Rakastamisen taito

Ovidiuksen kirjoittama runoelma

Rakastamisen taito (lat. Ars amatoria, Ars amandi tai De arte amandi) on Ovidiuksen kirjoittama runoelma, joka antaa ohjeita siihen, kuinka rakastettu valloitetaan ja kuinka rakkaus säilytetään. Ohjeet on suunnattu sekä miehille että naisille.[2] Teos on kirjoitettu noin vuonna 2 eaa., ja se kirjoitettiin alkujaan vain miehille. Yleisön pyynnöstä Ovidius lisäsi siihen vielä kuitenkin naisille suunnatun kolmannen kirjan. Teoksen runomittana on eleginen distikon.

Rakastamisen taito
Ars amatoria
Teoksen kansilehti vuoden 1644 painoksesta.
Teoksen kansilehti vuoden 1644 painoksesta.
Alkuperäisteos
Kirjailija Ovidius
Kieli latina
Genre rakkauselegia, didaktinen runous
Julkaistu noin 2 eaa.[1]
Suomennos
Suomentaja Seppo Heikinheimo
Kustantaja Gummerus
Julkaistu 1965 (4. painos 2006)
ISBN 951-20-7098-7
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Historia muokkaa

Ovidius eli ja kirjoitti ajanlaskun alun molemmin puolin, keisari Augustuksen aikana. Hänen varhaiskautensa tuotanto koostui rakkausrunoudesta, ja se edustaa roomalaisen rakkauselegian viimeistä kukoistuskautta. Rakastamisen taito sijoittuu tämän kauden loppuun. Runoelma sai ilmestyessään paljon sekä suosiota että närkästynyttä arvostelua.[1][2]

Ovidiuksen teos voidaan ajoittaa noin vuoteen 2 eaa. sillä perusteella, että hän mainitsee[3] runoelmassaan Augustuksen ”hiljattain” järjestämän meritaistelunäytöksen, joka tapahtui tuona vuonna. Ovidius osoitti teoksensa mitä ilmeisimmin alun perin vain miehille ja kirjoitti näille teoksen kaksi ensimmäistä kirjaa. Yleisön pyynnön vuoksi hän päätyi lisäämään kolmannen naisille osoitetun kirjan. Samalla Ovidius lisäsi alkuperäisen osan loppuun maininnan tästä, mutta ei vaikuta muutoin muokanneen ensimmäistä kahta kirjaa.[1]

Teoksen saaman vastaanoton vuoksi Ovidius kirjoitti myöhemmin toisen runoelman, Rakkauden parannuskeinot, joka antaa päinvastaisia ohjeita vielä edellistä teosta vähemmän vakavaan tyyliin.[2] Ovidius tuomittiin vuonna 8 jaa. maanpakoon Roomasta, ja runoelma oli osaksi syynä tuomioon; toisena syynä oli jonkinlainen skandaali, joka liittyi joko Agrippa Postumukseen tai Augustuksen tyttärentyttäreen Juliaan. Koska teoksen kirjoittamisen ja tuomion välillä on useita vuosia, on mahdollista, että teos nostettiin esille, kun todellisena syynä oli joku seikka, jonka Augustus halusi salata. Virallisen syytteen mukaan teos vahingoitti roomalaisen avioliiton perusteita. Samalla runoelma kiellettiin kaikista julkisista kirjastoista.[1]

Runoelma on säilynyt nykyaikaan useissa keskiaikaisissa käsikirjoituksissa.[1]

Sisältö muokkaa

»Jos teidän joukossanne, roomalaiset, on joku joka ei hallitse rakastamisen taitoa, lukekoon hän runoni, jotta lukemastaan viisastuneena oppisi rakastamaan.[4]»

Ovidiuksen runoelma käsittää kolme kirjaa, jotka voidaan jakaa kahteen osaan. Kirjoista kaksi ensimmäistä on osoitettu miehille, ja niistä ensimmäinen antaa ohjeita siihen, kuinka rakastettu valloitetaan, ja toinen siihen, kuinka rakkaus pidetään yllä. Kolmas kirja on osoitettu naisille, ja antaa heille vastaavat ohjeet. Teos edustaa didaktista eli opetusrunoutta. Sen runomittana on kuitenkin eleginen distikon, jossa joka toinen säe on heksametri ja joka toinen pentametri; eikä didaktiselle runoudelle muutoin tyypillinen daktyylinen heksametri.

