Wikipedia

Myrkytys

patologinen tila jok aiheutuu altistumisesta myrkylliselle aineelle

Myrkytys on minkä tahansa aineen myrkyllisen annoksen aiheuttama häiriö elintoiminnoissa. Se voi aiheuttaa toiminnallisia vaikutuksia (esim. päänsärky lievässä häkämyrkytyksessä), pysyviä rakenteellisia muutoksia (esim. aivovaurio vaikeassa häkämyrkytyksessä) tai kuoleman (vaikeassa häkämyrkytyksessä kuolema voi seurata aivojen tai sydämen hapenpuutteesta).[1] Myrkyttäytyminen on yksi yleisimmistä itsemurhan tekotavoista[2].

Myrkytysten hoito muokkaa

Tärkein hoito myrkytyksissä on oireiden hoito, erityisesti verenkierrosta ja hengityksestä huolehtiminen sekä viimeistään sairaalassa nestetasapainosta huolehtiminen. Lääkehiili voi estää tehokkaasti myrkyn imeytymistä, sitä paremmin, mitä aikaisemmin ja enemmän sitä annetaan (aikuisille 50–100 g, lapsille 1–2 g/kg esim. jogurtissa).[3] Aikaisemmin yleisesti käytetty mahahuuhtelu ei ole kovin tehokas ja voi olla vaarallinen, ja sen käyttö on vähentynyt. Samoin ennen yleistä oksettamista ei juuri enää käytetä.

Vastamyrkkyjä eli antidootteja on käytettävissä muutamissa tapauksissa, niistä ehkä tavallisimpina opioidimyrkytysten hoito naloksonilla ja bentsodiatsepiinimyrkytyksen hoito flumatseniililla.[3] Myös organofosfaattimyrkytyksissä (hyönteismyrkkyjä) on tehokas atropiinihoito ja tarvittaessa obidoksiimi. Periaatteessa vastalääkkeitä on olemassa mm. useita lääkkeitä, raskasmetalleja ja eräitä käärmeenmyrkkyjä vastaan.[3] Happi on tehokas häkämyrkytyksessä ja etanoli metanolimyrkytyksessä.

Myrkytysten ehkäisy muokkaa

Lasten myrkytyksiä on lukumääräisesti kaikkein eniten ja niiden ehkäisy on tärkeää.[4] Lääkkeet, liuottimet, alkoholijuomat, tupakkatuotteet ja hyvin emäksiset pesuaineet tulisi säilyttää lasten ulottumattomissa. Lääkepakkausten lapsilukot ja läpipainopakkaukset auttavat ehkäisyssä. Myrkyllisiä kasveja on syytä välttää, jos perheessä on pieniä lapsia. Sienten keräämisessä ravintokäyttöön on tärkeää huomioida, että tunnistaa varmuudella keräämänsä sienen lajin.

Häkämyrkytys on nykyään petollinen, kun asunnot ovat hyvin tiiviitä. Takassa tai uunissa ei saa olla hiillosta, kun pellit suljetaan. Hiukkaspitoisuuteen perustuvan palovaroittimen oheen on hyvä hankkia myös häkävaroitin.[5]

Alkoholista ei usein tajuta, kuinka lähellä tappavia annoksia Suomessa liikutaan ns. ”tavanomaisen” alkoholinkäytön yhteydessä.[6] Erityisen hengenvaarallista on lääkkeiden tai huumeiden käyttö yhdessä alkoholin kanssa. Alkoholin myyminen ja välittäminen alaikäiselle on laitonta ja lain noudattaminen ehkäisisi vuosittain useita nuorten alkoholimyrkytyksiä. Lasten tai nuorten alkoholinkäyttö johtaa kuitenkin harvoin kuolemaan. Vuosien 1969–2003 seurantajaksolla alkoholimyrkytyksiin kuoli vain kolme alle 16-vuotiasta.[7][8] Alkoholin osuus lasten ja nuorten myrkytystapauksissa on Suomessa suurempi kuin muualla Euroopassa tai Yhdysvalloissa.[9]

