Bolognan pommi-isku
Bolognan pommi-isku (ital. Strage di Bologna) oli Italiassa Bolognan kaupungin päärautatieasemalla 2. elokuuta 1980 tapahtunut terrori-isku, jossa kuoli 85 ihmistä ja haavoittui yli 200. Uusfasistista terroristijärjestö Nuclei Armati Rivoluzionaria (NAR) on syytetty iskusta, kun taas kaksi Italian sotilastiedustelupalvelu SISMI:n agenttia ja vapaamuurariloosi P2:n johtaja Licio Gelli tuomittiin tutkimusten harhaanjohtamisesta. Tapahtuma on yksi Italian vakavimmista sodanjälkeisistä terrorihyökkäyksistä.
| Bolognan pommi-isku | |
|---|---|
 Räjähdyksen aiheuttamat tuhot |
|
| Paikka | Bolognan päärautatieasema, Bologna, Italia |
| Kohde | rautatieasema |
| Ajankohta |
2. elokuuta 1980 10:25– (UTC+1) |
| Iskutyyppi | ajastettu pommi |
| Kuolleita | 85 |
| Haavoittuneita | yli 200 |
| Epäilty/epäillyt | Nuclei Armati Rivoluzionarin jäsenet Valerio Fioravanti ja Francesca Mambro. |
Tapahtumat ja ensimmäiset epäilyt
muokkaa
Bolognan päärautatieasema oli 2. elokuuta täynnä lomailevia italialaisia ja ulkomaalaisia turisteja. Kello 10.25 hylätyssä laukussa ollut ajastettu pommi räjähti aseman toisen luokan odotussalissa.[1] Räjähdys tuhosi suurimman osan asemarakennuksesta ja osui ensimmäisellä raiteella odottaneeseen Anconan-junaan, joka oli matkalla Baseliin. Pamaus kuultiin kilometrien päässä. Odotussalin katto romahti matkustajien päälle, mikä lisäsi suuresti kuolonuhrien lukumäärää.
Yllätetty ja valmistautumaton kaupunki reagoi nopeasti ja toimi tehokkaasti; ambulanssien ja paloautojen pienestä määrästä johtuen busseja ja takseja käytettiin kuljettamaan loukkaantuneita sairaaloihin.
Heti räjähdyksen jälkeen Francesco Cossigan johtama Italian hallitus uskoi, että kyseessä oli onnettomuus. Myöhemmin hallitus syytti Punaisia prikaateja tapahtumista. Seurasi vuosien sekaannusta, kinaa ja tutkimusten harhaanjohtamis- ja viivyttely-yrityksiä. Tämän takia syntyi useita salaliittoteorioita liittyen niin sanottuun jännityksen strategiaan. Kolme tuntia iskun jälkeen äärioikeistolainen NAR otti vastuun teosta.
Tutkimuksissa kävi ilmi, että asemarakennuksen odotussaliin oli asetettu jopa 40 kiloalähde? räjähteitä. Terrori-iskun jälkeen uusfasistisia järjestöjä puhdistettiin. Räjähdyksestä selviytyneet kertoivat nähneensä epäilyttävän näköisen miehen, joka tunnistettiin 24-vuotiaaksi äärioikeistolaiseksi Marco Affatigatoksi. Mies oli asunut Ranskassa vuodesta 1978, hänet oli tuomittu poissa olevana ja hän oli auttanut terroristi Mario Tutia pakenemaan vankilasta. Affatigato, joka asui Nizzassa, pidätettiin 7. elokuuta. Häntä ei kuitenkaan tuomittu mistään tähän pommi-iskuun liittyvästä rikoksesta.
Italialaiset reagoivat iskuun hyvin järkyttyneinä ja laajoja mielenosoituksia järjestettiin ympäri maailmaa, joissa tuomittiin uusfasistiset järjestöt. Myös tuenosoitukset demokraattiselle hallitukselle olivat valtavat ja vanha Benito Mussolinin aikainen diktatuuri, jota NAR tuki, tuomittiin.