Teosta voidaan pitää burleskina satiirina didaktisesta runoudesta.[5][6] Se on tyyliltään viihdyttävästi kirjoitettu ja sisällöltään hyvin humoristinen ja ironinen. Lukijan on hankala tietää, miten vakavasti otettavasti kirjoittaja mitäkin esittää. Ovidius esittää neuvojensa ohessa paljon esimerkkejä ja vertauksia kreikkalaisesta mytologiasta, roomalaisesta arkielämästä ja yleisestä inhimillisestä kokemuksesta.

Ovidius käsittelee paljon myös rakkauden lihallisempaa puolta, sillä sitä ei voida välttää; sanohaan Venuskin: ”Juuri se mikä hävettää, on minun alaani”.[7] Seksiä käsitellään erityisesti kummankin osan loppupuolella, niin että lopulta aina päädytään sänkyyn. Ovidius käsittelee aihetta kuitenkin hienovaraisesti ja ilman karkeuksia.

Kirja I muokkaa

Kirja I antaa miehille ohjeita naisen löytämiseksi ja valloittamiseksi. Aluksi Ovidius käsittelee tytön valintaa; ensin on selvitettävä, ketä haluaa rakastaa, ja tämän jälkeen on haasteena saada tyttö suostumaan ja rakkaus kestämään. Ovidius vertaa usein rakastamisen taitoa metsästämiseen. Hän toteaa, ettei teoksessa kuvattu naisten metsästys kosketa lainkaan ylhäisön aviovaimoja;[8] hänen mielessään ja teoksen kohteena olevat naiset ovat alemman luokan naisia ja vapautettuja. Tällä hän halusi mahdollisesti turvata selustansa syytöksiä vastaan. Kuitenkin hän viittaa usein uhkana olevaan aviomieheen; näin aviovaimot ovat kuitenkin teoksen kohteena ainakin vaivihkaa.[1]

Tämän jälkeen Ovidius antaa neuvoja siihen, millaisista paikoista naisia löytää. Hyviä paikkoja naisten tapaamiseksi ovat esimerkiksi pylväiköt, torit, teatterit, Circus, Forum, triumfit, pidot ja kylpylät. Teattereihin viitatessaan Ovidius mainitsee esimerkkinä sabiinitarten ryöstön.[9] On esitetty, että hän olisi halunnut pyrkiä kuvauksensa kautta muuttamaan miesten ja naisten väliset suhteet roomalaisessa yhteiskunnassa miesten vallankäytöstä enemmän vastavuoroisiksi.[10]

Ovidius käsittelee erilaisia keinoja, jotka helpottavat naisen valloitusta. Näitä ovat naisen palvelustytön vietteleminen miehen puolelle ennen naisen itsensä viettelyä, lahjat, kirjeet, kaunopuheisuus, liehittely ja pukeutuminen. Ovidius muistuttaa myös sopivan ajankohdan tärkeydestä. Lopuksi Ovidius käsittelee muita tarpeellisia taitoja ja seikkoja. Tällaisia ovat muun muassa aviomiehen pettäminen, juomatavat, lähentely ja imartelu, lupaukset, rehellisyys, kyyneleet ja suudelmat. Miehen tulee ottaa ensimmäinen askel ja pyytää. Vihollisia ei tarvitse rakkaudessa pelätä niin paljon kuin ystäviä. Lopuksi Ovidius muistuttaa monipuolisuuden merkityksestä rakkauden taidossa, sillä eri tyttöjen sydämet ovat kovin erilaisia.[9]

