.2023. Arkistoitu 26.1.2024. Viitattu 31.7.2023.
  13. Boyer, Pascal: Ja ihminen loi jumalat. Kuinka uskonto selitetään, s. 329. (Et l’homme créa les dieux, 2001.) Suomentanut Tiina Arppe. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-31815-7.
  14. a b c Puuronen, Vesa: Me ja muut – rasismin olemuksesta Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim. 23/2013. Arkistoitu 18.1.2022. Viitattu 31.7.2023.
  15. a b c d Kovalainen, Heikki A.: Rasismi: neljä väärinymmärrystä Etiikka.fi. 26.9.2016. Arkistoitu 1.8.2023. Viitattu 1.8.2023.
  16. Rantala, Niilo: Raamatulla on vastustettu ja puolustettu rasismia – tutkijan mielestä kristittyjen on tiedostettava vastuunsa Kotimaa. 28.7.2023. Arkistoitu 1.8.2023. Viitattu 31.7.2023.
  17. Lieberman, Leonard: ”Race” 1997 and 2001: A Race Odyssey (Internet Archive) 1997. American Anthropological Association. Arkistoitu 13.6.2010. Viitattu 24.5.2009. (englanniksi)
  18. a b Maamies, Sari: Rotu ja rasismi Kotus.fi. Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 15.3.1996. Arkistoitu 1.8.2023. Viitattu 31.7.2023.
  19. a b c Vahvanen, Pekka: Ihmiseläintarha ja valtiojohtoista sortoa – rasismin historia paljastaa ihmisen synkän puolen Yle.fi. 18.6.2021. Arkistoitu 26.1.2024. Viitattu 31.7.2023.
  20. Vihan asialla Ku Klux Klan. Tieteen kuvalehti Historia, 5/2007, s. 34–43.
  21. Rose, Steve: A deadly ideology: how the ’great replacement theory’ went mainstream The Guardian. 8.6.2022. Arkistoitu 21.1.2024. Viitattu 6.7.2023. (englanniksi)
  22. Jegorow, Sirpa: Mistä rasismi sai alkunsa? Yle.fi. 8.1.2013, päivitetty 21.3.2021. Arkistoitu 12.8.2023. Viitattu 31.7.2023.
  23. Isaksson & Jokisalo 1998, s. 220–254.
  24. Lepola & Villa 2007, s. 111–112.
  25. Hakusana rasismi teoksessa Suomalainen tietosanakirja 6, n–reum. Espoo: Weilin + Göös, 1992. ISBN 951-35-4471-0.
  26. Vahvanen, Pekka: Jakso 6: Afrikkalainen rasismi on osittain eurooppalaisten tuomaa Lukuja rasismin historiasta. 16.6.2021. Yle areena. Arkistoitu 26.1.2024. Viitattu 31.7.2023.
  27. Vahvanen, Pekka: Jakso 8: Valtiollinen rasismi kukoistaa Aasiassa Lukuja rasismin historiasta. 16.6.2021. Yle areena. Arkistoitu 1.8.2023. Viitattu 31.7.2023.
  28. Valtioneuvoston tiedonanto yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja syrjimättömyyden edistämisestä suomalaisessa yhteiskunnassa (PDF) 31.8.2023. Valtioneuvosto. Arkistoitu 26.1.2024. Viitattu 2.9.2023.
  29. Tolonen, Laura: Tässä hallituksen rasismin vastainen tiedonanto sanasta sanaan Yle uutiset. 31.8.2023. Arkistoitu 31.8.2023. Viitattu 13.9.2023.
  30. a b c Sundman, Robert: Yhdenvertaisuusvaltuutettu huolissaan rasismikeskustelun vaikutuksesta lapsiin ja nuoriin Helsingin Sanomat. 31.7.2023. Arkistoitu 26.1.2024. Viitattu 1.8.2023.
  31. a b c d e f Saukkonen, Pasi: Irti rasismista, suomalaisuus uusiksi, ollaan ihmisiksi Pasi Saukkonen. 29.7.2023. Arkistoitu 1.8.2023. Viitattu 31.7.2023.
  32. a b Ahlroth, Jussi: Miksi rasistit kiistävät olevansa rasisteja? Tutkija selittää Helsingin Sanomat, Nyt. 6.4.2016. Arkistoitu 30.8.2023. Viitattu 30.8.20233.
