Animismi eli sielu-usko on käsitys, jonka mukaan kaikilla olioilla on sielu.[1] Antropologi Edward Tylor esitti teoksessaan Primitive Culture vuonna 1871 käsitteen animismi alkukantaisten kulttuurien uskonnoille, joiden mukaan jokainen luonnonesine, kuten kivi, puu tai vesiputous, on jumaluus tai sen ilmentymä. Siihen liittyy siis usko lukemattomiin henkiolentoihin, jotka asuvat esimerkiksi eläimissä ja kasveissa valvoen maailman tapahtumia ja vaikuttaen niihin. Ihmisillä tämä henkiaines on sielu, joka jää jäljelle ruumiin kuoltua. Animismin käsitettä on arvosteltu, mutta sen on sanottu sopivan yhä kuvaamaan uskomusjärjestelmiä, joilla ei ole kirjoituksiin jähmettynyttä teologista oppia. Animismia on myös rinnakkain järjestäytyneiden uskontojen kanssa, esimerkiksi buddhalaisuudessa.[2]

Veistos bodhipuussa Laosissa.

Metsästäjä-keräilijäheimojen animistisessa todellisuuskäsityksessä ihminen on yleensä jokseenkin tasavertainen eläinten, kasvien ja luonnonvoimien kanssa. Rituaalit ovat välttämättömiä, koska niillä pyydetään lupa käyttää eläimiä tai kasveja ravinnoksi, puuta polttopuuksi sekä muuta vastaavaa.[3]

Suomalaisten muinaisessa maailmankuvassa oli animistisia piirteitä. Kaikessa voitiin uskoa olevan voimaa tai olentoja, eli väkeä. Saamelaisilla oli useita pyhiä uhripaikkoja, joita kutsuttiin seidoiksi. Seidan haltijaa lepytettiin lahjoilla muun muassa metsästysonnen takaamiseksi.[3]

Afrikassa muokkaa

Afrikkalainen animismi on yksi vanhimmista uskonnoista, ja sen juuret voidaan jäljittää ihmisten henkisyyden kokemuksiin mielikuvien ja unien kautta. Tämä uskomusjärjestelmä on syvällä muun muassa Beninissä, jossa animistiset uskonnot ovat edelleen merkittävä osa kulttuuria sekä pohjoisissa muslimienemmistöisissä maakunnissa että etelässä, jossa on enemmän kristittyjä alueita.[4]

Yhteys voduniin muokkaa

Pääartikkeli: Voodoo

Tutkijat arvelevat, että vodun on uskonto, joka on peräisin Beninin alueelta. Se on synkretistinen uskonto, joka yhdistää piirteitä animismista, roomalaiskatolisuudesta sekä Länsi-Afrikan orjien taioista. Vodun tunnustaa laajan jumalten ja henkien pantheonin, kuten paikalliset, esi-isien ja holhoavat jumaluudet ja pyhimykset. Uskovat viestivät näiden henkien kanssa unien, transsitilojen ja rituaalien kautta.

Väestön enemmistö Beninissä uskoo animistisiin kultteihin ja erityisiin jumaluuksiin, joita kunnioitetaan vaihdellen eri alueilla. Etelä-Beninissä pantheonissa on noin 5000–6000 jumaluutta, jotka tunnetaan lännessä nimellä ”fetissit.” Nämä jumalat ovat tärkeitä osa Fonien, Jorubojen Orisha-kulttien sekä Minojen vodunin ja muiden Togon raja-alueiden asukkaiden uskonnollista elämää.

Animismi ja vodun ovat osa uskonnollista perinnettä ja kulttuuria Beninissä ja Länsi-Afrikassa. Ne ovat syvästi juurtuneet paikallisiin yhteisöihin ja jatkavat vaikutustaan monien ihmisten elämässä.[4]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. animismi. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2022.
  2. Jargon. Kulttuuriantropologian englanti-suomi oppisanasto. Kuudes, korjattu ja täydennetty painos. Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan julkaisusarja n:o 65. Jyväskylä: Kampus Kustannus, 2002. ISBN 951-9113-65-7.
  3. a b Tiimonen, Soili: Uskonto: Lukion kertauskirja. Porvoo Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-29836-0.
  4. a b Houngnikpo, Mathurin C. & Decalo, Samuel: Historical Dictionary of Benin, s. 52. The Scarecrow Press, 2013. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa