Avaa päävalikko
Badrin taistelu
Osa Muhammadin valloituksia
Badrin taistelu Osmanien valtakunnassa tehdyssä eepoksessa Siyer-i Nebi.
Badrin taistelu Osmanien valtakunnassa tehdyssä eepoksessa Siyer-i Nebi.
Päivämäärä:

624

Paikka:

Badrin kaivo

Lopputulos:

Muslimien voitto

Osapuolet

Medinalaiset muslimit

Mekan Quraish

Komentajat

Muhammad

Abu Jahl

Vahvuudet

noin 300

noin 1 000

Tappiot

alle 20

noin 100

Badrin taistelu käytiin islamilaisen perimätiedon mukaan vuonna 624 Hijazin alueella Badrin kaivolla. Se oli ensimmäinen suuri taistelu islamin leviämissodissa. Taistelu käytiin Medinaan paenneiden muslimien ja Mekan valtaheimo Quraishin karavaanin ja sitä suojelemaan lähetettyjen joukkojen välillä. Taistelu päättyi muslimien voittoon ja myöhemmin käytiin vielä muita yhteenottoja mekkalaisten ja muslimien välillä.

Taistelusta kerrotaan Ibn Hishamin kirjoittamassa Muhammedin elämäkerrassa, joka on tehty kaksisataa vuotta kuvattujen tapahtumien jälkeen.[1] Taistelun historiallisuus on toisinaan asetettu kyseenalaiseksi.

TaustaMuokkaa

Ibn Hishamin kertomuksen mukaan Muhammed oli vuonna 622 saapunut Mekasta Medinaan mukanaan joitakin pakolaisia. Medina oli keidaskaupunki, jossa vapaata viljelymaata oli vain rajallisesti ja niinpä muslimien oli turvauduttava elinkeinonaan ryöstelyihin. Ryöstöretkiä tehtiin etenkin Mekan valtaheimo Quraishin karavaaneja vastaan.

Vuonna 624 Muhammed sai kuulla Syyriasta tulossa olevasta suuresta quraishilaisesta karavaanista. Hän kutsui muslimit luokseen ja sanoi: "Quraishin karavaani on vauras. Lähdetään sitä vastaan; ehkäpä Jumala antaa sen meille saaliiksi."[1]

Osa miehistä oli aluksi haluttomia, sillä he eivät uskoneet Jumalan lähettilään ryhtyvän sotaan. Muhammed alkoi koota joukkojaan Medinassa, samalla kun hyökkäystä epäillyt karavaanin komentaja Abu Sufyan pyysi vahvistuksia Mekasta. Mekan ylimystö suostuikin lähettämään karavaanin suojaksi lähes tuhannen miehen osaston, Muhammadin joukkoihin kuului vain noin 300 miestä ja 70 kamelia.

Muslimit pitivät karavaanin mekkalaisista vahvistuksista kuultuaan neuvonpidon, josta Hämeen-Anttilan arvion mukaan tunnetaan todennäköisesti myöhemmin sepitettyjä kuvauksia. Taisteluun ryhtymistä verrattiin israelilaisten taisteluihin Pyhästä maasta ja sen tarkoituksena luonnehdittiin olleen Mekan ja Kaaban valloitus. Jaakko Hämeen-Anttilan mukaan on kuitenkin todellisuudessa epävarmaa, oliko taisteluun ryhmittymisen taustalla alun perin laisinkaan pyrkimys valloituksiin. Taistelun kuvaukset antavat myös Muhammedille merkittävän roolin sotapäällikkönä. Muhammed kuvataan muun muassa Abu Bakrin mukana tiedustelemassa maastoa, muta hänen todellinen osuutensa sotapäällikkönä on Hämeen-Anttilan mukaan kuitenkin epävarmaa.[2]

TaisteluMuokkaa

 
Muslimeja auttamaan saapunut enkelien armeija historioitsija Muhammad Bal'amin teoksesta.

Mekkaan kulkenut karavaani pääsi vahvistuksiensa suojiin ennen kuin muslimit tavoittivat sen. Muslimit ja quraishilaiset joukot kohtasivat Badrin kaivolla, josta muslimit olivat ottaneet asemat ennen vihollistensa saapumista. Muhammed ei ottanut osaa tulevaan taisteluun, vaan hänelle rakennettiin maja, jossa hän oleskeli taistelun ajan. Taistelun ollessa aluillaan osa quraishilaisista ei olisi halunnut ryhtyä yhteenottoon muslimeja vastaan, joista osa oli heidän sukulaisiaan. Taistelu olisi myös saattanut johtaa verikoston kierteeseen. Muhammedin vannoutuneen vihollisen Abu Jahlin onnistui kuitenkin kääntää joukkojen mielipiteen taisteluun ryhtymisen puolelle.

Ajalle tyypillisesti varsinaista taistelua edelsi eri osapuolten kaksintaistelut, joihin osallistui muslimien puolelta Muhammedin setä Hamza ibn Abdalmuttalib ja Ali ibn abi Tabi. Taistelu alkoi Muhammedin jaettua joukoille ohjeita ja luvattua kaikkien kaatuvien pääsevän paratiisiin. Muhammed palasi majaansa ja varsinainen taistelu alkoi.[2]

Alivoimaset muslimit saivat yllättäen vahvistuksia, kun arkkienkeli Gabriel Haizum-hevosellaan enkeliarmeijan johdossa mukaan taisteluun. Eri kuvausten mukaan enkeliarmeijan ratsastusta todistivat silminnäkijät. Enkelien tunnuksena olivat valkoiset turbaanit paitsi Gabrielilla, jolla turbaani oli keltainen.[1] Vaihtoehtoisesti muslimien vihollisten sanottiin kaatuneen kuolleina maahan ilman, että heihin olisi vaikuttaneen osuneen mitään. Taistelu päättyi muslimien voittoon.[2]

