Wikipedia

Talmud

juutalainen lakiteos

Talmud (hepr. ‏תלמוד‎, ’oppi, opetus, tutkimus’) on Tanakia eli heprealaista Raamattua täydentävän suullisen lain yhteenveto ja selitysteos. Se on juutalaisten yhteiskunnallisten ja lainopillisten kirjoitusten kokoelma, johon juutalainen laki perustuu. Talmud on antanut ratkaisuja juutalaisen yhteisön käytännön asioihin ja muovannut juutalaisten ajattelutapaa ja arvoja ensimmäisen vuosituhannen alusta nykypäivään asti. Se on Tanakin ohella juutalaisten tärkein teos.

C. Schleicher, Kiistakysymys Talmudista, 1800-luku.

Talmudista on kaksi versiota, jotka koottiin ja kirjoitettiin muistiin Babyloniassa ja Palestiinassa 200–500-luvuilla heprean ja aramean kielellä. Talmud koostuu suullisen lain kokoelmasta Mišnasta ja sen kommentaarista Gemarasta, jossa on rabbien lakiaiheisia keskusteluja ja väittelyjä sekä erilaisia kertomuksia. Talmudiin liitettiin vielä toisen vuosituhannen alkupuolella merkittävien rabbien kuten Rašin kommentaareja. Talmud käsittää 20 paksua nidettä, ja se on säilynyt melko muuttumattomana vuodesta 1523 lähtien.

Osat muokkaa

Mišna muokkaa

Mišna on säännöskokoelma, joka perustuu suullisena perinteenä siirtyneelle juutalaiselle laille ja jonka rabbi Jehuda ha-Nasi kirjoitti ylös noin vuonna 200 jaa.[1] Se on kirjoitettu osin vanhaksi Raamatun hepreaksi ja osin ajanlaskun alun hepreaksi eli niin sanotuksi Mišnan hepreaksi.[2] Mišna jakautuu kuuteen pääjaksoon (sedarim), joista kukin käsittelee etupäässä omaa pääaihepiiriään.[3] Pääjaksot ja niiden tärkeimmät aihepiirit ovat:[4]

  1. Zeraim (’siemenet’) – maanviljelys, Palestiinan sadot, uhrilahjat papeille ja leviiteille, lahjat köyhille
  2. Moed (’juhlat’) – juhlat, sapattilait, paastolait
  3. Našim (’naiset’) – avioliitto, insesti, avioero, omaisuus, aviorikos
  4. Nezikin (’vahingot’) – siviililaki, rangaistukset, oikeusistuimen toiminta, valat; myös etiikka ja filosofia
  5. Kodašim (’pyhät asiat’) – temppelilait, uhraaminen, ruokalait
  6. Toharot (’puhtaus’) – rituaalinen puhtaus ja epäpuhtaus

Jokaisessa pääjaksossa on joukko traktaatteja (massekhtot), jotka käsittelevät jakson erityisalueita. Traktaatit jakautuvat edelleen kappaleisiin, jotka jakautuvat erillisiin määräyksiin tai säädöksiin.[3] Jokaisella traktaatilla ja kappaleella on nimi. Traktaatteja on nykyisin yhteensä 63 ja kappaleita 517.[5]

Painettuihin Talmudeihin lisätään usein kaanonin ulkopuolisia traktaatteja, jotka ovat yleensä 600-luvulta gaonien kaudelta peräisin olevia lyhyitä kirjoituksia.[6]

Gemara muokkaa

Gemara on Mišnan kommentaaria ja seuraa sitä.[7] Gemara laajentaa Mišnan lakien kenttää ja niitä koskevia periaatteita. Siinä on lakiasioiden lisäksi myös paljon tarinoita, legendoja ja saarnoja (yhteisnimitykseltään aggadah).[8] Gemara on rakennettu dialektisten sääntöjen mukaisesti, ja se on kysymysten ja vastausten vuorottelua, perusteluja ja vastaväitteitä. Talmudissa ei siksi ole mitään lopullisia väitteitä, vaan keskustelumerkintöjä, jotka kutsuvat lukijaansakin osallistumaan tutkisteluun.[7] Esimerkiksi Platonin kirjoittamiin sokraattisiin dialogeihin verrattuna Talmud on kaoottinen, polveileva ja päättymätön.[9]

Gemaran lauseet alkavat usein kommentoijan nimen mainitsemisella, kuten ”Rabbi Eleazar sanoi...”, ”Sen sijaan Raba sanoi...”, ”Rabbi Pappa sanoi Raballe...”, ”Tämä on yhtä Rabbi Jehudan kannan kanssa, joka on se että...”[10] Joissain kohdissa keskustelu päätyy yhteisymmärrykseen Mišnan merkityksestä, mutta joskus voittavaa näkemystä ei löydy. Väittelyiden ajatuskulut ja mielleyhtymät on nähty vähintään yhtä tärkeinä kuin johtopäätösten syntyminen.[11] Siinä kun Mišna ohjeistaa oikeaan elämään, Gemara neuvoo pikemminkin oikeanlaista ajattelua sekä olosuhteiden ja perinteiden tutkimista.[12]

