Oopiumi
Oopiumi (< kreikk. opos, 'mehu'[1]) on oopiumiunikon kuivattua lateksia, jota käytetään päihteenä ja lääkkeiden raaka-aineena. Oopiumi on luokiteltu YK:n vuoden 1961 huumausaineyleissopimuksessa huumausaineeksi.[2] Oopiumista voidaan valmistaa useita opiaatteja ja opioideja, joita käytetään mm. lääkkeenä. Niitä ovat muiden muassa heroiini, kodeiini ja morfiini. Oopiumi sisältää myös muita alkaloideja, kuten tebaiinia, papaveriinia ja noskapiinia. Oopiumia käytetään sellaisenaan huumausaineena imemällä siitä kuumennettaessa nousevaa höyryä erityisesti oopiumiunikon viljelyalueilla. Oopiumista valmistettua alkoholiuutetta laudanumia on käytetty lääkkeenä 1500-luvulta alkaen.
Historia
muokkaaOopiumiunikko on mahdollisesti peräisin Lähi-idästä, mistä sen käyttö on levinnyt itään ja länteen. Varhaisimmat merkit oopiumiunikoiden kasvatuksesta ja oopiumin valmistuksesta tunnetaan 7 000 vuoden takaa sumerilaisten savitauluista. Oopiumi mainitaan myös myöhemmissä assyrialaisten lääkintäaiheisissa tauluissa. Myös Euroopasta on samoilta ajoilta löydetty joitain viitteitä oopiumiunikon viljelystä, joskaan siitä ei välttämättä valmistettu oopiumia. Muinaiset egyptiläiset käyttivät oopiumia jo vuoden 2000 eaa. tienoilla lasten rauhoittamiseen ja hammassärkyyn. Roomalaisten kirjoittajien mukaan egyptiläiset käyttivät oopiumia melko laajalti viinin kanssa. Antiikin Kreikassa oopiumi oli suosittua etenkin sotilaskäytössä, ja se mainitaan esimerkiksi Homeroksen Iliaassa ja Odysseiassa. Etenkin lääkäri Galenos suositteli oopiumin käyttöä innokkaasti ja vaikutti sen suosion kasvuun Rooman valtakunnassa. Muslimilääkäreistä esimerkiksi Avicenna (k. 1037) suositteli oopiumia etenkin ripulin ja silmien hoitoon, ja hänen väitetään itsekin kuolleen sen käyttöön. Itään oopiumi levisi arabikauppiaiden mukana 800-luvulla. Koska Koraani kieltää alkoholin, oopiumista tuli muslimimaailmassa melko suosittu päihde.[3]
Renessanssin jälkeen oopiumista tuli niin lääkärien kuin kirjailijoidenkin suosittelemaa. Sitä käytettiin etenkin yskän ja ripulin hoidossa, ja kirjailijat arvostivat sen kykyä ”herättää ajatuksia”. Oopiumin ja alkoholin sekoituksesta laudanumista tuli suosittua 1600-luvulla punataudin hoidossa. Tunnetuimpia oopiumikirjailijoita olivat esimerkiksi Samuel Taylor Coleridge (1772–1834) ja Thomas de Quincey (1785–1859).[3]
1800-luvulla Yhdistynyt kuningaskunta ei ollut tyytyväinen Kiinan kanssa syntyneeseen kauppataseeseen, jota korjatakseen se (tai Englannin Itä-Intian kauppakomppania sen puolesta) vei suuria määriä oopiumia Kiinaan. Oopiuminpoltosta syntyi suuri ongelma Etelä-Kiinassa, minkä vuoksi Kiinan hallitus (Qing-dynastia) pyrki rajoittamaan oopiumikauppaa. Asiasta syttyi Britannian ja Kiinan välillä kaksi sotaa, ensimmäinen (1839−1842) ja toinen oopiumisota (1856–1860). Yksi sotien tarkoituksista ja saavutetuista päämääristä oli oopiumikaupan salliminen Kiinassa.[4]
Tuotanto
muokkaaSuurin oopiumintuottajamaa on Afganistan, joka tuottaa 90 prosenttia maailman laittoman huumekaupan oopiumista (2014).[5] Toiseksi eniten oopiumia tuotetaan Myanmarissa.[6][7]
Oopiumiunikon sato korjataan muutama päivä terälehtien putoamisen jälkeen. Kodan kylkeen tehdään varovaisia vaaka- tai pystysuuntaisia viiltoja, mikä saa valkean maitiaisnesteen valumaan kodan pintaan. Kun neste on osittain kuivunut, se kaavitaan talteen, kuivataan ja pakataan.[8][9] Hehtaarin pellosta voidaan saada 7–12 kg raakaoopiumia.[3]
Oopiumi sisältää unikkolajikkeesta riippuen 20–35 % ainakin kahtakymmentäviittä eri alkaloidia, joista 4–21 prosenttia on morfiinia, 4–8 prosenttia noskapiinia, 0,8–2,5 prosenttia kodeiinia, 0,5–2,5 prosenttia papaveriinia ja 0,5–2 prosenttia tebaiinia.[10][11]
Maitiaisneste voidaan myös käsitellä erilaiseen muotoon keittämällä sitä kiehuvassa vedessä jolloin alkaloidit liukenevat ja suodattamalla saatu neste suodattimen läpi. Saatua nestettä kiehutetaan hiljaisella lämmöllä, kunnes kaikki vesi haihtuu ja jäljelle on jäänyt vain raakaoopiumi.
