Abraham islaminuskossa

Abraham (arab. ابراهيم‎, Ibrāhīm), alun perin Abram (hepr. ‏אַבְרָם‎, Avram, ab-rawm’ "korkea isä"), on islaminuskossa tärkeä profeetta. Myös juutalaiset ja kristityt kunnioittavat Abrahamia omana esikuvanaan. Muhammedin elämäkerrassa on useita yhtymäkohtia Abrahamin vaiheisiin, mikä osoittaa, että Abraham on yksi Muhammedin elämäkerran esikuvista. Joidenkin näkemysten mukaan Abraham oli islamin varhaisvaiheissa 400-luvulla erityisen tärkeä profeetta, mitä osoittaa se, että Lähi-idässä oli beduiiniheimoja, jotka olivat yksijumalaisia "ismaeliitteja" Abrahamin pojan Ismaelin mukaan.

Abraham uhraamassa Ismaelia. Persialainen miniatyyri 1400-luvulta timuridien valtakunnasta. Kuvassa on myös pässi, joka uhrina korvasi Ismaelin sekä enkeli, joka estää Abrahamin aikeet.
Abraham ja kolme enkeliä vasemmalla. Oikealla Saara ja Hagar. Persialainen miniatyyri vuodelta 1314.

Koraanissa, joka on pituudeltaan noin puolet Uudesta Testamentista, Abraham mainitaan 79 kertaa, ja Abraham onkin Mooseksen jälkeen kirjassa useimmin mainittu profeetta.[1] Uudessa Testamentissa Abraham mainitaan 80 kertaa[2] eli suhteessa harvemmin, mutta Vanhassa Testamentissa Abraham esiintyy 243:ssa jakeessa. [2] Hänestä kerrotaan etenkin Ensimmäisen Mooseksen kirjan 11.–25. luvuissa ja ainakin mainitaan useimmissa Raamatun kirjoissa.

Abraham islamissaMuokkaa

Islaminuskossa Abrahamia pidetään ensimmäisenä ihmisenä, joka kääntyi palvomaan oikeaa Jumalaa ja saarnasi epäjumalten palvontaa vastaan. Samasta syystä häntä pidetään ensimmäisenä profeettana, jolle paljastettiin pyhä kirja. Abraham oli myös ensimmäinen muslimi, sillä islam tarkoittaa täydellistä alistumista Jumalalle, ja Abraham osoitti kuuliaisuutensa yrittäessään uhrata oman poikansa.[3] Muhammedin elämäkerta seuraa kaikissa näissä yksityiskohdissa Abrahamin vaiheita.

Torrey katsoo, että sanan islam (alistuminen) alkuperäisin esiintyminen tapahtuu Koraanin kertomuksessa, jossa Jumala puhuttelee Abrahamia ja kehottaa tätä alistumaan (2:131–132).[4] Ahsen-Bören käännöksenä jakeet kuuluvat:[5][6]

Kun hänen Herransa sanoi hänelle: »Alistu!» hän vastasi: »Olen antautunut maailmojen Herran alamaiseksi». Ja Aabraham velvoitti poikansakin tähän, ja samoin Jaakob sanoen: »Poikani, Jumala on totisesti valinnut (tosi) uskonnon teille; älkää siis kuolko, ennen kuin olette siihen alistuneet».

Muslimioppineet ovat täydentäneet Koraanissa olevaa Abrahamin kuvausta lisätiedoilla. He kertovat, että Abraham syntyi pakanallisessa kaupungissa Irakissa Nimrod-kuninkaan hallitessa. Kun Nimrod kuulee ennustuksen, että lapsi on syntyvä, joka tuhoaa kaupungin pakanauskonnon, Nimrod määrää vastasyntyneet poikalapset tapettavaksi. Abrahamin äiti kuitenkin synnyttää lapsen luolassa ja jättää hänet sinne. Lapsi ei kuitenkaan kuole, sillä hän saa ravintoa imemällä peukaloaan ja kasvaa päivässä sen, minkä muut lapset kuukaudessa. Lopulta hän lähtee luolasta, näkee tähdet, kuun ja auringon, mutta niiden sijasta julistaa uskoa yhteen Jumalaan. Tätä uskoa hän lähtee julistamaan Nimrodin kaupunkiin.[7]

"Ismaelismi" islamin varhaisvaiheenaMuokkaa

Kun Lähi-idän beduiiniheimot joutuivat ensimmäisinä kristillisinä vuosisatoina tekemisiin Lähi-idän paikoilleen asettuneen kristityn väestön kanssa, he alkoivat kääntyä kansanomaisesti ymmärrettyyn kristinuskoon. He alkoivat katsoa olevansa Abrahamin lapsia tämän toisen pojan Ismaelin kautta. [8] Gazassa asunut patriarkka Sozomenos kuvaili 400-luvulla tätä "ismaeliittista monoteismia". Sozomenos kirjoitti, että se muistutti Moosesta edeltäneiden heprealaisten uskoa, johon oli sekoittunut pakanallisia vaikutteita. Hänen mukaansa jotkut arabit oppivat juutalaisilta, että he olivat Abrahamin perillisiä ja omaksuivat sen takia juutalaisia lakeja ja elämäntapoja. Tullessaan tekemisiin kristittyjen pappien ja munkkien kanssa he alkoivat omaksua myös kristillisiä ajatuksia.[9]

