Abbasidien vallankumous
Abbasidien vallankumous oli Abbasidi-suvun johtaman Hashimiyya-liikkeen vallankumous, joka suisti vallasta Umaijadien kalifaatin. Vallankumouksen aloitti Abu Muslim 15. kesäkuuta 747 ja se päättyi Umaijadien tappioon nykyisen Irakin alueella käydyssä Zabin taistelussa 25. tammikuuta 750.[1][2]
| Abbasidien vallankumous | |||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 Kartta Abbasidien etenemisestä
| |||||||||||
| |||||||||||
| Osapuolet | |||||||||||
|
Abbasidit |
Umaijadit | ||||||||||
| Komentajat | |||||||||||
TaustaaMuokkaa
Abbasidit olivat Hashimi-klaanin jäseniä ja Umaijadien kilpailijoita, mutta sanalla Hashimiyya viitataan erityisesti Abu Hashimiin, joka oli Ali ibn al-Hanafiyyan pojanpoika ja Muhammad ibn al-Hanafiyyan poika. Perinteisen käsityksen mukaan Abu Hashim kuoli Humeimassa 717 Abbasidi-suvun pään Muhammad ibn Alin talossa. Ennen kuolemaansa hän nimitti Muhammad ibn Alin seuraajakseen. Tämän perinnön oikeuttamana Abbasidit saattoivat uudelleenorganisoida Mukhtarin epäonnistuneeseen kapinaan osallistuneet, jotka tukivat Muhammad ibn al-Hanafiyya.
Vuodesta 719 alkaen Hashimit alkoivat etsimään kannattajia Khorasanin alueella Persiassa. He naamioivat kampanjointinsa uskonnolliseksi missioksi (dawah) ja etsivät tukea Muhammedin "perheen jäsenelle" mainitsematta mitään Abbasideistä. Missiot osoittautuvat menestyksiksi sekä arabien että muiden ryhmien muslimien keskuudessa, ja erityisesti jälkimmäisten on sanottu olleen merkittävässä roolissa liikkeen kasvattamisessa. Vuoden 743 aikaan Abu Muslim siirtyi Khorasaniin Abbasidien lähettämänä ja otti Hashimiyya-liikkeen johdon vuonna 746. Abbasidien varsinainen johtaja oli Abu al-Abbas.
VallankumousMuokkaa
Id al-Fitrin päivänä 15. kesäkuuta 747 Abu Muslim tukijoineen heiluttivat mustia lippuja alkaneen vallankumouksen merkiksi. Hän otti koko Khorasanin pian valtaansa, karkotti sen umaijadikuvernöörin Nasr ibn Sayyarin ja lähetti armeijan länteen. Kufa joutui Hashimiyya-liikkeelle vuonna 749 ja samalla piiritettiin Wasit, viimeinen Umaijadien tukikohta. Abu al-Abbas al-Saffah tunnustettiin uudeksi kalifiksi Kufan moskeijassa samana vuonna. Samaan aikaan Merwan II keräsi armeijan ja marssi kohti Irakia. Joukot kohtasivat Zab-joen varrella 25. tammikuuta 750 ja taistelu päättyi Abu al-Abbasin voittoon. Huhtikuussa Damaskos antautui Abbasideille, ja viimeinen naula arkkuun oli, kun abbasidi-agentit murhasivat Merwan II:n Egyptissä elokuussa.
Voittajat häpäisivät Syyriassa olleet Umaijadien haudat, joista säästettiin vain Omar II:n hauta. Suurin osa suvun jäsenistä jäljitettiin ja tapettiin kuten Merwanin. Abbasidit käyttivät tähän tylyä juonta: He julistivat armahduksen lopuille umaijadeille, joista 80 kerääntyi ottamaan armahduksen vastaan, mutta heidät murhattiinkin. Yksi Hishamin pojanpojista, Abd ar-Rahman I, selviytyi takaa-ajoista ja murhajuonista. Hän perusti Al-Andalusin kuningaskunnan Iberiaan ja julisti perheensä uudeksi Umaijjadien kalifaatiksi.
Charles W. Previté-Orton esittää, että syy Umaijjadien kalifaatin heikkenemiseen oli islamin nopea leviäminen. Umaijadien valtakaudella joukkokäännytykset toivat persialaisia, berbereitä, kopteja ja aramealaisia islamiin. Nämä "mawalit" olivat usein koulutetumpia ja sivistyneempiä kuin arabiherransa. Uudet käännytetyt saattoivat muuttaa poliittista maisemaa muslimien tasavertaisuuden nimissä. Previté-Ortonin mukaan osuutensa valtakunnan sisäiseen rappeutumiseen oli myös Syyrian ja Irakin välisellä vihanpidolla.
LähteetMuokkaa
- ↑ Heinz Halm, Janet C. E. Watson, Marian Hill: Shi'ism, s. 22–24. Edinburgh University Press, 2004. ISBN 0748618880.
- ↑ Ṭabarī, John Alden Williams: The ʻAbbāsid revolution, s. 64. SUNY Press, 1985. ISBN 0873958845.
