Wikipedia

Selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät

lääkeaineryhmä
(Ohjattu sivulta Selektiivinen serotoniinin takaisinoton estäjä)
 Tämän artikkelin tai sen osan neutraalius on kyseenalaistettu.
Asiasta keskustellaan keskustelusivulla. Voit auttaa Wikipediaa muokkaamalla artikkelin näkökulmaa neutraalimmaksi. Mallineen saa poistaa vasta kun asiasta on saavutettu konsensus keskustelusivulla.
Tarkennus: valtaosa artikkelista on kritiikkiä ja sivuvaikutusten listaamista, lääkkeen varsinaisista lääkitsevistä vaikutuksista ei kerrota juuri mitään
Lääkeaineryhmä:
SSRI-lääkkeet
Fluoksetiinihydrokloridia sisältäviä kapseleita
Fluoksetiinihydrokloridia sisältäviä kapseleita
Fluoksetiini
Fluoksetiini
Käyttötarkoitukset Masennus, pakko-oireinen häiriö, paniikkikohtaukset, bulimia
Antotavat Oraalinen
ATC-DDD N06AB
Mekanismi Serotoniinin valikoiva takaisinoton esto synapsissa
Riippuvuus Fyysiset ja psyykkiset vieroitusoireet
Väärinkäyttö Vähäistä

Selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät (engl. Selective Serotonin Reuptake Inhibitor eli SSRI) ovat ryhmä lääkeaineita, joita määrätään yleensä masennuksen tai ahdistuneisuushäiriön hoitoon. SSRI-lääkkeitä käytetään myös pakko-oireisen häiriön tai paniikkikohtausten, bulimian ja sosiaalisen fobian hoitoon. Niitä käytetään myös ennenaikaisen siemensyöksyn hoitoon serotoniinin verisuonia supistavan vaikutuksen johdosta.[1][2]

SSRI-lääkkeet ovat suosituimpia masennuksen hoitoon käytettäviä lääkkeitä.[3] Niihin lisätään Yhdysvalloissa varoitus siitä, että ne saattavat lisätä teini-ikäisten potilaiden itsemurhariskiä.

Kulutus

muokkaa

SSRI-lääkkeet ovat Suomen suosituin masennuslääketyyppi, sillä noin kaksi kolmesta masennuslääkereseptistä on kirjoitettu jollekin SSRI-lääkkeelle. 230 000 suomalaista käyttää SSRI-lääkkeitä.[4]

Historiaa

muokkaa

SSRI-lääkkeet perustuvat 1960-luvulla esitettyyn aivojen kemiallisen epätasapainon hypoteesiin[5], joka muuttui 1980-luvulla serotoniinihypoteesiksi. Serotoniinihypoteesin mukaan masennus johtuisi aivojen serotoniinivajeesta[6].

Ensimmäinen SSRI-lääke tsimelidiini tuotiin markkinoille vuonna 1982.[7] Sen kehitti ruotsalainen Astra AB. Tsimelidiinillä oli hengenvaarallisia sivuvaikutuksia, muun muassa Guillain-Barrén oireyhtymä,[8] ja sen myyntilupa peruttiin vuonna 1983.

Yhdysvaltalainen Time-lehti julkaisi vuonna 1992 etusivun jutun, jossa väitettiin, että fluoksetiinia sisältävä Prozac ja muut SSRI-lääkkeet paransivat jopa 90 prosenttia masennuspotilaista[9]. Myöhemmin alettiin jopa väittää, että SSRI-lääkkeet kohottavat terveidenkin ihmisten mielialaa. SSRI-lääkkeitä alettiin määrätä sittemmin myös erittäin esimerkiksi kuukautisia edeltävään premenstruaalisyndrooman ja esiintymisjännityksen kaltaisiin yleisiin vaivoihin sekä surumielisen oloisille koirille.[10] "Onnellisuuspillereiksi" nimetyt SSRI-lääkkeet alkoivat yleistyä Suomessa jo vuonna 1990[4]. Näiden niin sanotun kolmannen sukupolven masennuslääkkeiden väitettiin tuovan huomattavaa apua masennukseen ilman vanhojen masennuslääkkeiden ikäviä sivuvaikutuksia, kuten persoonallisuuden muutosta.[11][12]

Vaikutusmekanismit

muokkaa
 
Serotoniini. SSRI-lääkkeet estävät valikoivasti serotoniinin takaisinottoa synapsissa.

SSRI-lääkkeet perustuvat 1960-luvulla kehitettyyn aivojen kemiallisen epätasapainon hypoteesiin, jonka mukaan serotoniinin, dopamiinin ja noradrenaliinin puute aivoissa aiheuttaisivat masennusta. SSRI-lääkkeet poikkeavat niitä edeltäneistä masennuslääkkeistä siten, että niiden tarkoituksena on lisätä näistä vain serotoniinin pitoisuutta.[13]

SSRI-lääkkeet nostavat serotoniinin pitoisuuksia aivoissa, koska ne estävät serotoniinin takaisinottoa esisynaptiseen hermosoluun (neuroniin) synapsiraosta, kun hermosolun lähettämä viesti on välittynyt toiseen hermosoluun. Lääkeaine sitoutuu synaptisen hermopäätteen kuljetusreseptoreihin, mikä estää serotoniinin palautumisen päätteeseen. Näin hermosolujen synapsirakoon jää enemmän serotoniinia, joka vaikuttaa vastaanottavaa hermosolua ärsyttävästi.