SeurauksetMuokkaa

Suuri joukko mekkalaisia oli saanut surmansa taistelussa ja heidän joukossaan oli Muhammedin vanha vihollinen Abu Jahl.[2] Mekkalaisten kaatuneiden määrä oli noin 100 ja muslimien alle 20.[3] Muslimien käsiin jäi suuri sotasaalis, josta voittajat alkoivat kiistellä keskenään. Muhammed päätti kiistan jakamalla saaliin tasan voittaneiden kesken ja kiistojen takia ilmoitettiin Koraanin kahdeksas, eli Sotasaaliiden suura. Suurassa voitto liitetään Jumalan toimintaan ja jae 17 mainitseekin "Kun sinä ammuit nuolen, et ampujana ollut sinä vaan Jumala".

Muhammedin elämäkerran mukaan taistelu oli vain alkua muslimien valloitusretkille. Muhammed palasi joukkoineen Medinaan, josta lähdettiin vain viikon levon jälkeen uusille sotaretkille. Myöhemmin muslimit kärsivät tappion mekkalaisille Uhudin taistelussa, mutta sen jälkeen he voittivat niin sanotussa vallihautasodassa. Lopulta vuonna 630 muslimit valtasivat Mekan.[2]

Islamilaisessa historiankirjoituksessa Badrin taistelua on perusteltu muslimeihin Mekassa suunnatulla vainolla. Mekan on katsottu olleen myös pyhä kaupunki, johon muslimeilla oli oikeus samaan tapaan, kuin juutalaisilla Pyhään maahan.[2]

Historiatieteen näkökulmiaMuokkaa

Koska Badrin taistelu mainitaan lähteissä vasta 200 vuotta myöhemmin, sitä ei kaikkien tutkijoiden mielestä voi pitää historiallisena tapahtumana.[4]

Orientalistit ovat jo sata vuotta olleet selvillä siitä, että Badrin taistelussa on yhtäläisyyksiä Vanhan Testamentin kertomuksiin.[5] Erään muslimin kerrottiin nähneen ennen taistelua mekkalaisten tappiota ennustavan unen. Se muistutti Gideonille raportoitua enneunta midianilaisten tappiosta (Tuomarien kirja 7: 2-8). Muhammedin armeijan koko, 300 miestä, oli sama kuin Gideonilla. Toisinaan sen kooksi on esitetty lukua 318, joka on sama kuin Abramin sotajoukon luku hänen sotiessaan kuninkaita vastaan (1.Moos. 14:14). Ennen taistelua Muhammed tekee Abu Bakrin kanssa tiedusteluretken.[1] Saman tekee Gideon palvelijansa Puuran kanssa (Tuomarien kirja 7: 10). Veden juominen lähteestä edeltää molempia taisteluita, ja sen avulla erotetaan uskovat muista. Taistelua edeltää kaksintaistelu, joka vastaa Daavidin taistelua Goljatia vastaan (1. Sam. 17).

Sana Badr esiintyy Koraanissa yhden kerran (3:123).[6]

Olihan Jumala auttanut teitä Bedrin taistelussa, kun olitte huonommassa asemassa; antakaa siis Jumalalle kunnia, jotta olisitte kiitollisia! Silloin sinä sanoit uskovaisille: »Eikö teille riitä, että Herranne tukee teitä kolmella tuhannella Ylhäältä lähetetyllä enkelillä?

Islamin tutkija Christoph Luxenberg on esittänyt teorian, jonka mukaan Koraanin sanat "Jumala auttoi teitä Badrissa" on käännetty väärin ja oikea tulkinta olisi "Jumala auttoi teitä taivaallisella avulla" (bi-'idr). Tähän sanaan päästään, kun myöhemmin lisätty diakriittinen piste poistetaan ja sana luetaan syyriaksi eikä arabiaksi. Taivaallisesta avusta puhutaankin heti seuraavassa jakeessa: "Herranne lähettää teidän avuksenne 3000 enkeliä". Kyseessä olisi siis Koraanin konsonanttikirjoituksen väärintulkinta. Tällöin sen enempää Badria kuin Badrin taistelua ei olisi ollut olemassakaan, vaan tarina enkeleineen olisi alkanut kehittyä näiden Koraanin säkeiden pohjalta. [7][8]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta, s. 209-244. Basam Books, 1999.
  2. a b c d e f Jaakko Hämeen-Anttila: Islamin miekka – Idän ja lännen konfliktien historia, s. 13-21. Sähköinen versio. Otava, 2012. ISBN 978-951-1-26819-2.
  3. Tony Bunting: Battle of Badr Encyclopædia Britannica. Viitattu 15.4.2018. (englanniksi)
  4. Ohlig, K-H. & Puin, G.R. (toim): The Hidden Origins of Islam. Prometheus Books (englanniksi), 2010.
  5. Hans vom Mtzik: The Gideon-Saul Legend and the Tradition of the Battle of Badr.Julkaistu uudelleen teoksessa.Ibn Warraq (toim.) Koranic Allusions. The Biblical, Qumranian and Pre-Islamic Background to the Koran., s. 239-250. Prometheus Books, 1915/2013.
  6. Koraani. Imranin perheen suura Islamopas.com.
  7. Ilmari Hiidenlehto: Profeetta Muhammedin haamu, s. 35. BoD, 2018.
  8. Christoph Luxenberg: ”Keine Schlacht von "Badr". Zu Syrischen Buchstaben in frühen Koranmanuskripten”, Vom Koran zum Islam. Shriften zur frühen Islamgeschichte und zum Koran. Teoksessa M.Gross & K-H Ohlig (toim.), s. 642-676. Berlin: Schiler, 2009.