Psykotrooppisia aineita koskeva yleissopimus


Psykotrooppisia aineita koskeva yleissopimus on Yhdistyneiden kansakuntien vuonna 1971 laatima kansainvälinen sopimus jonka tarkoituksena oli psykoaktiivisten aineiden kuten amfetamiinien, barbituraattien ja psykedeelien kontrollointi. Viranomaiset näkivät tämänselvennä epämoraalisena ja vaarana taloudellisen kehityksen kannaltaselvennä. Vuoden 1961 huumausaineyleissopimus ei vielä ollut ehtinyt kieltää useita juuri keksittyjä psykotrooppisia aineita, sillä se koski vain kannabis-, kokaiini-, ja oopiumijohtoisia päihteitä.

21. helmikuuta 1971 Wienissä allekirjoitettiin uusi yleissopimus, joka sisälsi lähes jokaisen kuviteltavissa olevan mieleen vaikuttavan kemikaalin. Sopimus, joka määrää tarkat tuonti- ja vientirajoitukset sekä muita asetuksia joilla rajoitetaan päihteiden käyttö tutkimuksiin ja lääketieteelliseen käyttöön, tuli voimaan 16. elokuuta 1976. Tällä hetkellämilloin? 175 valtiota on mukana sopimuksessa. Lait, joilla jäsenmaat ovat panneet sopimuksen toimeen, yleensä myös jakavat yleissopimuksen lailla kemikaalit useaan eri luokkaan. Yleissopimus jakaa aineet neljään luokkaan, joista ensimmäistä koskee tiukimmat rajoitukset ja neljättä väljimmät rajoitukset. Yleissopimus ei määrittele, minkä ominaisuuksien perusteella aineet luokitellaan näihin luokkiin.

Suomi ratifioi sopimuksen 10.11.1972 ja se tuli voimaan 16.8.1976.[1]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa