Pidot
Pidot (m.kreik. συμπόσιον, symposion) on kirjallisuuden käsitteenä peräisin antiikin ajalta. Kuuluisaksi sen on tehnyt kreikkalaisen filosofin Platonin samanniminen dialogi Pidot, jossa kuvataan filosofista keskustelutilaisuutta eli symposionia: vapaat miehet kokoontuivat iltaisin syömään, juomaan ja pitämään puheita filosofisista aiheista. Dialogissa Platon esittää käsityksensä rakkaudesta. Pidot ovat aiheena myös monissa muissa antiikin kreikkalaisissa teoksissa.
![](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/9/99/Symposiumnorthwall.jpg/350px-Symposiumnorthwall.jpg)
Roomalaisessa kirjallisuudessa pidot esiintyvät muun muassa Petronius Arbiterin vain katkelmina säilyneen romaanin Satyricon laajassa säilyneessä kohtauksessa nimeltä Trimalchion pidot.
Katso myös
muokkaaPidot-lajityypin teoksia
muokkaa- Aristoteles: Pidot
- Athenaios: Deipnosofistai (Oppineiden pidot)
- Epikuros: Pidot
- Ksenofon: Pidot
- Lukianos: Juomingit eli Lapithit, parodia filosofien pidoista kertovista teoksista
- Petronius Arbiter: Trimalchion pidot
- Platon: Pidot
- Plutarkhos: Pitopuheita ja Seitsemän viisaan pidot
Aiheesta muualla
muokkaaWikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pidot.
- Fieser, James & Dowden, Bradley (toim.): Symposium The Internet Encyclopedia of Philosophy. (englanniksi)