Sensuuri

ennakkotarkistus, jonka läpäisy on edellytys julkaisun esittämiselle
Tämä artikkeli käsittelee julkaisujen ennakkotarkastusta. Sensuuri on myös yhtye.

Sensuuri on valtion viranomaisten suorittama suullisten, kirjallisten tai kuvallisten esitysten tarkastus, jonka läpäisy on edellytys julkaisun levitykselle tai julkiselle esittämiselle.[1][2] Yleis- tai puhekielessä sensuurilla voidaan tarkoittaa myös jonkin tietyn tekstin, kuvan tai vastaavan jättämistä julkaisematta.[2]

Sensuuritoimisto Japanissa vuonna 1938.

Euroopassa sensuuri yleistyi kirjapainotaidon myötä, ja ensimmäisenä sen otti käyttöön katolinen kirkko. Sen jälkeen myös valtiovalta otti käyttöön ennakkotarkastusjärjestelmän hallitsijoiden kannalta epämieluisten ajatusten ilmaisun estämiseksi. Sensuuria myös vastustettiin valistuneissa piireissä. Englannissa ennakkosensuuri poistettiin jo vuonna 1695.[3]

ItsesensuuriMuokkaa

Pääartikkeli: Itsesensuuri

Itsesensuurissa kustantamot rajoittavat itse toimintaansa. Sanalla viitataan myös pidättymiseen sellaisten ajatusten ilmaisemisesta, joita pidetään valtion kannalta arkaluonteisina.[4] Laajempi itsesensuurin määritelmä on omien tekojen tai lausuntojen rajoittaminen välttyäkseen muiden loukkaamiselta tai ärsyttämiseltä ilman, että tätä olisi virallisesti ilmoitettu välttämättömäksi.[5]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Kielitoimiston sanakirjan verkkoversio: sensuuri. (Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja, 35.) Kotimaisten kielten keskus.
  2. a b Iso sivistyssanakirja. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-30879-X.
  3. Suomalainen tietosanakirja 7, reun–tamm. Espoo: Weilin + Göös, 1993. ISBN 951-35-4478-8.
  4. Nurmi, Timo: Gummeruksen suuri suomen kielen sanakirja. 3. tarkistettu ja päivitetty painos. Helsinki: Gummerus, 2004. ISBN 951-20-6541-X.
  5. Cambridge Advanced Learner's Dictionary Cambridge University Press. Viitattu 10.6.2010. (englanniksi)