Saeima

Latvian parlamentti

Saeima on Latvian kansallinen parlamentti. Se on yksikamarinen ja koostuu sadasta jäsenestä, jotka valitaan suhteellisella vaalitavalla neljän vuoden toimikaudeksi. Parlamenttivaaleissa saavat äänestää vaalipäivään mennessä 18 vuotta täyttäneet Latvian kansalaiset. Vaalipiirejä on viisi. Puolueen tai vaaliliiton ehdokaslistan on saatava vähintään viisi prosenttia kaikista annetuista äänistä, jotta sen ehdokas voi tulla valituksi. Saeiman toiminta perustuu Latvian perustuslakiin ja lakiin saeiman menettelysäännöistä. Saeimalla on oikeus hyväksyä lakeja, valtion talousarvio ja Latvian kansainväliset sopimukset, muuttaa perustuslakia sekä valita presidentti, valtion tilintarkastaja ja keskusvaalikomissio. Lakiesityksiä saeimalle voivat tehdä Latvian presidentti, hallitus, saeiman komiteat, vähintään viidestä parlamenttiedustajasta koostuvat ryhmät ja tietyin edellytyksin kymmenesosan koko äänestäjäkunnasta muodostavat kansalaisryhmät. Saeimassa voidaan myös äänestää siitä, erotetaanko presidentti tai nauttiiko Latvian hallitus sen luottamusta. Saeiman päivittäistä toimintaa ohjaa sen omasta keskuudestaan valitsema viisihenkinen puhemiehistö, joka koostuu puhemiehestä, kahdesta varapuhemiehestä, sihteeristä ja varasihteeristä. Parlamentaariset ryhmät saeimassa muodostetaan yleensä samalta ehdokaslistalta valituista jäsenistä.[1][2][3][4]

Saeima
Tyyppi
Tyyppi yksikamarinen
Johto
Puhemies Daiga Mieriņa (ZZS)
20. syyskuuta 2022 alkaen
Kokoonpano
Edustajia 100
Puolueet

Hallitusryhmät:

Oppositioryhmät:

Vaalit
Viimeisimmät vaalit 1. lokakuuta 2022
Kokouspaikka
Arkkitehtien Jānis Baumanisin ja Robert Pflugin suunnittelema ritarikunnan rakennus vihittiin käyttöön vuonna 1867.
Latvian aatelisyhdistyksen talo, Riika
Kotisivut
http://www.saeima.lv

Parlamenttitalo

muokkaa

Saeima kokoontuu Liiviläisen ritarikunnan eli Kalparitariston käyttöön vuosina 1863–1867 rakennetussa parlamenttitalossa Riiassa. Talon ovat suunnitelleet arkkitehdit Robert Pflug ja Jānis Baumanis. Talon edessä on ritaristoon kuuluneen Wolter von Plettenbergin patsas.[5]

Historia

muokkaa

Latvialaiset suhtautuivat itsenäistymisvaiheessa epäilevästi ajatukseen vahvasta johtajasta, minkä vuoksi valta uskottiin kansan edustajille ja lakiasäätävälle kansalliskokoukselle.[6] Latvian perustuslakia säätävän kansalliskokouksen vaalit järjestettiin 17.-18. huhtikuuta 1920 yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden pohjalta.[7][8] Aloitettuaan toimintansa perustuslakia säätävä kansalliskokous laati Jānis Čaksten johdolla perustuslain ja useita muita lakeja, muiden muassa lain parlamentin eli saeiman valinnasta, sekä toteutti kiireellisen maareformin syyskuussa 1920 ennen perustuslain säätämistä. Äänioikeus annettiin myös naisille, mikä ei tuohon aikaan ollut vielä Euroopassa tavallista. Maareformi mursi baltiansaksalaisen aatelin taloudellisen valta-aseman Latviassa. Perustuslakia säätävän kansalliskokouksen toiminta päättyi 7. marraskuuta 1922, ja lainsäädäntöelimenä jatkoi 7.-8. lokakuuta 1922 järjestetyissä parlamenttivaaleissa valittu saeima.[9][6] Saeima oli 100-jäseninen ja sen toimikausi 3-vuotinen. Saeima valitsi Latvian presidentin, jolla oli lykkäävä veto-oikeus saeiman päätöksiin ja oikeus myös hajottaa saeima.[7]