  33. a b Mutanen, Annikka: Politiikan tutkija määrittelee rasismin vanhanaikaisesti ja toivoo kaikilta puolueilta suomalaisuusohjelmaa (tilaajille) Helsingin Sanomat. 31.8.2023. Viitattu 13.9.2023.
  34. Kovalainen, Heikki A.: Rasismia on pienikin rasismi Etiikka.fi. 23.9.2016. Arkistoitu 1.8.2023. Viitattu 1.8.2023.
  35. Kovalainen, Heikki A.: Rasismi nykypolitiikassa Etiikka.fi. 10.11.2016. Arkistoitu 1.8.2023. Viitattu 1.8.2023.
  36. Kelola, Kati: Professori Suvi Keskinen: ”Rasismia ei ole Suomessa otettu vakavasti” Image. 17.3.2020. Arkistoitu 1.8.2023. Viitattu 31.7.2023.
  37. a b c d Aaltonen, Joona: Hallituksen on vaikeaa tehdä rasismin vastaista politiikkaa, sanoo tutkija – näin asiantuntijat kitkisivät syrjintää Helsingin Sanomat. 8.8.2023. Arkistoitu 10.8.2023. Viitattu 9.8.2023.
  38. Rasismi on kansainvälistyvässä Suomessa vakava ongelma (pääkirjoitus) Etelä-Suomen sanomat. 2.7.2020. Arkistoitu 10.8.2023. Viitattu 9.8.2023.
  39. Sinokki, Jani: Suomalaisia vallankäyttäjiä vaivaa kyvyttömyys puuttua rasismiin Suomen kuvalehti. 24.8.2023. Arkistoitu 3.10.2023. Viitattu 13.9.2023.
  40. a b Nieminen, Tommi: Mitä rasismi on? (tilaajille) Helsingin Sanomat. 29.8.2023. Viitattu 29.8.2023.
  41. Shnirelman, Victor A.: From social classes to ethnicities: Ethnocentric views in history textbooks in post-Soviet Russia Journal of Eurasian Studies. 2/2011. Arkistoitu 29.8.2023. Viitattu 31.7.2023. (englanniksi)
  42. Mallinen, Jukka: Islamkritiikki on kotoisin Venäjältä Vihreä lanka. 26.10.2009. Arkistoitu 7.4.2023. Viitattu 11.3.2011.
  43. Alcoff, Linda Martín: The Persistent Power of Cultural Racism Philosophy. 3/2023. Arkistoitu 26.1.2024. Viitattu 29.8.2023. (englanniksi)
  44. Zacheus, Tuomas: Rasismilla on kielteisiä vaikutuksia sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta Teologia.fi. 5.6.2023. Arkistoitu 28.9.2023. Viitattu 29.8.2023.
  45. Saresma, Tuija: Myös arkinen rasismi haavoittaa Jyunity. 21.3.2022. Arkistoitu 1.8.2023. Viitattu 31.7.2023.
  46. Bekerman, Zvi: Reflection on the Dangers of ’Cultural Racism’ in Intercultural Education Journal of New Approaches in Educational Research. 1/2020. Arkistoitu 29.8.2023. Viitattu 29.8.2023. (englanniksi)
  47. a b c Bratt, Christopher: Is it racism? The belief in cultural superiority across Europe European Societies. 2/2022. Arkistoitu 13.4.2023. Viitattu 29.8.2023. (englanniksi)
  48. a b c Siebers, Hans & Dennissen, Marjolein H. J.: Is it Cultural Racism? Discursive Exclusion and Oppression of Migrants in the Netherlands. Current Sociology, 3/2015, s. 470–489. Tiivistelmä. Arkistoitu 29.8.2023. (englanniksi)
  49. Helminen, Henna: Vieraan pelko Antroblogi. 9.11.2021. Arkistoitu 10.8.2023. Viitattu 9.8.2023.
  50. Grahn-Wilder, Malin: Rasismi voi perustua ihonvärin lisäksi kulttuuriin Jyunity. 30.8.2023. Arkistoitu 30.8.2023. Viitattu 30.8.2023.