Myrkyttäminen muokkaa

Myrkyttäminen on myrkytyksen aiheuttamista: myrkyn tarkoituksellista panemista johonkin, tai myrkyn antamista jollekin eliölle tappamistarkoituksessa.[10] Myrkkyä on käytetty usein murhissa, salamurhissa, itsemurhissa, teloituksissa ja sodassa.[11][12] Sitä on käytetty myös metsästyksessä ja kalastuksessa sekä torjunta-aineena.[13]

Salamurhassa myrkyttäminen on usein tehty myrkyttämällä uhrin ruoka. Myös monenlaisia esineitä on käytetty myrkyn saamiseksi uhrin kehoon huomaamatta.[14] Teloituksissa myrkyttämismenetelmänä on usein käytetty kaasukammiota tai myrkkyruisketta.[15]

Myrkkyä on käytetty nuolenkärjissä sodassa, metsästyksessä ja kalastuksessa. Keltit käyttivät nuolissaan jouluruusua ja muut eurooppalaiset lehtoukonhattua, kiinalaiset ukonhattua, eteläamerikkalaiset intiaanit myrkkysammakkoa sekä intiaanit ja afrikkalaiset myrkkykäärmeitä.[12]

Sodankäynnissä kemiallisena aseena on käytetty esimerkiksi ensimmäisestä maailmansodasta alkaen sinappikaasua.[16] Japanilainen Korkein totuus -kultti surmasi 12 ihmistä sariinilla hermokaasuhyökkäyksessä Tokion metroon 1995.[17]

Eläinkuntaa vastaan suunnatussa torjunnassa myrkyttämistä on käytetty taudinlevittäjiä kuten malariasääskeä ja puutiasia vastaan, sekä maataloustuholaisia kuten koloradonkuoriaista ja kärsäkkäitä vastaan.[18]

Tunnettuja myrkyllä surmattuja tai itsemurhaan pakotettuja ovat esimerkiksi Sokrates, Erwin Rommel, Georgi Markov ja Aleksandr Litvinenko. Lisäksi esimerkiksi Rooman keisarien Augustuksen ja Claudiuksen on epäilty kuolleen myrkyttämisen uhreina[19]. Myrkyttäminen oli tunnetusti hyvin yleistä renessanssin ja sitä seuranneen ajan Italiassa. Borgian suku myrkytti illalliskutsuillaan useita vastustajiaan. Katariina de’ Medicin väitetään tuoneen myrkyttämisen tavat Italiasta Ranskaan 1500-luvulla, ja häntä on kutsuttu ensimmäiseksi kokeelliseksi toksikologiksi. Nuo vuosisadat tunnettiinkin käytetyimmän myrkkynsä mukaan ”arsenikin aikakautena”.[20] Tunnettuja myrkyllä itsemurhan tehneitä ovat esimerkiksi Demosthenes, Kleopatra VII, useat natsijohtajat ja Alan Turing.[21]

Myrkytykset Suomessa muokkaa

Suomessa tapahtuu arviolta 10 000 sairaalahoitoa vaativaa myrkytystä vuodessa.[22] Myrkytystietokeskus vastaa vuosittain noin 30 000:een ihmisen myrkytysepäilyihin liittyvään puheluun. Suurin osa kyselyistä koskee alle 6-vuotiaiden lasten myrkytyksiä. Lasten myrkytysepäilyjä koskevissa kyselyissä painottuvat parasetamoli ja muut särkylääkkeet ja D-vitamiini, kasvit ja pesuaineet. Aikuisten myrkytystiedusteluissa painottuvat lääkkeet, pesuaineet, alkoholit, sekä petrolituotteet ja liuottimet.[22]

Myrkytyskuolemat Suomessa muokkaa

Myrkytykseen kuolee Suomessa noin 1 200 ihmistä vuodessa.[22] Näistä on tapaturmia noin kaksi kolmasosaa ja itsemurhia noin neljäsosa. Sairaalahoidossa ennuste on hyvä, kuolemaan johtaa alle yksi sadasta sairaalassa hoidetusta myrkytyksestä. Lasten ja nuorten myrkytyskuolemat ovat harvinaisia, häkämyrkytyksiä lukuun ottamatta yksikään lapsi ei kuollut vuonna 2006 tapaturmaisesti myrkytykseen.[22]