Abrahamin merkitystä islamin kehityksen varhaisessa vaiheessa osoittaa, että Koraanin teksteissä sana "Abraham" esiintyy 69 kertaa, kun taas "Muhammed" esiintyy vain neljästi. Abraham merkitsi myös keinoa irtautua sekä juutalaisesta että kristillisestä perinteestä menemällä niiden ohi suoraan Abrahamiin: Ei Abraham ollut juutalainen eikä kristitty, vaan hän oli alistuva hanif”.[10][11][12] Samalla tavoin apostoli Paavali (Room. 4:13) vetosi suoraan Abrahamin esikuvaan, kun hän perusteli, miksi kristittyjen ei tarvinnut noudattaa juutalaista lakia: Jumalan armo kohdistui jo Abrahamiin, vaikka tämä ei vielä lakia tuntenut.[13]

Ibn Ishaqin Muhammed-elämäkerrassa 700-luvulla Abraham kytkettiin islamiin tekemällä hänet Kaaban temppelin alkuperäiseksi rakentajaksi tai ainakin korjaajaksi vedenpaisumuksen jälkeen.[14] Kaaban temppelillä oli siten kunniallinen alkuperä, ja vasta myöhemmin se rappeutui pakanalliseen käyttöön. Israelilainen arkeologi Yehuda Nevo on osoittanut, että nimi Abraham oli 600-luvulla yleinen Negevin autiomaasta löytyneissä piirtokirjoituksissa, mikä osoittaa, että abrahamismi oli siellä yleistä.[15]

Myös Koraanin kertomuksissa Abraham on uhraamassa poikaansa (suura 37:100–109), mutta kyseessä ei ole Iisak vaan Ismael. Abraham tekee sen osoittaakseen tottelevaisuutta Jumalaa kohtaan.[14] Profeettojen suurassa Abraham joutuu Raamatun Danielin kirjaa vastaavaan tilanteeseen, jossa hänet yritetään ilman tulosta polttaa (21:69–71). 800-luvulla kootussa islamilaisessa kansanperinteessä Abraham (eli Ibrahim) kutsuu itseään kunnianimellä "Jumalan ystävä" (Khalil Allah).[16]

Kun maailmanhistoria loppuu ja kuolleet nousevat haudoistaan Jumalan eteen tuomittaviksi, ihmiset nousevat sellaisina kuin heidät on luotu: alastomina ja vailla ympärileikkausta. Tästä joukosta ensimmäinen, joka puetaan vaatteisiin, on Abraham.[17]

Yhtäläisyydet Abrahamin ja Muhammedin välilläMuokkaa

Abraham ja MuhammedMuokkaa

Gabriel Said Reynolds toteaa, että Koraanissa Muhammed ja Abraham rinnastetaan: Ihmisiä, jotka voivat lähinnä vedota Aabrahamiin, ovat totisesti ne, jotka seuraavat Häntä kuten tämäkin profeetta, ja ne, jotka uskovat (Koraani 3:68).[18] Muhammedin elämäkerturit pyrkivät sitten esittämään Muhammedin elämäkerran tavalla, jossa rinnastus Abrahamiin korostuu. Molemmat profeetat ovat kotoisin pakanakaupungista ja pakanaperheestä; kummatkin saavat kutsun Jumalalta, ja tämä tapahtuu luolassa; molemmat lähtevät kotikaupungistaan julistaakseen uskontoaan muualla. [19]

Muhammedin isä "uutena Iisakina"Muokkaa

Ibn Hisham kertoo 800-luvulla Muhammedin isoisästä Abd al-Muttalibista Abrahamia vastaavan uhraustarinan. Abd al-Muttalib oli vähällä uhrata Mekassa poikansa Abdullahin. Myöhemmin Abdullahista tuli Muhammedin isä. Tässä tarinassa Muhammedin isoisä rinnastuu Vanhan Testamentin Abrahamiin ja isä Iisakiin. Mekasta tulee näin uusi Jerusalem ja Kaabasta uusi Temppeli. Muhammed on vertauskuvallisesti Iisakin poika eli Vanhan Testamentin Jaakob. Hänelle Jumala lupasi unessa perintöosaksi maan, jolla hän lepäsi.[20]

Volker Poppin numismaattisen tulkinnan mukaan tarina Jaakobin unesta oli muuttunut arabeille tärkeäksi jo varhain. 600-luvun lopulla kalifi al-Malik oli antanut lyödä kolikoita, joiden kääntöpuolella Poppin mukaan oli Jaakobin päänalusestaan pystyttämä kivipatsas, Yegar Sahaduta. Kolikon tunnus kertoi siitä, että arabivaltio nojasi Jumalan kanssa tehtyyn sopimukseen. Vastineeksi kuuliaisuudesta Jumala antoi Jaakobin jälkeläisille oikeuden luvattuun maahan.[20] Paikka, jonne Jaakob oli pystyttänyt patsaansa, oli Jerusalemin Temppelivuori. Kalifi Abd al-Malik (685–705) antoi rakennuttaa sinne valtakuntansa keskuspyhäköksi Kalliomoskeijan.[21] Pyhäkön keskellä on edelleen pylväiden ympäröimänä paljas kallio, maailman peruskivi. Sen päällä nukkuessaan Jaakob näki taivaaseen johtavat portaat, joita pitkin enkelit kulkivat. Tältä kiveltä myös Muhammed nousi taivaaseen jo Jaakobin näkemiä tikapuita pitkin. Näin hän myös ylitti Jaakobin suorituksen.[20]

Tarinassa Muhammed on uusi Jaakob, jonka jälkeläisille Jumala lupasi maanpiirin hallittavaksi siunaukseksi kaikille kansoille. [20]

LähteetMuokkaa

  • Koraani - opastus ja johdatus pahan hylkäämiseen ja hyvän valitsemiseen. Z.I. Ahsen Böre, 1942. Teoksen verkkoversio.
  • Nevo, Yehuda E. & Koren, Judith: Crossroads to Islam. The origins of the Arab religion and the Arab state. Amherst, NY: Prometheus Books, 2003). ISBN 1-59102-083-2.
  • Newby, Gordon Darnell: The Making of the Prophet. A Reconstruction of the Earliest Biography of Muhammed. University of South Carolina Press, 1989. ISBN 978-0-87249-623-1.
  • Ohlig, Karl-Heinz: From Muhammad Jesus to prophet of the Arabs. Teoksessa: K-H. Ohlig (toim.) Early islam. A critical reconstruction based on contemporary sources, s. 251–307. Prometheus Books, 2013. ISBN 978-1-61614-825-6. Teoksen verkkoversio.
  • Popp, Volker: The early history of islam, following inscriptional and numismatic testimony. Teoksessa: Karl-Heinz. Ohlig & Gerd-R. Puin (toim.) The Hidden Origin of Islam. New Research into its Early History, s. 17–124. Prometheus Books, 2010. ISBN 978-1-59102-634-1. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Reynolds, Gabriel Said: The Qur'an and its Biblical Subtext. Routledge, 2012. ISBN 978-0-415-52424-7.
  • Reynolds, Gabriel Said: The Emergence of Islam. Classical Traditions in Contemporary Perspective. Fortress Press, 2012. ISBN 978-0-8006-9859-1.
  • Sookhdeo, Patrick: Understanding Islamic Theology. McLean VA: Isaac Publishing, 2013. ISBN 978-0-9892905-1-7. (englanniksi)
  • Van Seters, John: Abraham (Encyclopedia of Religion 1987) Encyclopedia.com. 18.5.2018. Viitattu 6.10.2021. (englanniksi)

ViitteetMuokkaa

  1. Ohlig, 2013, s. 272–273
  2. a b Haku Raamattu.fi.
  3. Van Seters 1987 (”Abraham in Islam”).
  4. Torrey 1998, s. 314, 327.
  5. Koraani, 1942
  6. Koraani - Lehmän suura (AL-BAKARAA) 2000–2021. Islamopas.com.
  7. Reynolds 2012, s. 150
  8. Nevo, Y. E. & Koren, J.: Crossroads to Islam. The origins of the Arab religion and the Arab state, s. 186-190. Prometheus Books, 2003.
  9. Nevo & Koren, 2003, 186–187
  10. Koraani, 3:67 Islamopas.com.
  11. Ohlig, 2013, 276
  12. Reynolds 2010, s. 81 "By claiming Abraham, Christian authorities are thereby asserting that Christianity, far from being a perverse innovation of Judaism, is an ancient and primary religion."
  13. ”Choosing Abraham as a reference point allowed young Christianity to fall back on an authority which is older than Judaism [– –] The use of this fallback by the new movement is not only obvious from the parallels to Paul, but also from the perspective of Arabic tradition”. Ohlig 2013, s. 276.
  14. a b Patrick Sookhdeo: Understanding Islamic Theology, s. 200. Isaac Publishing, 2013.
  15. Nevo & Koren, 2003, 190
  16. Sookhdeo, 2013, 199
  17. Muhammed ibn Ismail al-Bukhari: Sahih al-Bukhari The Hadith of the Prophet Muhammad (صلى الله عليه و سلم) at your fingertips. sunnah.com.
  18. Koraani Islamopas.com.
  19. Reynolds 2012 , s. 149–150
  20. a b c d Newby, G. D: The Making of the Prophet. A Reconstruction of the Earliest Biography of Muhammed, s. 18. University of South Carolina Press, 1989.
  21. Popp, V: The early history of islam. Following inscriptional and numismatic testimony. Teoksessa: K-H. Ohlig & G-R-Puin (toim.) The hidden origin of Is-lam. (s. 17–124), s. 69. Prometheus Books, 2010.