Wikipedia

Sefardijuutalaiset

juutalaisten etninen alaryhmä

Sefardijuutalaiset (hepreaa, sefardim) ovat yksi juutalaisten diasporassa muodostuneista alaryhmistä. Iberian niemimaalle asettui antiikin aikana juutalaisia, ja keskiajalla heidän kulttuurinsa kukoisti muslimien valtaamassa Espanjassa. Kristittyjen vallattua niemimaan muslimeilta takaisin 1490-luvulla kristinuskoon kääntymättömät juutalaiset karkotettiin. Sefardit asettuivat muualle Välimeren ympäristöön sekä muun muassa Alankomaihin. 1900-luvulla suurimmat asutuskeskittymät siirtyivät Israeliin, Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan ja Ranskaan.

Sefardijuutalaiset
יהדות ספרד
(Yahadut Sefarad)
Merkittävät asuinalueet
 Israel2,5–3 miljoonaa
 Ranska300 000–400 000
 Yhdysvallat200 000–300 000
 Argentiina50 000
 Turkki20 000
Kielet heprea, ranska, englanti,
espanja, portugali, ladino,
juutalaisportugali, juutalaiskatalaani
Uskonnot juutalaisuus

Sefardit ovat ylläpitäneet alkujaan Lähi-idässä muodostuneen juutalaisen kansan kulttuuria ja uskontoa,[1] mutta kehittäneet diasporan aikana myös omia, muiden juutalaisryhmien tavoista erottuvia perinteitään.[2][3] Sefardiyhteisössä esimerkiksi kehittyi ladinon kieli.

Laajemmin ymmärrettynä sefardijuutalaisiksi mielletään myös erilliseen juutalaisten diasporaryhmään kuuluvat mizrahit.

Sefardi-termi muokkaa

Nimi sefardi tulee Espanjaa tarkoittavasta heprean kielen sanasta s'farád (סְפָרַד). Sana viittaa Vanhan Testamentin Obadjan kirjassa mainittuun paikkaan Səphāradh.[4] Tämän on tulkittu tarkoittavan Espanjan aluetta, mutta tutkijoilla ei ole asiasta yksimielisyyttä; osa ajattelee sanan tarkoittaneen esimerkiksi Sardesta tai Kreikkaa.[5][4] Joka tapauksessa keskiaikaan mennessä termin merkitys Espanjana oli vakiintunut juutalaisten keskuudessa.[5]

Sefardi-käsitettä käytetään joskus myös Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän mizrahijuutalaisista,[6] etenkin yhteyksissä, joissa sillä ilmaistaan yleistävästi eroavaisuutta aškenasijuutalaisiin.[7] Sefardeja asettui mizrahien asuttamille alueille tultuaan karkotetuksi Iberian niemimaalta[8] ja useat mizrahit omaksuivat sefardeilta uskonnollisia rituaaleja,[6] ja ryhmien erottaminen toisistaan voi olla joissakin yhteyksissä haasteellistakin.[8] Välimeren pohjoispuolella asuneet sefardit kuitenkin erottuvat tavoiltaan ja kieleltään mizraheista selkeästi.[7]

Historia muokkaa

Iberian niemimaan juutalaiset muokkaa

Juutalaisia asettui antiikin Kreikkaan ja Roomaan Lähi-idästä ennen ajanlaskun alkua,[9] ja juutalaisasutus ulottui Iberian niemimaalle ilmeisesti jo ennen Jerusalemin toisen temppelin tuhoa vuonna 70 jaa.[10] Niemimaalla asuneista juutalaisista ei ole kuitenkaan paljoa tietoa ennen visigoottien valtakunnan aikaa.[5]