Parlamentarismin kaudella Latviassa oli monipuoluejärjestelmä sillä poikkeuksella, että kommunistien toiminta oli kielletty. Puolueryhmittymiä oli kolme: vasemmalla sosialistit, oikealla maaseudun puolue ja keskellä useita pienempiä puolueita. Kommunistit pystyivät osallistumaan parlamenttivaaleihin peitejärjestöjen kautta, ja vähemmistökansallisuuksilla oli omia puolueita. Tasavallan alkuvuosina sosialistit oli suurin puolue, mutta myöhemmin maanviljelijöiden puolueet muodostivat suurimman ryhmittymän. Keskustan puolueet olivat usein mukana hallituksessa, koska niitä tarvittiin hallituskoalition aikaansaamisessa. Sosialistit eivät ideologisista syistä olleet halukkaita tekemään yhteistyötä porvarillisten puolueiden kanssa. Parlamentarismin kausi kesti Latviassa vuoteen 1934 asti.[8][6] Maaliskuussa 1934 pääministerinä aloittanut Kārlis Ulmanis julisti 16. toukokuuta maahan poikkeustilan ja lakkautti saeiman.[7] Pääministeri perusteli poikkeustilaa ääriainesten uhkan torjumisella. Saeiman sosialistinen puhemies Pauls Kalninš oli pidätettyjen vasemmistolaisten joukossa.[6] Saeiman tehtävät siirtyivät Latvian hallitukselle.[9]

Uuden itsenäisyyden aika

muokkaa

Seuraavat saeiman vaalit järjestettiin 5.-6. kesäkuuta 1993 uuden, saeiman valinnasta 20. lokakuuta 1992 säädetyn, lain perusteella.[9] Heinäkuussa 1993 vuoden 1922 perustuslaki palautettiin voimaan, ja sitä modernisoitiin ja täydennettiin. Saeiman vaaleissa otettiin käyttöön suhteellinen vaalitapa ja vaalilistat.[6] Uusi puoluejärjestelmä oli epävakaa. Ennen vuotta 2006 saeiman vaaleissa voitti aina uusi tulokaspuolue, joka oli perustettu vasta edellisten vaalien jälkeen.[6]

Latvian uuden itsenäisyyden ajan yhdeksäs saeima valittiin vuonna 2006. Sen suurimmaksi puolueeksi tuli Kansanpuolue, jolla oli 23 paikkaa 100:sta. Vaalit on tämän jälkeen järjestetty vuonna 2010 ja ennenaikaisesti 2011 kansanäänestyksen päätettyä silloisen presidentin Valdis Zatlersin ehdotuksen mukaan parlamentin hajottamisesta korruptioepäilyjen takia.[10]

Vuonna 2014 valitun kahdennentoista saeiman suurimmaksi puolueeksi nousi venäläismielinen Harmonia (latv. Saskaņa, ven. согласия, soglasija, 24 paikkaa) ja toiseksi Yhtenäisyys (latv. Vienotība, 23 paikkaa).

Lähteet

muokkaa
  1. Latvias Republikas Saeima saeima.lv. Viitattu 12.7.2013. (englanniksi)
  2. The Parliament of Latvia - Latvijas Republikas Saeima saeima.lv.
  3. Factsheet_LV_-_Saeima_02072019.pdf europarl.europa.eu.
  4. Elections of the Saeima - Latvijas Republikas Saeima saeima.lv.
  5. Main Building of the Saeima saeima.lv. Viitattu 12.7.2013. (englanniksi)
  6. a b c d e f Kasekamp, Andres: Baltian historia, s. 151-160, 242, 245. Vastapaino, 2013. ISBN 978-951-768-411-8.
  7. a b c Vento, Urpo (toim.): Dainojen henki. Larvian ja Liettuan kirjallisuudesta ja kulttuurista, s. 39. SKS, 1990. ISBN 951-717-622-8.
  8. a b Alenius, Kari: Viron, Latvian ja Liettuan historia, s. 211-212. Atena Kustannus Oy, 2000. ISBN 951-796-216-9.
  9. a b c History of the legislature - Latvijas Republikas Saeima saeima.lv.
  10. Latvia Anti-Corruption Bureau Opens Criminal Probe of Officials 26.5.2011. Bloomberg. Viitattu 12.7.2013. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa
Tämä politiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.