SSRI-lääkkeet aktivoivat serotonergista hermovälitystä. Tarkoituksena on estää serotoniinin takaisinottoa presynaptisissa hermopäätteissä. Tällöin serotoniinipitoisuus kasvaa hermopäätteiden soluvälitilassa ja solukalvoissa reseptoritasolla.[14] Myöhemmin ilmaantuva vaste liittyy hermovälityksen herkkyyden muutoksiin, kohdeneuronien signaalitransduktiojärjestelmien ja geeniekspression aktivoitumiseen sekä hermokasvutekijöiden ja neuroprotektiivisten tekijöiden aktiivisuuden kasvuun.[15]

Farmakogenetiikka

muokkaa

Joidenkin trisyklisten masennuslääkkeiden sekä SSRI-lääkkeiden imeytymiseen vaikuttavat yksilölliset, perinnölliset ominaisuudet. Maksan entsyymien CYP2D6 ja CYP2C19 kautta metaboloituvat esimerkiksi trisyklinen amitriptyliini ja SSRI- lääke essitalopraami. Näiden entsyymien aktiivisuuden vaihtelut yksilöiden välillä johtavat tiettyjen lääkkeiden kohdalla erilaisiin hoitovasteisiin.[16] Potilaan perinnöllisten ominaisuuksien perusteella voidaan päätellä sopiva lääkeannos ja mahdollisten sivuvaikutusten esiintyvyys. Näiden perinnöllisten ominaisuuksien selvittämiseen käytetään farmakogeneettistä testiä.[17]

Teho

muokkaa

Aivokemiallisen masennushypoteesin tueksi on kyetty löytämään vain vähän tieteellistä näyttöä, minkä vuoksi muun muassa hypoteesin kehittäjä George Ashcroftin luopui siitä. Lisäksi on käynyt ilmi, etteivät SSRI-lääkkeet olekaan niin selektiivisesti serotoniiniin kohdentuvia kuin aluksi ajateltiin.[13] Serotoniinin tai noradrenaliinin määrän ei ole esimerkiksi osoitettu olevan vähentynyt masentuneilla, eikä serotoniinin määrä aivoissa korreloi mielialaan myöskään terveillä ihmisillä.[18]

Käsitys lääkkeiden tehosta masennuksen hoidossa johtuu sitä, että lääkeyhtiöt ovat julkaisseet valikoivasti vain sen osan tekemistään tutkimuksista, joiden mukaan lääkehoidosta on ollut hyötyä masennuspotilaille. Brittilainen psykologian tohtori Irving Kirsch sai oikeuden päätöksellä tutustua julkaisematta jätettyihin tutkimuksiin. Kun kaikki tutkimukset otettiin mukaan meta-analyyseihin, havaittiin, etteivät mukaan SSRI-lääkkeet eivät tehoa kuin hieman lumelääkettä paremmin lievään masennukseen. Teho oli parempi vaikea-asteisessa masennuksessa, mutta se saattaa johtua siitä, että lumevaikutus tehoaa paremmin vaikea-asteiseen kuin lievään masennuksen. Toinen mahdollinen selitys on se, että on olemassa pieni joukko potilaita, jotka hyötyvät aidosti masennuslääkkeistä. Erään koostetutkimuksen mukaan SSRI-lääkkeet ovat keskimäärin vain 18–25 prosenttia tehokkaampia kuin lumelääke lievän ja keskivaikean masennuksen hoidossa.[19] On olemassa myös viitteitä siitä, että SSRI-lääkkeet eivät tehoa, jos masennuksen taustalla on elimistön puolustusjärjestelmän kehittämä inflammaatio.[20]

Psykologian professori Irving Kirschin tutkimuksissa SSRI-lääkkeiden teho ei keskimääräisesti osoittautunut lumelääkettä merkittävästi tehokkaammaksi. Tutkimuksissa oli tämän pohjalta päätelty, että oikeaa lääkettä saaneilla potilailla sivuvaikutukset saattoivat korostaa lumevaikutusta. Päätelmät perustuvat myös tutkimuksiin, joiden mukaan lääkkeen oletetulla vaikutusmekansimilla ei ole juurikaan merkitystä siihen, kuinka tehokkaita ne ovat masennuksen hoidossa. Esimerkiksi serotoniinin takaisinottoa tehostavat SSRE-lääkkeet, dopamiini- ja noradrenaliinitasoihin vaikuttavat NDRI-lääkkeet ja SSRI-lääkkeet ovat joidenkin tutkimusten mukaan yhtä tehokkaita masennuksen hoidossa. Näiden tutkimusten mukaan arviolta 62 prosentilla potilaista masennusoireet laskevat Hamiltonin asteikolla yli 50 prosenttia lähtötasosta huolimatta siitä, syövätkö he SSRE, SSRI, NDRI-lääkkeitä, taikka trisyklisiä masennuslääkkeitä.[21]

