Avaa päävalikko

Psilosiini

kemiallinen yhdiste

Psilosiini (4-hydroksi-N,N-dimetyylitryptamiini, 4-HO-DMT) on psykedeelisenä päihteenä käytetty ja vaikutuksiltaan psykedeelinen sieniperäinen alkaloidi ja hermostoon vaikuttava aine.[1] Kemialliselta rakenteeltaan se muistuttaa läheisesti aivojen omaa välittäjäainetta serotoniinia, ja kuuluu samoin tryptamiineihin. Psilosiinin fosforihappoesteri, jota myös esiintyy psilosiinipitoisissa sienissä, on nimeltään psilosybiini. Psilosiini on varsin herkkä hapettumiselle eikä kestä säilömistä hyvin.

Psilosiini
Psilocin Structural Formulae V.1.svg
Tunnisteet
CAS-numero 520-53-6
IUPAC-nimi 3-[2-(Dimetyyliamino)etyyli]-4-indololi
Ominaisuudet
Kemiallinen kaava C12H16N2O
Moolimassa 204,27 g/mol
Sulamispiste 173–176 °C
Suippumadonlakki (Psilocybe semilanceata) sisältää psilosiinia.

Psilosiinin uskotaan välittävän vaikutuksensa päihdekäytössä samantyyppisellä mekanismilla kuin LSD. Kuten LSD, myös psilosiini vaimennussäätelee psykedeelisen vaikutuksen kannalta tärkeitä serotoniinireseptoreita, eli saa ne vähentämään kokonaisherkkyyttään kiinnittyvälle yhdisteelle. Vaimennussäätelyn uskotaan olevan nopeasti syntyvän toleranssin taustalla.

LakiMuokkaa

Psilosiini on luokiteltu huumausaineeksi Suomessa.[2]

HistoriaMuokkaa

Psilosiinin eristi ensimmäisenä Albert Hofmann kumppaneineen Psilocybe mexicana -lajista vuonna 1958. Hofmann myös syntetisoi aineen pian eristämisen jälkeen.

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Markku Koulu, Eero Mervaala (toim.): ”Sienimyrkytykset”, Farmakologia ja toksikologia, s. 1201-1206. 10. painos. Kustannus Oy Medicina, 2018. ISBN 978-951-97316-7-4.
  2. Edita Publishing Oy: FINLEX ® – Ajantasainen lainsäädäntö: Valtioneuvoston asetus huumausaineina… 543/2008 www.finlex.fi. Viitattu 7.12.2017.

Aiheesta muuallaMuokkaa