Portinvartijuus
Portinvartijuus tarkoittaa viestinnässä päättämistä siitä, mikä osa yhteiskunnallisesta informaatiosta pääsee etenemään viestintäkanavia pitkin ja missä muodossa. Portinvartijat ovat henkilöitä, jotka valitsevat laajasta informaatiovirrasta ne viestit, jotka tavoittavat vastaanottajat, kuten lehtien lukijat, television katsojat ja Internetin käyttäjät. Portinvartijoiden työhön kuuluu yhtäältä tiedon välittäminen, toisaalta tiedon suodattaminen, rajoittaminen ja muokkaaminen.[1]
Portinvartijateorian kehitti sosiaalipsykologi Kurt Lewin. Hän oli kiinnostunut ymmärtämään, miten ihminen voi saada aikaan laajalle levinneitä muutoksia yhteiskunnassa. Lewin mallinsi ruoka-aineiden tietä perheiden ruokapöytään eri kanavia pitkin ja etsi tehokkaimpia keinoja vaikuttaa kansalaisten ruokailutottumuksiin. Hän havaitsi, että perheiden ruokailutottumuksissa portinvartijana toimii perheenäiti, joten tehokkainta oli vaikuttaa häneen. Lewin laajensi portinvartijateoriansa ruoan etenemisestä uutisten etenemiseen kommunikaatiokanavissa.[1]
Mediatutkijoiden mukaan portinvartijuus voidaan jakaa viideksi tasoksi. Yksilötasolla portinvartijan ratkaisuihin vaikuttavat hänen arvonsa, persoonallisuutensa ja taustansa. Rutiinitasolla tiedon etenemiseen eri kanavia pitkin vaikuttavat toimittajien työn rutiinit, aikapaine ja ritualistiset käytännöt sekä uskomukset siitä, mitä yleisö haluaa. Organisaatiotasolla portinvartijuuteen vaikuttavat organisaation omat säännöt, arvot ja käytännöt sekä sen sisäiset ja ulkoiset suhteet. Institutionaalisella tasolla portinvartijoihin vaikuttavat eri yhteiskunnalliset voimat, kuten poliittiset toimijat ja niiden säätämät lait. Järjestelmätasolla portinvartijoiden valintaa ohjaavat yhteiskuntajärjestelmä, historia, ideologiat ja kulttuuri, minkä seurauksena portinvartijuus eroaa eri maiden välillä.[1]
Perinteisessä mediassa portinvartijoina toimivat esimerkiksi lehtien toimituspäälliköt. Internetin ja sosiaalisen median myötä portinvartijuus on mullistunut, sillä ne ovat tuoneet paljon tietoa ihmisten saataville ja vähentäneet perinteisen median portinvartijoiden merkitystä. Toisaalta perinteisen median portinvartijoiden tilalle ovat tulleet sosiaalisen median suuryritykset, kuten Meta, jotka säätelevät omilla julkaisualustoillaan näkyvää tietoa. Uudenlaisiksi portinvartijoiksi ovat nousseet Internetin käyttäjän omat verkostot sekä algoritmit, jotka valitsevat vastaanottajan näkemät viestit.[1]
Portinvartijuudessa on kyse sekä tekniikasta että yhteiskunnallisesta vallankäytöstä ja vastuusta. 1900-luvun loppupuoliskolla journalistisen portinvartijuuden keskeisiksi määreiksi ovat nousseet objektiivisuus ja velvollisuus tarjota julkisen keskustelun kannalta relevanttia informaatiota.[1]
Poliittisen paineen alla Internetin julkaisualustat saattavat poistaa ja jättää julkaisematta esimerkiksi laitonta sisältöä, vihapuhetta ja disinformaatiota. Autoritaariset hallinnot ovat toisinaan sulkeneet koko Internetin omilta kansalaisiltaan esimerkiksi poliittisten kriisien ajaksi. Kiinassa on käytössä valtion pystyttämä ”suuri palomuuri”, joka rajoittaa ulkomaisen Internetin näkyvyyttä voimakkaasti ja pyrkii piilottamaan kansalaisilta poliittiset vaihtoehdot. Länsimaissa Internetin portinvartijat ovat rajoittaneet esimerkiksi äärioikeistolaiseksi tai muunlaiseksi ekstremismiksi määriteltyjä sisältöjä ja niiden levittäjiä.[1]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
Kirjallisuutta muokkaa
- Seuri, Olli & Ikäheimo, Hannu-Pekka: Portinvartijat: kamppailu tiedon vapaudesta. Teos, 2023. ISBN 978-952-363-256-1.