Vuonna 2010 meta-analyysi osoitti, että hyöty lievän tai keskivaikean masennuksen potilaille saattaa olla lumelääkkeiden tasoa tai vain hieman korkeampi, mutta kaikkein vakavimmista masennuksista kärsiville SSRI:n hyöty on huomattavasti suurempi kuin lumelääkkeen.[22][23][24]Toisaalta on arveltu, että masennuslääkkeiden teho vakavissa masennustiloissa on kliinisesti merkitsevä vain näennäisesti. Tämä johtuu siitä, että vaikean masennuksen lähtötasosta johtuen sokkoutumisen purkautumisesta syntyvä vääristymä tuottaa pistemäärältään suuremman eron plasebon ja masennuslääkkeen välillä, kuin lievemmissä masennustiloissa. Ilmiötä voidaan havainnollistaa olettamalla, että sokkoutumisen purkautumisen tuottama vääristymä on 10 % masennuslääkkeitä käyttävällä ryhmällä. Lisäksi voidaan yksinkertaisuuden nimissä olettaa, että plaseboa saavalla ryhmällä vääristymää ei ole lainkaan. Tällöin Hamiltonin skaalalla 25 pisteen lähtötaso tuottaa pelkästään tästä vääristymästä johtuen 2,5 pisteen eron plasebolla olevien koehenkilöiden ja lääkityksellä olevien koehenkilöiden välillä. Lievemmässä masennustilassa taas esimerkiksi 15 pisteen lähtötasolla vääristymisestä johtuva ero on 1,5 pistettä.[25] Esimerkiksi Irving Kircshin meta-analyysin mukaan masennuslääkkeiden ja plasebon välinen ero on erittäin vakavissa masennustiloissa 4,36. Erittäin vakavaksi masennustilaksi määritellään HAMD-D-skaalalla tilat, jotka tuottavat yli 28 pistettä. Esimerkiksi Ison-Britannian terveydenhoidon instituutti NICE (National Institute for Health and Care Excellence) on määritellyt masennuksen hoidon kliinisen merkitsevyyden rajaksi 3 pistettä HAM-D-skaalalla. [21] Lääkkeen erottaa plasebosta erään tutkimuksen mukaan 78 prosenttia potilaista ja 87 prosenttia lääkäreistä. Tutkitusti masennuslääkkeiden kliininen teho verrattuna plaseboon on myös suoraan yhteydessä sokkoutuksen purkautumiseen. Toisin sanoen mitä suurempi ero on plasebon ja lääkkeen välillä, sitä suurempi osa potilaista arvaa oikein, syövätkö he plaseboa vai aktiivista lääkettä. [26][27]

SSRI-lääkkeiden tehoa on perusteltu sillä, että itsemurhat ovat vähentyneet niiden käytön yleistymisen aikana.[28] Tutkimusten mukaan SSRI-lääkkeiden käyttö kuitenkin lisää itsemurhayrityksiä 40 prosentilla. Sen sijaan itsemurhakuolemien määrä on vähentynyt kolmanneksella.[29]Tutkimusnäyttö masennuslääkkeiden ja itsemurhien välisestä yhteydestä onkin kiistanalainen. Ekologisissa tutkimuksissa suoraa kausaalisuhdetta masennuslääkkeiden ja itsemurhien määrän välille ei ole voitu todistaa. Monissa maissa itsemurhiin liittynyt laskeva trendi on alkanut kauan ennen, kuin SSRI-lääkkeet tulivat markkinoille, eikä itsemurhien lasku ole ollut suoraan yhteydessä SSRI-lääkkeiden kulutuksen kasvuun. Esimerkiksi pohjoismaista Tanskassa ja Ruotsissa itsemurhat alkoivat laskea yli kymmenen vuotta ennen SSRI-lääkkeiden tuloa markkinoille. Toisaalta Islannissa SSRI-lääkkeiden myynti on ollut suurempaa kuin muissa pohjoismaissa, mutta itsemurhaluvut ovat pysyneet lähes samoina viimeisen 50 vuoden ajan. [30]

Masennuksesta johtuvien sairauseläkkeiden määrä on lähes kaksinkertaistunut samaan aikaan kun masennuslääkkeiden käyttö on yli kolminkertaistunut. Selvää syy-seuraussuhdetta ilmiölle ei ole osoitettu. Masennuspotilaiden määrä ei ole lisääntynyt merkittävästi tarkasteltuna ajanjaksona.[4][31][32]

Meta-analyysien ja tutkimusten perusteella SSRI-lääkkeiden teho masennustilojen hoidossa ei ole parempi kuin vanhempaan RIMA-lääkkeiden ryhmään kuuluvalla moklobemidilla.[33]

2000-luvun jälkipuolella kävi ilmi, että lääketehtaiden rahoittamia masennuslääketutkimuksia on julkaistu vuosien varrella valikoivasti, siten että negatiivisen tuloksen antaneet tutkimukset on jätetty lähes systemaattisesti julkaisematta.[34][35]

UCLA:n tutkimuksen mukaan masennuslääkkeet ovat kuitenkin pelastaneet tuhansia ihmishenkiä.[36]

Annostelu ja metabolia

muokkaa

SSRI-lääkkeiden annostelun pitäisi olla yksilöllistä, koska niiden hajoamisvauhti määräytyy geneettisesti ja vaihtelee suuresti eri ihmisillä. Hitaimmilla metaboloijilla lääkettä kertyy elimistöön niin paljon, että pitoisuudet saattavat olla jopa kaksikymmenkertaisia nopeisiin metaboloijiin verrattuna.[37] Noin 7–10 prosentilta väestöstä puuttuu kokonaan SSRI-lääkkeitä hajottava entsyymi CYP2D6. Pienikin annos lääkettä voi kasautua heillä nopeasti rajuksi yliannostukseksi.[38] Geneettisten ominaisuuksien selvittämiseen käytetään farmakogeneettistä testiä. [39]

