Hakusana ”Aisha” ohjaa tänne. Sanan muista merkityksistä kerrotaan täsmennyssivulla.
Muhammed (oikealla) ja Aisha (hänen vieressään) Paratiisissa. Turkkilainen miniatyyri 1500-luvulta.

Aiša bint Abu Bakr (arab. عائشة‎, ʿāʾ'isha) syntyi 614 Mekassa ja kuoli heinäkuussa 678 Medinassa.[1] Hä oli islamin profeetta Muhammedin kolmas vaimo. Aišaa kutsutaan usein Muhammedin lempivaimoksi.[1][2] Hänet tunnetaan eräiden toisten Muhammedin vaimojen tapaan nimellä ”uskovien äiti” (arab. أمّ المؤمنين‎, umm-al-mu'minīn) Koraanin jakeen 33:6 mukaan, jossa todetaan: "Profeetta on lähempänä uskovia kuin he toisiaan, ja hänen vaimonsa ovat heidän äitejään."

Muhammedin lapsivaimoMuokkaa

Koraanissa Aišaa ei mainita eikä juuri Muhammediakaan. Aišaa koskevat tiedot ovat peräisin haditheista, joita alettiin kirjoittaa muistiin 800-luvulta alkaen. [3] Avioliitosta Aišan kanssa kertoo Ibn Hisham Profeetan elämäkerrassa.[4]

»Aisha bint Abu Bakrin Jumalan lähettiläs otti vaimokseen Mekassa, kun tämä oli seitsenvuotias. Jumalan lähettiläs saattoi avioliiton täytäntöön Medinassa, kun Aisha oli yhdeksän- tai kymmenvuotias. Hän oli ainoa Jumalan lähettilään vaimoista, joka oli neitsyt.»

Muutamaa vuosikymmentä myöhemmin al-Bukhari alentaa morsiamen ikää ja ilmoittaa tämän iäksi kuusi vuotta avioliittoon mennessä ja yhdeksän vuotta, kun Muhammed oli hänen kanssaan sukupuoliyhteydessä. [5] Hadith -kokoelmat Sahih Muslim[6] ja Sunan Abi Dawud [7] antavat samat ikärajat. Bukhari ja Muslim ovat islamin luotettavimpina pidetyt hadith -lähteet, ja Sunan Abi Dawud kuuluu kuuden luotettavimman joukkoon. Varhaisista lähteistä myös kaikki muut, kuten Ibn Sa'ad Tabaqat ja Baladhuri antavat samat ikärajat,[8] samoin al-Tabari 900 -luvulla.[9]

Bukhari ja Muslim kertovat, että Aiša asui vanhempiensa luona 9 vuoden ikään saakka, jolloin Muhammed oli 53-vuotias.[10][11] Al-Tabari kertoo, että kun Muhammed tuli tapaamaan Aišaa tämä oli keinumassa. Äiti pyyhki tytön kasvot, ja hänet pantiin istumaan Muhammedin polvelle.[9]

Aišan isä Abu Bakr oli Muhammedin tärkeimpiä tukijoita jo ennen Aišan ja Muhammedin liittoa.[1] Ibn Hishamin kuvauksen mukaan Muhammed pakeni Mekasta juuri Abu Bakrin kanssa.[12][13]

Epäily aviorikoksestaMuokkaa

Jaakko Hämeen-Anttilan mukaan Koraanin jakeet 23:11-20 liittyvät perimätiedon mukaan erääseen tilanteeseen, jossa 12-13 vuotiaan Aišan arveltiin käyttäytyneen epäilyttävästi, ja missä vasta Jumalan väliintulo tämän suuran alas laskeutuessa puhdisti ilman.[14] Ibn Hishamin kertoman mukaan oli tapahtunut niin, että Aiša oli eksynyt karavaanista, ja hänet löysi ja palautti sinne seuraavana päivänä Muhammedin sotilas nimeltä Ṣafwān ibn al-Muʿaṭṭal al-Sulamī. Tämän johdosta "valheellisen tarinan sepittäjät alkoivat puhua mitä puhuivat". [15][16]