Gemara on kirjoitettu heprealaisin kirjaimin kommentoijien omalla arkikielellä: Babyloniassa aramean itäisellä murteella ja Palestiinassa palestiinanarameaksi.[13] Raamatusta, Mišnasta ja Toseftasta otetut lainaukset on kuitenkin jätetty alkuperäiselle heprean kielelleen. Kielten käyttö on eroteltu myös luokittelevasti: hepreaa käytetään normeiksi tai säännöiksi tarkoitetuissa kohdissa – sellaisissakin, joita ei ole otettu Raamatusta tai Mišnasta – ja arameaa käytetään selvitysten kielenä.[14][15]

Sanalla Talmud viitataan joskus myös pelkkään Gemaraan.[16]

Jerusalemilainen ja babylonialainen Talmud muokkaa

Jerusalemilainen Talmud muokkaa

Jerusalemilainen Talmud (Jerušalmi, myös ”palestiinalainen Talmud”) syntyi luultavasti 400-luvun alkupuolella Tiberiaassa. Siitä puuttuvat kommentaarit suureen osaan Mišnaa, ja se on babylonialaista Talmudia huomattavasti suppeampi. Palestiinassa midrašit kerättiin omiksi kokoelmikseen, eikä niitä otettu Talmudiin yhtä paljon kuin Babyloniassa.[17] Jerusalemilainen Gemara sisältää kommentteja 39 traktaattiin 63:sta, mutta ei lainkaan Kodašimiin ja vain yhteen traktaattiin Toharotissa.[18]

Babylonialainen Talmud muokkaa

 
Babylonialaisen Talmudin koontaja Rav Ashi opettamassa Sura-ješivassa, missä käytyjä keskusteluja Talmudiin on kirjattu. Diaspora-museo, Tel Aviv.

Babylonialainen Talmud (Bavli) koottiin Babyloniassa 500-luvun alussa.[19][20] Babylonian juutalaisyhteisö oli vahvistunut 200-luvulta alkaen, ja sikäläiset oppineet tuottivat runsaasti suullisia kommentaareja Mišnaan. Babylonian Sura-ješivan johtaja Rav Ashi ryhtyi johtamaan babylonialaisen Talmudin koontamista, ja hänen seuraajansa saivat suururakan valmiiksi. Babylonialaisen Talmudin viimeistelivät seuraavien 200 vuoden aikana savoraiitit (’selittäjät’), mutta viimeisten kommenttien kirjoittajaa ei koskaan yksilöity.[21]

Babylonialainen Talmud on jerusalemilaista tärkeämpi, ja Talmudista puhuttaessa useimmiten viitataan juuri tähän kokoelmaan.[19] Babylonialainen Talmud on myös laajempi, sillä siihen otettiin mukaan kaikki rabbiinikoulussa opetettu ja säilyttämisen arvoinen. Kokoelmassa on lakikirjoitusten lisäksi erilaisia legendoja, rabbeja koskevia tarinoita, historiallisia muisteluksia sekä tieteellisiä kirjoituksia. Siinä ei kuitenkaan käsitellä niitä Mišnan traktaatteja, jotka liittyivät vain Palestiinan oloihin, kuten maanviljelyä, puutarhanhoitoa ja lakkautettua temppelikulttia koskevat traktaatit.[17] Babylonialainen Gemara sisältää kommentteja 37 traktaattiin, mutta vain yhteen traktaattiin Zeraimissa ja Toharotissa.[18]

Babylonialaisesta Talmudista käytetään joskus myös nimeä Shas, joka on lyhenne arameankielisistä sanoista ’Mišnan kuusi pääjaksoa’.[22]

Kommentoijat muokkaa

Mišnaa kommentoivat rabbit tunnetaan nimellä tannaiitit (’tutkijat’), ja myöhemmät, Gemarassa lainatut rabbit nimellä amoraiitit (’puhujat’, ’tulkit’).[23] Tannaiittejä pidetään arvovaltaisempina kuin amoraiitteja, sillä he elivät lähempänä Mooseksen aikaa.[23]

Tannaiittien ansiosta hieman Mišnan koontamista ennen (noin 10–200 jaa.) suullisen lain perinne kehittyi Palestiinassa tarkkaan muotoiltujen ja järjesteltyjen lakien verkostoksi.[24] Ajanjakson 200–500 jaa. aikana amoraiiteista, alun perin nimensä mukaisesti Mišnan selittäjistä ja tulkkaajista, tuli Mišnan itsenäisiä kommentoijia ja opettajia, mutta heitä kutsuttiin edelleen tulkeiksi.[25] Aluksi amoraiitit muodostivat lähinnä pieniä epämuodollisia opintopiirejä mestarirabbiensa opissa, mutta myöhemmin, Talmudin kirjoittamisen aikoihin, he luultavasti kokoontuivat myös suurempina ryhminä Babylonian suurissa ješivoissa. Gemaran kuvausten mukaan amoraiitit kävivät Gemaraan kirjattuja keskustelujaan joskus myös yksityiskodeissa, opintohuoneissa, kokoontumistiloissa ja kouluissa.[26]

Historia muokkaa

Suullisen lain aika muokkaa

Suullinen laki kehittyi juutalaisille jo varhain tulkitsemaan ja täydentämään Mooseksen lakia. Suullinen laki on tarpeellinen kirjoitetun lain rinnalla, sillä ajan myötä kieli ja sen sanasto muuttuvat. Kun Toorassa käytetyt sanat kuten tiettyjen kasvilajien nimet muuttuivat ajan kuluessa tuntemattomiksi, jouduttiin turvautumaan suullisesti siirtyneisiin selityksiin. Suullisessa laissa myös tarkennettiin Tooraa, esimerkiksi mitä tarkoitettiin sillä työllä, jota sapattina ei saanut tehdä. Suullinen laki selitti myös esimerkiksi sen, mitä Toorassa viitattuihin asiakirjoihin kuten avioerotodistukseen tarkalleen sisältyi.[27] Ensimmäisenä nimeltä mainittuna lain tuntijana ja tulkitsijana on pidetty Esraa viidenneltä vuosisadalta eaa.[28]

Mišnan ja Gemaran synty muokkaa

Ajanlaskun alkuun mennessä suullinen laki alkoi käydä mahdottomaksi pitää yllä, sillä se oli laajentunut, erkaantunut kirjoitetusta laista ja jakaantunut Hillelin ja Šammain kilpailevien tannaiittikoulukuntien näkemyksiin. Sen seurauksena lakeja alettiin luokitella ja tiivistää. Tämän työn tärkeimmät tekijät ajanjakson 10–200 jaa. aikana olivat Rabbi Akiva ja Rabbi Meir. Heidän työnsä pohjalta Rabbi Jehuda ha-Nasi koonsi itseään edeltäneen sukupolven aikana hyväksytyn lain, minkä jälkeen Mišna on säilynyt lähes muuttumattomana. Ei tiedetä varmasti, oliko Mišna tuolloin edelleen vain suullisessa vai jo kirjallisessa muodossa.[29]

Jehudan kuoltua Mišnan tulkinta jatkui. Jehudan seuraajat tekivät pian uusia, eri järjestelmin koottuja suullisen lain kokoelmia, joista erillisenä on säilynyt Tosefta, ’lisäys’. Myös Mišnan ulkopuolisia lakeja ja tannaiittisia kirjoituksia koottiin yhteen (baraitot, 'ulkopuoliset opetukset'). Suullisen lain koontaminen jatkui vielä useiden sukupolvien ajan.[30]

Babyloniassa ja Jerusalemissa Mišnaa täydennettiin seuraavina vuosisatoina rabbien kommenteilla eli Gemaralla, joka kirjoitettiin lopulta ylös. Jerusalemilainen (eli palestiinalainen) Talmud syntyi luultavasti 400-luvun alkupuolella Tiberiaassa.[17] Babylonialainen Talmud koottiin Babyloniassa 500-luvun alussa.[19]

Leviäminen ja kommenttien lisäykset muokkaa

Kirjoitettuun muotoon valmistumisensa jälkeen Talmud ja sen yksittäisiä osia levisi juutalaisen maailman kaukaisimpiinkin kolkkiin. Teoksen tutkimista vaikeutti kuitenkin se, että se oli kirjoitettu osin arameaksi, jota ei Babylonian ulkopuolella osattu eikä enää Babyloniassakaan 600-luvun jälkeen. Myös sen sisällön ymmärtäminen edellytti babylonialaisten väittelyjen tuntemusta. Ymmärrysvaikeuksien seurauksena Babylonian gaonit olivat 1000-luvulle asti Talmudin selittäjien ylimpiä auktoriteetteja myös muiden maiden juutalaisille. Babylonian jälkeen Talmudin tutkimisen painopiste siirtyi Eurooppaan ja Pohjois-Afrikkaan, missä syntyivät babylonialaiseen Talmudiin perustuvat aškenasi- ja sefardijuutalaisten Talmud-selitykset. Euroopan tunnetuin Talmudin kommentoija oli troyeslainen Raši, jonka kehittämiä eksegeettisiä eli tulkitsevia menetelmiä arvostetaan edelleen. Hänen selventäviä, kattavia ja ytimekkäitä kommenttejaan, jotka on 1500-luvun ensimmäisistä painetuista laitoksista alkaen liitetty Mišnan ja Gemaran viereen, pidetään edelleen Talmudin tärkeimpinä. Rašin jälkeisten kommenttien lisääjät, joista monet olivat Rašin jälkeläisiä, tunnetaan nimellä baalei tosafot (’lisäysten kirjoittajat’).[31]

1100-luvun jälkeen Talmudiin lisättiin uusia kommentteja vasta 1500-luvun Puolassa.[32] Kirjapainon keksimisen myötä Talmudin tutkimus lisääntyi voimakkaasti ja uusia selitysteoksia julkaistiin, mutta kommentteja ei enää lisätty.[33]

Painetut niteet muokkaa

 
Täydellinen babylonialainen Talmud.

Ennen kirjapainon keksimistä Talmudeja oli liikkeellä vähän, sillä laajassa ja siten työläästi kopioitavassa teoksessa on yhteensä kaksi ja puoli miljoonaa sanaa, ja omistajat harvoin lainasivat niteitään kopioitavaksi.[34] Varhaisimmat säilyneet osat painetusta Talmudista ovat Espanjan Guadalajarasta vuodelta 1482, mutta juutalaisten karkotuksessa Espanjasta vuonna 1492 kaikki Talmudit takavarikoitiin.[35] Vuonna 1520 paavi Leo X antoi luvan Talmudin painamiseen, ja kristitty Daniel Bomberg painoi Venetsiassa klassisen babylonialaisen Talmud-laitoksensa vuosien 1520–1523 aikana ja jerusalemilaisen Talmudin 1524.[16][35][36] Kristityt asettivat Talmudin painamiselle Euroopassa kuitenkin yhä rajoituksia ja kieltoja, ja paavi Julius III määräsi 1553–1554 kaikki niteet poltettavaksi. Bombergin jälkeen merkittävimmät Talmud-laitokset ovat Slavutan ja Vilnan Talmudit, jotka julkaistiin 1700- ja 1800-luvuilla.[37]

Bombergin jälkeen painetut Talmudin laitokset ovat olleet sivujakoa myöten samanlaisia. Kaikkine selityksineen Talmud käsittää 20 paksua nidettä.[16] Siinä on 2 711 aukeamaa eli yli 5 400 sivua.[38] Nykyaikaisissa käännöksissä on joskus käytetty uudistettua sivujakoa.[39] Painetut Talmudit ovat yleensä babylonialaista versiota – jerusalemilaisesta Talmudista tehdyt painetut laitokset ovat harvinaisempia ja heikkolaatuisempia.[40]

Sisältö muokkaa

Menetelmät ja pyrkimykset muokkaa

Talmudille on ominaista tietoinen käsitteellisen ajattelun ja abstraktien käsitteiden vähyys. Sen sijaan asioita eritellään logiikan, mallien ja esimerkkien kautta. Yleisluonteisia käsitteitä kuten ’auktoriteetti’, ’järjestys’ ja ’hengellisyys’ käytetään Talmudissa hyvin harvoin, vaikka niiden määrittelemiä kysymyksiä käsitelläänkin toistuvasti vain Talmudille ominaisin tavoin.[41] Talmudissa ei myöskään erotella tärkeitä asioita vähemmän tärkeistä, hyödyllisiä hyödyttömistä tai käytännöllisiä teoreettisista. Tavoitteena on vain löytää totuus asiassa kuin asiassa. Johtopäätöksen totuudenmukaisuus on varmistettava ilman pienintäkään epäilystä, minkä johdosta Talmudissa sovelletaan useita erilaisia menetelmiä johtopäätösten haastamiseksi.[42] Talmudissa on pitkiä ja perusteellisia keskusteluja esimerkiksi sen seurauksista, jos torni leijuisi ilmassa, siitä kun hiiri tuo leivänmuruja taloon pesahina sekä jopa ihmisen keinohedelmöityksen vaikutuksista aikana, jolloin sen käyttöönottoon kuluisi vielä lähes 2000 vuotta.[43]

Sivun rakenne muokkaa

 
Sivu babylonialaisesta Talmudista: Berahot-traktaatin ensimmäinen sivu. Aivan keskellä on Mišnan ja Gemaran tekstiä. Sen ympärillä on Rašin ja hänen seuraajiensa kommentaareja toisen vuosituhannen alusta. Sivun reunuksissa on myöhempien rabbien kommentaareja ja viittauksia.[44]

Talmudin sivun nykyinen asettelu perustuu vuonna 1523 ilmestyneeseen Bombergin laitokseen.[45] Talmudin sivu koostuu monesta osasta. Sivun ylälaidassa on sivunumero ja sivun otsikko.[46] Keskellä sivua on itse Talmudin teksti, Mišna ja Gemara. Aukeaman sisäpuolella on Rašin (1040–1115) kommentaari ja ulkoreunuksen puolella Rašin seuraajien yhteistyönä syntynyt kommentaari (tosafot). Sivun reunuksissa voi lisäksi olla lyhyitä huomautuksia tai viittauksia Raamattuun tai Talmudin rinnakkaiskohtiin.[16] Sivulla käytetään erilaisia erikoismerkkejä, välimerkkejä, sulkumerkkejä ja välisanoja eri asiakohtien erottamiseen ja viittaamiseen. Rašin kommentaarit ja useimmat hänen seuraajiensa lisäykset on kirjoitettu eri tekstityypillä kuin muu teksti.[44][47] Talmudin kommentaareja julkaistaan myös erillisinä liitteinä.[48]

Merkitys muokkaa

Talmud on antanut ratkaisuja juutalaisen yhteisön käytännön asioihin ja muovannut juutalaisten ajattelutapaa ja arvoja ensimmäisen vuosituhannen alusta nykypäivään asti. Sitä on kutsuttu Raamatun jälkeen juutalaisten tärkeimmäksi teokseksi ja joskus Raamattuakin tärkeämmäksi[49].[50] Talmud on nähty juutalaisuuden eri osia koossa pitävänä selkärankana ja yhteisön jäsenten aktivoijana. Moni juutalainen yhteisö onkin historian kuluessa hajonnut tai sulautunut muuhun väestöön sen jälkeen, kun se syystä tai toisesta on lakannut opiskelemasta Talmudia.[51] Talmud on myös ohjannut ja rohkaissut juutalaista ajattelua teoreettiseen, erittelevään ja arvostelevaan suuntaan. Talmudin opiskelija joutuu alinomaa tekemään kysymyksiä, esittämään epäilyksiä sekä etsimään uusia näkökulmia ja totuutta lukemastaan, minkä voidaan katsoa heijastuneen myös Talmudin tutkimisen ulkopuoliseen juutalaiseen ajatteluun.[52]