SSRI-lääkkeiden puoliintumisaika vaihtelee keskivertopotilaalla paroksetiinin 20 tunnista fluoksetiinin noin sataan tuntiin.[40] Fluoksetiinin aktiivisten aineenvaihduntatuotteiden huomiointi pidentää puoliintumisajan 1–3 viikkoon.[41]

Yliannostuksesta tai päällekkäisistä serotoniinitasoihin vaikuttavista lääkityksistä voi seurata hengenvaarallinen serotoniinioireyhtymä, jota ilmenee 14–16 prosentilla yliannostuksen ottaneista.[42]

Haittavaikutukset

muokkaa

SSRI-lääkkeitä on markkinoitu tehokkaana, mutta huomattavasti paremmin siedettynä lääkehoitona verrattuna vanhempiin trisyklisiin masennuslääkkeisiin. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, etteivät SSRI-lääkkeet eroa haittavaikutusiltaan kovinkaan dramaattisesti trisyklisistä lääkkeistä.[43]

SSRI-lääkkeet lisäävät aivoverenvuodon riskiä neljänneksellä[44], mikä saattaa johtua siitä, että ne häiritsevät veren hyytymistä[45].

Eläinkokeissa on havaittu, että sikiöaikana emonsa kautta fluoksetiinille altistuneilla hiirillä ja sitalopraamille syntymänjälkeisenä aikana altistuneilla rotilla esiintyy aikuisuudessa heikentynyttä seksuaalista motivaatiota.[46][47] Vastaava pysyväisvaikutus on havaittu nuoruusaikana fluvoksamiinille tai paroksetiinille altistetuilla rotilla.[48]

SSRI-lääkkeiden käyttöön liittyvät seksuaalitoimintojen häiriöt ovat hyvin yleisiä sekä miehillä että naisilla, ja ilmetessään ne jatkuvat miltei aina koko lääkehoidon ajan.[49] Seksuaalitoimintojen häiriöitä esiintyy noin kahdella kolmesta potilaasta, riippuen hieman käytetystä lääkeaineesta.[50] Harvinaisissa tapauksissa häiriöt ovat jääneet pysyviksi lääkkeen käytön lopettamisen jälkeen.[51] SSRI-lääkkeiden aiheuttamat seksuaalitoimintojen häiriöt voivat ilmetä seksuaalisten ajatusten, kiinnostuksen, halun, kiihottumisen, tuntoherkkyyden, orgasmin tai nautinnon heikkenemisenä tai puuttumisena.[51][52] Miehillä ilmenee usein erektion heikkeneminen tai impotenssi sekä viivästynyt ja heikentynyt siemensyöksy.[1][53] Pitkäaikaiskäytön lopettaminen saattaa johtaa taipumukseen saada ennenaikainen siemensyöksy.[54] Toisinaan SSRI-lääkkeiden käytön lopettaminen saattaa aiheuttaa miehillä taipumuksen saada hallitsemattomia erektioita.[55] Pysyvää genitaalista kiihottumista on raportoitu myös naisilla.[56] Essitalopraamin on havaittu heikentävän siemennesteen laatua lääkehoidon aikana, mikä saattaa olla sekundaarinen seksuaalitoimintojen häiriöille ja koskea siten muitakin SSRI-lääkkeitä.[57]

Raskauden aikaisen mielialalääkkeen käytön myötä voi sikiöllä tai vastasyntyneellä esiintyä voimakkaita vieroitusoireita lääkkeen käytön lopettamisen yhteydessä tai synnytyksen jälkeen.[58][59]

Eläinkokeet osoittavat, että raskauden aikainen masennuslääkkeiden käyttö voi myös johtaa pysyviin muutoksiin jälkeläisissä.[60] Ihmisillä on todettu, että SSRI-lääkkeiden käyttö raskauden ensimmäisellä kolmanneksella voi aiheuttaa aukon lapsen sydämen väliseinään.[61] SSRI-lääkkeet voivat myös aiheuttaa vaikeuksia imetyksessä.[62] Lisäksi on havaittu, että raskausaikana masennuslääkettä käyttäneiden äitien lapset saattavat kehittyä hitaammin kuin niiden masentuneiden äitien lapset, jotka eivät käyttäneet lääkehoitoa raskauden aikana.[60]

SSRI-lääkkeet lisäävät osteoporoosia ja kaksinkertaistavat luumurtumien määrän ikääntyneillä.[63] SSRI-lääkkeet aiheuttavat vähintään 10–15 prosentille potilaista motorista levottomuutta, ahdistuneisuutta, kiihtyneisyyttä tai unettomuutta. Joskus SSRI-lääkkeet aiheuttavat potilaalle manian tai hypomanian kaltaisia mielialan muutoksia. Tämä täyttää diagnostiset kriteerit kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnoimiseen huolimatta siitä, että lääkkeen lopettamisen jälkeen potilaalla ei esiintyisi näitä mielialanvaihteluita enää koskaan. Kuitenkaan huumeista tai alkoholista aiheutuva mania tai hypomania ei riitä kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnoosiin vaan SSRI-lääkkeillä on tässä erityisasema sen ollessa juridisesti lääke.[64] SSRI-lääkkeet saattavat aiheuttaa myös vapinaa tai kiusallisen voimakasta hikoilua. Lisäksi SSRI-lääkkeet voivat lisätä vatsa- ja pohjukaissuolen haavojen vuotoa tai muuta verenvuotoalttiutta.[41] SSRI-lääkkeiden käyttö lisää niin ikään luunmurtumien riskiä[65] ja voi aiheuttaa akatisia-tyypin pakkoliikkeitä.[66]

SSRI-lääkkeet saattavat heikentää immuunipuolustuksen toimintaa, ja on havaittu, että SSRI-lääkkeitä käyttävät keuhkoahtaumatautipotilaat joutuvat muita potilaita 15 prosenttia useammin sairaalahoitoon hengitysoireiden takia ja heillä on 20 prosenttia suurempi kuolleisuus[67].

