Avaa päävalikko

Bolognan pommi-isku (ital. Strage di Bologna) oli Italiassa, Bolognan kaupungin päärautatieasemalla 2. elokuuta 1980 tapahtunut terrorihyökkäys, jossa kuoli 85 ihmistä ja haavoittui yli 200. Äärioikeistolaista terroristijärjestö Nuclei Armati Rivoluzionaria on syytetty siitä, kun taas kaksi SISMI:n (Italian sotilaallinen tiedustelpalvelu) agenttia ja vapaamuurariloosi P2:n johtaja Licio Gelli tuomittiin tutkimusten harhaanjohtamisesta. Tapahtuma on yksi Italian vakavimmista sodanjälkeisistä terrorihyökkäyksistä.

Bolognan pommi-isku
Räjähdyksen aiheuttamat tuhot
Räjähdyksen aiheuttamat tuhot
Paikka Bolognan päärautatieasema, Bologna, Italia
Kohde rautatieasema
Ajankohta 2. elokuuta 1980
10:25– (UTC+1)
Iskutyyppi ajastettu pommi
Kuolleita 85
Haavoittuneita yli 200
Epäilty/epäillyt Nuclei Armati Rivoluzionarin jäsenet Valerio Fioravanti ja Francesca Mambro.

Bolognan päärautatieasemalla 2. elokuuta oli täynnä lomailevia italialaisia ja ulkomaalaisia turisteja. Yhtäkkiä kello 10:25 hylätyn laukun sisällä ollut ajastettu pommi räjähti aseman toisen luokan odotussalissa.[1] Räjähdys tuhosi suurimman osan asemarakennuksesta ja osui yhteen ensimmäisellä raiteella odottaneeseen Anconan-junaan joka oli matkalla Baseliin. Pamaus kuultiin kilometrien päässä. Odotussalin katto romahti matkustajien päälle, mikä lisäsi suuresti kuolonuhrien lukumäärää.

Yllätetty ja valmistautumaton kaupunki reagoi nopeasti ja toimi tehokkaasti; ambulanssien ja paloautojen pienestä määrästä johtuen busseja ja takseja käytettiin kuljettamaan loukkaantuneita sairaaloihin.

Heti räjähdyksen jälkeen Italian hallitus, Francesco Cossigan johtamana uskoi, että kyseessä olisi onnettomuus, myöhemmin he taas syyttivät Punaista prikaatia tapahtumista. Seurasi vuosien sekaannusta, kinaa ja tutkimusten harhaanjohtamis-ja viivyttely-yrityksiä. Tämän takia syntyi useita salaliittoteorioita liittyen niin sanottuun jännitestrategiaan. Kolme tuntia myöhemmin äärioikeistolainen NAR (Nuclei Armati Rivoluzionari) otti vastuun teosta.

Tutkimuksissa kävi ilmi, että jopa 40 kiloalähde? räjähteitä oli asetettu asemarakennuksen odotussaliin. Terrori-iskun jälkeen uusfasistisia järjestöjä puhdistettiin. Räjähdyksestä selviytyneet kertoivat nähneensä epäilyttävän näköisen miehen, joka tunnistettiin 24-vuotiaaksi äärioikeistolaiseksi Marco Affatigatoksi. Mies oli asunut Ranskassa vuodesta 1978 ja hänet oli tuomittu poissa olleeksi ja oli auttanut terroristi Mario Tutin auttamista pois vankilasta. Affatigato, joka asui Nizzassa, pidätettiin 7. elokuuta. Häntä ei kuitenkaan tuomittu mistään tähän pommi-iskuun liittyvästä rikoksesta.

Italialaiset reagoivat iskuun hyvin järkyttyneinä ja laajoja mielenosoituksia järjestettiin ympäri maailmaa, joissa tuomittiin uusfasistiset järjestöt. Myös tuet demokrattiselle hallitukselle olivat valtavat ja vanha Benito Mussolinin aikainen diktatuuri, jota NAR tuki, tuomittiin.

Koska ambulansseja ei ollut tarpeeksi loukkaantuneita vietiin sairaaloihin tavallisilla busseilla.

TuomiotMuokkaa

Hitaasti ja vaivalloisesti, poliittisten ja oikeudellisten käänteiden jälkeen ja uhrien omaisjärjestön (Associazione tra i familiari delle vittime della strage alla stazione di Bologna del 2 agosto 1980) jutulle nostattaman huomion ansiosta, 23. marraskuuta 1995 saatiin lopullinen tuomio: uusfasistit Valerio "Giusva" Fioravanti ja Francesca Mambro, jotka tuolloin olivat olleet vankilassa jo pitkälti toistakymmentä vuotta ja ovat aina vakuuttaneet syyttömyyttään, tuomittiin iskun toimeenpanosta elinkautiseen vankeuteen, kun taas P2:n entinen johtaja Licio Gelli, SISMI:n entinen agentti Francesco Pazienza ja salaisen palvelun viranomaiset Pietro Musumeci ja Giuseppe Belmonte tuomittiin tutkimusten harhaanjohtamisesta.[2] Fioravanti ja Mambro tuomittiin sittemmin erillisessä oikeudenkäynnissä yli kahden miljardin euron vahingonkorvauksiin.[3] Fioravanti pääsi ehdonalaiseen vapauteen vuonna 2004, hänen vaimonsa (vuodesta 1985) Mambro vuonna 2008.[4]

9. heinäkuuta 2000 Bolognan tuomioistuin langetti uuden tuomion harhaanjohtamisesta: yhdeksän vuotta vankeutta äärioikeistolaiselle Massimo Carminatille, neljä ja puoli vuotta Ivano Bongiovannille ja Federigo Mannucci Benincasalle, joka oli entinen Firenzen SISMI:n johtaja. Carminatin ja Mannucci Benincasan tuomiot kuitenkin kumottiin korkeammassa oikeusasteessa jo seuraavana vuonna.[5]


2. elokuuta on Italiassa kaikkien pommi-iskujen muistopäivä, jolloin Bolognan kaupunki yhdessä uhrien omaisjärjestön kanssa järjestää vuosittain kansainvälisen sävellyskilpailun sekä konsertin kaupungin pääaukiolla, Piazza Maggiorella.

MuutaMuokkaa

Räjähdyksessä tuhoutunut asema on uudelleenrakennettu, paitsi lattiat ja odotussalin pääseinässä oleva syvä halkeuma, jotka on jätetty niilleen muistoksi. Bolognan asemalta löytyy myös muistolaatta, jossa on lista 'fasismiterrorismin' uhreista. Lisäksi asemarakennuksen suuri kello on pysäytetty aikaan 10:25, tismalleen samaan hetkeen kuin iskun ajankohta. Kello korjattiin pommi-iskun jälkeen mutta monta vuotta myöhemmin se päätettiin asettaa pysyvästi samaan aikaan tapahtuman muistoksi.[6]

Iskusta on kirjoitettu kirjoja ja tehty muutamia elokuvia, jotka kuvaavat päivän tapahtumia uhrien tai auttajien näkökulmasta.

LähteetMuokkaa

  • Zavoli, Sergio: La notte della Repubblica. Mondadori, 2015 (1992) 14. p.. (italiaksi)

ViitteetMuokkaa

  1. Zavoli s. 417
  2. Due colpevoli per la strage di Bologna La Stampa. 24.11.1995. Viitattu 5.3.2018. (italiaksi)
  3. Strage stazione Bologna, Giusva Fioravanti e Francesca Mambro condannati a risarcire lo Stato: devono versare 2 miliardi Huffington post. 19.11.2014. Viitattu 4.3.2018. (italiaksi)
  4. Fioravanti è un uomo libero La Repubblica. 3.8.2009. Viitattu 5.3.2018. (italiaksi)
  5. Bologna, due assoluzioni in appello Per la strage non ci fu depistaggio La Repubblica. 22.12.2001. Viitattu 4.3.2018. (italiaksi)
  6. Bologna, sarà fermato l'orologio della strage La Repubblica. 21.8.2001. Viitattu 4.3.2018. (italiaksi)