Juutalainen laki eli halakha perustuu Talmudiin, vaikka Talmud ei itsessään olekaan lakiteos.[53] Muukin juutalainen kirjallisuus on enemmän tai vähemmän velkaa Talmudille, ja Talmudin tuntemus on avain juutalaisen kulttuurin ymmärtämiseen.[54]

Talmud on edelleen keskeinen ja pyhä teos ortodoksijuutalaisille. Konservatiivisessa juutalaisuudessakin Talmudilla on merkittävä osa, joskin sitä pidetään ajallisesti muuttuvana prosessina.[8] Reformijuutalaisuudessa Talmudin asema ei ole yhtä keskeinen kuin Tooran ja Tanakin, vaikka sitä opiskellaankin jonkin verran. Reformijuutalaisten mukaan Talmudin rabbien kommentaarit eivät ole nykyajan rabbien kommentaareja tärkeämpiä tai pyhempiä.[55] Karaiitit, jotka erkaantuivat omaksi lahkokseen 700-luvulla Babyloniassa, torjuvat Talmudin kokonaan.[56]

Babylonialainen Talmud on historiallisesti tärkeä kuvaus vanhimmasta jatkuvasta juutalaisesta yhteisöstä ja merkittävä uskonnonhistorian tutkimuskohde.[57] Sitä on myös pidetty yhtenä ensimmäisistä teoksista, joka haastoi käsityksen siitä, että järkiperäinen tai uskonnollinen totuus kyettäisiin yleensäkään tunnistamaan.[58]

Talmudin opiskelu muokkaa

 
Mies tutkimassa Talmudia.

Juutalaiset ovat aikojen kuluessa opiskelleet Talmudia erilaisista syistä, niin käytännöllisistä kuin uskonnollisistakin. Talmudista on eri juutalaisyhteisöissä etsitty käytettävän lain perusteet. Talmudin tutkiminen on myös toiminut rabbien koulutuksen perustana. Talmudista on haettu myös selitykset Raamatun kirjoituksille sekä oikeat opit Jumalasta, maailmasta ja oikeasta elämäntavasta.[59]

Talmudia opiskellaan erityisesti rabbiseminaareissa eli ješivoissa.[60] Talmudin vaativat keskustelut onkin tarkoitettu harjaantuneille Talmudin tutkijoille eikä tavallisille tai edes muuten lukeneille juutalaisille.[61] Talmudin opiskelu on kuitenkin ollut myös tavallisten juutalaisten suosiossa.[62] Viime aikoina entistä useampi nainenkin on kiinnostunut Talmudin opiskelusta, vaikka yleisen ortodoksijuutalaisen näkemyksen mukaan Talmudin opiskelu ei edelleenkään kuulu naisille.[63]

Aikoinaan kaikki Babylonian juutalaispojat opiskelivat kirjoituksia, mutta vain osa jatkoi opiskelemaan Talmudia. Babyloniassa sanottiin: ”Tuhat tulee opiskelemaan Raamattua, sata opiskelemaan Mišnaa, kymmenen opiskelemaan Gemaraa, ja yksi opettajaksi”.[64]

1400-luvun lopulle asti Talmudin tutkimisessa oli kaksi pääsuuntausta, pohjoisafrikkalais-sefardinen ja ranskalais-aškenasinen. Edellinen painotti lakia, halakhaa ja pyrki katsomaan kokonaiskuvaa. Jälkimmäinen, jonka tunnettuja edustajia ovat baalei tosafot, keskittyy yksityiskohtien pikkutarkkaan tutkimiseen kuin jatkona itse Talmudin keskusteluille. Vuoden 1492 jälkeen sefardinen suuntaus hiipui, eikä sille yrityksistä huolimatta saatu koskaan jalansijaa aškenasisessa tutkimuksessa.[65] Nykyisin vallalla on niin sanottu liettualainen menetelmä, jonka kehitti Rabbi Joosef Dov.[66]

Nykyajan ješivoissa Talmudia opiskellaan edelleen perinteiseen tapaan keskusteluna arvoista ja lakikysymyksistä, eikä Talmudin akateemisella ja historiallisella tutkimuksella ole ollut merkittävää vaikutusta niihin. Ješivojen menetelmät perustuvat varsinkin viimeisten 150 vuoden aikana kehittyneeseen tietämykseen. Opintojen painopisteenä on nykyisin käsitteiden ja teemojen erittely niiden selventämiseksi aikaisemmin suosiossa olleen kapean ongelmanratkaisun sijaan. Useimmissa ješivoissa traktaatteja käydään läpi alusta sivu kerrallaan, vaikka traktaattien pääsisältö löytyykin joskus vasta myöhemmistä kappaleista.[67]

Talmud-oppineiden kesken on edelleenkin näkemyseroja. Esimerkiksi Jacob Neusner (2001) on arvostellut tunnettua nykyajan Talmud-tutkijaa Adin Steinsaltzia siitä, että tämä on yksityiskohtiin kuten sananselityksiin painottuvan ješivakoulun kasvatti, eikä kunnolla ymmärrä Talmudin luonnetta, rakennetta ja johdonmukaisuutta väittäessään Talmudin olevan hajanainen ja aiheesta toiseen poukkoileva teos.[68] Neusnerin näkemyksen mukaan sen sijaan Talmud on hyvin järjestelmällinen ja täsmällinen teos.[69]

Talmudia opiskellaan myös juutalaisuuden ulkopuolella. Useimmissa korealaisissa kodeissa on nykyisin Talmudin korealainen versio, ja kaikki maan koululaiset opiskelevat sitä. Talmudin opiskelun uskotaan siellä parantavan ajattelua, sillä korealaisten käsityksen mukaan juutalaisten akateeminen menestys on Talmudin ansiota.[70][71] Koreankielinen Talmud-käännös ei sisällä lakitekstiä, vaan se on kokoelma Talmudin kertomuksia ja eettisiä opetuksia.[71] Kiinassa Talmudiin perustuvat liiketoimintaoppaat ovat hyvin suosittuja.[72]

Akateeminen tutkimus muokkaa

Nykyajan kriittiset akateemiset tutkijat tutkivat muun muassa Talmudin merkitystä ja luotettavuutta sekä tarkastelevat Talmudia historiallisessa asiayhteydessään, ihmisten kirjoittamana teoksena, ja kiinnittävät huomiota myös siihen jääneisiin inhimillisiin virheisiin ja niiden vaikutukseen.[59]

Talmudia on tutkittu myös kristinuskon näkökulmasta, etenkin sen viittauksia Jeesukseen. Nykytutkimuksen mukaan Talmudin kirjoittajilla ei luultavasti ollut itsenäistä tietoa Jeesuksesta, vaan he perustivat kommenttinsa Jeesuksesta muihin kirjoituksiin, kuten evankeliumeihin tai niistä tehtyyn syyrialaiseen Diatessaroniin.[73]

Sensurointi ja arvostelu muokkaa

Talmud on historiansa aikana joutunut useasti hävityksen, kieltojen ja sensuurin kohteeksi. Katolisen kirkon vihamielisyys Talmudia kohtaan oli usein peräisin käännynnäisiltä, jotka tiesivät Talmudin suuren merkityksen juutalaisuudelle. Euroopan hallitsijat ja kirkon edustajat näkivät Talmudin antikristillisenä ja määräsivät teoksesta poistettavaksi kaikki kristinuskon vastaiset tai sellaiseksi uskotut kohdat: jotkut sensorit esimerkiksi vaihtoivat kristittyä tarkoittavan sanan goy sanaksi kuti, joka tarkoitti samarialaista. Talmudit määrättiin myös toistuvasti poltettavaksi, joskin osa hallitsijoista ja paaveista suhtautui Talmudiin sallivasti. Talmudin vainot heikensivät etenkin Italian juutalaisyhteisöä merkittävästi. Sensuroidut kohdat on useimmiten palautettu ennalleen uudemmissa laitoksissa, mutta sensuroinnin jälkiä korjaillaan edelleen.[74] Joissain Talmudin käännöksissä, kuten 1900-luvun alun Rodkinsonin käännöksessä, on joitain sivuja jätetty tietoisesti pois.[75]

Uskontokriittinen valistusajattelija Denis Diderot syytti Encyclopédiessä Talmudia auktoriteettiuskosta ja taikauskosta. Vastaavia mielipiteitä oli Voltairella ja d’Holbachilla.[76] Keskiajalta alkaen jotkut kristityt ovat väittäneet Talmudin sisältävän vihaa ja halveksuntaa kristittyjä ja Jeesusta kohtaan sekä säädyttömyyttä ja moraalittomuutta. Vastaavanlaisia väitteitä ovat esittäneet myös jotkin islamilaiset ja sekulaarit tahot.[77] Esimerkiksi yhdysvaltalainen antisemitistinen poliittinen aktivisti David Duke pitää Talmudia juutalaisen ylivallan oppina.[75]

Juutalaisen Anti-Defamation League -järjestön mukaan arvostelevat väitteet kumpuavat juutalaisvihamielisyydestä ja perustuvat Talmudin tekstinosien erottamiseen asiayhteydestään, käännösvirheisiin ja kirjoitusten julkaisuajankohdan merkityksen unohtamiseen. Vaikka arvostellut lainaukset joskus edustaisivatkin totuudenmukaisesti aikansa kiihkoilevien rabbien mielipiteitä, juutalainen ajattelu on 2 000 vuoden aikana kuitenkin kehittynyt, eikä Talmudin kirjoituksia oteta enää kirjaimellisesti edes vanhoillisissa piireissä. Talmud ei myöskään ole velvoittavaa lakia, vaan keskustelua ja yksittäisten rabbien tekemiä ehdotuksia.[77]

Nykykäännökset muokkaa

Israelilainen rabbi Adin Steinsaltz julkaisi vuonna 2010 nykyhepreankielisen Talmud-käännöksensä viimeisen osan. Hänen tavoitteenaan on ollut tuoda Talmud nykyjuutalaisten ulottuville.[11] Steinsaltzin Talmudista on julkaistu myös englanninkielinen käännös.[78] Ortodoksijuutalaiset ovat arvostelleet Steinsaltzia tämän näkökulmavalinnoista sekä siitä, että hän uudisti perinteisen tekstinasettelun ja lisäsi omia kommenttejaan sivuille paikkoihin, jotka on perinteisesti varattu Rašin kommenteille. Toinen merkittävä nykyajan Talmud-käännös on ortodoksijuutalaisittain painottunut englanninkielinen Schottenstein-Talmud.[39] Vanhempi merkittävä babylonialaisen Talmudin englanninkielinen käännös on brittiläinen käännös vuodelta 1948 (Soncino Press, Lontoo).[79]

Suomeksi on ilmestynyt Gaudeamuksen vuonna 2018 julkaisema valikoima Pyhiä juutalaisia kirjoituksia. Valikoituja tekstejä Talmudista.[80]

Lähteet muokkaa

  • Kraemer, David: Mind of the Talmud. An Intellectual History of the Bavli. New York: Oxford University Press, 1990. ISBN 978-0-19-802283-1. (englanniksi)
  • Martola, Nils ym.: Talmud. Teoksessa Harviainen, Tapani & Illman, Karl-Johan (toim.): Juutalainen kulttuuri. Helsingissä: Otava, 1998. ISBN 951-1-13313-6.
  • Neusner, Jacob: Reader’s Guide to the Talmud. Leiden and Boston: Brill Academic Publishers, 2001. ISBN 978-90-04-12187-4. (englanniksi)
  • Rubenstein, Jeffrey L.: Culture of the Babylonian Talmud. Baltimore: Johns Hopkins University Press, 2003. ISBN 978-0-8018-8139-8. (englanniksi)
  • Steinsaltz, Adin: The Essential Talmud. New York: Basic Books, 2006 (1. laitos 1976). ISBN 978-0-465-08273-5. (englanniksi)
  • Telushkin, Joseph: Jewish Literacy. New York: William Morrow and company, 2001. ISBN 0-688-08506-7. (englanniksi)

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Martola 1998, s. 101–102.
  2. ↑ Neusner 2001, s. 30–32.
  3. ↑ a b Martola 1998, s. 103.
  4. ↑ Steinsaltz 2006, s. 109–111.
  5. ↑ Steinsaltz 2006, s. 111.
  6. ↑ Martola 1998, s. 108–109.
  7. ↑ a b Neusner 1998, s. 116.
  8. ↑ a b The Talmud: Role of the Talmud in Judaism Religion Facts. Viitattu 26.12.2013. (englanniksi)
  9. ↑ Neusner 2001, esipuhe, IX.
  10. ↑ Neusner 2001, s. 7–8.
  11. ↑ a b Israeli scholar completes translation of Talmud 15.11.2010. ynet.news. Viitattu 18.12.2013. (englanniksi)
  12. ↑ Neusner 2001, esipuhe, VII.
  13. ↑ Rozovsky, Lorne: Aramaic: the Yiddish of the Middle East Chabad.org. Viitattu 28.12.2013. (englanniksi)
  14. ↑ Neusner 2001, s. 30–36.
  15. ↑ Judaic Treasures of the Library of Congress: The Talmud Jewish Virtual Library. Viitattu 17.10.2013. (englanniksi)
  16. ↑ a b c d Martola 1998, s. 106.
  17. ↑ a b c Martola 1998, s. 108.
  18. ↑ a b Steinsaltz 2006, s. 305–309.
  19. ↑ a b c Martola 1998, s. 105.
  20. ↑ Kraemer 1990, s. 4.
  21. ↑ Steinsaltz 2006, s. 67–70.
  22. ↑ Talmud Jewish Encyclopaedia. 1906. Viitattu 27.12.2013. (englanniksi)
  23. ↑ a b Telushkin 2001, s. 153.
  24. ↑ Steinsaltz 2006, s. 49–50.
  25. ↑ Steinsaltz 2006, s. 64–65.
  26. ↑ Rubenstein 2003, s. 16–20.
  27. ↑ Steinsaltz 2006, s. 36–38.
  28. ↑ Steinsaltz 2006, s. 39.
  29. ↑ Steinsaltz 2006, s. 50, 57–62.
  30. ↑ Steinsaltz 2006, s. 63–64.
  31. ↑ Steinsaltz 2006, s. 86–91, 97.
  32. ↑ Steinsaltz 2006, s. 93.
  33. ↑ Steinsaltz 2006, s. 86–94.
  34. ↑ Steinsaltz 2006, s. 95.
  35. ↑ a b Steinsaltz 2006, s. 96–97.
  36. ↑ Steinsaltz 2006, s. 100.
  37. ↑ Steinsaltz 2006, s. 98–99.
  38. ↑ Grant, Jason: 2,711 pages later, Orthodox Jews mark end of 7-year Talmud study Faith Street. 3.8.2012. Viitattu 26.12.2013. (englanniksi)
  39. ↑ a b Fishkoff, Sue: Steinsaltz completes Talmud translation with Global Day of Jewish Learning 31.10.2010. JTA. Viitattu 18.12.2013. (englanniksi)
  40. ↑ Steinsaltz 2006, s. 100–101.
  41. ↑ Steinsaltz 2006, s. 263–264.
  42. ↑ Steinsaltz 2006, s. 264–266.
  43. ↑ Steinsaltz 2006, s. 269–270.
  44. ↑ a b Parker, Joshua: A Guide to the Layout of a Talmud Page (Arkistoitu – Internet Archive). (PDF) (englanniksi)
  45. ↑ Steinsaltz 2006, s. 114.
  46. ↑ Steinsaltz 2006, s. 114–115.
  47. ↑ Steinsaltz 2006, s. 116–119.
  48. ↑ Steinsaltz 2006, s. 130.
  49. ↑ Rubenstein 2003, s. 1.
  50. ↑ Neusner 1998, s. 116–121.
  51. ↑ Steinsaltz 2006, s. 297–298.
  52. ↑ Steinsaltz 2006, s. 298–299.
  53. ↑ Steinsaltz 2006, s. 279.
  54. ↑ Steinsaltz 2006, s. 296.
  55. ↑ Heilman, Uriel: What Reform Jewry thinks of the Talmud 8.8.2012. Jewish Telegraphic Agency. Viitattu 26.12.2013. (englanniksi)
  56. ↑ Meyers, Nechemia: Israel’s 30,000 Karaites follow Bible, not Talmud Jweekly. 10.12.1999. Viitattu 28.12.2013. (englanniksi)
  57. ↑ Kraemer 1990, s. 5.
  58. ↑ Kraemer 1990, s. 7.
  59. ↑ a b Goldenberg, Robert: Why Do Jews Study Talmud? My Jewish Learning. Arkistoitu 30.12.2013. Viitattu 27.7.2022. (englanniksi)
  60. ↑ Neusner 1998, s. 121.
  61. ↑ Kraemer 1990, s. 8.
  62. ↑ Telushkin 2001, s. 154.
  63. ↑ Kremer, William: The Talmud: Why has a Jewish law book become so popular? 8.11.2013. BBC News Magazine. Viitattu 26.12.2013. (englanniksi)
  64. ↑ Steinsaltz 2006, s. 23–24.
  65. ↑ Steinsaltz 2006, s. 272–273.
  66. ↑ Steinsaltz 2006, s. 277.
  67. ↑ Rosensweig, Michael: The Study of the Talmud in Contemporary Yeshivot (PDF) PrintingtheTalmud. Arkistoitu 30.3.2012. Viitattu 28.12.2013. (englanniksi)
  68. ↑ Neusner 2001, esipuhe, XIV–XV.
  69. ↑ Neusner 2001, esipuhe, XVI.
  70. ↑ Savir, Aryeh: Samsung Korea VP Visits Yeshiva to Help Koreans Learn Talmud 21.4.2013. The Jewish Press. Viitattu 26.12.2013. (englanniksi)
  71. ↑ a b Brackman, Eli: Oxford Professors discuss South Korean Talmud study at Oxford University Chabad Society 13.6.2011. Oxford Chabad Society, Oxfordin yliopisto. Viitattu 26.12.2013. (englanniksi)
  72. ↑ Fish, Isaac Stone: In China, Pushing the Talmud as a Business Guide 29.12.2010. Newsweek. Viitattu 26.12.2013. (englanniksi)
  73. ↑ Langer, Ruth: Peter Schäfer, Jesus in the Talmud Studies in Christian-Jewish Relations. 2011 (vol. 2, no. 1). Boston College. Viitattu 27.7.2022. (englanniksi)
  74. ↑ Steinsaltz 2006, s. 102–106.
  75. ↑ a b Do Not Censor the Talmud, Please Come and Hear. 26.7.2017. Viitattu 27.7.2022. (englanniksi)
  76. ↑ Brustein, William: Roots of Hate. Anti-Semitism in Europe Before the Holocaust. Cambridge: Cambridge University Press, 2003. ISBN 978-0-521-77478-9. Google Books. (englanniksi)
  77. ↑ a b The Talmud in Anti-Semitic Polemics (PDF) 2003. Anti-Demamation League. Arkistoitu 15.8.2014. Viitattu 24.12.2013. (englanniksi)
  78. ↑ JTA & Neistat, Aimee: Ancient Talmud translated into English, comes with iPad app Haaretz. 23.5.2012. Viitattu 18.12.2013. (englanniksi)
  79. ↑ Neusner 2001, esipuhe, XVIII.
  80. ↑ Huttunen, Juhani: ”Uni, jota ei tulkita, on kuin lukematta jäänyt kirje” – tällainen on juutalaisten Talmud, ja nyt sitä voi lukea myös suomeksi Kirkko ja kaupunki. 12.11.2018. Viitattu 27.7.2022.

Kirjallisuutta muokkaa

  • Tuori, Riikka & Harviainen, Tapani (toim. ja suom.): Pyhiä juutalaisia kirjoituksia. Valikoituja tekstejä Talmudista. Helsinki: Gaudeamus, 2018. ISBN 978-952-495-476-1.

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Talmud.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Talmud&oldid=22335853”