Jahiliyyah

Jahiliyyah (Arab. ‏جَاهِلِيَّة‎‎ dzāhilīyyah, "tietämättömyys", "barbaria") eli tietämättömyyden aika on islamilainen käsite, joka tarkoittaa oloja, jotka vallitsivat Arabian niemimaalla ennen kuin Koraani alkoi laskeutua profeetta Muhammedille vuodesta 610 lähtien, ja ennen kuin hän aloitti julkisen valistustyönsä kolme vuotta myöhemmin. "Jahiliyyah" esiintyy Koraanissa muutaman kerran, ja tällöin se on suomennettu "pakanuudeksi" (33:33 5:50; 48:26). Sanaa käytetään nykyisin myös tarkoittamaan modernia tietämättömyyttä tai luopumista Jumalasta.

Pieni etelä-arabialainen steela, jonka huippu ehkä esittää kasvavaa kuuta. Peräisin ensimmäiseltä. vuosisadalta eli tietämättömyden ajalta.

Tietämättömyyden ajan tapoja

Ibn Hisham, joka kirjoitti 800-luvulla Muhammedin elämäkerran, antaa kuvauksen oloista, jotka vallitsivat Arabiassa tietämättömyyden aikana 600-luvun alussa. Muhammed lähetti 83 kannattajaansa turvaan Mekassa esiintyviä muslimien vainoja. Pakolaiset menivät Etiopiaan, jonka kristitty kuningas Negus oli oikeamielinen. Pakolaisten edusmies Jafar ibn Abi Talib kuvaili hänelle Arabian tietämättömyyden aikaa seuraavasti:

»Me olimme tietämättömyyteen vajonnut kansa, palvelimme epäjumalia, söimme eläinten raatoja, elimme riettaudessa rikkoen sukulaisuussiteitä ja naapurisopua, sillä mahtavat meillä ryöstivät heikoilta. Sellaisia me olimme, kunnes Jumala meille lähetti sananjulistajan omasta keskuudestamme, ja me tunsimme hänen sukuperänsä, rehellisyytensä, luotettavuutensa ja siveytensä. Hän kutsui meitä Jumalan tykö, että me tunnustaisimme Hänen yksinvaltiutensa, palvelisimme Häntä ja luopuisimme kaikista kivistä ja epäjumalista, joita me isiemme tapaan palvelimme Jumalan rinnalla. Hän kehoitti meitä totuuteen, lupauksemme täyttämiseen, sukulaisuus- ja naapurisuhteiden kunnioittamiseen sekä veren karttamiseen ja kielsi meitä irstaudesta ja valheesta, ryöstämästä orpojen omaisuutta ja syyttämästä kelpo aviovaimoja. Edelleen hän käski meidän palvella ainoastaan Jumalaa asettamatta ketään Hänen rinnalleen; hän velvoitti meitä rukoukseen, säädettyjen almujen antamiseen ja paastoamiseen."

Ibn Hisham kertoo, että Jafarin kertomus teki vaikutukseen Negukseen. Kuningas itki niin, että hänen partansa kastui, ja hänen piispansa itkivät niin, että heidän pyhät kirjansa kastuivat. Negus itsekin kääntyi salaa islamiin tämän selostuksen kuultuaan.

Kaikki muslimit ovat edelleen yhtä mieltä siitä, että islamin saapuminen merkitsi valtavaa korjausta yhteiskunnallisiin oloihin. Jahiliyyah oli suoranainen vastakohta islamille ja aikakausi, joka ei saa koskaan enää palata (kuten se on joskus tehnyt). Tiedetään, että 600-luvun alussa Mekka ja Medina eivät kuuluneet mihinkään valtioon, vaan alueita hallitsivat klaanit. Lähimpiä valtion hallitsemia alueita oli Rooman alaisuudessa ollut Syyria ja Persian hallussa ollut Irak pohjoisessa, sekä Etiopian kristitty valtakunta Punaisen meren toisella puolella.

Islam kertoo, että tietämättömyyden aikana muun muassa orjuus oli Arabiassa yleistä ja aiheutui monista asioista, kuten sodista, kidnappauksista, kaappauksista sekä siitä, että vanhemmat myivät lapsiaan orjiksi. Ihminen saattoi myös myydä itsensä orjaksi. Islam kielsi nämä lukuisat orjuuttamisen muodot ja hyväksyi vain kaksi tapaa hankkia orjia: joko sotasaaliina kalifin laillisesti julistamassa pyhässä sodassa tai sitä kautta, että lapsesta tuli orja, jos hänen molemmat vanhempansa olivat orjia. Kauhistuttavin asia esi-islamilaisena tietämättömyyden aikana oli arabien tapa haudata ei-toivotut tyttölapset elävältä. Koraanissa asiaan viitataan seuraavissa jakeissa : "...kun elävänä haudatulta tyttövauvalta kysytään, miksi hänet surmattiin... " (Koraani 81:8–9). Vasta islam pyyhki tämän kammottavan tavan pois.

Miten tietämättömyys voitti islamin

Ennen jahiliyyahia Mekassa oli kuitenkin jo ehditty elää myös islamin alaisuudessa. Siitä kertoo jahiliyyahin ajalta säilynyt rakennus, joka oli melkein yhtä kuuluisa jo tuolloin, nimittäin Kaaban temppeli. Koraani kertoo, että Abraham rakensi yhdessä poikansa Ismaelin kanssa temppelin (2: 125–128), ja muslimit uskovat, että kyse oli tällöin nimenomaan Kaaban temppelistä Mekassa, jonne Abraham oli asettunut. Ibn Hisham selittää, miten islam vähitellen kärsi tappion Mekassa. Mekka alkoi käydä ahtaaksi Ismaelin jälkeläisillä, jolloin he lähtivät etsimään väljempiä maita. Jokainen otti mukaansa yhden kiven Mekan suojellusta temppelistä, jota he kunnioittivat kovasti. Kun poismuuttaja asettui aloilleen, hän pani kiven maahan ja kiersi sen ympäri, kuten Kaaban osalta oli tapana tehdä. Näin he päätyivät palvomaan kauniina pitämiään kiviä, kun vuosisatojen vieriessä tavan alkuperä oli unohtunut. Tästä huolimatta he pitivät kiinni joistakin alkuperäisistä tavoista, kuten Kaaban temppelin kiertämisestä tai tervehdyshuudoista pyhiinvaelluksen yhteydessä — vaikka eivät enää tunnistaneet niiden oikeaa alkuperää.

Tietämättömyys levisi myös Mekkaan, mitä osoitti se, että quraišlaiset ottivat jumalakseen Kaaban temppelin luona kaivon partaalla seisovan jumalan nimeltä Hubal. He palvoivat samassa paikassa myös Isafia ja Nai'ilaa, jotka olivat alun alkaen olleet Jurhum-heimoon kuuluva mies ja nainen. Isaf makasi Nai'lan Kaaban temppelissä, jolloin Jumala muutti heidät kahdeksi kiveksi. Tarina osoittaa sen, että edes tietämättömyyden aikana kaikki ei ollut luvallista.

Islamin paluu

Profeetta Muhammed asettaa paikalleen Kaaban mustan kiven tietämättömyyden aikana. Maalaus vuodelta 1315.

Ratkaisu tietämättömyyden ajan barbariaan oli Muhammedin julistama Jumalan laki, šaria. Sen tuli vallita yhteiskunnassa, ja lain toteutumista tuli valvomaan uskon korkeimpana puolustajana kalifi. Muhammed näytti islamin mukaan ulospääsytien tietämättömyydestä sekä saamillaan ilmestyksillä että omalla esimerkillään. Muhammed palautti arabien keskuuteen sen alkuperäisen monoteismin, joka oli unohtunut. Hän vakuutti arabit sekä puheillaan että miekallaan siitä, että näiden pelastus oli Muhammedin seuraamisessa sekä uskonasioissa että maallisten asioiden hoitamisessa.

Muhammed sai ensimmäisen ilmestyksensä vasta 40-vuotiaana, mikä on herättänyt kysymyksen, osallistuiko hän sitä ennen epäjumalanpalvontaan Mekassa. Näin ei ollut, sillä Ibn Hishamin kertoman mukaan Jumala suojeli ja varjeli häntä, ja esti häntä pakanuuden ajan saastasta. Ibn Hisham kertoo, että Jumalan lähettiläs viipyi joka vuosi kuukauden Hira'n vuorella ja ruokki pakanoita. Kun hän palasi, hän meni ensin Kaabaan ja kiersi sen seitsemän kertaa ennen kuin meni kotiin. Kaabassa tosin palvottiin epäjumalia, mutta Muhammed toimi tässäkin Jumalan käskyjen mukaan. Fadhlalla Haerin mukaan Kaabaan oli koottu kaikkien klaanien pyhäinkuvat, mutta arabit pitivät silti edelleen Jumalaa korkeimpana jumalana ja kaiken luojana.

Ibn Hisham kertoo tarinan, joka osoittaa, miten Muhammed osallistui jahiliyyahin aikana arvostettuna jäsenenä Mekan yhteiskunnalliseen elämään syyllistymättä kuitenkaan epäjumalanpalvontaan. Tarinan mukaan Mekan heimot riitelivät temppelin korjauksen aikana siitä, kuka saisi asettaa paikalleen Kaaban mustan kiven. Muhammed ratkaisi asian niin, että kivi pantiin kankaan päälle, ja jokainen heimo nosti kangasta omalta kulmaltaan. Kun kivi oli oikealla korkeudella, Jumalan lähettiläs asetti sen paikalleen.

Historiallinen arviointi

Vaikka tiedetään, että Lähi-idässä tapahtui paljon muutoksia 600-luvulla, tarkkaa historiallista tietoa niistä ei ole, sillä kertomukset tietämättömyyden ajasta ja sen loppumisesta merkittiin muistiin vasta abbasidien kaudella 800-luvulla. Tällöin islamista oli jo tullut suuren valtakunnan virallinen uskonto. Kertomukset Muhammedista palvelivat hallitsijahuoneen etuja, sillä vallassa olleet abbasidit kertoivat olevansa valtakuntansa perustajan Muhammedin verisukulaisia ja siksi oikeutettuja hallitsemaan. Tietämättömyyden ajan olojen arviointia vaikeuttaa etenkin se, että esi-islamilaiselta ajalta ei ole säilynyt kirjallisuutta. Varmaa tietoa ei ole, ovatko muistiin merkityt kertomukset 600-luvun tapahtumista aitoja vai ovatko ne kaikki myöhempää keksintöä.

Arabisti Hans Jansen arvelee, että jahiliyyah olisi enemmänkin teologinen kuin historiallinen käsite. Sen merkitys olisi korostaa islamin sitä suurempaa arvoa, kun tämän vastakohdaksi luotiin tietämättömyyden aika kauhuineen.

Lähteet

• Hämeen-Anttila, Jaakko: Jeesus, Allahin profeetta. Tutkimus islamilaisen Jeesus-kuvan muotoutumisesta. Suomen Eksegeettisen Seuran Julkaisuja 70. Helsinki: Suomen Eksegeettinen seura, 1998. ISBN 951-9217-25-8.
• Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta. Suomentanut Jaakko Hämeen-Anttila. Basam Books, 1999.
• Jansen, Hans: Mohammed. Eine Biographie. Verlag C.H. Beck, 2008. ISBN 978-3-406-56858-9. (saksaksi)