Khadija
Khadīja bint Khuwaylid (arab. خديجة بنت خويلد, n. 555–620) oli islamin uskonnon profeetan Muhammadin ensimmäinen vaimo. Khadija oli ensimmäinen islamiin kääntynyt henkilö, ja muslimit pitävät häntä ”islamin äitinä”.
Khadija oli naimisissa kolmesti, ja hänellä oli lapsia jokaisesta avioliitosta. Näistä liitoista kaksi ensimmäistä päättyi Khadijan jäätyä leskeksi. Muhammadin kanssa hän meni naimisiin vuonna 595. He saivat kaksi poikaa ja neljä tytärtä, joskin joidenkin šiialaislähteiden mukaan heillä olisi ollut vain yksi yhteinen tytär, Fatima Zahra, ja muut kolme tytärtä olisivat olleet joko Khadijan aiemmasta avioliitosta tai tämän sisaren lapsia, joita Muhammad olisi kohdellut kuin he olisivat olleet hänen omiaan. Vain heidän tyttärensä elivät aikuisikään asti.
Khadija kuoli ”profeettiuden jälkeisen kymmenennen vuoden ramadanina” eli huhti-toukokuussa 620, ja hänen on sanottu olleen kuollessaan noin 65-vuotias. Hänet haudattiin Jannatul Muallan hautausmaalle Mekkaan Saudi-Arabiaan.
Khadijan historiallisuusMuokkaa
Khadijasta kerrotaan ensimmäisen kerran vasta 200 vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Se tapahtuu Ibn Hishamin tekemässä Muhammedin elämäkerrassa Sirat rasul Allah.[1] Tämän takia on myös katsottu, että Khadija ei olisi historiallinen henkilö, vaan arabien tarinaperinteen luoma taruhahmo.[2][3] Jansenin mukaan Khadijan kauppiastaustaa olisi tarvittu sitä varten, että näin voitiin perustella Muhammedin matka Syyriaan, missä kristillinen munkki tunnistaa Muhammedin profeetaksi.
Aiheesta muuallaMuokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Khadija Wikimedia Commonsissa