Alle 18-vuotiailla nuorilla SSRI-lääkkeet saattavat lisätä itsetuhoisuutta ja aggressiivisuutta.[4][66]

Yhteisvaikutukset muiden kemiallisten aineiden kanssa

muokkaa

Tupakointi vähentää SSRI-lääkkeiden tehoa, koska nikotiini nopeuttaa SSRI-ryhmän lääkeaineiden poistumista elimistöstä.[68]

Vieroitus ja vieroitusoireet

muokkaa

SSRI-lääkkeiden säännöllinen käyttö aiheuttaa hermoston mukautumista siten, että aivoissa sekä ennen kaikkea verisuonissa ja ruoansulatuskanavassa sijaitsevien serotoniinireseptorien herkkyys vähenee ja hermoston alkaa erittämään entistä vähemmän serotoniinia. Monet vieroitusoireet johtuvat näistä muutoksista, joiden vuoksi elimistön on vaikea sopeutua lääkkeen määrän vähenemiseen.[69] SSRI-lääkitys on lopetettava asteittain annosta pienentämällä muutaman viikon tai kuukauden kuluessa, jotta vieroitusoireet jäisivät mahdollisimman vähäisiksi.[70] On varsin yleistä, ettei julkinen terveydenhuolto tarjoa riittävää tukea psyykenlääkkeistä vieroittautumiseen[71]. Vuonna 2016 perustettu Tarpeenmukainen hoito ry ylläpitää SSRI-vieroituksen vertaistukiryhmiä[72].

SSRI-lääkkeet aiheuttavat lopetusoireina tasapainohäiriöitä, puutumisoireita ja sähköiskun kaltaisia tuntemuksia. Yleisiä oireita ovat myös väsymys, univaikeudet, painajaisunet, ahdistuneisuus, ärtyneisyys, tuntoharhat, päänsärky ja hikoilu. Ruuansulatuskanavaan kohdistuvina oireina ilmenee lisäksi pahoinvointia, mahakipuja ja ripulia. Vieroitusoireiden ilmaantumisen todennäköisyys ei liity potilaan ikään taikka siihen, minkä sairauden johdosta potilas on lääkettä nauttinut. Lääkehoidon pituus sen sijaan lisää vieroitusoireiden riskiä.[40]

Suomessa käytössä olevia SSRI-lääkkeitä ja niiden kauppanimiä

muokkaa

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  • Lääkelaitos: Lääkkeiden luokitus (ATC) ja määritellyt vuorokausiannokset (DDD). Helsinki: Lääkelaitos/Edita Prima Oy, 2006. ISSN 1455-2698
  • Koulu Markku, Tuomisto Jouko: Farmakologia ja Toksikologia. (7., uud. p.) Jyväskylä: Medicina /Gummerus Oy, 2007. ISBN 978-951-97316-2-9

