Taksi

ajajineen vuokrattava kulkuneuvo
Tämä artikkeli kertoo kulkuneuvosta. Sanan taksi muista merkityksistä katso täsmennyssivu.

Taksi on yksittäiseen, lyhytaikaiseen käyttöön vuokrattava kulkuneuvo ja kuljettaja.[1]

Taksi ja sen kuljettaja Kashmarissa, Iranissa.

Kuljettajaa kutsutaan taksinkuljettajaksi, puhekielessä taksikuskiksi. Taksitoiminnan tarkoituksena on etukäteen sovitusti siirtää yksi tai sitä useampi henkilö mahdollisine matkatavaroineen paikasta toiseen korvausta vastaan. Suomessa taksin kuljettajana toimiminen sekä taksiliikenteen harjoittaminen on luvanvaraista. Molempiin tarvitaan eri lupa.

Taksin tunnistaa yleismaailmallisesti esimerkiksi auton katolla olevasta taksikyltistä, autossa olevasta taksamittarista ja hinnastosta tai kuljettajan hallussa olevasta taksiluvasta. Taksit voivat olla myös vain tietyn värisiä, mutta kansallisesti ja taksiyhtiöiden tai -yrittäjien kesken väritykset vaihtelevat huomattavasti. Taksin kuljettajalta saatetaan vaatia muissakin maissa kuin Suomessa ammattiajolupaa.

MääritelmäMuokkaa

Julkinen liikenne tarkoittaa henkilöliikennettä, joka hoidetaan kaikkien käytettävissä olevilla liikennevälineillä. Julkinen henkilöliikenne määritellään Euroopan yhteisön palvelusopimusasetuksessa yleistä taloudellista etua koskeviksi henkilöliikennepalveluiksi, joita tarjotaan yleisölle yhtäjaksoisesti ketään syrjimättä. Taksiliikenne ei siten kuulu palvelusopimusasetuksen mukaiseen julkisen henkilöliikenteen käsitteeseen.

Taksiliikennettä saa harjoittaa henkilöautolla (M1), pakettiautolla (N1), kuorma-autolla (N2 ja N3), kolmipyörällä (L5e), kevyellä nelipyörällä (L6e) tai raskaalla nelipyörällä (L7e). Myös museoajoneuvolla harjoitettava ammattimainen henkilökuljetus edellyttää taksiliikennelupaa tai ilmoittautumista taksiliikenteen harjoittajaksi. Taksiliikennettä ei saa harjoittaa linja-autolla.

Taksiliikenteessä käytettävä ajoneuvo on merkittävä luvanvaraiseen käyttöön. Luvanvaraisessa käytössä oleva ajoneuvo on katsastettava yksityiskäytössä olevaa useammin.

HistoriaaMuokkaa

 
Hevostaksi Vaasassa 1920-luvulla.

1800-luvun ja 1900-luvun taitteessaMuokkaa

Ennen taksiautoja kaupungeissa saattoi käyttää hevosvetoisen vuokra-ajurin palveluita. Ensimmäiset takseiksi rakennetut, bensiinikäyttöiset ja taksamittarilla varustetut autot valmistuivat vuonna 1897, ja niiden malli oli Daimler Victoria. Taksipalvelut alkoivat Pariisissa vuonna 1899, Lontoossa vuonna 1903 ja New Yorkissa vuonna 1907.[2]

Euroopassa taksamittareita oli tarjolla takseja edeltäneisiin hevosvetoisiin pika-ajureihin jo 1830-luvulla, mutta taksamittarien sarjavalmistus aloitettiin vasta 1890-luvulla. Pohjoismaista edelläkävijä taksamittarien käyttöönotossa oli Ruotsi, ja ne määrättiin Tukholmassa ajurien pakolliseksi varusteeksi jo vuonna 1899. Suomessa ensimmäiset taksamittarit tulivat käyttöön vuonna 1910, ja jo seuraavana vuonna mittari määrättiin Helsingissä taksien pakolliseksi varusteeksi.[3]

SuomessaMuokkaa

 
Taksi Hämeenlinnan rautatieaseman taksitolpalla. Suomessa taksit erottaa muista autoista katolle kiinnitetystä keltaisesta taksikyltistä.
Pääartikkeli: Taksiliikenne Suomessa

Suomessa taksin saa joko soittamalla tilausvälityskeskukseen, taksiin tai taksiasemalle tai suoraan taksiasemalta eli niin sanotusti tolpalta. Taksin voi myös saada suoraan liikenteestä eli niin sanotusti lennosta.

