Levomilnasipraani

kemiallinen yhdiste
Levomilnasipraani
Levomilnasipraani
Systemaattinen (IUPAC) nimi
(1S,2R)-2-(aminometyyli)-N,N-dietyyli-1-fenyylisyklopropaani-1-karboksamidi
Tunnisteet
CAS-numero 96847-54-0
ATC-koodi N06AX17
PubChem 6917779
DrugBank DB08918
Kemialliset tiedot
Kaava C17H27NO2 
Moolimassa 246.35 g/mol
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus 92 %
Metabolia maksa
Puoliintumisaika 12 tuntia
Ekskreetio renaalinen
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus

ei myynnissä Suomessa

Antotapa suun kautta

Levomilnasipraani on serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjien (SNRI) -ryhmään kuuluva masennuslääke. Sen ovat kehittäneet amerikkalinen lääkeyhtiö Forest Laboratories ja ranskalainen lääkeyhtiö Laboratoires Pierre Fabre. Lääkeaineena se on hyvin läheistä sukua toisen levomilnasipraanin kehittäjän,Laboratoires Pierre Fabren aikoinaan markkinoille tuomalle milnasipraanille.[1] Levomilnasipraania ei myydä Suomessa, sen sijaan se on myynnissä Yhdysvalloissa ja Kanadassa masennukseen hoitoon määrättynä tuotenimellä Fetzima. Myöhemmin irlantilaisen Allerganin ostettua Froest Laboratoriesin lääkkeen myyntioikeus on jäänyt Allerganille. Myyntiluvan levomilmasipraanille myönsi Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto FDA vuonna 2013 masennuksen hoitoon.[2]

Euroopassa levomilnasipraanin toimivuutta tutkitaan akuutin iskeemisen halvauksen saaneiden kuntouttamisessa.[3]

Käyttö ja vaikutuksetMuokkaa

Sekä levomilnasipraanin että milnasipraanin takaisinoton esto serotoniinille sekä nora-adrenaliinille on paljon tasaisempi kuin muissa SNRI-lääkkeissä. Tasaisempi välittäjäaineiden takaisinoton esto saattaa tutkimusten mukaan tehostaa lääkettä, mutta tämä ei ole varmaa. Toisaalta, se voi aiheuttaa ylimääräisiä haittavaikutuksia muihin SNRI-lääkkeisiin verrattuna. Seitsemässä satunnaistetussa tuplasokkolääketutkimuksessa keskimäärin levomilnasipraani todettiin lumelääkettä tehokkaammaksi masennuksen hoidossa lyhyellä aikavälillä. Tutkimukset eivät kuitenkaan antaneet näyttöä pitkäaikaisen käytön tehokkuudesta. Näiden tutkimusten mukaan levomilnasipraanin käytön keskeyttämisten määrä haittavaikutuksista johtuen oli melko matala.[3]

LähteetMuokkaa

  1. Łukasz Zadka, Ewelina Dziwota, Marcin Olajossy: LEVOMILNACIPRAN--A SUCCESSOR OF MILNACIPRAN WITH A HIGHER NORADRENERGIC SELECTIVITY. Acta Poloniae Pharmaceutica, 2016-03, nro 2, s. 285–289. PubMed:27180420. ISSN 0001-6837. Artikkelin verkkoversio.
  2. PubChem: Levomilnacipran pubchem.ncbi.nlm.nih.gov. Viitattu 10.3.2020. (englanniksi)
  3. a b Antonio Bruno, Paolo Morabito, Edoardo Spina, Maria Rosaria Muscatello: The Role of Levomilnacipran in the Management of Major Depressive Disorder: A Comprehensive Review. Current Neuropharmacology, 2016-2, nro 2, s. 191–199. PubMed:26572745. doi:10.2174/1570159X14666151117122458. ISSN 1570-159X. Artikkelin verkkoversio.