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ a b Juhana Piha: Ennenaikaisen siemensyöksyn hoito seksuaaliterveysklinikka.fi. Seksuaaliterveysklinikka.fi. Viitattu 22.1.2019.
  2. ↑ serotoniini Duodecim Terveyskirjasto. Viitattu 9.3.2022.
  3. ↑ Antidepressants nhs.uk. 24.10.2017. Viitattu 16.9.2019. (englanniksi)
  4. ↑ a b c d Jussi Pullinen: Kaksikymmentä onnen vuotta. Helsingin Sanomat 17.12.2007, D2.
  5. ↑ Eternal sunshine the Guardian. 13.5.2007. Viitattu 29.3.2022. (englanniksi)
  6. ↑ Henkilö | Vielä 20 vuotta sitten oli erikoista, jos joku kertoi olevansa masentunut, mutta sitten tapahtui käänne – ”Ihmiset ovat alkaneet pitää vaikeita elämänvaiheita sairautena”, sanoo tutkija Helsingin Sanomat. 15.6.2021. Viitattu 17.6.2021.
  7. ↑ Heel RC, Morley PA, et al. Zimelidine: a review of its pharmacological properties and therapeutic efficacy in depressive illness. Drugs. 1982 Sep;24(3):169–206. PMID 6215240
  8. ↑ Fagius J, Osterman PO, et al. Guillain-Barré syndrome following zimeldine treatment. J Neurol Neurosurg Psychiatry. 1985 Jan;48(1):65–9. PMID 3156214
  9. ↑ Katherine Sharpe: The silence of prozac. The Lancet Psychiatry, 1.10.2015, 2. vsk, nro 10, s. 871–873. doi:10.1016/S2215-0366(15)00430-7 ISSN 2215-0366 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
  10. ↑ A Brief History of Antidepressants By Laura Fitzpatrick Thursday, Jan. 07, 2010. http://content.time.com/time/health/article/0,8599,1952143,00.html
  11. ↑ Juha Mikkonen Masennus ja serotoniiniselektiiviset lääkkeet. 2000. (Arkistoitu – Internet Archive)
  12. ↑ Riikka Venäläinen: Onnellisuuspilleri ei ole ihmelääke, mutta auttaa monen kiinni elämään. Aviisi 5/97.
  13. ↑ a b Eternal sunshine the Guardian. 13.5.2007. Viitattu 9.3.2022. (englanniksi)
  14. ↑ Koulu Markku, Tuomisto Jouko: Farmakologia ja Toksikologia, s. 387. (7. uud. p.) Medicina /Gummerus Oy, 2007. ISBN 978-951-97316-2-9
  15. ↑ Lääkeresistentin depression lääkehoidon suuntaviivoja. Erkki Isometsä, Erkka Syvälahti: Duodecim Vsk. 47 • Nr: 7 / 2004 • s. 821
  16. ↑ JK Hicks et al.: Clinical Pharmacogenetics Implementation Consortium Guideline (CPIC) for CYP2D6 and CYP2C19 Genotypes and Dosing of Tricyclic Antidepressants: 2016 Update. Clinical Pharmacogenetics Implementation Consortium. 2016. Clinical Pharmacogenetics Implementation Consortium. Viitattu 2.7.2018.
  17. ↑ Elina Hiltunen, Elina Hiltunen: Masennuksesta selviää!, s. 180. Docento, 2018.
  18. ↑ Hermoston muovautuvuus ja masennuksesta toipuminen, Eero Castrén; Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 16/2009;125(16):1781–6
  19. ↑ Jani Kaaro: Masennuslääkkeen tehoa epäillään. (Tiede-sivut) Helsingin Sanomat, 19.7.2011, s. B8.
  20. ↑ Antidepressant test. https://spectrumnews.org/news/spotted/antidepressant-test-federally-funded-flop-budget-boost/
  21. ↑ a b Irving Kirsch: Antidepressants and the Placebo Effect. Zeitschrift Fur Psychologie, 2014, nro 3, s. 128–134. PubMed:25279271 doi:10.1027/2151-2604/a000176 ISSN 2190-8370 Artikkelin verkkoversio.
  22. ↑ Jay C. Fournier, MA; Robert J. DeRubeis, PhD; Steven D. Hollon, PhD; Sona Dimidjian, PhD; Jay D. Amsterdam, MD; Richard C. Shelton, MD; Jan Fawcett, MD: Antidepressant Drug Effects and Depression Severity. The Journal of the American Medical Association, 2010, 303. vsk, nro 1, s. 47–53. PubMed:20051569 doi:10.1001/jama.2009.1943 ISSN 0098-7484 Artikkelin verkkoversio. Mm. "The magnitude of benefit of antidepressant medication compared with placebo ... may be minimal or nonexistent, on average, in patients with mild or moderate symptoms. For patients with very severe depression, the benefit of medications over placebo is substantial."
  23. ↑ John Kelley: Antidepressants: Do They "Work" or Don't They?. Scientific American, March 2, 2010. Artikkelin verkkoversio.
  24. ↑ Pekka Hiltunen: Iso ei. Image 28.10.2010
  25. ↑ Peter C. Gøtzsche, Pernille K. Gøtzsche: Cognitive behavioural therapy halves the risk of repeated suicide attempts: systematic review. Journal of the Royal Society of Medicine, 2017-10, nro 10, s. 404–410. PubMed:29043894 doi:10.1177/0141076817731904 ISSN 1758-1095 Artikkelin verkkoversio.
  26. ↑ J. G. Rabkin, J. S. Markowitz, J. Stewart, P. McGrath, W. Harrison, F. M. Quitkin: How blind is blind? Assessment of patient and doctor medication guesses in a placebo-controlled trial of imipramine and phenelzine. Psychiatry Research, 1986–9, nro 1, s. 75–86. PubMed:3538107 ISSN 0165-1781 Artikkelin verkkoversio.