Taksinkuljettajan ajoluvan myöntää Suomessa Liikenne- ja viestintävirasto. Luvan saannin edellytyksinä ovat muun muassa ammattipätevyyskoulutus sekä terveys.[4] Suurimmmissa kaupungeissa toimii myös pimeitä takseja.[5] Uber toimi vuonna 2015 Suomessa vain Helsingissä.[6]

Ensimmäisen taksiluvan autolle Suomessa sai helsinkiläinen vossikka-ajuri Gustaf Wilhelm Orraeus huhtikuussa 1906, ja saman kevään aikana vastaava lupa myönnettiin myös Kuopioon sähkömonttööri Arthur Åbergille ja Ouluun työmies Wilhelm Nybergille.[7] Vuonna 1969 takseja oli vajaat 9 800.[8]

Kilpailuvirasto esitti 2010-luvun alkupuolella, että taksien määräsääntelyn purkamisella päästäisiin eroon pimeistä takseista ja tarjonnan lisääntyessä taksien hinnoitelu laskisi.[9] Sipilän hallituksessa toiminut liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner purki taksisääntelyn vuonna 2018, ja näin sallittiin vapaa kilpailu alalla. Taksitoiminnan vapautuessa henkilöiden kuljettamiseen henkilöautolla maksua vastaan tarvitaan edelleen lupa, mutta määrä- ja hintasääntelystä luovuttiin.[10]

Yksinomaan koululaisia kuljettavassa taksissa käytetään Suomessa usein auton katolla olevan taksivalaisimen päälle asetettavaa kolmion muotoista kupua, jossa on kuvattuna liikennemerkki ”Lapsi” ja teksti ”Koulukyyti/Skolskjuts”. Kupu on poistettava heti kyseisen ajon päätyttyä. Invataksissa voidaan käyttää vastaavaa, invataksin tunnuksella varustettua valaisinta.[11]

Taksisääntelyn vaikutuksia ulkomaillaMuokkaa

Eräässä vuonna 2006 julkaistussa tutkimusyhteenvedossa todetaan, että teoreettisten ja empiiristen tutkimusten mukaan taksisääntelyn vähentämisellä on monia hyötyjä: alhaisemmat hinnat, koska markkinoilla kilpailee enemmän palveluntarjoajia; alhaisemmat toimintakustannukset, joihin kilpailu kannustaa; kilpailu lisää palvelun laatua ja painetta parantaa mainettaan; lisää innovaatioita kuten jaetut kyydit, vammaisten erikoispalvelut ja muut niche-markkinat; taksipalvelujen kysyntä lisääntyy, koska hinnat laskevat ja laatu paranee. Palvelutaso lisääntyy yleensä eniten köyhimmissä kaupunginosissa. Vaikutus on suurin ruuhkahuippuina ja huonolla säällä.[12]

LähteetMuokkaa

  1. ”Taksi”, Otavan Iso Tietosanakirja 8, s. 1024. Helsinki: Otava, 1966.
  2. Taxis Cabs Around the World Maps of World. Viitattu 2.4.2015.
  3. Levä (toim.), 2006, s. 60.
  4. Taksinkuljettajan ajolupa Liikenne- ja viestintävirasto. Viitattu 9.9.2020.
  5. Takala, Sami: Pimeillä takseilla on jo vakioasiakkaita Helsingissä. Metro-lehti, 23.8.2010. Sanoma News. Artikkelin verkkoversio Viitattu 1.12.2013.
  6. Uber tuli voimalla taksin kulta-apajille pikkujoululiikenteeseen, MTV uutiset 22.11.2015.
  7. Kimmo Levä (toim.): Valoa yössä – taksi 100 vuotta: Mobilia-vuosikirja 2006, s. 13–14. Kangasala: Mobilia-säätiö, 2006.
  8. Levä (toim.), 2006, s. 52–54.
  9. Tiukka sääntely pitää pimeät taksit liikenteessä. Kaleva, 1.7.2011. Kaleva Oy. Artikkelin verkkoversio Viitattu 11.6.2012.
  10. Liikenne- ja viestintäministeriön tiedote lvm.fi. 20.9.2016. Viitattu 20.9.2016.
  11. Henrik Lundsten (toim.): Tieliikennekirja (45. painos), s. 42. Helsinki: Edita, 1998.
  12. Do Economists Reach a Conclusion on Taxi Deregulation?, Moore, Adrian T and Ted Balaker. Econ Journal Watch, Volume (Issue) 3(1):109-132, January 2006, pages 109,111,112

Aiheesta muuallaMuokkaa