Avaa päävalikko
Hakusana ”Aisha” ohjaa tänne. Sanan muista merkityksistä kerrotaan täsmennyssivulla.
Muhammed (oikealla) ja Aisha (hänen vieressään) Paratiisissa. Turkkilainen miniatyyri 1500-luvulta.

Aiša bint Abu Bakr (arab. عائشة‎, ʿāʾ'isha, ”hän joka elää”, muita kirjoitustapoja A'ishah, Ayesha, A'isha ja Aisha, 613 tai 614 Mekka – heinäkuussa 678 Medina[1]) oli islamin profeetta Muhammedin kolmas vaimo. Häntä kutsutaan usein Muhammedin lempivaimoksi.[1][2] Hänet tunnetaan myös nimellä ”uskovien äiti” (arab. أمّ المؤمنين‎, umm-al-mu'minīn) Koraanin jakeen 33:6 mukaan, jossa todetaan: "Profeetta on lähempänä uskovia kuin he toisiaan, ja hänen vaimonsa ovat heidän äitejään."

Muhammedin lapsivaimoMuokkaa

Islamilaisissa lähteissä Aišan ja Muhammedin avioliitosta on yhdenmukainen kuvaus. Koraanissa Aišaa ei mainita eikä juuri Muhammediakaan. Tiedot ovat peräisin haditheista, joita alettiin kirjoittaa muistiin 800-luvulta alkaen. [3] Avioliitosta Aišan kanssa kertoo ensimmäisenä Ibn Hisham Profeetan elämäkerrassa.[4] Hän kertoo, että

»Aisha bint Abu Bakrin Jumalan lähettiläs otti vaimokseen Mekassa, kun tämä oli seitsenvuotias. Jumalan lähettiläs saattoi avioliiton täytäntöön Medinassa, kun Aisha oli yhdeksän- tai kymmenvuotias. Hän oli ainoa Jumalan lähettilään vaimoista, joka oli neitsyt.»

Muutamaa vuosikymmentä myöhemmin kootussa hadith -kokoelmassa al-Bukhari alentaa morsiamen ikää ja ilmoittaa Aishan iäksi kuusi vuotta avioliittoon mennessä ja yhdeksän vuotta, kun Muhammed oli hänen kanssaan sukupuoliyhteydessä. [5] Hadith -kokoelmat Sahih Muslim[6] ja Sunan Abi Dawud [7] antavat samat ikärajat. Bukhari ja Muslim ovat islamin luotettavimpina pidetyt hadith -lähteet ja tulevat arvovallassa heti Koraanin jälkeen. Sunan Abi Dawud kuuluu kuuden luotettavimman kokoelman joukkoon. Varhaisista lähteistä myös kaikki muut, kuten Ibn Sa'ad Tabaqat ja Baladhuri antavat samat ikärajat,[8] samoin al-Tabari 900 -luvulla.[9] Bukhari ja Muslim kertovat, että Aiša asui vanhempiensa luona 9 vuoden ikään saakka, jolloin Muhammed oli 53-vuotias.[10][11] Al-Tabari kertoo, että kun Muhammed tuli tapaamaan Aišaa tämä oli keinumassa. Äiti pyyhki tytön kasvot, ja hänet pantiin istumaan Muhammedin polvelle.[9]

Aišan isä Abu Bakr oli Muhammedin tärkeimpiä tukijoita jo ennen Aišan ja Muhammadin liittoa.[1] Ibn Hishamin kuvauksen mukaan Muhammed pakeni mekasta juuri Abu Bakrin kanssa.[12][13]

Myöhempi elämäMuokkaa

Hadithit kertovat, että Muhammedin kuoltua vuonna 632 Aiša jäi leskeksi 18-vuotiaana, eikä hänellä ollut lapsia. Vuonna 656 Aiša oli johtamassa niin sanottua kamelitaistelua kalifiksi nimitettyä Alia vastaan Uthmanin sukulaisten joukossa. Hän oli häviäjien puolella, mutta häntä ei surmattu vaan palautettiin Medinaan, missä hän kuoli vuonna 678 Ramadan-kuussa.[1][14] Šiialaisten keskuudessa kuva Aišasta on ristiriitainen, koska hän oli noussut šiiojen kulttihahmoa Alia vastaan.

Aisha on suosittu henkilö hadithien todistajaketjuissa, jotka usein päättyvät juuri Aishan antamaan todistukseen.

ArviointiaMuokkaa

Jo ikääntyneen profeetta Muhammedin avioliitto kuusivuotiaan lapsen kanssa on herättänyt keskustelua länsimaissa. Se onkin useimmiten ainoa asia, joka Aišasta yleisesti tunnetaan. Koska Jumalan lähettiläs on islamin mukaan virheetön ja täydellinen esikuva kaikille muslimeille, tarinan on katsottu oikeuttavan lapsiavioliitot, joita muslimimaissa harrastetaan. Lapsimorsiamet tunnetaan myös Koraanissa (65:4). Kriittisen islamintutkimuksen mukaan Muhammedin ja Aišan historiallisuudesta ei ole näyttöä, joten tarinat voivat olla myös beduiinien kansanperinnettä ilman totuuspohjaa.[15]

Jussi Halla-aho kutsui blogissaan 3.6.2008 Muhammedia pedofiiliprofeetaksi.[16] Hän sai tämän johdosta Korkeimmalta Oikeudelta sakkotuomion uskonrauhan rikkomisesta.[17]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d ʿĀʾishah Encyclopaedia Britannica. Viitattu 18.9.2014.
  2. Fadhlalla Haeri: Islam, s. 95. Tammi, 1996.
  3. Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin käsikirja, s. 13–24, 97–101. Helsingissä: Otava, 2004. ISBN 951-1-18669-8.
  4. Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta. Suomentanut Jaakko Hämeen-Anttila, s. 454-455. Basam Books, 1999.
  5. Sahih Bukhari 6:9:301 QuranX.com. englanniksi
  6. Muslim: Sahih Muslim sunnah.com.
  7. Sunan al-Dawud sunnah.com.
  8. Ismail K Poonawala (Translator): The History of al-Tabari. Volume IX, s. 128. alaviite 877. State University of New York Press, 1987.
  9. a b al-Tabari: The History of al-Tabari. Volume IX, s. 131. State University of New York Press, 1990.
  10. Al-Bukhari: Sahih al-Bukhari Sunnah.com.
  11. Muslim: Sahih Muslim Sunnah.com.
  12. Ibn Hisham, 1999
  13. Fadhlalla Haeri: Islam, s. 98. Tammi, 1996.
  14. Haeri, 1996, 98
  15. K-H. Ohlig: ”Islam's "hidden origin"”, teoksessa: The Hidden Origin of Islam. Prometheus Books, 2010.
  16. Jussi Halla-aho: Muutama täky Illmanin Mikalle Scripta. Kirjoituksia uppoavasta Lännestä. 3.6.2008.
  17. Korkein Oikeus: KKO 2012:58 2012. Finlex.