Yleisin kuolemaan johtavan myrkytyksen syy on alkoholi, noin 550 kuolemaa vuodessa.[3] Riskiryhmä on ennen muuta keski-ikäiset miehet.[22] 1990-luvulla metanolia sisältävien tuulilasinpesunesteiden aiheuttamat kuolemat lisääntyivät, kun Euroopan unionin yhteiskäytännöt palauttivat Suomen markkinoille vuosia sitten kielletyt metanolia denaturointiaineena sisältävät pesunesteet.[23][24] Varoitusmerkinnöillä ja vähentämällä metanolia sisältävien tuulilasin pesunesteiden käyttöä myrkytykset ovat vähentyneet.[25]

Lääkeaineista aiheutuu noin 550 kuolemantapausta vuodessa.[3] Tärkeimpiä aiheuttajia ovat opioidit, masennuslääkkeet ja psykoosilääkkeet. Noin puolessa tapauksista mukana on alkoholi. Suomalaista tutkimustietoa tulehduskipulääkkeiden aiheuttamista kuolemantapauksista ei ole mutta Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea arvelee yhdysvaltalaisten tutkimusten perusteella, että tulehduskipulääkkeet saattavat olla vuosittain osallisina 150–300 kuolemantapauksessa. Tulehduskipulääkkeet eivät aiheuta varsinaista myrkytystä, mutta vakavin sivuvaikutus on lisääntynyt riski mahasuolikanavan verenvuotoon.[26]

Huumausaineiden aiheuttamat kuolemat keskittyvät nuoriin, suurin ikäryhmä on 20–24-vuotiaat, mutta nuorimmat 15–16-vuotiaita.[22] Kuolemaan johtavia häkämyrkytyksiä on vuosittain noin sata,[3] suurin osa liittyy tulipaloihin, usein alkoholin vaikutuksen alaisena. Jonkin verran kuolemia aiheutuu liian aikaisesta tulisijan peltien sulkemisesta tai virheellisestä nestekaasulaitteen käytöstä. Osa on itsemurhia.[22]

