Serotoniini

kemiallinen yhdiste

Serotoniini eli 5-hydroksi-tryptamiini (5-HT) on kudoshormoni sekä aivojen välittäjäaine. Sen toiminta keskushermostossa vaikuttaa muun muassa mielialaan, vireystilaan, aggressiivisuuteen ja ruokahaluun. Muualla elimistössä serotoniini supistaa verisuonia sekä osallistuu verenpaineen säätelyyn ja ruoansulatuskanavan toimintaan.[1]

Serotoniini
Tunnisteet
IUPAC-nimi 3-(2-aminoetyyli)-1H-indol-5-oli
CAS-numero 50-67-9
PubChem CID 5202
SMILES C1=CC2=C(C=C1O)C(=CN2)CCN
Ominaisuudet
Molekyylikaava C10H12N2O
Moolimassa 176,251 g/mol
Sulamispiste 121–122 °C

Elimistössä osa hermosoluista ja suoliston soluista valmistavat serotoniinia tryptofaanista, joka on yksi välttämättömistä aminohapoista. Suurin osa aivojen tarvitsemasta serotoniinista tuotetaan suolistossa[2]. Auringonvalon on havaittu lisäävän elimistön serotoniinin tuotantoa ja kuljetusta siten, että elimistön serotoniinipitoisuudet ovat korkeimmillaan loppukesällä ja syksyllä ja matalimmillaan keväällä.[3].

Veressä serotoniini kulkeutuu verihiutaleissa, albumiiniproteiiniin sitoutuneena sekä pienissä määrin sellaisenaan sitoutumatta muihin molekyyleihin.

Serotoniinitoimintaan vaikuttavia lääkkeitä ovat

Yleistä

muokkaa

Serotoniini vaikuttaa mielialaan, ja sen vajaus voi ilmetä alakulona, apatiana, masennuksena ja kroonisena väsymyksenä. Serotoniinin puute voi aiheuttaa myös impulsiivista ja väkivaltaista käytöstä. Koska serotoniini on pimeähormoni melatoniinin esiaste, sen puute vaikuttaa jossain määrin myös nukkumiseen. Serotoniini säätelee ihmisen ruoka- ja seksihaluja: serotoniinin puute voi aiheuttaa ruokahalun ja makeanhimon lisääntymistä[4]. Elimistön liika serotoniinipitoisuus vähentää puolestaan seksuaalista halukkuutta ja kykyä seksuaaliseen nautintoon[5].

Kemialliselta rakenteeltaan serotoniini on tryptamiini kuten monet psykotrooppiset aineet (psilosybiini ja DMT). Tryptofaani (C11H12N2O2) on serotoniinin esiaste. Serotoniini toimii aivojen käpylisäkkeessä melatoniinin (C13H16N2O2) synteesin lähtöaineena. 5-Hydroksi-indolyyliasetaatti on serotoniinin pääasiallinen aineenvaihduntatuote.

Ihmisen herkkyys voimakkaille kipuärsykkeille on kääntäen verrannollinen aivojen serotoniinipitoisuudelle[6]. Kannerin syndroomaisilla lapsilla tavataan yleensä hyvin korkeita veren seerumin serotoniinipitoisuuksia, joiden on havaittu korreloivan autististen piirteiden voimakkuuden kanssa.[7]

Serotoniinin määrään voidaan vaikuttaa erilaisilla lääkkeillä, kuten serotoniinin takaisinoton estäjillä (SSRI-lääkkeet) tai MAO-inhibiittoreilla. Edelliset toimivat estämällä serotoniinin takaisinottoa synapsiraosta lähettävään neuroniin sitoutumalla kuljetusproteiiniin, kun taas jälkimmäiset estävät presynaptisessa hermopäätteessä serotoniinin metaboliaa katalysoivan entsyymin (MAO-A) toimintaa. Metabolian estyminen lisää vapaan serotoniinin pitoisuutta, josta seuraa myös kokonaispitoisuuden kasvaminen.

95 prosenttia elimistön serotoniinista valmistuu suolistossa[8].

Serotoniinireseptorit

muokkaa
Pääartikkeli: Serotoniinireseptori

Serotoniinireseptoreita eli 5-HT-reseptoreita on seitsemää tyyppiä, 5-HT1–7, jotka jakautuvat edelleen lukuisiin alatyyppeihin. Lukuun ottamatta 5-HT3-reseptoria, joka on ligandiporttinen Na+ ja K+ -kationikanava, kaikki muut serotoniinireseptorit ovat G-proteiinikytkentäisiä reseptoreja, jotka aktivoivat toisiolähettejä hermosolun sisällä, jotta viesti välittyy eteenpäin.

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa