Animismi
Animismi eli sielu-usko on erityisesti luonnonkansojen keskuudessa yleinen käsitys, jonka mukaan kaikilla olioilla on sielu.[1][2] Antropologi Edward Tylor esitti käsitteen animismi varhaiskantaisten kulttuurien uskonnolle, jonka mukaan luonnonesineillä, kuten kivillä tai puilla, voi olla henki tai ne voivat olla henkien asuinsijoja. Siihen liittyy siis usko lukemattomiin henkiolentoihin, jotka asuvat esimerkiksi eläimissä ja kasveissa valvoen maailman tapahtumia ja vaikuttaen niihin. Ihmisillä tämä henkiolento on sielu, joka jää jäljelle ruumiin kuoltua.[3]
.jpg)
Animismin käsitettä on arvosteltu, mutta sen on sanottu sopivan yhä kuvaamaan uskomusjärjestelmiä, joilla ei ole kirjoituksiin jähmettynyttä teologista oppia. Animismi voi esiintyä rinnakkain järjestäytyneiden uskontojen, kuten buddhalaisuuden, kanssa.[3]
Metsästäjä-keräilijäheimojen maailmankuvassa ihminen on yleensä jokseenkin tasavertainen eläinten, kasvien ja luonnonvoimien kanssa. Rituaalit ovat välttämättömiä, koska niillä pyydetään lupa käyttää eläimiä tai kasveja ravinnoksi, puuta polttopuuksi sekä muuta vastaavaa.[4]
Suomalaisten muinaisessa maailmankuvassa oli animistisia piirteitä. Kaikessa voitiin uskoa olevan voimaa tai olentoja, eli väkeä. Saamelaisilla oli useita pyhiä uhripaikkoja, joita kutsuttiin seidoiksi – usein kiviä tai muita luonnonesineitä. Seidan haltijaa lepytettiin lahjoilla muun muassa metsästysonnen takaamiseksi.[4]
Animismin luonne
muokkaaAntropologi Edward Tylor esitti teoksessaan Primitive Culture vuonna 1871 käsitteen animismi alkukantaisten kulttuurien uskonnoille, joiden mukaan jokainen luonnonesine, kuten kivi, puu tai vesiputous, on henki tai henkien asuinpaikka. Siihen liittyy siis usko lukemattomiin henkiolentoihin, jotka asuvat esimerkiksi eläimissä ja kasveissa valvoen maailman tapahtumia ja vaikuttaen niihin. Ihmisillä tämä henkiaines on sielu, joka jää jäljelle ruumiin kuoltua. Animismin käsitettä on arvosteltu, mutta sen on sanottu sopivan yhä kuvaamaan uskomusjärjestelmiä, joilla ei ole kirjoituksiin jähmettynyttä teologista oppia. Animismia on myös rinnakkain järjestäytyneiden uskontojen kanssa, esimerkiksi buddhalaisuudessa.[3]
Metsästäjä-keräilijäheimojen animistisessa todellisuuskäsityksessä ihminen on yleensä jokseenkin tasavertainen eläinten, kasvien ja luonnonvoimien kanssa. Rituaalit ovat välttämättömiä, koska niillä pyydetään lupa käyttää eläimiä tai kasveja ravinnoksi, puuta polttopuuksi sekä muuta vastaavaa.[4]
Suomalaisten muinaisessa maailmankuvassa oli animistisia piirteitä. Kaikessa voitiin uskoa olevan voimaa tai olentoja, eli väkeä. Saamelaisilla oli useita pyhiä uhripaikkoja, joita kutsuttiin seidoiksi. Seidan haltijaa lepytettiin lahjoilla muun muassa metsästysonnen takaamiseksi.[4]
Afrikassa
muokkaaAnimistiset uskonnot
muokkaaAfrikkalaiset animistiset perinteet ovat maailman vanhimpia uskonnollisia uskomusjärjestelmiä. Niiden juuret voidaan jäljittää ihmisten henkisyyden kokemuksiin mielikuvien ja unien kautta. Tämä uskomusjärjestelmä on syvällä muun muassa Beninissä, jossa animistiset uskonnot ovat edelleen merkittävä osa kulttuuria sekä pohjoisissa muslimienemmistöisissä maakunnissa että etelässä, jossa on enemmän kristittyjä alueita.[5]
Yhteys voduniin
muokkaa- Pääartikkeli: Voodoo
Tutkijat arvelevat, että vodun on uskonto, joka on peräisin Beninin alueelta. Se on synkretistinen uskonto, joka yhdistää piirteitä animismista, roomalaiskatolisuudesta sekä Länsi-Afrikan orjien taioista. Vodun tunnustaa laajan pantheonin, johon kuuluvat paikalliset jumaluudet, esi-isät, suojelushenget ja pyhimykset. Uskovat viestivät näiden henkien kanssa unien, transsitilojen ja rituaalien kautta.
Väestön enemmistö Beninissä uskoo animistisiin kultteihin ja erityisiin jumaluuksiin, joita kunnioitetaan vaihdellen eri alueilla. Etelä-Beninissä pantheonissa voi joidenkin arvioiden mukaan olla tuhansia jumaluuksia, jotka tunnetaan lännessä nimellä ”fetissit.” Nämä jumalat ovat tärkeitä osa Fonien, Jorubojen Orisha-kulttien sekä Minojen vodunin ja muiden Togon raja-alueiden asukkaiden uskonnollista elämää.
Animismi ja vodun ovat osa uskonnollista perinnettä ja kulttuuria Beninissä ja Länsi-Afrikassa. Ne ovat syvästi juurtuneet paikallisiin yhteisöihin ja jatkavat vaikutustaan monien ihmisten elämässä.[5]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ Gilbrant, Thoralf ym. (toim.): Iso Raamatun tietosanakirja. Osa 1, s. 9. Vantaa: Raamatun tietokirja, 1988. ISBN 951-606-041-2
- ↑ animismi. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
- ↑ a b c Jargon. Kulttuuriantropologian englanti-suomi oppisanasto. (Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan julkaisusarja n:o 65) Kuudes, korjattu ja täydennetty painos. Jyväskylä: Kampus Kustannus, 2002. ISBN 951-9113-65-7
- ↑ a b c d Tiimonen, Soili: Uskonto. Lukion kertauskirja. Porvoo Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-29836-0
- ↑ a b Houngnikpo, Mathurin C. & Decalo, Samuel: Historical Dictionary of Benin, s. 52. The Scarecrow Press, 2013. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Animismi Wikimedia Commonsissa
