Disinformaatio

tarkoituksellisesti jaettua harhaanjohtavaa tietoa

Disinformaatio (< ven. dezinformatsiya[1]) on tarkoituksellisen harhaanjohtavaa tai väärää tietoa,[2] jota jakamalla pyritään vaikuttamaan vastaanottajan toimintaan tai mielipiteisiin. Disinformaatio on usein valheellista, mutta sitä voi olla sellainenkin sinänsä todenmukainen tieto, jonka tarkoitus on antaa vastaanottajalle tavalla tai toisella virheellinen kuva asioista.[3]

EtymologiaMuokkaa

Sana disinformaatio on lainattu suomeen ensimmäisen kerran vuonna 1949 esiintyneestä venäjän kielen sanasta dezinformatsija (Дезинформация), josta sana edelleen on omaksuttu esimerkiksi englannin kieleen vuonna 1955. Sanan alkuperä on latinan kielessä, dis+informatio, ’epätieto’.[1]

KäyttöMuokkaa

Disinformaatiota voi olla esimerkiksi valtiollinen propaganda, valheellinen poliittinen ja kaupallinen mainonta, Internet-huijaukset, peukaloidut valokuvat, väärennetyt asiakirjat tai kartat, tai manipuloidut Wikipedia-artikkelit.[3]

Disinformaation levittäminen yhdistetään usein hallituksiin ja sotavoimiin. Esimerkiksi toisessa maailmansodassa liittoutuneet tuottivat harhaanjohtavia radiolähetyksiä, jotta akselivallat eivät osaisi odottaa Normandian maihinnousua.[3] Disinformaation käyttö on voimistunut erityisesti 2000-luvun Venäjällä, jossa kerrotaan olevan tähän tarkoitukseen perustettuja ”trollitehtaita”.[4] Euroopan unioni on käynyt taisteluun Venäjän disinformaatiota vastaan julkaisemalla säännöllisesti katsausta venäläisestä disinformaatiosta.[5]

Myös sanomalehdissä julkaistaan toisinaan keksittyjä uutisartikkeleita, ja tunnetutkin kustantamot ovat julkaisseet keksittyjä elämäkertoja.[3]

Disinformaatiota jaellaan usein laajalle yleisölle sanomalehtien, television ja Internetin kautta. Näin toimivat etenkin hallitukset ja mainostajat. Disinformaation kohteena ovat yleensä ihmiset ja ihmisryhmät, mutta disinformaatiota voidaan levittää www-sivuilla myös esimerkiksi hakurobottien harhauttamiseksi. Joskus disinformaatiota ei esitetä suoraan tarkoitetulle kohteelle, vaan hänen odotetaan saavan sen kuuntelemalla salaa.[3]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b disinformation etymonline
  2. disinformaatio. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2021.
  3. a b c d e Fallis, Don (toim. Levine, Timothy R.): ”Disinformation”, Encyclopedia of Deception, s. 299–302. Sage, 2014. ISBN 978-1-4522-5877-5.
  4. Ahonen, Anneli: Pietarilaisessa talossa yli 200 ihmistä kehuu työkseen Putinia Helsingin Sanomat. 17.11.2014. Viitattu 12.2.2015.
  5. Raivio, Petri: EU käy venäläistä harhatietoa vastaan Yle uutiset. 11.11.2015. Viitattu 12.11.2015.

Aiheesta muuallaMuokkaa