Dihydrokodeiini
| |
Dihydrokodeiini
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| 4, 5α-epoksi-3-metoksi-17-metyylimorfinan-6-oli | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | NO2 |
| PubChem | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C18H23NO3 |
| Moolimassa | 301,38 g/mol |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | 20%[1] |
| Metabolia | Hepaattinen |
| Puoliintumisaika | 4 tuntia |
| Ekskreetio | Renaalinen |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
C (US) |
| Reseptiluokitus |
?(AU) Schedule I(CA) Class B(UK) Schedule II(US) |
| Riippuvuusalttius | Korkea |
| Antotapa | Oraalinen, intramuskulaarinen, ihonalainen, rektaalinen; mahdollisesti myös sublinguaalinen, bukkaalinen |
Dihydrokodeiini on puolisynteettinen opioidijohdannainen, joka kehitettiin Saksassa 1908. Sitä käytetään kivun hoitoon, vakavaan hengenahdistukseen sekä yskänlääkkeenä joko yksinään tai yhdistettynä parasetamoliin tai aspiriiniin. Joissain maissa sitä käytetään huumeidenvieroitushoitoihin metadonin tilalla.
Se on rakenteeltaan muuten samanlainen kodeiinin kanssa, paitsi että 7,8-kaksoissidoksen tilalla on yksinkertainen sidos.
LähteetMuokkaa
- ↑ Rowell F, Seymour R, Rawlins M (1983). "Pharmacokinetics of intravenous and oral dihydrocodeine and its acid metabolites". Eur J Clin Pharmacol 25 (3): 419–24. doi:. PMID 6628531.
Aiheesta muuallaMuokkaa
Parasetamoli · Tetrahydrokannabinoli · Kannabinoidit · Ketamiini
alfentaniili • buprenorfiini • dekstropropoksifeeni • dihydrokodeiini • endorfiini • etyylimorfiini • fentanyyli • heroiini • hydrokodoni • hydromorfoni • karfentaniili • kodeiini • metadoni • morfiini • nalbufiini • oksikodoni • oksimorfoni • pentatsosiini • petidiini • propoksifeeni • remifentaniili • sufentaniili • tebaiini • tramadoli