Taulukot myrkytyskuolemista Suomessa muokkaa

Myrkytyskuolemat Suomessa 2008–2010, sulkeissa itsemurhien osuus
Aiheuttaja 2008 2009 2010
Alkoholit 542 (4) 466 (3) 408 (8)
Lääkeaineet 553 (239) 636 (301) 541 (242)
Häkä 108 (28) 99 (21) 90 (24)
Muu 10 (6) 10 (4) 9 (3)
Yhteensä 1 213 (277) 1 211 (329) 1 048 (277)
Lähde: Helsingin yliopiston Hjelt-instituutin oikeuskemian laboratorion tutkimukset[27]
Eri alkoholien aiheuttamat myrkytyskuolemat Suomessa 2008–2010, sulkeissa naisten osuus
Aiheuttaja 2008 2009 2010
Etanoli 522 (115) 432 (78) 375 (93)
Metanoli 15 (2) 30 (9) 24 (5)
Etyleeniglykoli 4 (0) 4 (1) 8 (1)
Isopropanoli 1 (1) 0 1 (0)
Yhteensä 542 (118) 466 (88) 408 (99)
Lähde:[27]
Osa Suomessa myrkytyskuolemien tärkeimmiksi löydöksiksi todetuista lääkeaineista vuoden 2010 järjestyksessä
Lääkeaine 2006 2007 2008 2009 2010
Buprenorfiini 28 35 32 38 49
Tramadoli 28 41 36 35 47
Kodeiini 49 44 61 46 39
Amitriptyliini 48 35 34 39 32
Levomepromatsiini 32 30 36 26 24
Tsopikloni 29 31 30 29 21
Fentanyyli 3 7 15 6 20
Ketiapiini 10 12 12 25 17
Mirtatsapiini 14 19 14 16 16
Metadoni 13 16 18 20 15
Pregabaliini 1 7 9 12 15
Lähde:[27]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Elonen E, Häkämyrkytys, s. 1141-1143, kirjassa Koulu M, Mervaala E, Tuomisto J, Farmakologia ja toksikologia, 8. p., Kustannus Oy Medicina, Kuopio 2012. Luettavissa myös verkossa http://www.medicina.fi
  2. ↑ Silke Bachmann: Epidemiology of Suicide and the Psychiatric Perspective. International Journal of Environmental Research and Public Health, 6.7.2018, 15. vsk, nro 7, s. 1425. PubMed:29986446. doi:10.3390/ijerph15071425. ISSN 1660-4601. Artikkelin verkkoversio.
  3. ↑ a b c d e f Kivistö KT, Olkkola KT, Yleisiä näkökohtia akuuteista myrkytyksistä, s. 1121–1128 kirjassa Koulu M, Mervaala E, Farmakologia ja toksikologia, 9. p., Kustannus Oy Medicina, Kuopio 2013. Luettavissa myös verkossa http://www.medicina.fi
  4. ↑ Myrkytysten ehkäisy (lyhyt ohje) Terveyskirjasto
  5. ↑ Tuomisto J. 100 kysymystä ympäristöstä ja terveydestä: arsenikista öljyyn, ss. 155-158. Kustannus Oy Duodecim, Helsinki 2005. ISBN 951-656-221-3. Verkossa englanniksi People don't die of carbon monoxide poisoning any more, do they?
  6. ↑ What if alcohol were treated as a chemical contaminant in food?
  7. ↑ Nuorten alkoholimyrkytykset tuplaantuneet takavuosista Savon Sanomat 5.2.2009.
  8. ↑ Harva piltti pesuainetta juo Raitis.fi 1.8.2009.
  9. ↑ Nuorten myrkytykset THL 20.11.2014.
  10. ↑ myrkyttää Kielitoimiston sanakirja. Viitattu 26.6.2015.
  11. ↑ Levy 2011, sisällys
  12. ↑ a b Levy 2011, s. 70–71.
  13. ↑ Levy 2011, s. 78–80, 70–71, 210.
  14. ↑ Levy 2011, s. 115.
  15. ↑ Levy 2011, s. 105–108.
  16. ↑ Levy 2011, s. 202.
  17. ↑ Levy 2011, s. 21–23.
  18. ↑ Levy 2011, s. 210.
  19. ↑ Levy 2011, s. 116–117.
  20. ↑ Levy 2011, s. 78–80.
  21. ↑ Levy 2011
  22. ↑ a b c d e f g Myrkytykset Terveyskirjasto
  23. ↑ Tuomisto J. 100 kysymystä ympäristöstä ja terveydestä: arsenikista öljyyn, s. 49–50. ISBN 951-656-221-3. Verkossa englanniksi Blind drunk or dead drunk?
  24. ↑ Jantunen M ym. Selvitys elinympäristön kemikaaliriskeistä, s. 185–186, Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B 11/2005.Kemikaaliselvitys
  25. ↑ Elonen E, Metanoli, s. 1138–1139, kirjassa Koulu M, Mervaala E, Tuomisto J, Farmakologia ja toksikologia, 8. p., Kustannus Oy Medicina, Kuopio 2012. Luettavissa myös verkossa http://www.medicina.fi
  26. ↑ Fimea kehottaa malttiin särkylääkkeiden käytössä Yle 12.10.2012.
  27. ↑ a b c Myrkytyskuolemien määrä on kääntynyt laskuun (Suomessa tapahtuneet myrkytyskuolemat vuosina 2008–2010) Suomen Lääkärilehti 22/2012.

Kirjallisuutta muokkaa

  • Koulu M, Mervaala E, Farmakologia ja toksikologia, 9. p., Kustannus Oy Medicina, Kuopio 2013. ISBN 978-951-97316-5-0. Vanhemmat painokset luettavissa verkossa.
  • Kinos M, Mustonen H, Paatela A, Pohjalainen T Vilska J. Myrkytystieto. Kandidaattikustannus Oy, Helsinki 1992. ISBN 951-8951-05-5.

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Myrkytys.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Myrkytys&oldid=22320256”