Tryptamiini

kemiallinen yhdiste
Tämä artikkeli käsittelee yhtä kemiallista yhdistettä. Kemiallisten yhdisteiden joukkoa käsittelee tryptamiinit.

Tryptamiini on aineenvaihduntatuote jota esiintyy pieninä pitoisuuksina eläimissä, kasveissa ja elintarvikkeissa.[1] Tryptamiini on biogeeninen amiini, jollaisia voi muodostua elintarvikkeisiin pilaantumisen yhteydessä. Muiden muassa aivojen välittäjäaine serotoniini kuuluu tryptamiineihin. Tryptamiini nostaa verenpainetta ja aiheuttaa ruokamyrkytyksen.[2] Tryptamiinia esiintyy nisäkkäiden aivoissa luontaisesti ja sillä uskotaan olevan rooli neuromodulaattorina tai välittäjäaineena.[3] Tryptamiini toimii TAAR agonistina, serotoniinia vapauttavana aineena[4] ja serotoniiniaktiivisuuden lisääjänä.[5] Sen hajottaa elimistössä MAO-A ja MAO-B.[6] Rottien aivojen tryptamiinipitoisuus on noin 3,5 pmol/g.[7]

Tryptamiini
Tunnisteet
IUPAC-nimi 2-(1H-indoli-3-yyli)etanamiini
CAS-numero
PubChem CID
Ominaisuudet
Molekyylikaava C10H12N2
Moolimassa 160,216 g/mol
Sulamispiste 113–117 °C

Tryptamiinin aiheuttamia oireita ovat migreenityyppinen päänsärky, ihon punoitus, nokkosihottuma, vatsakivut sekä ripuli. Mukana voi myös olla huimausta, huulten ja kielen turvotusta sekä sydämentykytystä.[8]

Kasveissa tryptamiini toimii auksiini indoli-3-etikkahapon biosynteesin välivaiheena. Tryptamiinin kemiallisesti valmistettavia lukemattomia johdannaisia ja sukulaisaineita käytetään niin sanottuina muuntohuumeina.[9] Myös luonnosta löytyviä tryptamiineja, kuten useissa sienilajeissa esiintyvää psilosybiiniä tai esimerkiksi shamaanikahvikki (Psychotria viridis) -kasvissa esiintyvää dimetyylitryptamiinia voidaan käyttää päihtymistarkoitukseen.

Lähteet

muokkaa
  1. http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/tietoa+elintarvikkeista/elintarvikevaarat/elintarvikkeiden+luontaiset+myrkyt/elintarvikkeiden+biogeeniset+amiinit (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. Susanna Eerola ym.: Biogeenisten amiinien esiintyminen eräissä kaupan olevissa sekä ruokamyrkytysepäilyn yhteydessä tutkituissa elintarvikkeissa (pdf) 1999. Elintarvikevirasto. Viitattu 8.8.2009.[vanhentunut linkki]
  3. Jones R.S.: "Tryptamine: a neuromodulator or neurotransmitter in mammalian brain?". Progress in neurobiology 19 (1–2): 117–139., 1982. doi:10.1016/0301-0082(82)90023-5
  4. Wölfel R, Graefe KH: "Evidence for various tryptamines and related compounds acting as substrates of the platelet 5-hydroxytryptamine transporter". Naunyn-Schmiedeberg's Archives of Pharmacology 345 (2): 129–36., February 1992. doi:10.1007/BF00165727
  5. Shimazu S, Miklya I.: Pharmacological studies with endogenous enhancer substances: β-phenethylamine, tryptamine, and their synthetic derivatives. Progress in Neuropsychopharmacology & Biological Psychiatry. 2004; 28:421–427., 2004. PubMed:15093948 doi:10.1016/j.pnpbp.2003.11.016 S2CID:37564231
  6. The oxidation of tryptamine by the two forms of monoamine oxidase in human tissues. Biochemical Pharmacology Volume 35, Issue 19, 1 October 1986, Pages 3255-3260, 1986. doi:10.1016/0006-2952(86)90421-1 ISSN 0006-2952
  7. Conversion of trichloroethylene to chloral using occupationally relevant levels. Toxicology Volume 226, Issue 1, 1 September 2006, Pages 76-77, 2006. doi:10.1016/j.tox.2006.05.102 Artikkelin verkkoversio.
  8. Pauliina Susi (toim.): M.o.t. Yliopisto-lehti. 19/1997. Viitattu 8.8.2009.
  9. Sosiaali- ja terveysministeriön muistio STM. Arkistoitu 10.12.2012. Viitattu 8.8.2009.

Aiheesta muualla

muokkaa
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.