Espanjaa hallinneiden visigoottien käännyttyä katolilaisuuteen 500-luvulla alettiin asettamaan juutalaisvastaisia lakeja, joilla maan juutalaisyhteisö pyrittiin tukahduttamaan. Juutalaisia pakkokäännytettiin kristinuskoon, ja myös kristinuskoon kääntyneiden juutalaisten oikeuksia rajoitettiin. Asenne juutalaisia kohtaan kärjistyi etenkin Sisenandin valtakaudella, jolloin asetettiin laki, joka kielsi juutalaisilta, myös katolilaisuuteen nimellisesti kääntyneiltä kryptojuutalaisilta, kaiken toimivallan.[11]

Iberian niemimaa joutui vuonna 711 islaminuskoisten maurien valloittamaksi.[12] Juutalaisille se tarkoitti kuitenkin vapaampia oloja, kuin visigoottien vallan alla.[9] 900–1100-luvuilla vallitsi Espanjan juutalaisten kultakausi. Sefardit ansioituivat filosofian, kirjallisuuden ja tieteiden parissa, ja heidän joukostaan nousi lisäksi merkittäviä mystikkoja. He menestyivät myös taloudellisesti.[13][10] Espanjalle muodostui maine Euroopan juutalaisten sivistyksen keskuksena.[13]

Tilanne muuttui Pohjois-Afrikasta 1100-luvun puolivälissä saapuneiden almohadien noustua valtaan Iberian niemimaan etelä- ja keskiosissa. Almohadit olivat fundamentalistimuslimeja, joiden vallan alla olot kävivät tukaliksi paitsi juutalaisille ja kristityille, myös maallisemmin eläville muslimeille. Moni juutalainen pakeni niemimaan pohjoisiin, kristittyjen hallitsemiin osiin.[14] Kristityt eurooppalaiset valtasivat niemimaan takaisin itselleen vähitellen, ja heidän vallassaan eläneiden juutalaisten olot riippuivat usein hallitsijan suopeudesta.[15] Alkuun juutalaisia kohtaan osoitettiin suvaitsevaisuutta, ja he olivat mukana kristillisen Espanjan kulttuurisessa, taloudellisessa ja poliittisessa elämässä. 1200-luvulta lähtien juutalaisiin alkoi kohdistua hiljalleen vahvistuvaa uskonnollista painostusta. Vuonna 1492 kristityt olivat vallannet koko niemimaan takaisin, ja samana vuonna juutalaiset, jotka eivät kääntyneet kristinuskoon, karkotettiin Espanjasta. Moni muutti Portugaliin, jossa juutalaisuus oli vielä sallittua. Vuonna 1497 ei-kristityt karkotettiin kuitenkin myös Portugalista.[5]

Diaspora karkotuksen jälkeen muokkaa

 
Sefardiperhe Bosniassa 1800-luvulla.

Karkotetut sefardit suuntasivat ympäri Välimerta, kuten Marokkoon, Palestiinaan, Turkkiin ja Balkanille, ja toisaalta myös pohjoiseen, esimerkiksi Hollantiin.[13] Muslimimaissa juutalaisilla oli dhimmi-asema; heitä kohdeltiin toisen luokan kansalaisina, mutta heidän ei ollut pakko kääntyä islamiin.[16] Heillä oli vakaammat olot kuin juutalaisilla itäisessä Euroopassa, mutta toisaalta yhteiskunnan pysähtyneisyys ei kannustanut uuden kehittämiseen. Safedissa toimi kuitenkin 1500-luvulla joukko sefarditaustaisia mystikkoja, kuten Josef Karo ja Isaac Luria, jotka herättivät mielenkiintoa myös kristittyjen keskuudessa.[13]

Pohjoiseen suunnanneet sefardit asuivat samoilla alueilla, kuin osa aškenasijuutalaisista. Sefardit, jotka näkivät itsensä edelleen juutalaisten yläluokkana, eivät kuitenkaan juurikaan solmineet avioliittoja aškenasien kanssa. Hollannissa vallitsi liberaali ilmapiiri, mikä antoi sefardeille tilaa elinkeinoelämän ja ajattelun suhteen.[13]

Osa sefardeista kääntyi kristinuskoon ja jäi Iberian niemimaalle. Heistä käytettiin nimityksiä converso (käännynnäinen) ja cristianos nuevos (uudet kristityt). Niin kutsutut kryptojuutalaiset kääntyivät katolilaisiksi vain nimellisesti ja jatkoivat juutalaisuuden harjoittamista salassa, ja heistä käytettiin nimitystä marrano (sika).[17] Kryptojuutalaisten yhteisöjä muutti myöhemmin muiden sefardien perässä pois niemimaalta. Heidän tietämyksensä juutalaisuudesta oli karsiutunut muutaman sukupolven aikana hyvin pintapuoliseksi, ja he hakeutuivat uusilla asuinmaillaan sefardirabbien opetukseen.[18] Kryptojuutalaisia kauppiaita muutti myös Etelä-Amerikkaan.[19]

Pohjois-Amerikkaan ensimmäiset sefardit asettuivat vuonna 1654.[20] Yhdysvaltain vanhin juutalainen seurakunta Congregation Shearith Israel oli pääasiassa sefardijuutalaisten perustama.[21] Valtion perustamisesta aina 1800-luvun puoliväliin asti sefardit muodostivat enemmistön Yhdysvaltojen juutalaisista, mikä muuttui aškenasijuutalaisten suurten muuttoaaltojen myötä.[22]

1900-luvulta nykypäivään muokkaa

1900-luvulla sefardien asutuskeskittymät kokivat jälleen muutoksia. Vuosisadan alussa suuri määrä juutalaisia muutti Ottomaanien valtakunnasta ja Lähi-idästä muun muassa Yhdysvaltoihin.[18] Muslimimaissa juutalaisia kohtaan alkoi vuosisadan kuluessa kohdistua jännitteitä, kun arabinationalistit vastustivat voimakkaasti sionismia ja osa arabimaista päätyi läheisiin väleihin Natsi-Saksan kanssa, josta omaksuttiin juutalaisvastaista ajattelua.[23] Israelin valtion itsenäistyttyä tilanne kärjistyi, eivätkä juutalaiset enää voineet elää turvallisesti muslimimaissa. Poismuuton yhteydessä he joutuivat usein jättämään koko omaisuutensa taakseen,[24] ja valtaosa Israeliin saapuneista sefardeista eli alkuun köyhyydessä ja päätyi matalapalkkaisille aloille.[12] Euroopassa sefardiyhteisöt olivat tuhoutuneet lähes kokonaan holokaustissa.[25]

Israel on nykyisin suurin sefardijuutalaisten keskittymä. Suuria yhteisöjä löytyy myös Ranskasta sekä Amerikan mantereelta.[18]

Vuonna 2015 Portugalissa ja Espanjassa tuli voimaan laki, joka oikeuttaa sefardijuutalaisten jälkeläiset saamaan maan kansalaisuuden. Espanjassa laki oli voimassa vuoteen 2019 asti. Portugalissa vastaavaa takarajaa ei ole.[26]

Kulttuuri muokkaa

 
Boureka-leivokset ovat osa sefardijuutalaista ruokakulttuuria.[27]

Sefardit ovat juutalaisten alaryhmänä kehittäneet omaa kulttuuriperinnettään. Heillä on esimerkiksi oma kielensä (ladino), omaa kertomus-[28] ja ruokaperinnettä[29] ja omia uskonnollisia tapojaan.[12] Sefardijuutalaisen kansanmusiikin olennaisimmat muodot ovat synagogalaulu, kerronnallinen ja lyyrinen romance-laulu, compla-juhlalaulu ja pitkäsäkeinen cantica-laulu.[30]

1900-luvulla Yhdysvalloista ja Israelista muodostuivat juutalaisten keskeisimmät asutuskeskittymät aiempien diaspora-alueiden tilalle. Sefardien ja muiden juutalaisten väliset erot ovat sittemmin vähentyneet, etenkin Israelissa.[31]

Kieli muokkaa

Pääartikkeli: Ladino

Sefardien perinteinen kieli on niin kutsuttu juutalaisespanja, eli dzhudezmo tai ladino (ladino-termillä voidaan myös viitata erityisesti kirjakielimuotoon).[32] Kun sefardit jatkoivat karkotuksensa aikaisen espanjan kielen puhumista muun muassa Ottomaanien valtakunnan alueilla, alkoi ladino ajan myötä erottua muuttuvasta espanjan kielestä ja siihen jäi keskiaikaisen espanjan kielioppia ja sanastoa.[33] Ladino on saanut myös runsaasti vaikutteita hepreasta (sekä muun muassa turkista, ranskasta, kreikasta ja italiasta).[34][33] Israelissa puhutussa ladinossa on vaikutteita myös jiddišin kielestä.[33] Ladinoa kirjoitetaan heprealaisilla aakkosilla.[12] Toisen maailmansodan jälkeen sefardit alkoivat omaksumaan asuinmaidensa paikallisia kieliä, eikä ladinoa enää käytetä äidinkielenä.[35]

Ladinon ohella sefardiyhteisöissä puhuttiin lisäksi juutalaisportugalia[36] ja mahdollisesti myös juutalaiskatalaania.[37]

Genetiikka muokkaa

Sefardijuutalaisten autosomaalinen dna on enimmäkseen Lähi-idästä ja Euroopasta. Vuoden 2010 tutkimuksen mukaan eurooppalaisen vaikutuksen osuus heidän perimässään on 30–60 prosenttia[1] ja heillä esiintyy pieni määrä myös pohjoisafrikkalaista sekoitusta.[38] Sefardit sijoittuvat Levantin ja Euroopan välimaastoon[39] ja ovat läheisiä aškenasi-, italian- Pohjois-Afrikan ja syyrianjuutalaisten kanssa.[38] Sefardit ovat hieman lähempänä Lähi-idän ei-juutalaisia väestöjä, kuin aškenasit.[39] He polveutuvat samoista Etelä-Eurooppaan asettuneista juutalaisista, kuin aškenasi- ja italianjuutalaiset, ja ovat irtautuneet Iranin ja Irakin mizrahijuutalaisryhmistä noin 2500 vuotta sitten.[1]

Tunnettuja sefardijuutalaisia muokkaa

Nobel-palkittuja sefarditaustaisia juutalaisia ovat olleet Baruj Benacerraf,[40] Elias Canetti,[41] René Cassin,[42] Claude Cohen-Tannoudji,[43] Serge Haroche,[44] Rita Levi-Montalcini,[45] Salvador Luria,[46] Patrick Modiano,[47] Franco Modigliani[48] ja Emilio G. Segrè.[49]

Poliitikkoja, joilla on sefarditaustaa, ovat olleet esimerkiksi Yitzhak Navon,[50] Benjamin Disraeli[51] ja Pierre Mendès-France.[52]

Filosofeja tai uskonnollisia vaikuttajia ovat olleet muun muassa Avicebron,[12] Yehuda Halevi,[53] Nahmanides, Maimonides[54], Isaac Abrabanel,[55] Baruch Spinoza[56] ja Jacques Derrida.[57]

Sefardeja on vaikuttaneet myös taiteen ja viihteen parissa. Näistä esimerkkeinä Emma Lazarus,[58] Camille Pissarro,[59] Murray Perahia,[60] Enrico Macias[61] ja Emmanuelle Chriqui.[62]

Urheilijoita ovat olleet muun muassa Victor Perez,[63] Yossi Benayoun[64] ja Omri Casspi.[65]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b c Gil Atzmon, Li Hao, Itsik Pe'er, Christopher Velez, Alexander Pearlman, Pier Francesco Palamara: Abraham's Children in the Genome Era: Major Jewish Diaspora Populations Comprise Distinct Genetic Clusters with Shared Middle Eastern Ancestry. The American Journal of Human Genetics, 11.6.2010, nro 6, s. 850–859. PubMed:20560205. doi:10.1016/j.ajhg.2010.04.015. ISSN 0002-9297. Artikkelin verkkoversio. English
  2. ↑ Types of Jews My Jewish Learning. Viitattu 21.12.2020. (englanniksi)
  3. ↑ Schoenberg, Shira: Ashkenazim Jewish Virtual Library. Viitattu 21.12.2020.
  4. ↑ a b Definition of sephardic Dictionary.com. Viitattu 31.8.2019. (englanniksi)
  5. ↑ a b c d What does Sephardi Mean? Who Are the Sephardim? Foundation for the Advancement of Sephardic Studies and Culture. Viitattu 31.8.2019.
  6. ↑ a b Sephardi | people Encyclopedia Britannica. Viitattu 22.8.2019. (englanniksi)
  7. ↑ a b Harviainen, Tapani & Illman, Karl-Johan (toim.): Juutalainen kulttuuri, s. 170. Keuruu: Otava, 2003.
  8. ↑ a b Mizrahi Jews in Israel My Jewish Learning. Viitattu 10.2.2022. (englanniksi)
  9. ↑ a b Lowenstein, Steven M.: The Jewish Cultural Tapestry: International Jewish Folk Traditions, s. 25–27. Oxford University Press, 2000. (englanniksi)
  10. ↑ a b Alexander, Tamar: Spain, Jews of. Teoksessa Patai, Raphael & Bar-Itzhak, Haya (toim.): Encyclopedia of Jewish Folklore and Traditions, M. E. Sharpe, 2013 ISBN 978-0-7656-2025-5.
  11. ↑ Ahituv, Shmuel (toim.): The Jewish People: An Illustrated History, s. 139. Continuum, 2006.
  12. ↑ a b c d e Weiner, Rebecca: Judaism: Sephardim Jewish Virtual Library. Viitattu 23.8.2023.
  13. ↑ a b c d e Harviainen, Tapani & Illman, Karl-Johan (toim.): Juutalainen kulttuuri, s. 166–168. Keuruu: Otava, 2003.
  14. ↑ Sachar, Howard: From Golden to Grim: Jewish Life in Muslim Spain My Jewish Learning. Viitattu 22.8.2019. (englanniksi)
  15. ↑ Ahituv, Shmuel (toim.): The Jewish People: An Illustrated History, s. 170–173. Continuum, 2006.
  16. ↑ Illman, Karl-Johan & Harviainen, Tapani: Juutalaisten historia, s. 35–36; 90–91. Gaudeamus, 1987.
  17. ↑ Teplitsky, Joshua: Crypto-Jews My Jewish Learning. Viitattu 21.2.2021. (englanniksi)
  18. ↑ a b c Angel, Marc D.: Insights into Sephardic Intellectual History. Teoksessa Ehrlich, M. Avrum (toim.): Encyclopedia of the Jewish Diaspora: Origins, Experiences, and Culture. ABC-CLIO, 2008.
  19. ↑ Harviainen, Tapani & Illman, Karl-Johan (toim.): Juutalainen kulttuuri, s. 253. Keuruu: Otava, 2003.
  20. ↑ Jewish Immigration to America: Three Waves My Jewish Learning. Viitattu 19.9.2019. (englanniksi)
  21. ↑ Congregational History Congregation Shearith Israel. Viitattu 19.9.2019.
  22. ↑ Illman, Karl-Johan & Harviainen, Tapani: Juutalaisten historia, s. 103. Gaudeamus, 1987.
  23. ↑ Illman, Karl-Johan & Harviainen, Tapani: Juutalaisten historia, s. 108. Gaudeamus, 1987.