  51. Rattansi 2007, s. 104.
  52. Sinokki, Jani: Rasismi Logos-ensyklopedia. 4.5.2020. Arkistoitu 1.8.2023. Viitattu 29.8.2023.
  53. Wollenberg, Daniel: Defending the West: Cultural Racism and Pan-Europeanism on the Far-Right. Postmedieval: A Journal of Medieval Cultural Studies, 5/2014, s. 308–319. Tiivistelmä. Arkistoitu 29.8.2023. (englanniksi)
  54. Rastas, Anna & Keskinen, Suvi: Liian ahtaat rasismin määritelmät estävät niin rasismin tutkimuksen kuin siihen puuttumisen Raster.fi. 4.9.2023. Rasisminvastainen tutkijaverkosto. Arkistoitu 23.11.2023. Viitattu 3.10.2023.
  55. International Convention on the Elimination of All Forms of Racial Discrimination 21.12.1965. United Nations Human Rights Office of the High Commissioner. Arkistoitu 1.1.2024. Viitattu 31.7.2023. (englanniksi)
  56. Asetus kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen voimaansaattamisesta Finlex. 5.8.1970. Arkistoitu 22.8.2023. Viitattu 27.2.2022.
  57. a b Rotusyrjinnän vastainen yleissopimus Ihmisoikeudet.net. Arkistoitu 1.8.2023. Viitattu 31.7.2023.
  58. Olkkonen, Tuomo: Rotusyrjintä kiellettiin Tiellä sananvapauteen. Arkistoitu 1.8.2023. Viitattu 31.7.2023.
  59. a b c d e f Sullivan, Nia & Pihlajamaa, Matti: Rakenteellinen rasismi on kitkettävä Suomesta – nyt! 16.3.2023. Amnesty Internationalin Suomen osasto, blogi. Arkistoitu 25.7.2023. Viitattu 31.7.2023.
  60. Suomen perustuslaki Finlex. 11.6.1999. Arkistoitu 18.1.2024. Viitattu 17.8.2023.
  61. Syrjintäperusteet Syrjinta.fi. Yhdenvertaisuusvaltuutettu. Arkistoitu 2.2.2024. Viitattu 16.8.2023.
  62. a b c Antirasistista työtä tarvitaan vuoden ympäri yhdenvertaisemman yhteiskunnan rakentamiseksi 23.3.2023. Yhdenvertaisuusvaltuutettu. Arkistoitu 2.8.2023. Viitattu 31.7.2023.
  63. Bell, Carl C.: Racism: A Symptom of the Narcissistic Personality Journal of the National Medical Association. July 1980. Arkistoitu 20.1.2024. Viitattu 26.1.2024. (englanniksi)
  64. Cichocka, Aleksandra & Dhont, Kristof & Makwana, Arti P.: On Self‐Love and Outgroup Hate: Opposite Effects of Narcissism on Prejudice via Social Dominance Orientation and Right‐Wing Authoritarianism European Journal of Personality. July-August 2017. Arkistoitu 18.1.2024. Viitattu 26.1.2024. (englanniksi)
  65. Wood, J. Luke: Narcissistic Racism: Revisiting Carl Bell Psychology Today. 5.5.2023. Arkistoitu 26.1.2024. Viitattu 26.1.2024. (englanniksi)
  66. Roy, Sandeep ym.: Psychopathic propensities contribute to social dominance orientation and right-wing authoritarianism in predicting prejudicial attitudes in a large European sample Personality and Individual Differences. 1.1.2021. Arkistoitu 24.1.2024. Viitattu 26.1.2024. (englanniksi)
  67. Sahlberg, Katariina: Rasismi ei katoa juhlapuheilla 21.3.2023. STTK. Arkistoitu 1.8.2023. Viitattu 31.7.2023.
  68. Ranta, Kukka: Ristenrauna Maggan perhettä nöyryytettiin kallonmittauksilla vielä 1960-luvulla – Saamelaiset toivovat totuuskomission tuovan julki menneisyyden vääryydet Yle uutiset. 17.2.2018. Arkistoitu 8.12.2022. Viitattu 19.8.2023.
  69. Romanit on huomioitava paremmin valtioneuvoston rasisminvastaisessa työssä 13.9.2023. Romaniasiain neuvottelukunta: Sosiaali- ja terveysministeriö. Arkistoitu 23.11.2023. Viitattu 3.10.2023.