Myöhempi elämäMuokkaa

Hadithit kertovat, että Muhammedin kuoltua vuonna 632 Aiša jäi leskeksi 18-vuotiaana, eikä hänellä ollut lapsia. Vuonna 656 Aiša johti niin sanottua kamelitaistelua kalifi Alia vastaan Uthmanin sukulaisten joukossa. Hän oli häviäjien puolella, mutta häntä ei surmattu vaan palautettiin Medinaan, missä hän kuoli vuonna 678 Ramadan-kuussa.[1][17] Šiialaisten keskuudessa kuva Aišasta on jäänyt ristiriitaiseksi, koska hän oli tällä tavoin noussut šiiojen kulttihahmoa Alia vastaan. Aisha on suosittu henkilö hadithien todistajaketjuissa, jotka usein päättyvät juuri Aishan antamaan todistukseen. Joka kuudes al-Bukharin hadith käyttää lähteenä Aišaa.[1]

ArviointiaMuokkaa

Jo ikääntyneen profeetta Muhammedin avioliitto kuusivuotiaan lapsen kanssa on herättänyt keskustelua länsimaissa. Se onkin useimmiten ainoa asia, joka Aišasta tiedetään. Koska Jumalan lähettiläs on islamin mukaan virheetön ja täydellinen esikuva kaikille muslimeille, tarinan on katsottu oikeuttavan lapsiavioliitot, joita muslimimaissa harrastetaan. Lapsimorsiamet tunnetaan myös Koraanissa (65:4).

Perussuomalaisten poliitikko Jussi Halla-aho kutsui blogissaan 3.6.2008 Muhammedia pedofiiliprofeetaksi .[18] Hän sai tämän johdosta Korkeimmalta Oikeudelta sakkotuomion uskonrauhan rikkomisesta.[19] Vastaava skandaali oli koettu vuonna 2003 Hollannissa, missä Somaliassa syntynyt Ayaan Hirsi Ali oli kirjoittanut Muhammedin avioliitosta ja nimittänyt Muhammedia "perverssiksi".[20] Vuonna 2005 Otava poisti Ayaan Hirsi Alin Neitsyhäkki-kirjasta sivun, joka käsitteli Muhammedin avioliittoa Aišan kanssa, mutta palautti tekstin, kun asiasta oli noussut kohu.[21]

Kriittisen islamintutkimuksen mukaan Muhammedin ja Aišan historiallisuudesta ei ole varmaa näyttöä, joten tarinat voivat olla myös beduiinien kansanperinnettä ilman totuuspohjaa.[22]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e ʿĀʾishah Encyclopaedia Britannica. Viitattu 18.9.2014.
  2. Fadhlalla Haeri: Islam, s. 95. Tammi, 1996.
  3. Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin käsikirja, s. 13–24, 97–101. Helsingissä: Otava, 2004. ISBN 951-1-18669-8.
  4. Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta. Suomentanut Jaakko Hämeen-Anttila, s. 454-455. Basam Books, 1999.
  5. Sahih Bukhari 6:9:301 QuranX.com. englanniksi
  6. Muslim: Sahih Muslim sunnah.com.
  7. Sunan al-Dawud sunnah.com.
  8. Ismail K Poonawala (Translator): The History of al-Tabari. Volume IX, s. 128. alaviite 877. State University of New York Press, 1987.
  9. a b al-Tabari: The History of al-Tabari. Volume IX, s. 131. State University of New York Press, 1990.
  10. Al-Bukhari: Sahih al-Bukhari Sunnah.com.
  11. Muslim: Sahih Muslim Sunnah.com.
  12. Ibn Hisham, 1999
  13. Fadhlalla Haeri: Islam, s. 98. Tammi, 1996.
  14. Jaakko Hämeen-Anttila: Johdatus Koraaniin, s. 158. Gaudeamus, 2006.
  15. The Life Of Muhammad. "A Translation Of Ishaq's Sirat Rasul Allah With Introduction and Notes By A. Guillaume. 494-495. 1955. Oxford University Press.
  16. Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta (suom. Jaakko Hämeen-Anttila), s. 338-343. Basam Books, 1999.
  17. Haeri, 1996, 98
  18. Jussi Halla-aho: Muutama täky Illmanin Mikalle Scripta. Kirjoituksia uppoavasta Lännestä. 3.6.2008.
  19. Korkein Oikeus: KKO 2012:58 2012. Finlex.
  20. Jansen. H.: Mohammed. Eine Biographie, s. 320. Verlag C.H. Beck, 2008.
  21. Anu Nousiainen: Kohukirjan käännöksestä puuttuu osa Helsingin Sanomat. 18.9.2005.
  22. K-H. Ohlig: ”Islam's "hidden origin"”, teoksessa: The Hidden Origin of Islam. Prometheus Books, 2010.