  27. ↑ Christopher Baethge, Oliver P. Assall, Ross J. Baldessarini: Systematic review of blinding assessment in randomized controlled trials in schizophrenia and affective disorders 2000–2010. Psychotherapy and Psychosomatics, 2013, nro 3, s. 152–160. PubMed:23548796 doi:10.1159/000346144 ISSN 1423-0348 Artikkelin verkkoversio.
  28. ↑ http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=suo00029 (Arkistoitu – Internet Archive)
  29. ↑ Maria Tojkander: Masennuslääke lisää itsemurhayrityksiä 5.12.2006. Mediuutiset. Arkistoitu 7.4.2014. Viitattu 26.8.2009.
  30. ↑ Per-Henrik Zahl, Diego De Leo, Øivind Ekeberg, Heidi Hjelmeland, Gudrun Dieserud: The relationship between sales of SSRI, TCA and suicide rates in the Nordic countries. BMC Psychiatry, 6.8.2010, nro 1, s. 62. PubMed:20691035 doi:10.1186/1471-244X-10-62 ISSN 1471-244X Artikkelin verkkoversio.
  31. ↑ Masennuslääkkeiden käyttö lisääntynyt huimasti 14.8.2009. Helsingin Sanomat.
  32. ↑ Katja Kuokkanen: Masennuksen takia 38 000 eläkkeellä. Helsingin Sanomat, 4.9.2009.
  33. ↑ Bonnet U. "Moclobemide: therapeutic use and clinical studies." CNS Drug Rev. 2003 Spring;9(1):97–140. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12595913
  34. ↑ Ulrich Tacke: Auttavatko masennuslääkkeet todella? (pdf) 2008;124:1931-1932. Duodecim. Viitattu 5.8.2009.
  35. ↑ Turner EH, Matthews AM, Linardatos E, Tell RA, Rosenthal R: Selective Publication of Antidepressant Trials and Its Influence on Apparent Efficacy. New England Journal of Medicine, 2008, 358. vsk, s. 252–260. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  36. ↑ New Study Suggests Antidepressants Save Lives ScienceDaily. Viitattu 27.6.2024. (englanniksi)
  37. ↑ Ncbi.nlm.nih.gov Abstract
  38. ↑ Genetic test allows personalised drug therapy DrugResearcher.com 7.5.2005.
  39. ↑ Elina Hiltunen, Elina Hiltunen: Masennuksesta selviää!, s. 180. Docendo, 2018.
  40. ↑ a b Liisa Komulainen: Mitä ovat masennuslääkkeiden lopetusoireet? Apteekkari 7–8/2007
  41. ↑ a b Matti O. Huttunen 2008: Masennuksen hoidossa käytettävät lääkkeet (Arkistoitu – Internet Archive)
  42. ↑ Serotoniinisyndrooma, Yhtyneet laboratoriot[vanhentunut linkki]
  43. ↑ Juha Mikkonen 2000, Masennus ja serotoniiniselektiiviset lääkkeet (Arkistoitu – Internet Archive), Tukiasema.net
  44. ↑ Melanie P Jensen, Oliver J Ziff, Gargi Banerjee, Gareth Ambler, David J Werring: The impact of selective serotonin reuptake inhibitors on the risk of intracranial haemorrhage: A systematic review and meta-analysis. European Stroke Journal, 2019-6, nro 2, s. 144–152. PubMed:31259262 doi:10.1177/2396987319827211 ISSN 2396-9873 Artikkelin verkkoversio.
  45. ↑ Uutta tietoa masennuslääkkeiden yhteydestä aivoverenvuotoon Ilta-Sanomat. 16.10.2020. Viitattu 18.10.2020.
  46. ↑ Gouvêa TS, Morimoto HK, de Faria MJ, Moreira EG, Gerardin DC: Maternal exposure to the antidepressant fluoxetine impairs sexual motivation in adult male mice. Pharmacol. Biochem. Behav., 2008, 90. vsk, nro 3, s. 416–9. PubMed:18457868 doi:10.1016/j.pbb.2008.03.025 Artikkelin verkkoversio.
  47. ↑ Maciag D, Simpson KL, Coppinger D, et al.: Neonatal antidepressant exposure has lasting effects on behavior and serotonin circuitry. Neuropsychopharmacology, 2006, 31. vsk, nro 1, s. 47–57. PubMed:16012532 doi:10.1038/sj.npp.1300823
  48. ↑ de Jong TR, Snaphaan LJ, Pattij T, et al.: Effects of chronic treatment with fluvoxamine and paroxetine during adolescence on serotonin-related behavior in adult male rats. Eur Neuropsychopharmacol, 2006, 16. vsk, nro 1, s. 39–48. PubMed:16107310 doi:10.1016/j.euroneuro.2005.06.004 Artikkelin verkkoversio.
  49. ↑ Montejo-González AL, Llorca G, Izquierdo JA, Ledesma A, Bousoño M, Calcedo A, Carrasco JL, Ciudad J, Daniel E, De la Gandara J, Derecho J, Franco M, Gomez MJ, Macias JA, Martin T, Perez V, Sanchez JM, Sanchez S, Vicens E. "SSRI-induced sexual dysfunction: fluoxetine, paroxetine, sertraline, and fluvoxamine in a prospective, multicenter, and descriptive clinical study of 344 patients." J Sex Marital Ther. 1997 Fall;23(3):176–94. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/9292833
  50. ↑ Montejo AL, Llorca G, Izquierdo JA, Rico-Villademoros F. "Incidence of sexual dysfunction associated with antidepressant agents: a prospective multicenter study of 1022 outpatients. Spanish Working Group for the Study of Psychotropic-Related Sexual Dysfunction." J Clin Psychiatry. 2001;62 Suppl 3:10–21. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11229449