  70. a b Sandqvist, Sakari & Kaartinen, Jaakko & Westinen, Jussi: Johtuuko rasismi moraalisesta sokeudesta ja kuinka moni kokee suomalaisten olevan erityislaatuinen kansa? 7.9.2023. Taloustutkimus. Arkistoitu 23.11.2023. Viitattu 9.10.2023.
  71. a b Huusko, Markku: Näkökulma: Suomessa on paljon rasismia ja perussuomalaisissa tutkitusti eniten rasisteja (tilaajille) Uusi Suomi. 25.7.2019. Viitattu 29.8.2023.
  72. Paananen, Veera: Aiempaa harvempi suomalainen toivottaa kaikki ulkomaalaiset tervetulleiksi Helsingin Sanomat. 28.12.2022. Arkistoitu 12.4.2023. Viitattu 1.8.2023.
  73. Kinnunen, Pekka: Perussuomalaisten kannattajat suhtautuvat rasismiin selvästi eri tavalla kuin muut – Ylen kysely paljastaa suomalaisten tuntemukset rasismista Yle uutiset. 25.7.2023. Arkistoitu 1.8.2023. Viitattu 1.8.2023.
  74. Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastaiselta komissiolta suosituksia Suomelle 10.9.2019. Ulkoministeriö. Arkistoitu 29.8.2023. Viitattu 29.8.2023.
  75. Kallio, Vilma: Tuleeko totuus saamelaisten kohtelusta suomalaisille yllätyksenä? Lapin kansa. 8.08.2023. Arkistoitu 8.8.2023. Viitattu 9.08.2023.
  76. Artemjeff, Panu & Attias, Miriam & Mohammed, Adan: Arviointi valtioneuvoston Yhdenvertainen Suomi -toimintaohjelmasta rasismin torjumiseksi ja väestösuhteiden edistämiseksi (PDF) (Oikeusministeriön julkaisuja. Selvityksiä ja ohjeita 2023:3) 18.6.2021. Helsinki: Oikeusministeriö. Arkistoitu 26.1.2024. Viitattu 13.9.2023.
  77. EK: Rasismi vaarantaa hyvinvointiyh­teiskunnan 11.8.2023. Elinkeinoelämän keskusliitto. Arkistoitu 15.8.2023. Viitattu 15.8.2023.
  78. Närhi, Jaakko: Finanssiala: Hallituksen sitouduttava rasismin vastaiseen työhön Helsingin Sanomat. 15.8.2023. Arkistoitu 16.8.2023. Viitattu 15.8.2023.
  79. Hara, Jyrki & Särkkä, Nanna: Näin eri eduskuntapuolueet määrittelevät rasismin Yle uutiset. 16.8.2023. Arkistoitu 26.1.2024. Viitattu 16.8.2023.

Kirjallisuutta muokkaa

  • Bethencourt, Francisco: Racisms. From the Crusades to the Twentieth Century. Princeton, New Jersey: Princeton University Press, 2014. ISBN 978-0-691-15526-5. (englanniksi)
  • Heimola, Minna: Raamattu ja rasismi. Helsinki: Suomen eksegeettinen seura, 2016. ISBN 978-951-921-766-6.
  • Jelloun, Tahar Ben: Isä, mitä on rasismi? (Le racisme expliqué à ma fille, 1997.) Suomentanut Annikki Suni. Jyväskylä Helsinki: Gummerus, 1998. ISBN 951-20-5383-7.
  • Jokisalo, Jouko (toim.): Rasismi tieteessä ja politiikassa. Aate- ja oppihistoriallisia esseitä. Helsinki: Edita, 1996. ISBN 951-37-1821-2.
  • Miles, Robert: Rasismi. (Racism, 1989.) Suomentaneet Antero Tiusanen ja Juha Koivisto. Tampere: Vastapaino, 1994. ISBN 951-9066-72-1.
  • Puuronen, Vesa: Rasistinen Suomi. Helsinki: Gaudeamus, 2011. ISBN 978-952-495-196-8.
  • Sinokki, Jani: Rasismi ja filosofia. Turku: Eetos, 2017. ISBN 978-952-684-294-3.

Aiheesta muualla muokkaa