  24. ↑ Illman, Karl-Johan & Harviainen, Tapani: Juutalaisten historia, s. 116. Gaudeamus, 1987.
  25. ↑ Sephardi Jews during the Holocaust Holocaust Encyclopedia. United States Holocaust Memorial Museum. Viitattu 23.8.2023. (englanniksi)
  26. ↑ After welcoming Sephardic Jews, Spain rejects thousands of citizenship requests The Times of Israel. 25.6.2021. Viitattu 9.1.2022. (englanniksi)
  27. ↑ Lowenstein, Steven M.: The Jewish Cultural Tapestry: International Jewish Folk Traditions, s. 143. Oxford University Press, 2000. (englanniksi)
  28. ↑ Alexander, Tamar: Folk Narratives, Sephardi, teoksessa Patai, Raphael & Bar-Itzhak, Haya (toim.): Encyclopedia of Jewish Folklore and Traditions. M.E. Sharpe, 2013.
  29. ↑ Sephardic Cuisine My Jewish Learning. Viitattu 21.12.2020. (englanniksi)
  30. ↑ Harviainen, Tapani & Illman, Karl-Johan (toim.): Juutalainen kulttuuri, s. 403–404. Keuruu: Otava, 2003.
  31. ↑ Lowenstein, Steven M.: The Jewish Cultural Tapestry: International Jewish Folk Traditions, s. 231–232. Oxford University Press, 2000. (englanniksi)
  32. ↑ Harviainen, Tapani & Illman, Karl-Johan (toim.): Juutalainen kulttuuri, s. 95. Keuruu: Otava, 2003.
  33. ↑ a b c Ladino, the Sephardic Language - Judeo-Spanish Judeo-Espagnol Foundation for the Advancement of Sephardic Studies and Culture. Viitattu 1.9.2019.
  34. ↑ Marie-Christine Varol: Manual of Judeo-Spanish: Language and Culture, s. 14-17. University of Maryland, 2008
  35. ↑ 9 Things to Know About Ladino My Jewish Learning. Viitattu 21.2.2021. (englanniksi)
  36. ↑ Judeo-Portuguese Jewish Languages. Viitattu 3.12.2020. (englanniksi)
  37. ↑ Francesc Feliu, Joan Ferrer: Judaeo-Catalan: in search of a mediaeval dialect that never was. Journal of Medieval Iberian Studies, 1.3.2011, nro 1, s. 41–60. doi:10.1080/17546559.2011.556702. ISSN 1754-6559. Artikkelin verkkoversio.
  38. ↑ a b Brook, Kevin Alan: ”Eastern and Central European Jews after the Tenth Century”, teoksessa The Jews of Khazaria, 3. painos. Rowman & Littlefield, 2018.
  39. ↑ a b Naama M. Kopelman, Lewi Stone, Dena G. Hernandez, Dov Gefel, Andrew B. Singleton, Evelyne Heyer, Marcus W. Feldman, Jossi Hillel, Noah A. Rosenberg: High-resolution inference of genetic relationships among Jewish populations. European Journal of Human Genetics, 2020-06, 28. vsk, nro 6, s. 804–814. doi:10.1038/s41431-019-0542-y. ISSN 1476-5438. Artikkelin verkkoversio. en
  40. ↑ Caroline Moseley: Paul Benacerraf came to Princeton as an undergraduate and stayed for 50 years so far Princeton Weekly Bulletin. 1998. Princeton. Viitattu 29.8.2019.
  41. ↑ Bulgarian-born Sephardic Jew Wins 1981 Nobel Prize for Literature Jewish Telegraphic Agency. 16.10.1981. Viitattu 29.8.2019. (englanniksi)
  42. ↑ Ariel Evan Mayse: Makers of Jewish modernity: thinkers, artists, leaders and the world they made.. Religious Studies Review, 2018-06, nro 2, s. 231–231. doi:10.1111/rsr.13491. ISSN 0319-485X. Artikkelin verkkoversio.
