Pentatsosiini
Pentatsosiini
| |
Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
(1R,9R,13R)-1,13-dimetyyli-10-(3-metyylibut-2-enyyli)-10-atsatrisyklo[7.3.1.02,7]trideka-2(7),3,5-trien-4-oli | |
Tunnisteet | |
CAS-numero | |
ATC-koodi | N02 |
PubChem CID | |
DrugBank | |
Kemialliset tiedot | |
Kaava | C19H27NO |
Moolimassa | 285,416 |
SMILES | Etsi tietokannasta: | ,
Farmakokineettiset tiedot | |
Hyötyosuus | 20 % |
Metabolia | hepaattinen |
Puoliintumisaika | 2–3 tuntia |
Ekskreetio | renaalinen |
Terapeuttiset näkökohdat | |
Raskauskategoria |
? |
Reseptiluokitus |
|
Antotapa | oraalinen, intravenoosi, intramuskulaarinen |
Pentatsosiini (Dolapent, Dolofortin, Fortralin) on vahvahko kipulääke, eli analgeetti joka kuuluu opioidien ryhmään. Lääke on synteettinen, ei luonnosta suoraan saatava kuten jotkin opiaatit ovat. Sitä on pidetty lähinnä keskivahvana opiaattina. 30–40 mg tätä lääkeainetta annettuna ruiskeena lihakseen, vastaa verraten 10 mg morfiinia tai 75–100 mg petidiiniä. Pentatsosiiniin kehittyvää riippuvuutta ei pidetty niin vahvana kuin kuten esimerkiksi vahvoilla opiaateilla. Syy on siinä, että pentatsosiini ei euforisoi eikä sedatoi samoissa määrin.
Pentatsosiinin käyttö lienee väistynyt lähinnä sen aiheuttamien sivuvaikutusten (lähinnä huimaus, oksentelu, pahoinvointi ja näköhäiriöt) sekä hengityksen lamaantumisen vaaran takia. Esimerkiksi sydäninfarktin hoitaminen tätä nimenomaista lääkettä käyttäen, on vaatinut erityistä varovaisuutta. Lääkkeen merkittävimmät antotavat ovat olleet suun kautta annettava tablettimuoto sekä lihakseen pistettävä ruiske (i.m.).[1]
Pentatsosiini on psykotrooppisia aineita koskevan yleissopimuksen valvonnan alainen yhdiste.
Lähteet
muokkaa- Lääkevalmisteet 1976 – Pharmaca Fennica PF76: s. 107, 778, 1067–1069
Viitteet
muokkaa- ↑ Olli-Tuomi-Alfering: Lääkkeet ja niiden käyttö. Shks/Wsoy, 1976. s. 199. ISBN 951-0-06936-1.
Aiheesta muualla
muokkaa- Human Metabolome Database (HMDB): Pentazocine (englanniksi)
- Kyoto Encyclopedia of Genes and Genomes (KEGG): Pentazocine (englanniksi)