Abraham

Raamatun patriarkka
Tämä artikkeli käsittelee Raamatun ja Koraanin Abrahamia. Abrahamista nimenä kerrotaan artikkelissa Abraham (nimi), jossa myös luetellaan muita Abraham-nimisiä henkilöitä.

Abraham (myös Aabraham, hepr. ‏אברהם‎, Avraham ”monien isä/johtaja”, Tiberian hepreaksi ʾAḇrāhām; arab. ابراهيم‎, Ibrāhīm), alun perin Abram (hepr. ‏אַבְרָם‎, Avram, ab-rawm’ "korkea isä"), on juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin patriarkka. Sekä juutalaiset, kristityt että muslimit kunnioittavat Abrahamia uskovaisten esikuvana. Abrahamista kerrotaan Raamatussa, Ensimmäisen Mooseksen kirjan 11.–25. luvuissa ja hänet mainitaan useimmissa Raamatun kirjoissa. Vanhassa Testamentissa Abraham mainitaan 243:ssa jakeessa[2], Uudessa Testamentissa 80 kertaa[2] ja Koraanissa, joka on pituudeltaan noin puolet Uudesta Testamentista, 69 kertaa.[3] Aikaisemmin Abrahamin on katsottu eläneen joskus vuosien 22001900 eaa välillä, mutta nykyisin häntä ei pidetä historiallisena henkilönä.

Abraham
אַבְרָהָם
Enkeli estää Abrahamia uhraamasta Iisakia
Enkeli estää Abrahamia uhraamasta Iisakia
Henkilötiedot
Muut nimet Abram (alkuperäinen)
Syntynytn. 1996 eaa.
Kuollutn. 1821 eaa.
Hebron
Puoliso Saara
Ketura[1]
Hagar
Lapset Ismael
Iisak
Simran
Joksan
Medan
Midian
Jisbak
Suah
[1]

Abraham Vanhassa testamentissaMuokkaa

Abrahamista kerrotaan ensimmäisessä Mooseksen kirjassa. Abraham, aluksi nimeltään Abram, kuului Seemin kautta kymmenenteen sukupolveen Nooasta laskien, oli yksi kolmesta Terahin pojasta ja kotoisin Kaldean Urista muinaisesta Babyloniasta.[4] Abram oli mennyt naimisiin sisarpuolensa Sarain kanssa (myöhemmin Saara).[5] Hänellä oli vaimonsa kanssa sama isä.[6]

Jumala kutsuu AbraminMuokkaa

Raamattu kertoo, että Herra sanoi Abramille: "Lähde maastasi, asuinsijoistasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan". Herra lupasi tehdä Abramista suuren kansan, siunata ne, jotka häntä siunaavat ja kirota ne, jotka häntä kiroavat. Abramin saama siunaus oli tuleva siunaukseksi kaikille maailman kansoille. Abram lähti Harranista Herran käskyn mukaan ottaen mukaan vaimonsa Sarain, veljenpoikansa Lootin ja koko omaisuutensa orjat mukaan lukien. Hän oli tässä vaiheessa jo 75-vuotias. Herra johdatti Abramin Kanaanin maalle, minne Abram rakensi alttarinsa siirtyen paikasta toiseen. [7]

Maahan tuli nälänhätä, jolloin Abram siirtyi joksikin aikaa Egyptiin. Siellä hän pääsi faraon suosioon ja rikastui.[7] Kertomus vastaavasta pakomatkasta toistuu Jeesuksen ja Muhammedin elämäkerroissa. Pyhä perhe pakeni Herodeksen vainoa ja muslimit pakenivat Mekassa. Muhammed tosin lähetti vain kannattajansa turvaan, ja Egyptin asemesta Etiopiaan.[8]

Jumala tekee liitonMuokkaa

Abram asettui Kaanaassa asumaan Mamren tammistoon, mutta joutui vedetyksi sotaan pelastaakseen vangiksi joutuneen veljenpoikansa Lootin. Abram voitti 318 miehensä avulla neljä kuningasta ja sai runsaan sotasaaliin. Paluumatkalla sodasta Abram kohtasi Saalemin kuninkaan Melkisedekin, joka oli korkeimman Jumalan pappi. Melkisedek toi mukanaan leipää ja viiniä ja siunasi Abramin; tämä antoi Melkisedekille kymmenykset sotasaaliistaan.[9] Mamressa Jumala teki liiton Abramin kanssa sanoen: "Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan Egyptin rajapurosta Eufratin suureen virtaan saakka."[10]

Hagar ja IsmaelMuokkaa

 
Abraham, Saara ja Hagar. Kuvitus vuodelta 1897.

Koska Sarai ei ollut synnyttänyt Abramille lasta, hän ehdotti, että Abram makaisi Sarain egyptiläisen orjattaren Hagarin kanssa saadakseen jälkeläisen. Abram suostui ja Hagar tuli raskaaksi. Herran enkeli sanoi Hagarille: " Minä teen sinun jälkeläistesi määrän niin suureksi, ettei sitä voi laskea". Abram antoi pojalle nimeksi Ismael Herran enkelin määräyksen mukaan. Abram oli tällöin 86-vuotias.[11]

Liitto ja sen merkkiMuokkaa

Kun Abram oli yhdeksänkymmenen yhdeksän vuoden ikäinen, Herra ilmestyi uudelleen ja ilmoitti tekevänsä liiton Abramin kanssa sanoen: "Katso, tämä on minun liittoni sinun kanssasi: sinusta tulee kansojen paljouden isä. Niin älköön sinua enää kutsuttako Abramiksi, vaan nimesi olkoon Abraham."[12] Herra lupasi Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen pysyväksi perintömaaksi koko Kanaaninmaan. Heidän tuli kuitenkin täyttää eräs ehto: jokainen mies ja poikalapsi piti ympärileikata. Esinahan poistaminen oli merkki Herran kanssa tehdystä liitosta, ja velvollisuus koski myös heimoon kuulumattomia orjia. Herra ilmoitti myös, että Sarai, jonka nimen tuli vastedes olla Saara, synnyttäisi Abrahamille pojan, josta kansakunnat saivat alkunsa. Tämä pani Abrahamin naurahtamaan, sillä hän oli satavuotias ja Saara yhdeksänkymmenen.[13]

IisakMuokkaa

Saara synnytti vanhoilla päivillään Abrahamille pojan, jolle Herran määräyksen mukaan annettiin nimeksi Iisak. Saara vaati pian Abrahamia karkottamaan perheestä Hagarin ja Ismaelin. Herra suostui, sillä vain Iisakin jälkeläisiä oli kutsuttaman Abrahamin lapsiksi. Herra kuitenkin ilmoitti, että myös orjattaren pojasta hän antaa kasvan suuren kansan.[14]

Myöhemmin Jumala tahtoi koetella Abrahamia ja käski tätä uhraamaan Iisakin polttouhrina vuorella, joka hänelle osoitettaisiin. Josephus kertoo, että juutalaisen perimätiedon mukaan Iisak oli silloin 25-vuotias[15]. Totellen Jumalan ohjeita Abraham otti Iisakin mukaansa ja matkusti Negevissä sijainneesta Beersebasta pohjoiseen Morian vuorelle, joka sijaitsi Saalemin pohjoispuolella. Siellä hän rakensi alttarin ja valmistautui uhraamaan poikansa Iisakin polttouhrina. Herran enkeli tuli väliin viime hetkellä, ja Iisakin sijaan Abraham lopulta uhrasi pässin. Abrahamin osoittaman kuuliaisuuden takia Herra vannoi itsensä kautta, että siunaisi Abrahamia runsain määrin.[16]

Kun Saara kuoli Hebronissa 127-vuotiaana Abraham otti vaimokseen Keturahin. Keturah synnytti kuusi poikaa: Simranin, Joksanin, Medanin, Jisbakin, Shuahin ja Midian[17]. Abraham naitti Iisakin veljenpoikansa Mesopotamiasta saadulle tyttärelle Rebekalle.[18] Iisakin vanhin poika oli Eesau, mutta nuorempi veli Jaakob huijasi itselleen esikoisoikeudet. Abraham kuoli 175-vuotiaana. [19] Ennen kuolemaansa Abraham antoi lahjoja sivuvaimojensa pojille ja lähetti heidät pois, jotta Iisak perisi yksin kaiken hänen omistamansa[20].

Abraham juutalaisuudessaMuokkaa

 
Kolme enkeliä, jotka Abraham kohtasi Mamren tammistossa. Andrei Rublevin ikoni (1410) esittää keskiajan kristillisessä taiteessa suosittua aihetta.

Juutalaisuudelle Abraham on yksijumalaisuuden kantaisä[21] ja patriarkka, jonka kanssa Jumala oli tehnyt liiton. Siinä hän lupasi Abramin Iisakista polveutuville jälkeläisille Luvan maan pysyväksi perintöosaksi. Liiton merkkinä oli esinahan poistaminen.

Abraham kristinuskossaMuokkaa

Kristityille Abraham edustaa Jeesukseen uskovien isähahmoa, jonka kuuliaisuus Jumalan tahdolle oli esikuvallista.[22] Kertomus Abramin pakomatkasta Egyptiin toistuu Jeesuksen elämäkerrassa, missä Pyhä perhe pakeni Herodeksen vainoa Egyptiin. Evankeliumeissa oman pojan uhraaminen kertautuu Jeesuksen, Jumalan pojan, ristiinnaulitsemisessa. Melkisedek, jolle Abraham antoi kymmenykset, rinnastetaan Uuden testamentin heprealaiskirjeissä Kristukseen ylimmäisenä pappina. Niissä todetaan, että Kristuksen pappeus oli Melkisedekin pappeuden kaltaista.[23]

Uuden testamentin kirjeessä roomalaisille apostoli Paavali vetoaa Abrahamiin, kun hän haluaa palata uskon perustaan, jossa juutalaisten laki ei vielä ollut voimassa. Ympärileikkaus ei ollut kristityille välttämätön, koska myös Abraham oli ympärileikkaamaton, kun Jumala valitsi hänet. [24]

Abraham islaminuskossaMuokkaa

Kun Lähi-idän beduiiniheimot joutuivat ensimmäisinä kristillisinä vuosisatoina tekemisiin Lähi-idän paikoilleen asettuneen kristityn väestön kanssa, he alkoivat kääntyä kansanomaisesti ymmärrettyyn kristinuskoon. He alkoivat katsoa olevansa Abrahamin lapsia tämän toisen pojan Ismaelin kautta. [25] Gazassa asunut patriarkka Sozomenos kuvaili 400-luvulla tätä "ismaeliittista monoteismia". Sozomenos kirjoitti, että se muistutti oli Moosesta edeltävien heprealaisten uskoa, johon oli sekoittunut pakanallisia vaikutteita. Hänen mukaansa jotkut arabit oppivat juutalaisilta, että he olivat Abrahamin perillisiä ja omaksuivat sen takia juutalaisia lakeja ja elämäntapoja. Tullessaan tekemisiin kristittyjen pappien ja munkkien kanssa he alkoivat omaksua myös kristillisiä ajatuksia.[26]

Abrahamin merkitystä islamin kehityksen varhaisessa vaiheessa osoittaa, että Koraanin teksteissä sana "Abraham" esiintyy 69 kertaa, kun taas "Muhammed" esiintyy vain neljästi. Abraham on siten Koraanissa Muhammedia paljon useammin esiintyvä profeetta. Abraham merkitsi myös islamissa keinoa irtautua sekä juutalaisesta että kristillisestä perinteestä menemällä niiden ohi suoraan Abrahamiin: Ei Abraham ollut juutalainen eikä kristitty, vaan hän oli alistuva hanif (Koraani 3: 67). [27] Samaa keinoa oli käyttänyt jo apostoli Paavali. [24]

Ibn Ishaqin Muhammed-elämäkerrassa 700-luvulla Abraham kytkettiin islamiin tekemällä hänet Kaaban temppelin alkuperäiseksi rakentajaksi tai ainakin korjaajaksi vedenpaisumuksen jälkeen.[28] Kaaban temppelillä oli siten kunniallinen alkuperä, ja vasta myöhemmin se rappeutui pakanalliseen käyttöön. Israelilainen arkeologi Yehuda Nevo on osoittanut, että nimi Abraham oli 600-luvulla yleinen Negevin autiomaasta löytyneissä piirtokirjoituksissa, mikä osoittaa, että abrahamismi oli siellä yleistä.[29]

Myös Koraanin kertomuksissa Abraham on uhraamassa poikaansa (suura 37:100–109), mutta kyseessä ei ole Iisak vaan Ismael. Abraham tekee sen osoittaakseen tottelevaisuutta Jumalaa kohtaan.[28] Profeettojen suurassa Abraham joutuu Raamatun Danielin kirjaa vastaavaan tilanteeseen, jossa hänet yritetään ilman tulosta polttaa (21:69–71). 800-luvulla kootussa islamilaisessa kansanperinteessä Abraham (eli Ibrahim) kutsuu itseään kunnianimellä "Jumalan ystävä" (Khalil Allah).[30]

Muhammedin isä uutena IisakinaMuokkaa

Ibn Hisham kertoo 800-luvulla Muhammedin isoisästä Abd al-Muttalibista Abrahamia vastaavan uhraustarinan. Abd al-Muttalib oli vähällä uhrata Mekassa poikansa Abdullahin. Myöhemmin Abdullahista tuli Muhammedin isä. Tässä tarinassa Muhammedin isoisä rinnastuu Vanhan Testamentin Abrahamiin ja isä Iisakiin. Mekasta tulee näin uusi Jerusalem ja Kaabasta uusi Temppeli. Muhammed on vertauskuvallisesti Iisakin poika eli Vanhan Testamentin Jaakob. Hänelle Jumala lupasi unessa perintöosaksi maan, jolla hän lepäsi.

Tarina Jaakobin unesta oli muuttunut arabeille tärkeäksi jo varhain. 600-luvun lopulla kalifi al-Malik oli antanut lyödä kolikoita, joiden aiheena oli Jaakobin päänalusestaan pystyttämä kivipatsas, Yegar Sahaduta. Kolikon tunnus kertoi siitä, että arabivaltio nojasi Jumalan kanssa tehtyyn sopimukseen. Vastineeksi kuuliaisuudesta Jumala antoi Jaakobin jälkeläisille oikeuden luvattuun maahan.[31] Paikka, jonne Jaakob oli pystyttänyt patsaansa, oli Jerusalemin Temppelivuori. Kalifi Abd al-Malik (685–705) antoi rakennuttaa sinne valtakuntansa keskuspyhäköksi Kalliomoskeijan.[32] Pyhäkön keskellä on edelleen pylväiden ympäröimänä paljas kallio, maailman peruskivi. Sen päällä nukkuessaan Jaakob näki taivaaseen johtavat portaat, joita pitkin enkelit kulkivat. Tältä kiveltä myös Muhammed nousi taivaaseen jo Jaakobin näkemiä tikapuita pitkin. Tällä tavoin hän myös ylitti Jaakobin suorituksen.

Tarinassa Muhammed on uusi Jaakob, jonka jälkeläisille Jumala lupasi maanpiirin hallittavaksi siunaukseksi kaikille kansoille. [31] 

 
Miniatyyri kolmesta patriarkasta: Abrahamista, Iisakista ja Jaakobista bysanttilaisessa menologionissa.

HistoriallisuusMuokkaa

Pääartikkeli: Raamatun historiallisuus

Abrahamin historiallisuus on ollut kiistelty aihe. Abrahamista ei ole muuta tietoa kuin Raamatun kertomukset. Teologi Aapeli Saarisalo [33] uskoi Ensimmäisen Mooseksen kirjan 14. luvussa kuvattujen tapahtumien [34] saaneen muinaistutkimuksesta ja nuolenpääkirjoituksista vahvistuksen. Luvussa kerrotaan muun muassa Kedorlaomerin, kanssaan olleiden kuninkaiden ja Abrahamin välisestä taistelusta. Monet 1900-luvun merkittävimpiin kuuluneet arkeologit kuten William F. Albright ja raamatuntutkijat kuten Albrecht Alt uskoivat myös, että Abraham ja muut patriarkat ovat olleet joko historiallisia henkilöitä tai uskottavia yhdistelmiä noin 2000-luvulla eaa. (eli ns. ”patriarkaalisella aikakaudella”) eläneistä todellisista henkilöistä. Patriarkoista kertovissa teksteissä mainitut nimet esiintyivät myös samalle aikakaudelle ajoitetuissa teksteissä Marissa, Mesopotamiassa (nykyinen Irak) ja Ras Shamrassa, Syyriassa. Abrahamin on katsottu eläneen arviolta joskus vuosien 2200 eaa ja 1900 eaa välillä.[35]

