Avaa päävalikko

Hidžra (arab. هِجْرَة) tarkoittaa islamissa profeetta Muhammedin yöllistä pakoa Abu Bakrin kanssa Mekasta Jathribin keitaalle eli Medinaan. Islamilaisen legendan mukaan pako tapahtui 9. syyskuuta vuonna 622 jKr ja pakolaiset saapuivat Medinaan 24.9. 622 [1][2]

Islamilainen legendaMuokkaa

 
Muhammed ja Abu Bakr pakenivat viimeisinä muslimeina yöllä Mekasta. Kuva:The Outline of History

Ibn Hisham kertoo 800-luvun alussa kirjoittamassaan Muhammedin elämäkerrassa kuvauksen profeetasta, joka perusti sekä islamilaisen valtion että sen uskonnon. [3] Hän kertoo käyttäneensä lähteenä 700-luvun loppupuolella kirjoitettua, mutta nyt kadonnutta Ibn Ishaqin tekemää elämäkertaa.[4]

Hishamin kuvaus on ensimmäinen profeetta Muhammedia esittelevä teksti. Käännekohdaksi islamilaisen valtion perustamisessa se esittää Jumalan lähettilään paon (hidžra) Mekasta Medinaan. Ibn HIshamin mukaan paon syynä oli välien kiristyminen mekkalaisten kanssa sen jälkeen, kun Muhammed oli alkanut arvostella mekkalaisten harjoittamaa epäjumalien palvontaa. [5]

Muhammed oli jo ennen pakoa hankkinut itselleen turvapaikan Medinasta ja lähettänyt sinne jo etukäteen kannattajansa. Yöllinen pako tapahtui viime hetkellä Abu Bakrin takapihan ikkunasta samaan aikaan, kun kuolemanpartio oli jo liikkeellä etsimässä Muhammedia.[5] . Profeetan ottopoika Ali ibn Abi Talib oli jäänyt Muhammedin viittaan kääriytyneenä nukkumaan tämän vuoteeseen. Kuolemanpartio löysi hänet, mutta Jumalan avulla hänkin selvisi vahingoittumattomana ja hengissä.

Pakolaiset viettivät ensin muutaman päivän Mekan ulkopuolella luolassa, minne avustajat toivat heille ruokaa ja juomaa. Kun etsintäpartiot olivat lopettaneet työnsä, miehille tuotiin kaksi kamelia ja niillä he taittoivat 300 kilometrin taipaleen Medinan keitaalle.

Jaakko Hämeen-Anttila on esittänyt Hishamin kuvauksesta poikkeavan selityksen hidžrasta. Sen mukaan riidan syynä oli varakkaiden kauppiaiden pelko Muhammedin kielteisestä vaikutuksesta kaupungin pyhiiinvaelluselinkeinoon sekä Muhammedin rooli "sorrettujen profeettana". Kyseessä ei liioin olisi ollut pako, vaan ilmeisen rauhanomainen siirtyminen Medinaan.[6]

Medinassa Muhammed kannattajineen otti haltuunsa poliittisen vallan ja perusti umman eli islamilaisen yhteisön. Perimätiedon mukaan sitä seurasivat valloitussodat, jotka johtivat koko Lähi-idän laajuisen islamilaisen kalifaatin syntyyn. Sekä Alista että Abu Bakrista tuli Muhammedin kuoleman jälkeen arabien jättivaltakunnan mahtavia kalifeja. Heitä kutsutaan "oikeaan johdetuiksi", koska he johtivat ummaa Muhammedilta saatujen islamilaisten periaatteiden mukaisesti.

Hidžra oli islamilaisen tarinaan mukaan nopeasti supervallaksi kasvaneen islamilaisen valtion perustamisakti. Katsotaan myös, että tästä paosta alkoi islamilainen ajanlasku. Tarina Muhammedin hidžrasta vuonna 622 on erottamaton osa itse islaminuskoa.