  51. ↑ a b Csoka AB, Bahrick AS, Mehtonen O-P: Persistent Sexual Dysfunction after Discontinuation of Selective Serotonin Reuptake Inhibitors (SSRIs). J Sex Med., 2008, 5. vsk, nro 1, s. 227–33. PubMed:18173768 doi:10.1111/j.1743-6109.2007.00630.x Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  52. ↑ Marita Räsänen: Naisen seksuaalitoimintojen häiriöt Duodecim 119(3):219–27. 2003.
  53. ↑ Philipp M, Tiller JW, Baier D, Kohnen R. "Comparison of moclobemide with selective serotonin reuptake inhibitors (SSRIs) on sexual function in depressed adults. The Australian and German Study Groups." Eur Neuropsychopharmacol. 2000 Sep;10(5):305–14.
  54. ↑ Adson DE, Kotlyar M: Premature ejaculation associated with citalopram withdrawal. Ann Pharmacother, 2003, 37. vsk, nro 12, s. 1804–6. PubMed:14632589 doi:10.1345/aph.1D214 Artikkelin verkkoversio.
  55. ↑ Goldmeier D, Bell C, Richardson D: Withdrawal of selective serotonin reuptake inhibitors (SSRIs) may cause increased atrial natriuretic peptide (ANP) and persistent sexual arousal in women?. J Sex Med, 2006, 3. vsk, nro 2, s. 376. PubMed:16490037 doi:10.1111/j.1743-6109.2006.00224.x
  56. ↑ Leiblum SR, Goldmeier D: Persistent genital arousal disorder in women: case reports of association with anti-depressant usage and withdrawal. J Sex Marital Ther, 2008, 34. vsk, nro 2, s. 150–9. PubMed:18224549 doi:10.1080/00926230701636205 Artikkelin verkkoversio.
  57. ↑ Koyuncu H, Serefoglu EC, Yencilek E, Atalay H, Akbas NB, Sarıca K. "Escitalopram treatment for premature ejaculation has a negative effect on semen parameters." Int J Impot Res. 2011 Nov–Dec;23(6):257–61. doi: 10.1038/ijir.2011.35. Epub 2011 Jul 21. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21776003
  58. ↑ Masennuslääke voi vaikuttaa sikiön kehitykseen (Arkistoitu – Internet Archive) Yle terveys 16.5.2003
  59. ↑ Heli Malm, Kirsi Vähäkangas, Anna-Liisa Enkovaara ja Olavi Pelkonen: Lääkkeet raskauden ja imetyksen aikana (PDF) laakelaitos.fi. 2008. Lääkelaitos.fi.[vanhentunut linkki]
  60. ↑ a b Lars Henning Pedersen, Tine Brink Henriksen, Jørn Olsen: Fetal Exposure to Antidepressants and Normal Milestone Development at 6 and 19 Months of Age. Pediatrics Vol. 125 No. 3 March 1, 2010, pp. e600 -e608
  61. ↑ Arja Kivipelto: Maallikko sai tiedelehteen hypoteesinsa migreenin syystä. Helsingin Sanomat 26.8.2008
  62. ↑ Women on antidepressant drugs may experience lactation difficulties news-medical.net.
  63. ↑ Osteoporoosi ja psyykenlääkkeet. 30.01.2013. http://www.terveyskirjasto.fi/terveysportti/uutissorvi_uusi.uutissivu?p_uutis_id=16283&p_palsta_id=4 (Arkistoitu – Internet Archive)
  64. ↑ Suositus - Käypä hoito www.kaypahoito.fi. Viitattu 30.3.2016.
  65. ↑ Surmontilin valmisteyhteenveto (Arkistoitu – Internet Archive) Fimea
  66. ↑ a b Seronilin pakkausseloste Lääkeinfo.fi
  67. ↑ Osa masennuslääkkeistä mahdollisesti haitaksi keuhkoahtaumatautia sairastaville www.duodecim.fi. Viitattu 19.12.2021.
  68. ↑ Tupakointi, nikotiiniriippuvuus ja vieroitushoidot. Käypä hoito 1.12.2006.
  69. ↑ ”Psyykenlääkevieroitus: uhka vai mahdollisuus? - Anna-Kaisa Turpeinen”. fi-FI
  70. ↑ Masennuslääkkeiden käyttö lasten ja nuorten hoidossa (Lääkelaitoksen tiedote 5/2004) nam.fi. Arkistoitu 10.1.2010. Viitattu 26.8.2009.
  71. ↑ Hulluna Suomessa -sivusto. Psyykenlääkevieroittautumisryhmä. https://madinfinland.org/toiminta/taho-tampere/vertaistukiryhma/ (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 8.3.2019.
  72. ↑ https://madinfinland.org/toiminta/taho-helsinki/ssri-ryhma/ (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 8.3.2019.
  73. ↑ Ihmisille tarkoitettujen lääkevalmisteiden valmisteyhteenvedot ATC-koodin perusteella: N06AB10 Fimea.
  74. ↑ Ihmisille tarkoitettujen lääkevalmisteiden valmisteyhteenvedot ATC-koodin perusteella: N06AB03 Fimea.
  75. ↑ Ihmisille tarkoitettujen lääkevalmisteiden valmisteyhteenvedot ATC-koodin perusteella: N06AB08 Fimea.
  76. ↑ Ihmisille tarkoitettujen lääkevalmisteiden valmisteyhteenvedot ATC-koodin perusteella: N06AB06 Fimea.
  77. ↑ Ihmisille tarkoitettujen lääkevalmisteiden valmisteyhteenvedot ATC-koodin perusteella: N06AB04 Fimea.
  78. ↑ Ihmisille tarkoitettujen lääkevalmisteiden valmisteyhteenvedot ATC-koodin perusteella: N06AB05 Fimea.

Aiheesta muualla

muokkaa
Antidepressantit
Valikoivat takaisinoton estäjät ja/tai reseptorimodulaattorit
SNRI:t
NRI:t
SARI:t
SMS:t
Muut
Tetrasykliset masennuslääkkeet
Ei-selektiiviset
MAOA-selektiiviset
MAOB-selektiiviset

selegiliini

‡ markkinoilta poistettu lääke, † kokeellinen lääke,* ei myynnissä Suomessa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Selektiiviset_serotoniinin_takaisinoton_estäjät&oldid=22707743”