Slavuta
Slavuta (ukr. Славута, ven. Славута, puol. Sławuta) on kaupunki Ukrainan länsiosassa Hmelnytskyin alueen Šepetivkan piirissä. [2][1][3][4] Dneprin vesistön Pripetjoen haarajoki Horyn virtaa kaupungin halki, ja siihen liittyy kaupungissa pienempi sivujoki Utka.[2][4] Kaupungissa on rautatieasema. Kaupungin kautta kulkee paikallistie R-05 (ukr. Р-05) Rivnestä Starokostjantynivin, jossa se liittyy Žytomyrin ja Hmelnytskyin väliseen kansalliseen maantieosuuteen N-03 (ukr. Н-03).[4][5][6]
| Slavuta Славута |
|
|---|---|
 Slavutan keskustaa. |
|
 lippu |
 vaakuna |
  Slavuta |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio |
 Ukraina |
| Alue | Hmelnytskyin alue |
| Piiri | Šepetivkan piiri |
| Väkiluku (2021, arvio[1]) | 35 068 |
| Aikavyöhyke | UTC+2 |
| – Kesäaika | UTC+3 |
Ukrainan tilastokeskus arvioi kaupungin väkiluvuksi 35 068 (2021).[1] Vuoden 2001 väestönlaskennassa (34 278 as.) väestöstä 90,0 prosenttia oli etniseltä taustaltaan ukrainalaisia, 6,6 prosenttia venäläisiä, 2,0 prosenttia puolalaisia, 0,4 prosenttia valkovenäläisiä ja 0,3 prosenttia juutalaisia.[7]
Kaupungista ja sen ympäristöstä on löydetty yli 20 erillistä arkeologista asuinpaikkaa myöhäispaleoliittiselta kaudeelta lähtien. Myös vanhan Rusin ajan asutuksen jäänteitä 1100-1200-luvuilta.[2]
1500-luvun lopulla Utkajoen vasemmalla rannalla oli Volynin voivodikuntaan kuulunut Volja Deražnjanskan kylä (ukr. Воля Деражнянська). Tataarit hävittivät kylän vuonna 1617. Vastahyökkäyksen tehnyt Zaslavin ruhtinas Avel Toškovskyi perusti vuonna 1619 kylän perustalle uuden asutuksen, Slavutynin, josta on ensimmäinen kirjallinen maininta tältä vuodelta.[2][8] Utkajoen oikealle rannalle rakennettiin kolmitorninen puinen linnoitus. Vuonna 1633 asutus sai Magdeburgin kaupunginoikeudet.[2][8] Vuonna 1637 kaupungissa oli 435 'savua', kolme katua, tori ja sitä ympäröi puinen muuri, jossa oli kahdeksan tornia. Asukkaita oli noin 1 320 (95 % kristittyjä, 5 % juutalaisia). 1600-luvun jälkipuoliskolla rakennettiin kirkko.[2]
Zaslavin ruhtinassuvun jälkeen kaupungin omistaja vaihtui 1673 ja 1720 edelleen Sanhuškivin ruhtinassuvulle. Uudet omistajat purkivat vanhat linnoitukset. Puolan kuningas vahvisti kaupunginoikeudet uudelleen 1754. Slavytian linna rakennettiin uudelleen kartanopihan muotoon (1765-1767), ja lähelle rakennettiin barokkipalatsi (1782-1786, arkkitehti F. Mercks). Kaupungista tuli Sanhuškivin ruhtinassuvun pysyvä asuinpaikka.[2]
(paikkakunnan historia kesken)
Nykypäivään säilyneitä tunnettuja rakennuksia tai rakennelmia ovat muun muassa katolinen Pyhän Doroten kirkko (1790-1820), Sanhuškivin ruhtinaiden hallintorakennus (1700-luvun loppu), arboretum (1772) ja Pyhän Theotokoksen kirkko (1812).[2]
Slavuta oli vuosina 1923-2020 Slavutan piirin hallintokeskus.[2] Ukrainan kesän 2020 aluehallinnollisessa uudistuksessa kaupunki piireineen liitettiin osaksi laajenettua Šepetivkan piiriä.[3]
-
Slavutaa kesällä. -
Kaupunkia talvella. -
Napoleon Ordan maalaus Sanhuškivin (Sanguszkon) palatsista (1800-luku). -
Sanhuškivin palatsi (1782-1786; kuva 1900-luvun alkupuolelta). -
Pyhän Dorotyn kirkko (1790-1820; kuva vuodelta 1906). -
Pyhän Dorotyn kirkko (1790-1820; kuva vuodelta 2019). -
Pyhän Theotokoksen kirkko (1812). -
Slavutan historiallinen museo.
.jpg)
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Marija Timoninoija & Olena Vyšnevska (editors): Tšyselnist najavnoho naselennja Ukrajiny na 1 sitšnja 2021 - Number of Present Population of Ukraine, as of January 1, 2021 (pdf) (Ukrainan paikkakuntien viralliset väkilukuarviot 1.1.2021) 2021. Kiova: Deržavna služba statystyky Ukrajiny, Devstat Ukrajiny / Statistics Ukraine (Ukrainan tilastokeskus), ukrcensus.gov.ua. Arkistoitu 14.2.2022. Viitattu 25.8.2022. (ukrainaksi), (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i Vladyslav Heorhijovitš Berkovskyi: Slavuta, misto Hmelnytskoji obl. Entsyklopedija istoriji Ukrajiny (eli Ukrainan historian tietosanakirja), osa 9: Прил—С. 2012. NAN Ukrajiny. Institut istoriji Ukrajiny. Viitattu 25.8.2022. (ukrainaksi)
- ↑ a b Novi raiony: karty + sklad 17.7.2020. minregion.gov.ua. Viitattu 25.8.2022. (ukrainaksi)
- ↑ a b c Je. L. Makarevitš (redaktor): Atlas avtomobilnyh dorog. Zapadnaja Jevropa. Strany Baltii, Rossija, Belarus, Ukraina, Moldova 1:700 000. 140-141. Minsk, Valko-Venäjä: Izdatelstvo Jansejan, 2005. ISBN 985-6501-12-1. (venäjäksi)
- ↑ Список региональных дорог routes.in.ua. 3.1.2014. Viitattu 26.8.2022. (ukrainaksi)
- ↑ Zhytomyr — Chernivtsi H-03 routes.in.ua. 2014. Viitattu 26.8.2022. (englanniksi)
- ↑ Про кількість та склад населення Хмельницької області за підсумками Всеукраїнського перепису населення 2001 року Державний комітет статистики України. Viitattu 25.8.2022. (ukrainaksi)
- ↑ a b Slavuta istorytšna 4.5.2012. Slavutan kaupunki, slavuta-mvk.gov.ua. Viitattu 25.8.2022. (ukrainaksi)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Slavuta Wikimedia Commonsissa