Nämä tekstit eivät kuitenkaan todista patriarkkojen historiallisuutta; kyseiset nimet ovat mahdollisesti olleet yleisiä jo tuolloin.[36][37] Erityisesti 1970-luvun aikana vakiintui yhteisymmärrys siitä, että arkeologiset löydöt eivät tue esitettyjä väitteitä, ja että folkloristisia tarinoita ei tulisi lukea historiallisina lähteinä.[38]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta. (Sirat rasul Allah, 800-luku.) Suomentanut ja esipuheen kirjoittanut Jaakko Hämeen-Anttila. Helsinki: Basam Books, 1999. ISBN 952-9842-27-9.
  • Nevo, Yehuda E. & Koren, Judith: Crossroads to Islam. The origins of the Arab religion and the Arab state. Amherst, NY: Prometheus Books, 2003). ISBN 1-59102-083-2.
  • Newby, Gordon Darnell: The Making of the Prophet. A Reconstruction of the Earliest Biography of Muhammed. University of South Carolina Press, 1989. ISBN 978-0-87249-623-1.
  • Ohlig, Karl-Heinz: From Muhammad Jesus to prophet of the Arabs. Teoksessa: K-H. Ohlig (toim.) Early islam. A critical reconstruction based on contemporary sources, s. 251–307. Prometheus Books, 2013. ISBN 978-1-61614-825-6.
  • Stroumsa, Sarah: ‘The Father of Many Nations’: Abraham in al-Andalus,” Teoksessa: Ryan Szpiech, toim., Medieval Exegesis and Religious Difference: Commentary, Conflict, and Community in the Premodern Mediterranean, s. 29-39. Fordham Press,, 2015. Teoksen verkkoversio.

ViitteetMuokkaa

  1. a b Ensimmäinen Mooseksen kirja 25 luku
  2. a b Haku Raamattu.fi.
  3. Ohlig, 2013, s. 272–273
  4. 1. Moos. 11:27–32
  5. 1. Moos. 17:15
  6. 1. Moos. 11:29; 1. Moos. 20:12
  7. a b 1. Moos. 12 raamattu.fi.
  8. Ibn Hisham, 1999 s. 105. Tarinan on kertonut Jumalan lähettilään vaimo Umm Salama, joka oli Etiopiassa ensimmäisen miehensä kanssa.
  9. 1. Moos. 14 Raamattu.fi.
  10. 1. Moos. 15 Raamattu.fi.
  11. 1. Moos. 16 Raamattu.fi.
  12. 1. Moos. 17:1–5
  13. 1. Moos. 17 Raamattu.fi.
  14. 1. Moos. 21 Raamattu.fi.
  15. Josephus: Juutalaisten muinaisajat I, 227 [xiii, 2]
  16. 1. Moos. 22:1–18
  17. 1. Moos. 25:1–6
  18. 1. Moos. 24:1–67
  19. 1. Moos. 25:7–10
  20. 1. Moos. 25:5, 6
  21. Stroumsa, 2015
  22. Saarisalo, Aapeli (2005, 11): Raamatun sanakirja. Data Universum Oy
  23. Meldisedek Raamattu.fi.
  24. a b Roomalaiskirje, 4:9–11 Raamattu.fi.
  25. Nevo, Y. E. & Koren, J.: Crossroads to Islam. The origins of the Arab religion and the Arab state, s. 186-190. Prometheus Books, 2003.
  26. Nevo & Koren, 2003, 186–187
  27. Koraani. Imranin perheen suura Islamopas.com.
  28. a b Patrick Sookhdeo: Understanding Islamic Theology, s. 200. Isaac Publishing, 2013.
  29. Nevo & Koren, 2003, 190
  30. Sookhdeo, 2013, 199
  31. a b Newby, G. D: The Making of the Prophet. A Reconstruction of the Earliest Biography of Muhammed, s. 18. University of South Carolina Press, 1989.
  32. Popp, V: The early history of islam. Following inscriptional and numismatic testimony. Teoksessa: K-H. Ohlig & G-R-Puin (toim.) The hidden origin of Is-lam. (s. 17–124), s. 69. Prometheus Books, 2010.
  33. Saarisalo, Aapeli (2005, 10): Raamatun sanakirja. Data Universum Oy
  34. 1. Moos. 14:1–17
  35. Uuras Saarnivaara: "Voiko Raamattuun luottaa?"
  36. Otavan suuri ensyklopedia, 4. osa (Juusten-Kreikka), s. 2464, art. Juutalaiset. Otava, 1979. ISBN 951-1-02232-6.
  37. Rowland Croucher ym.: Minimalis, the Copenhagen School of thought web.archive.org.
  38. John Van Seters: Abraham in History and Tradition. Echo Point Books and Media, 2014-03. ISBN 9781626549104. Teoksen verkkoversio (viitattu 9.10.2017). en

Aiheesta muuallaMuokkaa