Kirja II muokkaa

Kirja II antaa miehille ohjeita valloitetun naisen rakkauden säilyttämiseksi, sillä ”ei ole vähemmän kiitettävää pitää huolta saaliistaan kuin etsiä sitä: jälkimmäisestä selviää onnellakin, mutta edelliseen tarvitaan jo todellista taitoa”.[11] Taito on tarpeen, koska Amorilla on siivet, joilla tämä lentää helposti tiehensä. Tämän ajatuksen innoittamana Ovidius kertoo tarinan Daidaloksesta ja Ikaroksesta.[12]

Tämän jälkeen Ovidius aloittaa toteamalla, ettei ainakaan taikakeinoista ole apua asiassa. Ovidius muistuttaa, että kauneus on katoavaista, joten kannattaa kehittää sieluaan ja harrastaa vapaita taiteita. Puheessa kannattaa muistaa rakastettavuus ja sanojen suloisuus. Ajan myötä rakastetun pehmittää myötämieliseksi myöntyväisyys ja kärsivällisyys. Ovidius käsittelee jälleen myös lahjoja, sekä runoja, teeskentelyä ja sairaanhoitoa. Erityisen suuri tekijä, joka pitää parit yhdessä, on tottumus. Myös poissaolo välillä sekä sopivat syrjähypyt ovat omiaan ylläpitämään rakkautta, koska ne herättävät kaipausta ja mustankipeyttä. Ovidius antaa kuitenkin myös neuvoja liiallisen mustankipeyden lepyttämiseen. Vaikeuksissa kannattaa muistaa joustava käytös. Myös kilpakosijaan on suhtauduttava kärsivällisesti.[12]

Ovidius muistuttaa myös häveliäisyyden ja salaisuuksista vaikenemisen tärkeydestä rakkausasioissa. Naisen puutteita ei pidä moittia, vaan pitää olla kuin ei huomaisikaan niitä. Myöskään naisen iästä ei pidä välittää. Vanhempien naisten etu on kypsyydessä, kokemuksessa ja taidokkuudessa. Kirjan lopussa Ovidius käsittelee rakastelun salaisuuksia ja nautintoa, jonka molemminpuolinen laukeaminen tuottaa.[12]

Kirja III muokkaa

Kirja III on suunnattu nuorille naisille; Ovidius aloittaa: ”Olen aseistanut kreikkalaiset amatsoneja vastaan, mutta jäljellä ovat vielä aseet, jotka annan sinulle ja joukoillesi, Penthesileia”.[13] Kirja antaa vastaavasti naisille ohjeita siitä, kuinka miehen rakkaus saavutetaan ja säilytetään. Ovidius muistuttaa naisia taidon merkityksestä sekä siitä, ettei naisten kannata odottaa asiassa vanhuutta, sillä silloin he saattavat jäädä yksin.[14]

Tämän jälkeen Ovidius aloittaa sivistyksen merkityksestä, mukaan lukien kauneudenhoito, kampaukset, oikea värien valinta sekä vikojen peittäminen. Tärkeitä ovat myös oikeanlainen nauraminen, käveleminen, laulu ja soitto, sekä runouden tuntemus, tanssi ja seuraleikit. Miesten tapaamiseksi on tärkeää näyttäytyä ahkerasti julkisilla paikoilla. Naissankareita kannattaa kuitenkin välttää. Kirjeenvaihdossa ei tule liian nopeasti luvata mitään, mutta ei toisaalta kieltääkään; miehen tulee samaan aikaan sekä pelätä että toivoa. Ovidius korostaa myös rauhallisuuden ja viehkeyden merkitystä ja vimmaisen luonteen hillitsemistä.[14]

Ovidius muistuttaa, että se mikä helposti annetaan, pitää rakkauden huonosti hengissä; siksi rakkauden elvyttämiseksi on joskus tarpeen järjestää miehelle keinotekoisia vastoinkäymisiä ja pettymyksiä rakkaudessa. Miehessä sopii herättää pelkoa ja tätä sopii loukata sopivassa määrin. Tämä on kuitenkin palkittava lemmennautinnolla, jotta mies pitäisi kaikkea vaivan arvoisena. Ovidius antaa myös neuvoja aviomiehen ja ovenvartijan pettämiseksi muun muassa salakirjoituksen, viinin ja unilääkkeiden avulla; sekä siihen, kuinka teeskentelyä voidaan hyödyntää.[14]

Tämän jälkeen Ovidius antaa naisille ohjeita siihen, kuinka näiden tulee käyttäytyä pidoissa. Kirjan loppuosa käsittelee jälleen rakasteluasentoja. Ovidius kehottaa naisia ottamaan asennon valinnassa oman ulkonäkönsä ja vartalonsa mittasuhteet huomioon.[14] Esimerkiksi pitkien naisten ei tulisi koskaan ratsastaa miehillään, niin kuin Andromakhekaan ei koskaan tehnyt näin Hektorin kanssa.[15]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e f Hollis, Adrian Swayne: Introduction. Teoksessa Ovid: Ars Amatoria: Book 1, s. xi-xxii. Toimittanut Adrian Swayne Hollis. Oxford University Press, 1989. ISBN 0198147368.
  2. a b c Heikinheimo, Seppo: "Esipuhe". Teoksessa Ovidius 2006, s. 5-11.
  3. Ovidius: Rakastamisen taito I.171.
  4. Ovidius: Rakastamisen taito I.1-. Suomennos Seppo Heikinheimo, s. 15.
  5. Mastin, Luke: Ovid: Ars Amatoria Classical Literature. Viitattu 13.11.2013. (englanniksi)
  6. New Encyclopaedia Britannica: Macropaedia, s. 836. Nide 22 / New Encyclop3Œdia Britannica. 15 painos. Encyclopaedia Britannica, 1997. (englanniksi)
  7. Ovidius: Rakastamisen taito III.769.
  8. Ovidius: Rakastamisen taito I.31-34.
  9. a b Ovidius: Rakastamisen taito I.
  10. Dutton, Jacqueline: The Rape of the Sabine Women, Ovid Ars Amatoria Book I: 101-134. Master's dissertation. University of Johannesburg, 2005. Teoksen verkkoversio. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  11. Ovidius: Rakastamisen taito II. Suomennos Seppo Heikinheimo, s. 58.
  12. a b c Ovidius: Rakastamisen taito II.
  13. Ovidius: Rakastamisen taito III.1-. Suomennos Seppo Heikinheimo, s. 95.
  14. a b c d Ovidius: Rakastamisen taito III.
  15. Ovidius: Rakastamisen taito III.778.

Kirjallisuutta muokkaa

Suomennos muokkaa

Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia muokkaa

  • Kenney, E. J. (toim.): P. Ovidi Nasonis: Amores, Medicamina Faciei Femineae, Ars Amatoria, Remedia Amoris. Oxford Classical Texts. Oxford: Oxford University Press, 1961. (latinaksi)
  • Ovid: Art of Love. Teoksessa Ovid: The Erotic Poems. Toimittanut Peter Green. Penguin Books Limited, 1982. ISBN 0140443606. (englanniksi)
  • Ovid: Ars Amatoria: Book 1. Toimittanut Adrian Swayne Hollis. Oxford University Press, 1989. ISBN 0198147368. (englanniksi)
  • Ovid: Ars Amatoria: Book 3. Toimittaja Roy K. Gibson. Nide 40 / Cambridge Classical Texts and Commentaries, University of Cambridge. Cambridge University Press, 2003. ISBN 0521813700. (englanniksi)

Muuta kirjallisuutta muokkaa

  • Gibson, Roy K.: A Commentary on Ovid's Ars Amatoria, III, 499-812. University of Cambridge, 1993. (englanniksi)
  • Kelk, Donald Christopher: A Commentary on Ovid's Ars Amatoria 1.1-504. McMaster University, 1975. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa

 
Wikiaineisto
Wikiaineistoon on tallennettu tekstiä aiheesta:
Ars Amatoria (englanniksi)
 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ars Amatoria.