Tuomiot
muokkaaHitaasti ja vaivalloisesti, poliittisten ja oikeudellisten käänteiden jälkeen ja uhrien omaisjärjestön (Associazione tra i familiari delle vittime della strage alla stazione di Bologna del 2 agosto 1980) tapaukselle nostattaman huomion ansiosta 23. marraskuuta 1995 saatiin lopullinen tuomio: uusfasistit Valerio ”Giusva” Fioravanti ja Francesca Mambro, jotka tuolloin olivat olleet vankilassa jo pitkälti toistakymmentä vuotta ja ovat aina vakuuttaneet syyttömyyttään, tuomittiin iskun toimeenpanosta elinkautiseen vankeuteen, kun taas P2:n entinen johtaja Licio Gelli, SISMI:n entinen agentti Francesco Pazienza ja salaisen palvelun viranomaiset Pietro Musumeci ja Giuseppe Belmonte tuomittiin tutkimusten harhaanjohtamisesta.[2] Fioravanti ja Mambro tuomittiin sittemmin erillisessä oikeudenkäynnissä yli kahden miljardin euron vahingonkorvauksiin.[3] Fioravanti pääsi ehdonalaiseen vapauteen vuonna 2004, hänen vaimonsa (vuodesta 1985) Mambro vuonna 2008.[4]
Bolognan tuomioistuin langetti 9. heinäkuuta 2000 uuden tuomion harhaanjohtamisesta: yhdeksän vuotta vankeutta äärioikeistolaiselle Massimo Carminatille, neljä ja puoli vuotta Ivano Bongiovannille ja Federigo Mannucci Benincasalle, joka oli entinen Firenzen SISMI:n johtaja. Carminatin ja Mannucci Benincasan tuomiot kuitenkin kumottiin korkeammassa oikeusasteessa jo seuraavana vuonna.[5]
2. elokuuta on Italiassa kaikkien pommi-iskujen muistopäivä, jolloin Bolognan kaupunki yhdessä uhrien omaisjärjestön kanssa järjestää vuosittain kansainvälisen sävellyskilpailun sekä konsertin kaupungin pääaukiolla, Piazza Maggiorella.
Muuta
muokkaaRäjähdyksessä tuhoutunut asema on uudelleenrakennettu, paitsi lattiat ja odotussalin pääseinässä oleva syvä halkeuma, jotka on jätetty niilleen muistoksi. Bolognan asemalta löytyy myös muistolaatta, jossa on lista ”fasismiterrorismin” uhreista. Lisäksi asemarakennuksen suuri kello on pysäytetty iskun ajankohtaan, aikaan 10.25. Kello korjattiin pommi-iskun jälkeen mutta monta vuotta myöhemmin se päätettiin asettaa pysyvästi samaan aikaan tapahtuman muistoksi.[6]
Iskusta on kirjoitettu kirjoja ja tehty muutamia elokuvia, jotka kuvaavat päivän tapahtumia uhrien tai auttajien näkökulmasta.
Lähteet
muokkaa- Zavoli, Sergio: La notte della Repubblica. Mondadori, 2015 (1992) 14. p.. (italiaksi)
Viitteet
muokkaa- ↑ Zavoli s. 417
- ↑ Due colpevoli per la strage di Bologna La Stampa. 24.11.1995. Viitattu 5.3.2018. (italiaksi)
- ↑ Strage stazione Bologna, Giusva Fioravanti e Francesca Mambro condannati a risarcire lo Stato: devono versare 2 miliardi Huffington post. 19.11.2014. Viitattu 4.3.2018. (italiaksi)
- ↑ Fioravanti è un uomo libero La Repubblica. 3.8.2009. Viitattu 5.3.2018. (italiaksi)
- ↑ Bologna, due assoluzioni in appello Per la strage non ci fu depistaggio La Repubblica. 22.12.2001. Viitattu 4.3.2018. (italiaksi)
- ↑ Bologna, sarà fermato l'orologio della strage La Repubblica. 21.8.2001. Viitattu 4.3.2018. (italiaksi)
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Bolognan pommi-isku Wikimedia Commonsissa
