Samarialaiset

etnis-uskonnollinen ryhmä

Samarialaiset ovat Etelä-Levantin alueelta kotoisin oleva etnis-uskonnollinen ryhmä.[2][3] Samarialaisten ryhmä syntyi, kun osa muinaisista israeliiteista irtaantui juutalaisista erilliseksi kansakseen. Heidän harjoittamansa etninen uskonto samarialaisuus perustuu Tooraan ja on hyvin juutalaisuuden kaltainen, mutta samarialaiset eivät itse pidä sitä juutalaisuuden suuntauksena vaan itsenäisenä israelilaisena uskontona.

Samarialaiset
Samarialaisia Gasirisminvuorella vuonna 2006.
Samarialaisia Gasirisminvuorella vuonna 2006.
Väkiluku n. 800 [1]
Kielet heprea, arabia
Uskonnot samarialaisuus
Sukulaiskansat juutalaiset

Historia

muokkaa

Samarialaiset katsovat polveutuvansa pohjoisen Israelin kuningaskunnan heimoista, jotka säästyivät alueen 722–721 eaa. vallanneiden assyrialaisten pakkosiirroilta.[4][5] Pitkään uskottiin vanhaa juutalaisessa perimätiedossa esiintynyttä näkemystä, jonka mukaan samarialaiset polveutuisivat kokonaan tai osittain Assyrian valtakunnan muista osista siirretystä väestöstä. Tätä on sittemmin kyseenalaistettu, sillä osa israeliittien pohjoisheimojen jäsenistä säilyi pakkosiirroilta, samarialaisten uskonnossa ei ole merkkejä synkretismistä,[3] ja geneettinen tutkimus on tukenut käsitystä siitä, että samarialaiset ovat israeliittien jälkeläisiä.[4][6] Samarialaisten asuttama alue Samaria sijaitsi Juudean ja Galilean välissä ja ulottui Välimerestä Jordaniin.[7]

Samarialaisten ja Juudan alueen israeliittien eli juutalaisten välille syntyi konflikti,[8] ja ryhmien välit katkesivat lopullisesti 400–300-luvuilla eaa., kun juutalaiset eivät sallineet samarialaisten osallistua Jerusalemin temppelin uudelleenrakentamiseen.[9] Toisen teorian mukaan ryhmät olisivat eriytyneet lopullisesti vasta hieman myöhemmin, 100-luvulla eaa. makkabealaiskauden aikana.[3] Juutalaiset pitivät samarialaisten alkuperää ja uskontoa pakanallisiin vaikutteisiin sekoittuneena,[10] ja myös samarialaiset syyttivät juutalaisten erkaantuneen alkuperäisistä perinteistään Babylonin vankeudessa.[11] Samarialaiset rakensivat temppelinsä Garisiminvuorelle, joka kuitenkin hävitettiin makkabealaiskaudella. Vastavuoroisesti myös samarialaiset vandalisoivat juutalaisten temppeliä.[9]

300–400 luvuilla jaa. samarialaisten väkimäärä ylitti miljoonan,[4] mutta sen jälkeen heidän asemansa huononi: vuonna 528 keisari Justinianus tuhotutti kaikki heidän synagogansa.[12] He joutuivat Palestiinaa hallinneiden ryhmien kuten bysanttilaisten, arabien ja mamelukkien vainoamiksi ja tappamiksi,[13] ja osa samarialaisista pakkokäännytettiin islamiin.[14] Useat samarialaiset muuttivat ajan myötä muihin osiin Lähi-itää huonon taloudellisen tilanteensa vuoksi, ja 1900-lukuun mennessä suurin osa samarialaisten diasporayhteisöistä oli kadonnut samarialaisten sulauduttua muslimiväestöön.[11] 1900-luvun alkuun mennessä samarialaisten väkimäärä oli laskenut alle kahteensataan, josta se vähitellen nousi 2010-lukuun mennessä noin kahdeksaansataan. Samarialaisyhteisössä ei ole perinteisesti sallittu avioliittoja ei-samarialaisten kanssa,[15] mutta vähäisen määränsä vuoksi 2000-luvun alusta lähtien osa samarialaisista on avioitunut ulkomaalaistaustaisten naisten kanssa.[1]