  43. ↑ Claude Cohen-Tannoudji – Biographical NobelPrize.org. Viitattu 29.8.2019. (englanniksi)
  44. ↑ The Nobel Prize in Physics 2012 NobelPrize.org. Viitattu 29.8.2019. (englanniksi)
  45. ↑ Pandora Dewan: Nobel Laureate Rita Levi-Montalcini: the discovery of Nerve Growth Factor Bluestocking Oxford. 22.9.2018. Viitattu 29.8.2019. (englanniksi)
  46. ↑ Spencer Weart: Half-Life: The Divided Life of Bruno Pontecorvo, Physicist or Spy. Physics Today, 2015-03, nro 3, s. 48–48. doi:10.1063/pt.3.2721. ISSN 0031-9228. Artikkelin verkkoversio.
  47. ↑ Niklas Pollard & Alistair Scrutton: Patrick Modiano, French Sephardic Novelist, Wins Nobel for Literature The Forward. 2014. Viitattu 29.8.2019. (englanniksi)
  48. ↑ Szenberg, Michael: Franco Modigliani a mind that never rests. Palgrave Macmillan, 2008. 949791977. ISBN 9780230007895, 0230007899. Teoksen verkkoversio (viitattu 29.8.2019).
  49. ↑ E.O. Lawrence, Emilio Segrè, and the first synthetic element UC Berkeley Physics. 2019. Arkistoitu 29.8.2019. Viitattu 29.8.2019.
  50. ↑ Yitzhak Navon obituary The Guardian. 8.11.2015. Viitattu 21.12.2020. (englanniksi)
  51. ↑ The Three Lives of Judah P. Benjamin History Today. Viitattu 30.8.2019.
  52. ↑ New French Premier is Son of Sephardic Jewish Family Jewish Telegraphic Agency. 21.6.1954. Viitattu 30.8.2019. (englanniksi)
  53. ↑ Mariana Montiel: From Poetry in Toledo to Pugilism in London Atlanta Jewish Times. 21.2.2018. Viitattu 29.8.2019. (englanniksi)
  54. ↑ Cordoba Juderia - Jewish Quarter Andalucia.com. Viitattu 29.8.2019. (englanniksi)
  55. ↑ Isaac Abravanel, Skalli Cedric Cohen: Letters, Edition, Translation and Introduction. Berlin, Boston: De Gruyter, 2012. ISBN 9783110194920. Teoksen verkkoversio (viitattu 29.8.2019). HEBR
  56. ↑ Spinoza - An Unlikely Jewish Hero Beit Hatfutsot. 28.11.2016. Arkistoitu 29.8.2019. Viitattu 29.8.2019. (englanniksi)
  57. ↑ Jacques Derrida | Biography, Books, & Facts Encyclopedia Britannica. Viitattu 29.8.2019. (englanniksi)
  58. ↑ Emma Lazarus - Statue Of Liberty National Monument (U.S. National Park Service) www.nps.gov. Viitattu 29.8.2019. (englanniksi)
  59. ↑ Karen Rosenberg: The Radical Eye of Impressionism’s Patriarch. The New York Times, 2007.
  60. ↑ Benjamin Ivry: Murray Perahia: An Eternal Sephardic Jewish Recital The Forward. 2009. Viitattu 29.8.2019. (englanniksi)
  61. ↑ Anne Cohen: Enrico Macias, Sephardic Superstar The Forward. Viitattu 21.12.2020.
  62. ↑ Gerri Miller: Emmanuelle Chriqui leads Jewish stars, characters coming to TV in December Jewish Journal. 22.11.2016. Viitattu 29.8.2019. (englanniksi)
  63. ↑ Avey, Denis.: The man who broke into Auschwitz.. AudioGO, 2012. 862666749. ISBN 9781445859293, 1445859297. Teoksen verkkoversio (viitattu 29.8.2019).
  64. ↑ Yossi Benayoun Elite Football. Viitattu 29.8.2019. (englanniksi)
  65. ↑ Who is Omri Casspi? Jerusalem Post. 2019. Viitattu 29.8.2019.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sefardijuutalaiset&oldid=22304097”