Raakaoopiumiksi kutsutaan myös, auringossa tai mekaanisesti kuivatettua maitiaisnestettä, joka kuivuttuaan muuttuu tummanruskeaksi/mustaksi öljymäiseksi massaksi.
Käyttö
muokkaaOopiumia käytetään oraalisesti nauttimalla, tai polttamalla, joka oikeammin on oopiumin höyrystämistä ja siitä nousevien höyryjen imemistä keuhkoihin. Oopiumunikosta voidaan myös uuttaa vaikuttavia aineita. Kuumalla vedellä hauduttamalla siemenkotien kuorta saadaan unikkoteetä ja alkoholilla uuttamalla raakaoopiumia syntyy laudanumia. Suomessa on vielä 2000-luvun alussa ollut saatavilla oopiumia sisältänyttä, Tannopon-nimistä ripulilääkettä. Lääke poistui markkinoilta, koska hyväksyttävää raaka-ainetta ei ollut enää saatavissa.[12]. Dropizol-niminen oopiumtinktuura vaikean ripulin hoitoon sai Suomessa myyntiluvan vuonna 2017.[13]
Vaikutukset
muokkaaOopiumin polttaminen aiheuttaa kolme tai neljä tuntia kestävän vaikutuksen, johon kuuluu euforia, uneliaisuus, rentoutuminen, kipujen lievittyminen, jännityksen lievittyminen sekä valppauden ja koordinaation heikentyminen. Pitkäaikainen käyttö tai suurten annosten ottaminen voi johtaa toleranssiin, jolloin vaikutukset eivät enää tunnu yhtä voimakkaina kuin alussa.[14][15] Oopiumin jatkuva käyttö aiheuttaa myös voimakkaan riippuvuuden.
Käytön haitat
muokkaaOopiumin polttaminen voi vahingoittaa keuhkoja ja pitkäaikainen käyttö muitakin sisäelimiä. Suuren annoksen ottaminen yhdellä kertaa voi aiheuttaa hallusinaatioita, vainoharhaisuutta ja ahdistusta. Oopiumi voi aiheuttaa ummetusta, ripulia, suun kuivumista, janoa ja nestehukkaa. Oopiumin vaikutuksen alaisena voi tehdä itselleen haitallisia asioita. Oopiumin käyttö voi aiheuttaa fyysisen riippuvuuden muutamassa viikossa. Vieroitusoireet voivat olla voimakkaat ja epämiellyttävät. Oopiumi ei aiheuta yleensä yliannostuskuoleman vaaraa niin kuin siitä jalostetut huumeet kuten heroiini.[15]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ Eliaksen yrttitarha tts.fi. Arkistoitu 24.7.2014. Viitattu 12.5.2010. (Internet Archive)
- ↑ Petäjä, Jukka: Kiistelty tupakka on savuava ase. Helsingin Sanomat / Kulttuuri, 30.12.2007. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 27.6.2014.
- ↑ a b c Dr. Anil Aggrawa:The story of opium (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Unikonviljelijän opas: Oopiumin historiaa lycaeum.org. Arkistoitu 2.7.2009. Viitattu 12.5.2010.
- ↑ Afghan opium crop set for record high theguardian.com. 12.112014. Viitattu 18.3.2015.
- ↑ Luku 6: Opioidien käyttö ja huumeiden injektiokäyttö EU:n huumevirasto/vuosiraportti 2006. 2006. Arkistoitu 15.10.2009. Viitattu 12.5.2010.
- ↑ Myanmarissa soditaan unikoista - HS kulki sissien mukana ja joutui keskelle tulitaistelua Helsingin Sanomat 2015.
- ↑ Cultivation of the Poppy and Manufacture of Opium 24.4.1869. Scientific American. Viitattu 3.3.2015.
- ↑ Harvesting Opium Poppies Drug Enforcement Administration Museum & Visitors Center. Viitattu 3.3.2015.
- ↑ Suomen terveyskasvit 1982, s. 307, 333.
- ↑ Hyötykasvit värikuvina 2002, s. 177.
- ↑ Oopiumia sisältänyt ripulilääke otettiin pois markkinoilta Ilta-Sanomat 15.7.2008.
- ↑ Ihmisille tarkoitettujen lääkevalmisteiden valmisteyhteenvedot ATC-koodin perusteella: A07DA02 Fimea.
- ↑ Opium Effects Opium.org. Viitattu 3.3.2015.
- ↑ a b Opium Side Effects Opium.org. Viitattu 3.3.2015.
Kirjallisuutta
muokkaa- Derks, Hans: History of the Opium Problem: The Assault on the East, ca. 1600–1950. (Sinica Leidensia, 105) Leiden: Brill, 2012. ISSN 0169-9563. ISBN 978-90-04-22158-1.
- Hämeen-Anttila, Jaakko: Trippi ihmemaahan: Huumeiden kulttuurihistoria. Helsinki: Otava, 2013. ISBN 978-951-1-27259-5.
Aiheesta muualla
muokkaa- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Oopiumi Wikimedia Commonsissa
- Erowid-tietokanta
- Afghanistan Opium Survey 2014 United Nations Office on Drugs and Crime (11/2014)
- Ooppiumin orjat, Seura, 24.05.1939, nro 21, s. 18, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Kaavio | Selitteet |
---|---|
|
|