Nykyään samarialaiset asuvat Holonin alueella Israelissa, missä he puhuvat pääosin nykyhepreaa, ja sen miehittämällä Länsirannan alueella Nablusissa, missä he puhuvat pääosin arabiaa.[2] Rukoillessa käytetään myös muinaisen heprean samarialaista murretta.[15] Samarialaiset ovat pysyneet neutraalina osapuolena Israelin-Palestiinan konfliktin aikana, ja he usein pitävät itseään osana Israelin yhteiskuntaa.[11]

Uskonto

muokkaa
 
Samarialainen synagoga Holonissa.

Samarialaiset pitävät Tooran kirjoja pyhinä kirjoituksina, ja muista Raamatun kirjoista ainoastaan Joosuan kirjalle annetaan arvoa. Samarialaisten Toorassa on jonkin verran eroavaisuuksia juutalaisten Tooraan, joista olennaisin koskee Garissiminvuorta ja sille rakennettua temppeliä Jerusalemin sijaan.[16] Samarialaiset uskovat yhteen Jumalaan,[2] katsovat Mooseksen olevan ainoa profeetta, ja he odottavat Messiasta ja viimeistä tuomiota.[16] Kuoleman jälkeen ihmistä uskotaan odottavan palkinto tai rangaistus.[2]

Garissiminvuorta pidetään pyhänä paikkana ja siellä vietetään jumalanpalveluksia sekä juhlia. Samarialaisyhteisöä johtaa kohen-pappissuku.[16]

Tutkijat usein luokittelevat samarialaiset juutalaiseksi lahkoksi,[11] mutta samarialaiset itse eivät pidä uskontoaan juutalaisuuden suuntauksena.[2] Samarialaiset katsovat molempien ryhmien uskontojen juureutuvan israeliittien alkuperäisestä uskonnosta mutta samarialaisuuden pysyneen sen puhtaampana muotona.[1]

Raamatussa

muokkaa

Uuden testamentin kertomuksiin kuuluu laupias samarialainen, joka juutalaisten ylenkatsomana sekakansan edustajana oli ihmisenä parempi auttaja kuin juutalaisen papiston pappi ja leeviläinen.

Niin ikään Uudessa Testamentissa, Johanneksen evankeliumissa, kerrotaan samarialaisesta kaupungista nimeltään Sykar, jonne Jeesus pysähtyi juomaan matkallaan Juudeasta Galileaan. Kaivolla Jeesus profetoi samarialaiselle naiselle, joka tämän jälkeen arveli Jeesuksen olevan odotettu Messias ja kutsui paikalle muitakin kaupunkilaisia. Jeesus opetti heitä kaksi päivää, minkä seurauksena osa kaupungin asukkaista alkoi pitää Jeesusta maailman pelastajana.[17]

Genetiikka

muokkaa
 
Samarialaisia juhlistamassa pesahia.

Kolme neljästä samarialaisten sukukunnasta kantaa Y-kromosomin haploryhmää J, yksi haploryhmää E.[4] Samarialaisten isälinjat osoittavat yhteyttä eri juutalaisryhmiin, esimerkiksi aškenasi- ja marokonjuutalaisiin, mutta eivät kuitenkaan etiopianjuutalaisiin. Erityisen läheisiä samarialaiset ovat kohensukuisten juutalaisten kanssa, ja samarialaisten J-linjat ovat hyvin lähellä niin kutsuttua kohengeeniä. Samarialaisten yhteys juutalaisiin on huomattavampi, kuin heitä pitkään lähellä asuneisiin ei-juutalaisiin ryhmiin eli druuseihin tai palestiinalaisiin,[6][4] mutta läheisyys myös beduiineihin on merkittävä.[6] Sen sijaan äitilinjoiltaan samarialaisten etäisyys palestiinalaisiin ja lähimpiin juutalaisiin on suunnilleen samanlainen. Niiden osalta he ovat lähimpänä irakinjuutalaisia ja palestiinalaisia, ja osa juutalaisryhmistä vetäytyy heistä pois päin. Joihinkin ryhmiin olevasta suhteellisesta läheisyydestään huolimatta samarialaisten äitilinjan haplotyypit ovat erottuvia muiden väestöjen äitilinjoista.[4] Vuosien 2004 ja 2013 haploryhmiä tarkastelleissa tutkimuksissa on esitetty, että nykyiset samarialaiset polveutuvat todennäköisesti muinaisista israeliiteista ja mahdollisesti koheneista, ja tulokset osoittavat merkkejä endogamiasta.[4][6]