Tieteellisiä selityksiäMuokkaa

R.M. Kerr on esittänyt teorian, että sana hidžra ei alunperin tarkoittanut muuttoa (exodus) vaan arabialaista (جر – hāǧar) aikaa tullen konsonanttiyhdistelmästä h-g-r. [2] 600-luvulta on useita lähteitä, joissa aikaa lasketaan "arabien aikana". Kuuluisin niistä on löydetty Hammat Gaderin kylpylän arkeologisissa kaivauksissa lähellä Genesaretin järveä.[7] Kreikkalaiset kutsuivat syyrialaisia arabeja "hagareeneiksi" eli kaupunkilaisiksi ja arabit ottivat tämän nimityksen käyttöönsä yhdistäen sanan Abrahamin jalkavaimoon Hagariin, josta he sitten katsoivat polveutuvansa.

600-luvulla Lähi-idän arabivaltakunnassa olisi siten ollut ensin käytössä "arabien" tai "hagareenien" aika, jota olisi laskettu vuodesta 622, jolloin tapahtui mullistava käänne Bysantin ja sassanidien välisessä sodassa, kun Bysantin keisari Heraklios sai murskavoiton sassanidien armeijasta. Tämä johti muutamassa vuodessa sassanidivaltakunnan hajoamiseen ja arabien vallanottoon.[8]

Tämän teorian mukaan "arabien aika" olisi muuttunut islamilaiseksi ajanlaskuksi vasta 700-luvun lopulta lähtien ja samalla olisi luotu legenda profeetta Muhammedin paosta Medinaan, jolloin hän olisi perustranut jättivaltioksi kasvaneen kalifaatin alkuytimen. Tästä paosta kertova tarina ilmestyy lähteisiin vasta 800-luvulla Ibn Hishamin myötä.

Jos Muhammedin pakoa pidetään vain sanojen väärinymmärtämisestä syntyneenä legendana, myös Koraanin suurien jako mekkalaisiin ja medinalaisiin menettää mrekityksensä.[2]

Mytomorfisesti Muhammedin pako rinnastuu Mooseksen johdolla tehtyyn juutalaisen kansan exodukseen ja Luvatun maan valloitukseen. Tällä matkalla Mooses sai Jumalalta vuorella Pyhän kirjan (Toora) kuten Muhammed sai Koraanin. Juonikuvio, jossa kertomus alkaa siitä, että tarinan sankari pakenee kodistaan, tunnetaan kansantarinoiden yhtenä perusrakenteena. Tarinat päättyvät siihen, että sankari lopulta palaa voittajana kotiin.[9]

LähteetMuokkaa

  1. Marjatta Kyyhkynen: Ajankohtainen Islam, s. 150. Helsinki: Gummerus, 1992. ISBN 951-625-103-X.
  2. a b c R. M. Kerr: Empire Annus Hegiræ vel Annus (H)Agarorum? Etymologische und vergleichende Anmerkungen zum Anfang der islamischen Jahreszählung Teoksessa: Markus Gross & K-H- Ohlig (toim) Die Entstehung einer Weltreligion III, s. 14-38. Schiler, 2014.
  3. Ibn Hisham, 1999
  4. Ibn Hisham: The Life of Muhammad. A translation of Ishaq’s sirat rasul Allah with introduction and notes by A. Guillaume, s. 691. Oxford University Press, 1998.
  5. a b Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta, s. 145-167. Basam Books, 1999.
  6. Jaakko Hämeen-Anttila: Islamin käsikirja, s. 17- 19. Otava, 2004.
  7. Green, J. & Tsafrir, Y.: Greek Inscriptions from Ḥammat Gader: A Poem by the Empress Eudocia and Two Building Inscriptions. Israel Exploration Journal. 32, 2/3 77–96., 1982.
  8. Volker Popp: The early history of islam. Following inscriptional and numismatic testimony. Teoksessa: K-H. Ohlig & G-R-Puin (toim.) The hidden origin of Is-lam., s. 17-124. Prometheus Books, 2010.
  9. Propp, V.J: Morfologia della fiaba. Einaudi, 2000.

Aiheesta muuallaMuokkaa