Pseudonyymi

nimi, jonka henkilö tai ryhmä omaksuu erisnimensä asemesta jotain tiettyä tarkoitusta varten

Pseudonyymi (kreikkaa, ψευδώνυμος ’väärä nimi’) tai alias on nimi, jonka henkilö tai ryhmä omaksuu tiettyä käyttöä varten, joka eroaa näiden todellisesta nimestä (ortonyymi). Termiä ei käytetä, kun uusi nimi korvaa täysin alkuperäisen nimen.

TarkoitusMuokkaa

Pseudonyymejä ovat mm. taiteilijanimi, käyttäjätunnus, nimimerkki, lempinimi, supersankarin nimi, peitenimi ja hallitsijanimi. Historiallisesti ne ovat voineet muodostua esimerkiksi anagrammeina, sekä kreikan tai latinankielisistä nimimuodoista.

Pseudonyymejä ei tule sekoittaa uuteen nimeen, joka korvaa aikaisemman ja josta tulee henkilön pysyvä nimi. Pseudonyymit ovat väliaikaisia nimiä, joita käytetään vai tietyissä yhteyksissä - mikä auttaa erottamaan henkilön yksityisen ja julkisen roolin, tai nostamaan esille tai vahvistamaan tiettyä identiteettiä tai piilottamaan henkilön todellisen identiteetin. Tällaisia ovat graffititaiteilijoiden tagit, vastarintataistelijoiden tai terroristien sotanimet (nome de querre) ja hakkereiden handlet. Näyttelijöiden, muusikoiden ja muiden esiintyjien käyttämät taiteilijanimet voivat paremmin kanavoida energiaa, tuottaa turvallisuuden tai yksityisyyden tunnetta hankalien fanien ja stalkkereiden välttämiseksi tai piilottaa esiintyjän etninen tausta. Kirjailijat ja pakinoitsijat käyttävät salanimiä ja nimimerkkejä. Oikeusviranomaiset ovat harkinneet salanimiä todistajille, joita on uhkailtu. Erityisesti sotilaallisessa käytössä puhutaan salanimen sijaan peitenimestä.

Joissakin tilanteissa käytetään pseudonyymiä, kun se on osa kulttuurista tai organisaation traditiota, esimerkiksi hengelliset nimet, joita käytetään uskonnollisessa tarkoituksessa esimerkiksi luostareissa tai kaaderinimet, joita käyttivät kommunistijohtajat, kuten Trotski ja Lenin.

Pseudonyymiä voidaan käyttää myös henkilökohtaisista syistä, kun henkilö haluaa tulla kutsutuksi muulla kuin ristimänimellä eikä halua vaihtaa virallista nimeään.

Kollektiivinen nimi tai jaettu pseudonyymi syntyy, kun useampi henkilö julkaisee teoksia samalla nimellä, joka ei ole yhdenkään kirjoittajan todellinen nimi. Esimerkiksi Outsider, Erin Hunter, Ellery Queen.

EtymologiaMuokkaa

Pseudonyymi-termi on johdos kreikankielisestä termistä ψευδώνυμον (pseudṓnymon), kirjaimelliesti "väärä nimi", ψεῦδος (pseûdos), "vale, vääryys" ja ὄνομα (ónoma), "nimi".

Ero allonyymeihin ja haamukirjoittajiinMuokkaa

Pseudonyymi on eri asia kuin allonyymi, joka on toisen henkilön todellinen nimi, jota teoksen kirjoittaja käyttää. Tällaista käyttää esimerkiksi kirjan tai näytelmän haamukirjoittaja. Hollywoodin mustalla listalla olleet henkilöt käyttivät tuntemattoman todellisen henkilön nimeä pitääkseen todellisen henkilöllisyytensä salassa. Katso myös Pseudepigrafit, joissa kirjoittaja on joku muu kuin teokseen on merkitty.

KäyttöMuokkaa

Identiteetin salaaminenMuokkaa

LiiketoiminnassaMuokkaa

Joissakin maissa työnantaja voi neuvoa etnisiin vähemmistöihin kuuluvia henkilöitä käyttämään pseudonyymiä, joka on yleisesti hyväksytty alueella, jossa työntekijä toimii, välttääkseen rotuun tai uskontoon perustuvaa syrjintää.

Rikollisessa toiminnassaMuokkaa

Rikolliset käyttävät usein aliaksia, väärennettyjä liikenimiä ja valeyrityksiä piilottaaksen todellisen identiteettinsä tai tekeytyäkseen toiseksi henkilöksi petoksien tekemistä varten.

KirjallisuudessaMuokkaa

Kirjailijanimi (englanniksi pen name, ranskaksi nom de plume) on pseudonyymi (joskus myös todellisen nimen muunnos) joka on kirjoittajan tai kustantajan valitsema ja merkitään kirjan kirjoittajaksi. Erityisesti 1800-luvulla jotkut naiskirjailijat käyttivät miehen nimeä kun kirjoittaminen oli vielä miesvaltainen ammatti. Brontén sisarukset käyttivät kirjailijanimea alkuaikojen teoksissaan etteivät paljastaneet sukupuoltaan sekä etteivät paikalliset asukkaat pystyneet tunnistamaan kirjojen liittyvän heihin. Sisaruksille lähiseudun asukkaat olivat inspiraationa moniin heidän kirjojensa hahmoihin. Toisaalta 1900- ja 2000-luvuilla monet romanttisia kirjoja kirjoittavat miehet käyttivät naisten nimiä julkaisuissaan. Esimerkiksi Peter O’Donnell (nimellä Madeleine Brent).

Kirjailjanimeä käytettään myös, jos kirjoittajan nimi voitaisiin helposti sekoittaa toiseen kirjailijaan tai tunnettuun henkilöön tai kirjoittajan todellista nimeä ei vain pidetä sopivana.

Kirjailija, joka kirjoittaa sekä kaunokirjallisuutta että muuta kirjallisuutta tai muita genrejä sattaa usein käyttää kirjailjanimiä ollakseen hämmentämättä lukijoita. Esimerkiksi romanttinen kirjailja Nora Roberts kirjoitti jännitysdekkareita nimellä J.D. Robb.

Joissakin tapauksissa kirjailija tulee paremmin tunnetuksi kirjailijanimellään kuin omalla nimellään. Kuuluisa esimerkki on Samuel Clemens, joka kirjoitti nimellä Mark Twain. Brittiläinen matemaatikko Charles Dodgson kirjoitta fantasiaromaaneja nimellä Lewis Carroll ja matemaattisia teoksia omalla nimellään.

Jotkut kirjailijat kuten Harold Robbins käyttävät useita kirjallisia pseudonyymejä.

Joitakin kirjailijanimiä on käytetty jopa vuosikymmeniä ilman, että kirjoittajan todellinen henkilöllisyys on pajastunut, esimerkiksi Elena Ferrante.

Jotkin kirjailijanimet eivät ole tiukasti rajaten pseudonyymejä, vaan kirjoittajan todellinen nimen varianttinimiä. Naiskirjailijat C. L. Moore ja S. E. Hinton ovat käyttäneet nimien alkukirjamia koko nimen asemesta.

Katso myösMuokkaa

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Pseudonym  –  2:2020-03-14