Autosomaalisen DNA:n tutkimuksessa samarialaiset sijoittuvat muiden Levantin väestöjen joukkoon. Samarialaisilla ei havaita afrikkalaista komponenttia, joka löytyy pienimääräisenä heidän arabinaapureiltaan.[18]

Lähteet

muokkaa
  • Fine, Steven: Samaritans, teoksessa Patai, Raphael & Bar-Itzhak, Haya (toim.): Encyclopedia of Jewish Folklore and Traditions. M.E. Sharpe, 2013.
  • Harviainen, Tapani & Illman, Karl-Johan (toim.): Juutalainen kulttuuri. Keuruu: Otava, 2003.
  • Oefner, PJ et al.: Genetics and the history of the Samaritans: Y-chromosomal microsatellites and genetic affinity between Samaritans and Cohanim. Human Biology, 85 (6), s. 825–858, 2013. doi:10.3378/027.085.0601
  • Shen, Peidong et al: Reconstruction of patrilineages and matrilineages of Samaritans and other Israeli populations from Y-chromosome and mitochondrial DNA sequence variation. Human Mutation 24, s. 248–260, 2004.

Viitteet

muokkaa
  1. a b c Kingsley, Patrick & Sobelman, Gabby: The World’s Last Samaritans, Straddling the Israeli-Palestinian Divide The New York Times. 22.8.2021. Viitattu 30.9.2021. (englanniksi)
  2. a b c d e Fine 2013.
  3. a b c Pummer, Reinhard: Samaritans Encyclopedia.com. 2005. Viitattu 22.10.2023.
  4. a b c d e f g Shen et al. 2004.
  5. Samaritan Encyclopedia Britannica. Viitattu 30.1.2021. (englanniksi)
  6. a b c d Oefner et al. 2013.
  7. Raamatun salaisuudet, s. 206. Helsinki: Valitut Palat, 1994. ISBN 951-584-063-5.
  8. Juutalainen kulttuuri (2003), s. 16.
  9. a b Juutalainen kulttuuri (2003), s. 176–177.
  10. Schiffman, Lawrence H.: The Samaritan Schism Biblical Archaeology Society. 11.8.2014. Viitattu 3.8.2021. (englanniksi)
  11. a b c d Lerner, Davide & Whitehouse, Esra: Not Muslim, not Jewish: ancient community in the West Bank feels increasingly Israeli Haaretz. 2018. Viitattu 3.8.2021. (englanniksi)
  12. Heikura, Pekka T.: Keisari Justinianus ja toisinajattelijoiden vainot Tieteessä tapahtuu. 24.2.2022. Viitattu 12.3.2022.
  13. Fein, Judith: The last of the good Samaritans BBC. 29.8.2018. Viitattu 3.8.2021. (englanniksi)
  14. Sherwood, Harriet: How Ukrainian women saved the Samaritans of Mount Gerizim The Guardian. 11.2.2013. Viitattu 3.8.2021. (englanniksi)
  15. a b Samaritan Encyclopedia Britannica. Viitattu 30.9.2021. (englanniksi)
  16. a b c Juutalainen kulttuuri (2003), s. 179.
  17. Joh. 4:5–42
  18. Behar et al.: The genome-wide structure of the Jewish people. Nature, 2010-07, 466. vsk, nro 7303, s. 238–242. doi:10.1038/nature09103. ISSN 0028-0836. Artikkelin verkkoversio. en

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Fine, Steven: The Samaritans: A Biblical People. Brill, 2022. ISBN: 978-90-04-46690-6.

Aiheesta muualla

muokkaa