Taksi[1] tarkoittaa yksittäiseen, lyhytaikaiseen käyttöön vuokrattavaa kulkuneuvoa ja kuljettajaa. Kuljettajaa kutsutaan taksinkuljettajaksi, puhekielessä taksikuskiksi. Toiminnan tarkoituksena on etukäteen sovitusti siirtää yksi tai useampi henkilö mahdollisine matkatavaroineen paikasta toiseen korvausta vastaan. Suomessa taksin kuljettajana toimiminen sekä taksiliikenteen harjoittaminen on luvanvaraista. Molempiin tarvitaan eri lupa.

Taksi ja sen kuljettaja Kashmarissa, Iranissa.

Taksin tunnistaa yleismaailmallisesti esimerkiksi auton katolla olevasta taksikyltistä, autossa olevasta taksamittarista ja hinnastosta tai kuljettajan hallussa olevasta taksiluvasta. Taksit voivat olla myös vain tietyn värisiä, mutta kansallisesti ja taksiyhtiöiden tai -yrittäjien kesken väritykset vaihtelevat huomattavasti. Taksin kuljettajalta saatetaan vaatia muissakin maissa kuin Suomessa ammattiajolupaa.

Julkinen liikenne (offentlig trafik; public transport) tarkoittaa henkilöliikennettä, joka hoidetaan kaikkien käytettävissä olevilla liikennevälineillä. Julkinen henkilöliikenne (kollektivtrafik; public passenger transport) määritellään EY:n palvelusopimusasetuksessa yleistä taloudellista etua koskeviksi henkilöliikennepalveluiksi, joita tarjotaan yleisölle yhtäjaksoisesti ketään syrjimättä. Taksiliikenne ei siten kuulu palvelusopimusasetuksen mukaiseen julkisen henkilöliikenteen käsitteeseen.

Taksiliikennettä saa harjoittaa henkilöautolla (M1), pakettiautolla (N1), kuorma-autolla (N2 ja N3), kolmipyörällä (L5e), kevyellä nelipyörällä (L6e) tai raskaalla nelipyörällä (L7e). Myös museoajoneuvolla harjoitettava ammattimainen henkilökuljetus edellyttää taksiliikennelupaa tai ilmoittautumista taksiliikenteen harjoittajaksi. Taksiliikennettä ei saa harjoittaa linja-autolla.

Taksiliikenteessä käytettävä ajoneuvo on merkittävä ”luvanvaraiseen käyttöön”. Luvanvaraisessa käytössä oleva ajoneuvo on katsastettava yksityiskäytössä olevaa useammin.

Yksinomaan koululaisia kuljettavassa taksissa käytetään Suomessa usein auton katolla olevan taksivalaisimen päälle asetettavaa kolmion muotoista kupua, jossa on kuvattuna liikennemerkki ”Lapsi” ja teksti ”Koulukyyti/Skolskjuts”. Kupu on poistettava heti kyseisen ajon päätyttyä. Invataksissa voidaan käyttää vastaavaa, invataksin tunnuksella varustettua valaisinta.[2]

HistoriaMuokkaa

 
Hevostaksi Vaasassa 1920-luvulla.

Ennen taksiautoja kaupungeissa saattoi käyttää hevosvetoisen vuokra-ajurin palveluita. Ensimmäiset takseiksi rakennetut, bensiinikäyttöiset ja taksamittarilla varustetut autot valmistuivat vuonna 1897, ja niiden malli oli Daimler Victoria. Taksipalvelut alkoivat Pariisissa 1899, Lontoossa vuonna 1903 ja New Yorkissa vuonna 1907.[3] Suomessa ensimmäisen taksiluvan autolle sai helsinkiläinen vossikka-ajuri Gustaf Wilhelm Orraeus huhtikuussa 1906, ja saman kevään aikana vastaava lupa myönnettiin myös Kuopioon sähkömonttööri Arthur Åbergille ja Ouluun työmies Wilhelm Nybergille.[4] Orraeuksen auto oli Suomen Autolehdessä vuonna 1939 julkaistun tiedon mukaan merkiltään ranskalainen Richard Brarier, ja Nybergin autona oli Ford.[5] Kenenkään kolmen uranuurtajan oma ura ei muodostunut pitkäksi, sillä Orraeus ja Nyberg lopettivat jo saman vuoden syksyllä, eikä ole varmaa, aloittiko Åberg liikennettä lainkaan; tuon ajan sanomalehdistä ja viranomaisten papereista asia ei käy selville. Orraeuksen autoa ajoi hänen poikansa, joka muisteli myöhemmin: "Ei mennyt päivääkään, etteikö kone olisi streikannut."[4]

Euroopassa taksamittareita oli tarjolla takseja edeltäneisiin hevosvetoisiin pika-ajureihin jo 1830-luvulla, mutta taksamittarien sarjavalmistus aloitettiin vasta 1890-luvulla. Pohjoismaista edelläkävijä taksamittarien käyttöönotossa oli Ruotsi, ja ne määrättiin Tukholmassa ajurien pakolliseksi varusteeksi jo vuonna 1899. Suomessa ensimmäiset taksamittarit tulivat käyttöön vuonna 1910, ja jo seuraavana vuonna mittari määrättiin Helsingissä taksien pakolliseksi varusteeksi.[6]

Suomessa takseista käytettiin pitkään nimitystä ”henkilövuokra-auto”. Taksi vakiintui alalla työskentelevien sanastoon 1950-luvun alkuvuosina; Ammattiautoilija-lehdessä takseista alettiin kirjoittaa syksyllä 1950. Uusi sana oli lyhyt ja yhteneväinen kansainvälisen sanaston kanssa. Kielitoimisto hyväksyi uudissanan vuonna 1953, mutta kielsi käyttämästä sitä muotoon ”taxi” kirjoitettuna.[7]

Vuonna 1960 Suomessa oli noin 10 000 taksia, mistä niiden määrä nousi hieman 11 000:n yläpuolelle ja kääntyi laskuun 1960-luvun puolivälin tienoilla. Vuonna 1969 takseja oli enää alle 9 800. Lasku johtui etenkin yksityisautojen määrän rajusta kasvusta vuosikymmenen aikana. Kehittyvä hyvinvointiyhteiskunta, joka panosti etenkin koulutukseen sekä terveys- ja sosiaalipalveluihin, toi takseille kuitenkin uudenlaisia kuljetustarpeita. Koulukyytien tarvetta kasvattivat ensin vuonna 1958 aloittaneet kansalaiskoulut, sitten pienten maaseutukoulujen sulkeminen, kun koulutusta keskitettiin suurempiin yksikköihin. ”Koulukyyti”-kilvet otettiin takseissa käyttöön vuonna 1966. Taksinkuljettajan tehtävänä katsottiin olevan myös koululaisten liikennekasvatus. Vuoden 1964 sairausvakuutuslaki lisäsi taksien sairaskyytien osuutta varsinkin maaseudulla, kun taksia käyttäneen oli mahdollista saada osa taksikuluista korvauksena.[8] Vuoden 1972 kansanterveyslaki kasvatti taksiajojen määrää edelleen, sillä sen myötä taksikuljetusten piiriin tulivat terveyskeskukset kotiuttamiskyyteineen ja sisäisine potilas- ja henkilökuntakuljetuksineen.[9]

Vuonna 2009 noin 45 000 koululaista kulki Suomessa päivittäin koulumatkansa taksilla, mikä oli runsaat kuusi prosenttia kaikista peruskoulun ja lukion oppilaista. Suurimmillaan taksia koulumatkoihinsa käyttävien koululaisten määrä oli 1970-luvun puolivälissä, noin 65 000.[10]

TaksisääntelyMuokkaa

Tutkimusyhteenveto toteaa, että teoreettisten ja empiiristen tutkimusten mukaan taksisääntelyn vähentämisellä on monia hyötyjä: alhaisemmat hinnat, koska markkinoilla kilpailee enemmän palveluntarjoajia; alhaisemmat toimintakustannukset, joihin kilpailu kannustaa; kilpailu lisää palvelun laatua ja painetta parantaa mainettaan; lisää innovaatioita kuten jaetut kyydit, vammaisten erikoispalvelut ja muut niche-markkinat; taksipalvelujen kysyntä lisääntyy, koska hinnat laskevat ja laatu paranee. Palvelutaso lisääntyy yleensä eniten köyhimmissä kaupunginosissa. Vaikutus on suurin ruuhkahuippuina ja huonolla säällä.[11]

Sääntelyn purku nosti Suomessa hintojaMuokkaa

Tutkimukset sekä hinnat taksimarkkinoilla ovat osoittaneet, että Suomessa taksien hintojen nousu on ollut sääntelyn vapautuksen jälkeen kansainvälisestikin vertaillen suurta. Taksimarkkinoiden hinnanmuutoksia arvioitaessa on syytä ottaa huomioon myös lähtötaso. Hintapaineita on saattanut syntyä enimmäishintasääntelyn ajalta. Taksimarkkinaselvitys

Suomen taksiliikenneMuokkaa

 
Taksi Hämeenlinnan rautatieaseman taksitolpalla. Suomessa taksit erottaa muista autoista katolle kiinnitetystä keltaisesta taksikyltistä.

Sipilän hallituksen liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner purkivat taksisääntelyn 2018 ja sallivat vapaan kilpailun alalla. Taksitoiminnan vapautuessa henkilöiden kuljettamiseen henkilöautolla maksua vastaan tarvitaan edelleen lupa, mutta määrä- ja hintasääntelystä luovuttiin.[12]

Hinnoittelu vapautuiMuokkaa

Liikennepalvelulain 2018 jälkeen taksien hinnoittelu tuli vapaaksi ja yritykset saavat hinnoitella taksi eli henkilö- ja tavarakuljetukset miten haluavat. Aiemmin Suomessa taksikyydin sallittu enimmäishinta muodostui ennen lain muutosta perusmaksusta, matkataksasta ja odotustaksasta sekä mahdollisista lisistä tai oli erillisen sopimuksen mukainen. Vanhakantainen hinnoittelu on edelleen monien käytössä. Perusmaksun suuruus riippui lähtöajasta: iltaisin, öisin ja sunnuntaisin lähtömaksu on korkeampi. Matkataksan suuruus riippui kyydissä olijoiden määrästä. Yhdestä kahteen henkilöä matkustaa 1-taksalla, kolmesta neljään henkilöä matkustaa 2-taksalla, viidestä kuuteen henkilöä matkustaa 3-taksalla ja yli kuuden hengen seurueet 4-taksalla. Odotusmaksua peritään kun odotetaan asiakasta, seistään liikennevaloissa tai ruuhkissa sekä matkataksan sijasta vauhdin ollessa alle 28,5 km/h. Mahdollisia lisiä voivat olla mm. ennakkotilaus-, tavarankuljetus-, lentokenttä-, paari- ja avustamislisät. Valtioneuvosto vahvisti aikanaan taksien enimmäistaksat vuosittain.[13]

Taksitoiminnassa sovelletaan alennettua 10 % arvonlisäveroa vuonna 2014.[14]

Taksin tilaaminenMuokkaa

Suomessa taksin saa joko soittamalla tilausvälityskeskukseen, taksiin tai taksiasemalle tai suoraan taksiasemalta ("tolpalta"). Taksin voi myös saada suoraan liikenteestä eli niin sanotusti lennosta. Ainakin Helsingissä, Tampereella ja Helsingin ympäristössä (lähitaksissa) on mahdollista tilata taksi tekstiviestillä. Oulussa, Riihimäellä, Hyvinkäällä, Jyväskylässä ja Helsingin ympäristössä (lähitaksissa) on käytössä Suorataksi-palvelu, jolla saa puhelimella yhteyden suoraan lähimpään vapaana olevaan taksiin ilman taksikeskuksen välitystä. Helsingissä eräille taksitolpille soittaessa puhelu yhdistyy automaattisesti lähimpänä olevaan vapaaseen autoon. Älypuhelimille on myös olemassa omat sovellukset tilaamisen helpottamiseksi. Puhelin paikannetaan, asiakas varmistaa osoitteen, ja yhtä näppäintä painamalla tilaus lähtee liikkeelle. Paikannus ei ole täysin luotettava, siksi tilaajan on tarkistettava että taksi tulee oikeaan osoitteeseen.

TaksilupaMuokkaa

Suomessa taksitoiminta on luvanvaraista. Liikenteen harjoittamiseen tarvitaan taksilupa. Luvan myöntää ELY-keskus kuntakohtaisten lukumääräkiintiöiden mukaan. Luvan hakijalla täytyy olla taksiliikenteen yrittäjäkoulutus hyväksytysti suoritettuna. Yhtenä lupaehtona on myös voimassa oleva henkilöauton ammattiajolupa.[15]

Taksiluvan haltija saa ostamastaan ammattimaiseen liikenteeseen käytettävästä uudesta autosta autoveron palautuksen. Palautus on vuonna 2015 henkilöautosta enintään 4 800 € ja esteettömyysvaatimuksen täyttävästa tai koululaiskuljetuksiin tarvittavin lisäturvavöin varustetusta tila-autosta 15 000 €. Haltijan saatua autoveron palautuksen, toiminnan väliaikainen keskeyttäminen vaatii poliisiviranomaisen luvan ja mahdollisten vara-autojen käyttämisestä on ilmoitettava Liikenteen turvallisuusvirastoon. Pääsääntöisesti autoveroalennuksen joutuu maksamaan takaisin, mikäli autoa lakataan käyttämästä taksiliikenteeseen, veroalennus kuitenkin kuoleentuu kolmessa vuodessa. Niin sanottu invataksi on kokonaan autoverosta vapaa, kuoleentumisaika on neljä vuotta.[16]

Taksiluvan haltija sitoutuu luvan voimassaoloaikana ympärivuorokautiseen päivystykseen tai vaihtoehtoisesti etukäteen laadittuun ajovuorolistaan asemapaikallaan. Haltijan on raportoiva kalenterivuosittain Ely-keskukselle ajomääristään ja toimitettava tilinpäätös tarkastettavaksi.

Museoajoneuvoksi rekisteröidyllä ajoneuvolla saa kuljettaa henkilöitä maksua vastaan ilman taksilupaa.[17]

TaksinkuljettajaMuokkaa

Taksinkuljettajan ajoluvan myöntää Liikenne- ja viestintävirasto Traficom ja sen saannin edellytyksinä ovat muun muassa ammattipätevyyskoulutus, riittävä paikallistuntemus sekä terveys.[18] Kuljettajakursseja järjestävät muun muassa taksiyhdistykset ja muut koulutusta tarjoavat yhteisöt.

Kuljettajaa sitoo vaitiolovelvollisuus kuulemistaan asiakkaiden liikesalaisuuksista ja henkilökohtaisista asioista.

Esimerkiksi Helsingissä alle 2 % kuljettajista on naisia.[19]

Taksien määrä- ja hintasääntelyMuokkaa

Kilpailuvirasto on toistuvasti vaatinut etenkin taksien määräsääntelyn purkamista. Tällöin pimeistä takseista päästäisiin eroon ja tarjonnan lisääntyessä saisi halvempiakin kyytejä.[20] Määräsääntely johtaa taloudellisten kannustimien vääristymiseen ja kansantaloudellisiin hyvinvointitappioihin, etenkin pienituloisille.[21][22]

Myös bussiyrittäjät vaativat sääntelyn purkamista,[23] mutta Taksiliitto vastustaa.[24]

UberMuokkaa

Uber on samannimisen yrityksen kehittämä mobiilisovellusohjelma, jossa älypuhelimella voi tilata paikannukseen perustuvan kyydin.[25] Vuonna 2015 Uber toimi Suomessa vain Helsingissä ja sillä oli kymmeniätuhansia asiakkaita.[25] Suomen Taksiliitto pitää laittomana halvempaa Uber Pop -palvelua, joka ei edellytä kuljettajalta taksilupaa.[25] Samalla linjalla oli myös Helsingin käräjäoikeus, joka langetti 5. huhtikuuta 2016 tiettävästi Suomen ensimmäisen Uber-kuljettajan saaman tuomion luvattomasta taksiliikenteen harjoittamisesta[26]. Tuomion suuruus oli 25 päiväsakkoa ja lisäksi kuljettajaa vaaditaan menettämään rikoksen tuottamana hyötynä 12 250 euroa valtiolle[26]. Muutaman päivän kuluttua Espoon käräjäoikeus antoi toiselle Uber-kuljetuksia ajaneelle miehelle 20 päiväsakon rangaistuksen ja määräsi rikoshyötynä maksettavaksi valtiolle 3 000 euroa[27]. Helsingin hovioikeus totesi 21. syyskuuta 2016 antamissan kahdessa tuomiossa kuljettajien syyllistyneen luvattomaan taksiliikenteen harjoittamiseen ja pystytti käräjäoikeuksien antamat tuomiot ennallaan[28][29].

Espoolainen Uber-kuljettaja haki tuomiolleen muutosta korkeimmasta oikeudesta, joka otti asian käsittelyyn nimenomaan rikoshyödyn menettämistä koskevan tuomiokohdan osalta.[30] Korkein oikeus antoi ratkaisunsa elokuussa 2018. Oikeus piti espoolaismiehelle luvattomasta taksiliikenteen harjoittamisesta annetun sakkotuomion ennallaan, mutta vähensi valtiolle maksettavaksi tulevaa rikoshyödyn menettämiskorvausta 2 800 eurosta 2 100 euroon.[31]

Pimeät taksitMuokkaa

Ilman taksilupaa ei ole luvallista pyytää palkkiota henkilöautolla tapahtuvasta kuljetuksesta. Luvattomia, niin sanottuja pimeitä takseja liikkuu usein ravintoloiden sulkemisaikaan. Nämä ovat tavallisia henkilöautoja ilman taksin tunnusta katolla ja useimmiten näissä autoissa ei ole muitakaan taksivarusteita, kuten taksamittaria.

Kilpailuviraston mukaan sääntely tekee taksialalle pääsemisen vaikeaksi, mikä tuottaa pimeitä takseja. Viraston mukaan sääntely purkamalla päästäisiin eroon pimeistä takseista.[20]

Helsingissä ja muissa isoissa kaupungeissa on helppo saada pimeitä takseja, ja monilla niistä on vakioasiakkaita. Esimerkiksi Helsingin rautatieasemalla päivystää jatkuvasti autoja kuskeineen odottamassa kyytien kyselijöitä. Etenkin viikonloppuisin takseista on pulaa ja pimeiden taksien kysyntä suurimmillaan.[32]

Helsingin poliisin mukaan sakot pimeille takseille ovat lisääntyneet valvonnan lisäämisen myötä: syksyllä 2013 oli kirjoitettu sakot 31:lle, kun vuotta aikaisemmin sakkoja oli saanut yhdeksän pimeän taksin kuljettajaa. Vuosina 2008–2012 Helsingin käräjäoikeudessa käsiteltiin viittä tapausta, joissa sakotettu ei ollut tyytyväinen saamaansa sakkotuomioon.[33]

LähteetMuokkaa

  1. ”Taksi”, Otavan Iso Tietosanakirja 8, s. 1024. Helsinki: Otava, 1966.
  2. Henrik Lundsten (toim.): Tieliikennekirja (45. painos), s. 42. Helsinki: Edita, 1998.
  3. Taxis Cabs Around the World Maps of World. Viitattu 2.4.2015.
  4. a b Kimmo Levä (toim.): Valoa yössä – taksi 100 vuotta: Mobilia-vuosikirja 2006, s. 13–14. Kangasala: Mobilia-säätiö, 2006.
  5. U. E. Moisala: Auto Suomessa: auton kaupan, käytön ja korjaamotoiminnan historia vuoteen 1983, s. 28. Helsinki: Autoalan Keskusliitto ry ja Autotuojat ry, 1983. ISBN 951-99459-8-9.
  6. Levä (toim.), 2006, s. 60.
  7. Levä (toim.), 2006, s. 40.
  8. Levä (toim.), 2006, s. 52–54.
  9. Levä (toim.), 2006, s. 68.
  10. Kimmo Levä (toim.): Koulutiellä (Mobilia-vuosikirja 2009), s. 62. Kangasala: Mobilia-säätiö, 2009. ISBN 978-951-98271-5-5.
  11. Do Economists Reach a Conclusion on Taxi Deregulation?, Moore, Adrian T and Ted Balaker. Econ Journal Watch, Volume (Issue) 3(1):109-132, January 2006, pages 109,111,112
  12. Liikenne- ja viestintäministeriön tiedote lvm.fi. 20.9.2016. Viitattu 20.9.2016.
  13. Valtioneuvoston asetus taksiliikenteen kuluttajilta perittävistä enimmäishinnoista (460/2013) 19.6.2013. Oikeusministeriö ja Edita Publishing Oy. Viitattu 1.12.2013.
  14. Arvonlisävero (Lakisääteiset arvonlisäverokannat Suomessa) 14.1.2014. Helsinki: Veronmaksajien keskusliitto ry. Viitattu 28.1.2014.
  15. Taksiluvat Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Viitattu 1.12.2013.
  16. Taksiautojen verotus Helsinki: Liikenteen turvallisuusvirasto. Viitattu 2.7.2015.
  17. Taksiliikennelaki (217/2007) 4 § Finlex. Oikeusministeriö ja Edita Publishing Oy Viitattu = 7.9.2015.
  18. Taksinkuljettajan ajolupa Liikenne- ja viestintävirasto. Viitattu 9.9.2020.
  19. http://www.image.fi/image-lehti/taksikuskien-suomi
  20. a b Tiukka sääntely pitää pimeät taksit liikenteessä. Kaleva, 1.7.2011. Kaleva Oy. Artikkelin verkkoversio Viitattu 11.6.2012.
  21. KILPAILUKATSAUS 2: VIISAS SÄÄNTELY – TOIMIVAT MARKKINAT, Kilpailuviraston selvityksiä 1/2011, Kilpailuvirasto, sivut 60,174,176
  22. Kilpailuvirasto haluaa kilpailua taksiliikenteeseen, Yle Uutiset 16.4.2014.
  23. Linja-autoala vaatii voimakkaasti taksisääntelyn purkua – haluaisi leijonanosan taksibisneksestä, Yle Uutiset 2.3.2015.
  24. Taksiliitto vastustaa aloitetta taksilainsäädännön uudistamisesta - "naftaliinista kaivettu esitys", Yle Uutiset 16.4.2014.
  25. a b c Uber tuli voimalla taksin kulta-apajille pikkujoululiikenteeseen, MTV uutiset 22.11.2015.
  26. a b Koivuranta, Esa: Uber-kuskille tuomio Helsingissä: Sakkoja ja 12 000 euron ansiot valtiolle 7.4.2016. Yle. Viitattu 29.4.2016.
  27. Reinboth, Susanna: Myös Espoon käräjäoikeus tuomitsi Uber-kuskin sakkoihin luvattomasta taksiliikenteen harjoittamisesta Hs.fi. 8.4.2016. Viitattu 29.4.2016.
  28. Rautio, Marjattas: Hovioikeus: Uber-taksiliikenne laitonta – kyytien tuotot valtiolle 21.9.2016. Yle. Viitattu 22.9.2016.
  29. Uber-kuljettajat syyllistyivät luvattomaan taksiliikenteen harjoittamiseen (R 16/1141 ja 1175 (PDF) (Helsingin hovioikeuden tiedote) 21.9.2016. Helsingin hovioikeus. Viitattu 22.9.2016.
  30. Toivonen, Terhi: Viekö valtio Uber-kuskin tienestit vai ei? Korkein oikeus käsittelee asian 8.12.2016. Yle. Viitattu 19.8.2017.
  31. Hanhinen, Hanna: Uber-kuskille sakkoja luvattomasta taksiliikenteestä – KKO alensi valtiolle tuomittavan rikoshyödyn 2100 euroon 18.8.2017. Yle. Viitattu 19.8.2017.
  32. Takala, Sami: Pimeillä takseilla on jo vakioasiakkaita Helsingissä. Metro-lehti, 23.8.2010. Sanoma News. Artikkelin verkkoversio Viitattu 1.12.2013.
  33. Jompero, Sanna: Pimeiden taksien rinnalle ilmestyivät muiluttajat. Helsingin Sanomat, 1.12.2013. Sanoma News. Artikkelin verkkoversio Viitattu 1.12.2013.

Aiheesta muuallaMuokkaa