Uussamanismi

Uussamanismi (myös uusšamanismi) on uskonnollinen tai hengellinen suuntaus, jossa modernin yhteiskunnan jäsenet pyrkivät omaksumaan samanistisia rituaaleja, oppeja tai käytäntöjä. Uussamanistisia liikkeitä on syntynyt 1900-luvun loppupuolelta alkaen, ja uussamanismi on kerännyt kannattajia lähinnä länsimaissa. Vaikka liikkeet ovat leimallisesti kehittyneisiin länsimaisiin yhteiskuntiin liittyviä, pyrkivät ne ottamaan vaikutteita etenkin Mesoamerikan, Pohjois-Amerikan, ja Amazonin alkuperäiskansoilta. Uussamanismissa näiden kulttuurien tarjoamia vaikutteita tyypillisesti poimitaan eklektisesti valikoiden. Vaikutteiden lähteenä toimivat etenkin kirjallisuus- ja internetaineistot. samanistisia oppeja usein tulkitaan ideolisoiden ja romantisoiden, ilman suoraa yhteyttä alkuperäiseen samanistiseen traditioon.

Uussamanistinen rumpupiiri

Uussamanismi muistuttaa monilta osin New age-liikkettä ja uuspakanuutta. Kaikki nämä ovat modernille ja urbaanille yhteiskunnalle ominaisia henkisiä suuntauksia, jotka pyrkivät omaksumaan ajatuksia perinteisistä samanistisista tai luonnonuskontoihin liittyvistä traditioista. Kaikki ne ovat myös keskittyneet henkilön yksilöllisen kehittymisen edistämiseen uskonnollisluonteisten rituaalien ja harjoitteiden kautta. uussamanismissa samanistiset rituaalit esitetäänkin esimerkiksi keinona parantaa mielen hyvinvointia tai saavuttaa uusia mielentiloja.

Uussamanismin ja samanismin eroavaisuudet

Uussamanismin ja luonnonkansojen keskuudessa esiintyvien samanististen uskomusjärjestelmien välillä on lukuisia keskeisiä eroja. Samanismissa samaani on yhteisönsä keskeinen henkilö, jonka rooli nähdään tyypillisesti sekä oman yhteisönsä sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vahvistajana, mutta ennen kaikkea kosmisen luonnonjärjestyksen ylläpitäjänä. Uussamanismissa henkisyyttä pyritään puolestaan harjoittamaan yksilöllisesti. Yhteisöä lujittavaa samaanin roolia ei välttämättä esiinny, vaan jokainen uussamanismin harjoittaja pyrkii harjoitteilla pikemmin edistämään omaa henkistä kehitystään tai hyvinvointiaan ja samanismi tarjoaa tähän lähinnä myyttisen paradigman, jonka kautta harjoitteita ja niihin liittyvää hengellistä symboliikkaa voidaan kehittää.

Samanistiset yhteiskunnat myös syntyivät ja kehittyivät nyky-yhteiskuntaia primitiivisemmissä oloissa, joissa elämä on huomattavasti nyky-yhteiskuntia epävarmempaa ja vaarallisempaa. Uussamanismi taas on leimallisesti kehittyneiden yhteiskuntien urbaaniin väestöön liittyvä ilmiö. Näin ollen alkuperäisen samanismin taustalla vaikuttava kokemusmaailma, joka perustuu tarpeeseen turvata jatkuvuuden tunne omassa elinpiirissä, on varsin kaukana uussamanismin harjoittajien tyypillisestä kokemusmaailmasta.