Äärioikeisto

poliittisen oikeiston radikaali ääripää

Äärioikeisto on poliittisen oikeiston radikaaleimmasta eli äärimmäisestä osasta käytetty nimitys, joka viittaa henkilön tai ryhmän suhteelliseen asemaan vasemmisto–oikeisto-vastakkainasettelussa.[3] Äärioikeistolla viitataan myös totalitaarisiin päämääriin pyrkiviin radikaaleihin oikeistoliikkeisiin.[4] Käsitettä ovat käyttäneet erityisesti oikeiston tai sen tietyn osan vastustajat, jolloin se on saanut ensisijaisesti kielteisen merkityksen.[3]

Talonpoikaismarssi Helsingissä 7. heinäkuuta 1930.
Natsipuolueen jäseniä Bad Harzburgissa vuonna 1931
Ustašan jäseniä Sarajevossa 1942
Ukrainan isänmaallisen rintaman kokous Harkovassa huhtikuussa 2008[1][2]
English Defence Leaguen mielenosoitus Newcastle upon Tynessä, Englannissa 2010

Tunnetuimpia äärioikeistolaisia liikkeitä ovat Euroopassa olleet fasismi, kansallissosialismi ja uusnatsismi. Suomen historian tunnetuimpia äärioikeistolaisina pidettyjä liikkeitä ja järjestöjä ovat olleet 1920–1940-luvuilla toimineet Akateeminen Karjala-Seura, Lapuan liike ja Isänmaallinen kansanliike. Äärioikeistolaisuutta pidetään parlamentaarisen demokratian piirissä esiintyvänä vastaliikkeenä.[5]

Politiikantutkija Hans-Gerd Jaschken mukaan sanalla "äärioikeisto" tarkoitetaan "niiden näkemysten, suhtautumistapojen ja toimien kokonaisuutta, organisoituja tai ei, jotka lähtevät rodullisesti tai etnisesti määritetystä ihmisten yhteiskunnallisesta epätasa-arvoisuudesta ja jotka kiistävät ihmisoikeuksien julistuksen tasa-arvopyrkimyksen, korostavat yhteisön ensisijaisuutta yksilöön nähden sekä kansalaisen alistumista valtiollisille päämäärille, ja kiistävät liberaalin demokratian arvopluralismin sekä haluavat muuttaa demokratisoitumiskehityksen suunnan taaksepäin."[6]

Äärioikeisto ja oikeistoradikalismiMuokkaa

Saksassa käsitteillä äärioikeisto ja oikeistoradikalismi on esimerkiksi perustuslakia suojaavan viraston mukaan oleellinen eroavuus. Saksassa radikaalilla ajattelulla tarkoitetaan näkemysten radikaaliutta perustuslain puitteissa, ja sillä on sellaisenaan sijansa pluralistisessa yhteiskunnassa.[7]

Ääriliikkeet puolestaan käyvät valtionhallinnonkin perusteita vastaan.[7]

Saksassa kiellettiin vuoden sisällä kolme äärioikeistolaista ryhmää, joista kolmas, Nordadler, kesäkuussa 2020.[8]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. "Ukraine crisis: the neo-Nazi brigade fighting pro-Russian separatists,The Daily Telegraph 11.8.2014.
  2. German TV Shows Nazi Symbols on the Helmets of Ukrainian Soldiers. NBC News.
  3. a b Wiberg, Matti: Politiikan sanakirja, s. 641. Toimittanut Kalevi Koukkunen. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Siltala, 2011. ISBN 978-952-234-048-1.
  4. Factum: Uusi tietosanakirja. 8, Vahl–ö. Espoo: Weilin & Göös, 2005. ISBN 951-35-6682-X.
  5. Halmesvirta, Anssi ym.: Historian sanakirja. Gummerus, 1997. ISBN 951-20-5089-7.
  6. Jaschke, Hans-Gerd: Rechtsextremismus und Fremdenfeindlichkeit: Begriffe, Positionen, Praxisfelder. VS Verlag für Sozialwissenschaften, 2001. ISBN 978-3531326795. (saksaksi)
  7. a b Kotonen, Tommi: Äärioikeisto ei ole yhtenäinen liike 3.11.2016. Suomen Kuvalehti. Viitattu 27.3.2018.
  8. Saksa kieltää uusnatsiryhmän toiminnan, Yle.fi, uutiset 23.6.3030, viitattu 23.6.2020

KirjallisuuttaMuokkaa


Tämä politiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.